Leimakirves heiluu.

Kolumni: ”Natsi-Laura!” ”Kommunisti-Li!” Leimakortit viuhuvat, mutta mitä sitten kun kaikki on käytetty?

Sanna Ukkola. Il kolumni eilen.

Eilisessä Iltalehdessä oli mielestäni ajatuksia herättävä Sanna Ukkolan kolumni.

Kun sen luin, eittämättä se toi mieleen nämä blogisivustat, tämänkin.

Surutta täällä leimataan vihervassariksi, kommunistiksi, kapitalistiksi, natsiksi, fasistiksi. Joidenkin mielestä kaikki demarit ja siitä vasemmalle, kaikki ovat kommunisteja, samalla toitotetaan omaa erinomaisuuttaan esim kokoomukselaisena, isänmaallisena ja niin edelleen.

Kommunisti saattaa rankasti nimetä keskustalaisen, kokoomuslaisen ja niin edelleen puhtaasti kapitalisteiksi.

Tuommoiset leimaamiset ovat mielestäni erittäin vastenmielistä kirjoittelua. Eiköhän jokaisen puolueen jäsenistö muodostu henkilöistä, henkilöt taas toimivat omalla tavallaan ja tyylillään ja tästä muodostetaan henkilökuva, puolueesta riippumatta; puolueen taustalla siten on aina henkilö, millainen henkilö, sitä ei puolueen jäsenyys määrittele, ei sekään, ettei ole minkään puolueen jäsen mutta hengentuotteet (kirjoitukset) viittaavat aika helposti johonkin puolueeseen.

Sanna Ukkolan kolumni oli mielestäni sen arvoinen, että se kyllä kannattaisi lukea, ei ole edes pitkäkään, eikä sisällä ”metritolkulla” copypaste aineistoa, niin kuin yleensä tälläkin sivustolla mainitsemiani itsetehosteita on aivan liikaa.

Ukkolan kirjoitus muuten sisältää kolumnistin aivan omia ajatuksia ja sehän on hyvän kolumnin/blogin peruskivijalka.

Jotain positiivistakin koronaviruksesta.

Näkisin positiivisena sen, että monenkin mielestä ”turha” matkustelu kaukomaihin on hiipunut. Kotimaamme matkailuyrityksille taas negatiivista on sesonkimatkailun lähes ryytyminen.

Palattuani toissapäivänä etelänaapurista, panin laivamatkalla merkille aasialaisturistien lähes puuttumisen. Ei ollut montakaan aisabacin ulkoiluttajaa. Tallinnassakin sama tilanne. Ei aasialaisperäisiä turisteja oikein missään.

Yksi positiivinen ilmiö omalta kohdaltani muodostui siitä, että käsien pesua harrastin tehostetummin.

Muutaman vuoden takaisen lintuinfluenssahysterian aikaan suositeltiin esim noutopöydässä käyttämään ottimien kanssa serviettiä … suositus lie kait näin jälkeenpäin ajatellen ylimitoitetulta.

Kyllä muuten tuo käsihygienia lienee melko tärkeätä kaikenkaikkiaankin, sairaaloissakin vieraillessa kehoitetaan käsidesin käyttöön. Kaiken kaikkiaan positiivinen ilmiö.

Turvallista ja häiriötöntä ammuntaa kotipihalla.

Tulihan innostuttua kokeilemaan pienoiskiväärini, Toz 78 4:llä eri valmistajien patruunoiden käyntiä.

Pihassamme on turvallinen 50 m ampumarata-alue, taustana varastorakennuksen pääty ja pahvitaulun takana 70×70 cm teräslevy 30 asteen kulmassa, paksuus 10mm, eliminoi kimmokevaaran.

Ampumasektori on aidattu.

Ammuin 4 eri valmistajan subsonic ja yhden jo lopetetun (ilmeisesti) Lapuan keltaisen 550m/s, laukauksia 10m ilmakivääritauluun, ampumamatka se 50m. Taulussa on viisiosainen ls/kuvio. Helppo laskea 5ls kasa.

Yllätykseni oli, että paras kasa tuli Lapuan subsonikilla, 19mm, huonoin Lapuan keltaisella, 550m/s 23mm, Winchesterin subsonicilla sain toiseksi parhaan kuvion, 21 mm.

Hiekkapussilta ammuin, kiikaritähtäin sieltä halvimmasta päästä mutta hyvin säädettävissä, äänenvaimentaja tietenkin oli käytössä.

 

 

 

Tuleva sota.

Tällä asiallahan tämä sivustojen ”sotasiipi” herkuttelee tuon tuostakin, latelee jopa määrävuosia Venäjän invaasiosta, … jne.

Kannattaisi lukea liiteartikkeli, tekisi hyvää russofobian riivaamille aivoille … ehkä.

https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/156904/Tuleva_sota_2.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Artikkelin ovat kirjoittaneet mielestäni melkoiset auktoriteetit.

Ongelmallisinta lienee kuitenkin näiden ”pyssyuskovaisten” varsin laimea halu ottaa todella selvää tosiasioista. 

Kuitenkin jos jotain aivan oikeat nähdäkseni tosiasiat kiinnostavat; artikkeli lienee varsin hedelmällinen.

Siinä muuten otetaan melkoisen vahvasti kantaa; reserviläisarmeijaan NATO:on, sotilaallisen invaasion kannattavuuteen, … jne.

Suosittelisin lukemaan ja vähemmän luulemaan ja hysterisoimaan.

