Tekijä: Kalle Pohjola

Lähden tästä aamulenkille Passelini kanssa, aamu kun on selkeä ja kaunis, ehkä viileä.

Ohjelmassa on n 40km:n lenkki, rauhallisesti, hikeilemättä mutta kuitenkin jaloille työtä ilman kehon painokuormaa.

Siis aamulenkki sähköpyörällä? Kyllä vaan, työskentelen lihasvoimin tarpeen mukaan ja mieltymykseni; polkeminen säästää akun kulutusta, sen näen näyttötaulusta.

Lenkiltä palattuani lataan akun tällä yleisesti tuomittavalla aurinkoenergialla, siis en aiheuta lisäsyytä rakentaa ydinvoimaa.

Joskus ajattelin myöskin tuuliroottoria, se kun ei aiheuta linnuille uhkaa. Sittemmin päädyin vain tähän aurinkovoimaan, jolla latailen kaikki akkukäyttöiset koneeni. Siitäkin huolimatta, että ”asiantuntijoiden” mukaan aurinkosähköä ei talvella saa. Lienen poikkeus säännöstä kun minä kyllä saan, en niin paljon kuin n 10 kk:n ajan mutta kuitenkin saan.

Kun nyt tätäkin sivustoa kaiken koronan keskellä olen lueskellut, jää päällimmäisenä ajatuksena mieleen se, että teki hallitus mitä hyvänsä, tai oli tekemättä (viime hallitus esimerkkinä) useimpien näiden sivustojen kirjoittajien mielestä kaikki menee väärin.

Minulla on aina ollut se käsitys, että johtajan (poliittisenkin) tärkein tehtävä lienee se, että päätös tehdään ja nopeasti kunhan asiatiedot ovat selvitetyt.

Viime hallitukselta kyllä saimme tuta, mitä vatulointi, venkulointi ja viivyttely saakaan aikaan.

Suorastaan huvittavalta tuntuu tämä maskiasia,  maskeja tehdään ja on tehty Balttiassa, pohjoismaissa ja itseasiassa ympäri Eurooppaa. Silti jossain Jögevamaalla muka avattu maskilinjasto olisi avauksen aiheena merkittävä. Eestissä kun tuo maski on vakiovaruste mm hammaslääkärissä niin lääkärillä kuin hoitajallakin. Nykyhallituksen kaikista tekemisistä tunnutaan kaivelevan vaikka tikulla ”asiaa”; tuntuu aivan käsittämättömältä.

Hallituksemme on toiminut ja viivyttelemättä, tulevaisuus sitten näyttää, toimittiinko ehkä parhaalla mahdollisella tavalla?

Kuten mainitsinkin aiemmassa avauksessani, tämä maskisekoilu lankeaa hallituksen piikkiin, vaikka hallituksen osuus siinä oikeastaan rajoittuu vain määrärahan myöntämiseen.

Tehdyn arvosteleminen aiheen ilmaantuessa on paikallaan mutta niin on myöskin arvostaminen.

 

Kaikenlaisilla laitteilla on tullut savusteltua.

Ohessa nykyinen kalustoni. Laitteisto muodostuu savugeneraattorista ja se yhdistettynä yhdysputken kautta itse savukaappiin. Savukaapissa sijaitsee lämpövastus ja näinollen laitteistolla voi samoin varustein myöskin kylmäsavustaa. Savukaappiosan tilavuus on 70l.

Olen tutkiskellut yli sata vuotta vanhoja savustuslaitteita, todetakseni ainoastaan, että peruslaitteisto ympäri maailman on samalla systeemillä toimiva ja on oikeastaan aina ollut.

Elektroniikka ja ylipäätään sähkötekniikka on tuonut kaappeihin säädettävät sähkövastukset, savunkehittimeen syöttöruuvin, joka työntää polttoalustalle savustuspurua. Savu siirtyy painovoimaisesti savukaappiin, siis savustus alkaa toimia niin kauan kuin purua riittää säiliössä; yleensä n 8 tuntia.

Viimeiset 30 vuotta on sitten näitä erilaisia savustinkaappeja ja savustusputkia ilmaantunut markkinoille; halpoja toteutuksia, joissa PAH-yhdisteitä syntyy mittavasti.