Eestin itsenäisyyspäivä(t)

Tässä minä aivan aitiopaikalta katselen kun Vapaudenaukiolla harjoittelevat  paraatia. Ei se kovin näytä tehokkaalta tuo eestin armeijan kalusto. Muutama psv, vai oliko peräti vain kaksi ps-kuljetusajoneuvoja suomalaisten vanhoja tykkejä, muutamia ilmeisesti NATO:lta lainattuja järeitä kuljetusajoneuvoja, miehiä tietenkin marssimassa niin armeijan-, kodinturvajoukkojen-, naisten omia kodinturvajoukkoja. 800 hengen paraati, kerrottiin.

Ihmeellinen asia; sotilaspukuisia henkilöitä ei kaupungilla näkynyt. Sain kaveriltani kysyttäessä vastauksen; eestiläinen ei mielellään esiinny sotilaspuvussa kuin palveluksessa ollessaan. Nyt sen ihan konkreettisesti sitten panin merkillekkin.

Ruoka on kallista?

Tämä väite on jatkuvasti esillä kuukaudesta toiseen.

Eilen söimme; kylmäsavustettua kalaa, valkosipuliperunoita, kaali, tomaatti, porkkanaraaste, juuresraastesalaattia.

Laskeskelin aterian hintaa/henkilö.

Kylmäsavulohi, itsetehty, n 1,5€/hlö, valkosipuliperunat, n 0,50€/hlö, raakasalaatti n 0,20€/ hlö.

Tämän muuten olen todentanut vaikka miten monet  kerrat. kun centtiä oikein halutaan venyttää.

En nyt kuitenkaan väitä, että meillä mentäisiin ko systeemin mukaan mutta kuitenkin sitä jossain määrin noudatellaan.

 

 

Ruokako kallista?

Vaimo tuli aamupäivällä tuolta maalikylästä; normi kauppareissu. Toi mukanaan naudan paahtopaistia n 1,3 kg, Tammisen paahtopaistia. Oli – 30%. Siis naudan paahtopaistia hieman runsaat 10€/kg. Kyllä meille kelpasi.

Siitä saamme runsaat viisi esim pippuripihviä, tms.

Hintatietous ja ostaminen oikealla hetkellä, kyllä se kannattaa. No, tietenkin asetuimme ilmastoihmisten maalialueelle? Kuinkas muuten.

Jos asiaa käsitellään toisaalta, vaimon ostopäätös voisi olla jopa ilmastoteko; ei menisi ko lihaerä makkara-aineksiksi; lisäaineineen kartuttamaan kuluttajien nitriitti- yms saantia.

Oli tuo nyt miten vain; puolenkymmentä mehevän pihvin ainesosaa taas meillä tarjolla.

Itämeren laivaliikenne puhdistuu.

LNG-käyttöiset laivat näyttävät lisääntyvän Itämerellä.

Maailman suurin bunkkerilaivakin asemoituu Itämerelle. Maakaasu kun on puhtain fossiiliperäinen polttoaine maailmassa.

Itämerellä liikennöi myöskin ESL-Shippingin irtolastilaiva Viikki. Viikissä on 6000kW 2-tahtinen pääkone, joka voi käyttää, niin LNG:tä tai dieseliä, pääkoneessaan, kahdessa apukoneessaan ja lämmityskattilassaan. Kehityssuunta näyttää melko hyvältä.

Nyt jo hollantilaisvarustamo Dammenin bunkkerialus operoi Nynäshamnista ja Klaipedasta käsin.

Maakaasu näyttäisi voimalla rynnivän meriliikenteeseen.

Sirkkatuotanto; ihmisravinnoksi.

Aamun uutisissa sitten sain lukeakkin, että sirkkatuotanto ihmisravinnoksi on alamäessä. Ei tuo mitenkään mielestäni ihmeellinen asia ole; suomalainen kun ei miellä itseään hyönteissyöjäksi.

En mieltäisi minäkään; kalan ja lihan syöjä olen, kasvisproteiinikin maittaa vaan ei lihaa ja kalaa voi mielestäni korvata.

Meidän seutukunnallamme on kaksikin sirkkafarmia, tuskin kauan menee lopettamispäätökseen, jos tätä alusta lähtien uumoilinkin.

 

Tahkon tuunausta.

Ostin muutama vuosi sitten Scheppachin 2000s tahkon. Saman näköinen kuin Tormek-4 mutta 170€ halvempi.

 

Kuva Kärkkäinen oy:n

En ollut aivan tyytyväinen keskiakselin pyörinnän tasaisuuteen, joten  ostin Tormek-4:n keskiakselin ja vaihdoin sen paikalleen, kiven pyörintä tasoittui heti. Samalla hankin Tormekin veitsille ja puukoille tarkoitetun ohjaimen, mittari minulla olikin, kuin myöskin kivenoikaisukivi.

Kuva Kärkkäinen oy.

Nyt tuli keittiöveitsiinkin juuri halutunlainen teräviiste, 24 astetta, japanilaisiin veitsiini 18 astetta.

Tuota hiontatukea voi käyttää myöskin vastahionnassa, kuvassa myötähionta.

Ilman hiontatukea veitsiin ja puukkoihin on lähes mahdotonta tehdä koko terän mitalle oikea hiontakulma, tällä se onnistui mainiosti.

Alkuperäinen Scheppachin kivi, (alumidioksidia) 200×40 ja 12mm akselilla, ovat Tormek-4:n kanssa yhteensopivia. Kiven karkeus 220 grid.

Se on hieno asia, että noista laatukoneista tehdään ns ”köyhän miehen” malleja.

Tormak-4:n ja Sceppach 2000s varusteet ja varaosat ovat täysin yhteensopivia.

Tämä minun Scheppach lienee viimeisiä Euroopassa valmistettuja, nykyisin valmistus siirretty Kiinaan.

Säästin tässä operaatiossa yli 100€.