Ensimmäisen savustuslaitteeni tein kuvaamallani systeemillä Masutin petroolitynnyristä, savukanava tiilestä; toimihan se mutta vaati jatkuvaa läsnäoloa.

Vanhimman suomalaisen kuvan olen löytänyt viimevuosisadan alkupuolella Aug Mäkeläisen kirjoittamasta Kalastajan kirjasta. Mäkeläinen toimi Mustialan Kuninkaankartanon kalastusmestarina 1910 – 1956. Kirja on kirjoitettu 19167.

Otsikko oli optimaalinen savustin; itseasiassa keksitty varmaan satoja vuosia sitten. Noita kansainvälisiä kuvia savustimista kun olen selaillut; valtaosa toimii juuri artikkelikuvan tyyppisellä rakenteella. Eroja lienee ehkä vain tuossa elektronisessa varustelussa.

Yhtä tärkeä lähes tuossa savustuksen onnistumisessa on savustajan kokemus savustuksesta ja sitä ei hankita kyllä kymmenessäkään vuodessa.

Olen koko elämäni jotenkin tykästynyt noihin varislintuihin. Yksi syy; idolini itävaltalainen Kondrad Z Lorenz, jonka kaikki tietämäni kirjat minulla ovat. Hänen kirjojensa kautta olen tutustunut mm naakkojen elämään. Kirja; vuodesta vuoteen ne palaavat.

Kiintymykseni variksiin taas johtuu poikavuosistani; monina vuosina minulla oli kesyvaris. Ehkä paras oli Kalle niminen, joka seuraili minua kaikkialle. Se matkusti pyöräni tarakalla, tuli aamuisin koputtelemaan ikkunapeltiä; ruokaa. Kallen kanssa elelimme kesän, syksyyn mutta sitten alkutalvesta Kallen kohtaloksi muodostui haukka.

Nykyisellään arvostan varista ja naakkaa erityisesti; charmikkaan hienostuneesti pukeutuneet harmaa/mustaan. Molempien älykkyyttä arvostan.

Harakka taas luo minulle ihmismäisen keikarin, miltei huijarinkin,  olemuksesta, puuttuu vain kävelykeppi ja silinterihattu.

Närhi, kuin kuukkelikin, taas luonnon boheemeja.

Naakan suhteen kyllä ymmärrän ihmisiä, jotka asuvat taajamissa, suurien naakkaparvien läheisyydessä.

Minulle taas, kuin aikanaan itävaltalaiselle Lorenzille, naakat ja niiden käyttäytyminen oli suuri mysteerio, jota haluaisin oppia lisää tuntemaan.

Kuinka paljon taajamien ihmiset jäävätkään paitsi erilaisista pienistä luonnon ilmiöistä ja eläimistä?

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Kanada kielsi itselataavat sotilasaseet, mm AR-15 tyyppiset, nopeassa tempossa ; uutisotsikossa muuten mainittu sana ”rynnäkköaseet”, aika kömpelö ilmaisu, mutta toiminta joukkoampumisen (22 kuollutta) jälkeen  oli esimerkillisen ripeää. Sotilasaseet käyttökieltoon ja osto, myynti, hallussapito jne laittomaksi. Se oli nopeaa toimintaa ja perustelukin aika osuva; vain ja ainoastaan ihmisen tappamiseen suunnitellut itselataavat aseet kiellon alaiseksi.

NRA:lle ja Trumpille raskas taakka. Amerikkalainen asehulluus on sairasta, toisaalta, esiintyyhän tuon asehulluuden hieman lievempi ilmiö Suomessakin.

Minun mielipiteeni on, ettei kukaan siviilihenkilö tarvitse sotilasasetta, metsästysaseet ehkä pl. Eihän kenenkään elanto nykyään ole metsästyksen varassa, viihdetappamista se on. Minä ainakin näen esim siron kauniin kauriin mieluummin kiikarin läpi tuossa saunan nurkalla kuin ampuma-aseen tähtäimen läpi.

 

Lie kaikille tuttu vaan minä sitä tein, vuosien jälkeen.

Tein täysin alusta alkaen, ei mitään valmistuotteita lihaliemikuutioita yms.

Valurautapannulle voita ja voin kupliessa lisäsin vehnäjauhoja ja sekoittelin. Annoin jauhojen ruskistua aina siihen asti kun pannulta tuoksahti palamaan alkava vivahdus. Lisäsin vettä pari desiä ja sekoitellen. Kun seos alkoi kuplia, lisää vettä ja jatkoin kunnes kastike oli haluamani juoksevaa.

Sitten lisäsin tomaattilohkoja, paprikalohkoja, iso kynsi valkosipulia ohuina siivuina, tomaattipyrettä ja dijounin sinappia. Maustoin pippurilla ja savusuolalla. Soijakastiketta vielä pieni luraus.

Viimeiseksi lisäsin melkoisen lohkon valion homejuustoa ja keittelin kasaan ja lisäsin savulihakuutioita tarpeellisen määrän.

Ruokaillessa oli Janssonin kiusausta ja tämä teelmykseni kastikkeeksi. Vaimo kiitteli ja maistui se minullekkin

.

Kirja porautuu syvälle valkoisen Suomen ytimeen, vapaussotamyytin alkulähteille, ja nostaa esiin ilmiöitä ja henkilöitä, jotka antoivat leimansa kokonaiselle aikakaudelle….

Ote kirjan esittelytekstistä.

Tämmöisen kirjan tulin lukeneeksi ja samalla huomasin tietojeni ylimalkaisuuden sisällissodasta ja sen lähivuosista.

Suojeluskuntien perustamisesta ja jo 1918 kesällä ne miltei lakkautettiinkin mutta sittemmin Mannerheimin valinta valtionhoitajaksi mahdollistikin suojeluskuntien aseman jopa vahvistumisen ja jossain määrin asia sai jopa virallisen leiman.

En myöskään koskaan ole tullut ajatelleeksi ns Valkoisen Suomen aikakautta; 1918 – 1939 ja talvisodan vaikutusta suojeluskuntien asemaan.

20 – 30 luvuilla oli voimissaan ns Uusi Metsätoimisto, Elmo E Kailan ja hänen milteipä salaseuramaisen verkostonsa toimet ja propaganda näyttivät mahtinsa ja voimansa kunnes sitten 40-luvulla tuli romahdus.

En ala referoimaan kirjan tekstiä ja sanomaa laajemmalti mutta kirjan sivuilta saa selkeän kuvan esim sotapropagandan ja propagandan tehosta ja synnystä ensimmäisen maailmansodan alkuvuosista.

Propagandahan lähtee tehoamaan alhaalta ylöspäin ja kyläyhteisöstä valtion aivan huipulle ja se näyttäisi toimivan. Ainakin 20 – 30-lukujen Suomessa toimi yllättävänkin tehokkaasti.

Tri Aapo Roseliuksen teksti on selkeätä ja helppolukuista ja nykypäivän historiantutkimukseen tukeutuvana, ainakin minulle vaikutti asioita ja historiaa selventävästi.

Suosittelisin kirjaa hänelle ken haluaa laajentaa historiantietämystään, se kannattaisi lukea niin poliittisesti sitoutuneen kuin ns  sitoutumatonta ajattelua omaksuvankin.

Tuommoinen kirja Tallinnan 90-luvulta aina lähes nykypäiviin.

Kirja kertoilee Terraksen letkeään tyyliin Eestin itsenäistymisestä ja sen synnytystuskista. Alamaailma, palkkatappajineen, venäläisvähemmistö, korruption mahti lahjuksineen; kaikki rikokset 90-luvulla olivat hinnoiteltuja jne.

Viina, naiset sekä ihmishenki, noihin aikoihin olivat todella halpoja.

Sopivasti sekoittuvat poliisi, vartiointiliikkeet, Puolustusvoimien alkukaudet, vapaaehtoistoimintoineen, rajaviiva rikollisten ja rikollisten virkamiesten välillä oli hämärä. Vartiointiliikkeiden toiminta sisälsi paljonkin mm 90-luvulla suojelurahan keräystä ja muuta rikollisuutta.

Metallikauppa noina aikoina kukoisti.

Kaikenlaista huseeraajaa (suomalaisiakin), riitti. Kun kaikki paikatkin olivat minulle tuttuja tai melko tuttuja, siitäkin johtuen mielenkiinnolla luin. Suosittelen.