Sopivan mansellismielinen blogialusta
Tulihan sitä rakenneltua kanoille kesämökki. Oikeastaan noille hautojille untuvikkoineen.
Taas meillä kaksi kanaa hautoo; en vain tiedä missä. Tuo mökki on sitä varten kun emo untuvikkoineen ilmestyy pihaan, saan perheen suojaan.
Aika näppärä tuo on pesäkoppeineen/munintapesineen.
Uskomatonta on, että naudanlihan arvokkaimmat osat ovat hinnaltaan tänä parhaana grillikautena ja siitäkin huolimatta, tänä päivänä erittäin edullisia kilohinnaltaan. Tänään juuri havaitsin Tammisen naudan sisäfilettä myytävän 12,50€/kg, kun normihinta pyörii siellä +38€/kg, paistia 10€/kg, possunfileet nyt ovat aina olleet edullisia, suorastaan halpoja.
Tällä hetkellä näyttäisi olevan ostajan markkinat arvokkaimmille naudan ruhonosille. Ken grillaamisesta pitää; grillit nyt kuumiksi ja nauttimaan.
Ei tätä kauan kestä; ravintolat aukeavat ja kauppa alkaa lihataloissa käydä ja hinnat kohota sitä myöden.
Henkilökohtaisesti suosin noita venäläiseen tyyliin hauduttamalla kypsytettyjä possunosia, kuten niskaa, potkaa, yms. Työläitä valmistaa mutta lopputulos on sitäkin mehevämpää ja herkullisempaa.
Eilen juuri tein kasslerista kookkaita kuutioita; ensin keitetään, sitten pataan reilusti öljyä ja siihen liotetaan suola. Paistetaan palat ruskeiksi ja siirretään vadille. Sitten padan pohjalle inkiväärisiivuja, lihat päälle, lihojen päälle valkosipulia, mustapippuria, ja kevätsipulin varsia. soijakastiketta, vettä siten, että kaikki peittyy, kansi päälle ja hautumaan n tunniksi, tai siten, että neste haihtuu.
Syödään paahtoperunoiden ja hapankaalin kera.
Kaverini oli ostanut loppuviikolla riistakameran, sai siitä innostuksen kun näki kamerani ja sen tuotoksia.
Kertoili, ettei saa toimimaan ja toi sen minulle, kertoili samalla maksaneensa kamerasta vain hieman päälle 50€. Manuaalit olivat aivan surkeat, sain kuitenkin kameran viritetyksi ja sovimme, että hän jättää kameransa yöksi, nähtäisiin toimisiko se ja miten.
Tänä aamuna sitten vertailin kameroiden otoksia ja totta tosiaan; ero oli melkoinen kamerani eduksi.
Kamerat olin virittänyt samaan tarkkailualueeseen. Tämän halpiksen kuvat olivat rakeisia, PIR toimi jäykemmin, vaikka herkkyys kummallakin maksimi. IR ei yltänyt lähellekkään sitä mihin oma kamerani. Kaiken kaikkiaan, kuvan laatu oli, sanoisinko varsin kehno tässä halpiksessa.
Halpa hinta; ei halvalla hyvää, lopputoteamani. Jostainhan se on pois se halpa hinta.
Omat kaksi kameraani eivät ole kuin keskihintaluokkaa mutta aivan minulle kelpaavia kuvia saavat aikaiseksi.
Eihän tämän vertailun tulos mitenkään yllättävä ollut mutta erot kuvalaadussa olivat kyllä yllätys.
Meillä tehtiin päälisin puolin samanlainen taksiuudistus, joka Eestissä on ollut jo parikymmentä vuotta. Miksihän ei ole otettu oppia?
Eestissä taksit velvoitetaan pitämään oikean puoleisessa takaikkunassa hinnastoa, vain virallisilla takseilla on mahdollisuus parkkeerata tolpalle, Uber ja muut sellaiset pitää soittaa.
Minä en koskaan ota taksia tolpalta, vaikka siellä olisi mahdollista jonosta valita mieleisensä taksi, ilman ongelmia. Ns ”mustat taksit”, tosin taksitunnuksin, joutuvat odottelemaan asiakkaitaan milloin missäkin, tolpille ei ole asiaa.
Minä soitan aina 1212 ja olen oppinut siihen luottamaan, se on Kroonetakson ja Malibun yhteiskeskus. En ole koskaan esim huomannut, että asiakasta ”ajelutetaan”.
Eestissähän ei maaseudulla taksia saa, joten poikkeaa hieman Suomesta, Takseja Eestissä on vain kaupungeissa, maaseudulla ollaan Uberin yms varassa.
Meillä olisi viranomaisilla ollut paljonkin opittavaa eestiläisestä taksijärjestelmästä mutta minkäs teet, se isoveliajatus.
Meillä Suomessakin kannattaisi asiakkaan aina tilata puhelimitse taksi, luotettavasta yhtiöstä.
Tämmöiseen sivustosarjaan törmäsin katsellessani animaatiota Eestin vapaussodasta.
Siitä sarjasta löytyy kaikille sotaintoilijoille reaalitietoa esim ww2 rintamatapahtumista.
Strategia ei tältä pohjalta liene ihan niin monimutkaista kuin ammattisotilaiden esitykset.
Tosiasia tietenkin; sotilastaktiikka = ryhmänjohtajatason ja sitä hieman sotilasopinnoissaan ammatillisia opintoja suorittaneilla, tähtää taistelutilanteen voittamiseen.
Sotilasstragiaakin avannee hieman animaatioita katsellessa.
Vaikka mikään sotaintoilija en ole mutta nämä animaatiot kiinnostivat, koskivathan ne Suomeakin.
J Putkinen; … Minulla on ollut mielestäni tärkeämpääkin tekemistä kuin harjoitella savustamista. Esimerkiksi, vapaaehtoinen palkaton maanpuolustustyö. …
Tottakai se on tärkeätä, muutenhan korkeatasoinen (?) sotilaskoulutus menisi hukkaan.
Valmiiksi savustetusta juustosta aikoinaan eestiläinen kaverini , juustomyyjä, mainitsi, että juustoa ei kannata ostaa valmiiksi savustettuna ja omatkin kokemukseni ovat, että juusto kannattaa ostaa juustona ja sitten savustaa nopeahkosti kuluva erä. Vakumiin pakattu teollinen suitsujuustu ei ole välttämättä sitä aitoa suitsujuustua, oma savustustuote on paljon aromikkaampaa.
Olen muuten savustanut myöskin tuorejuustoa. Nam.
Tänään sitten sain maistella eilen poimimaani korpihillaa: kypsää ja kookasta. Tulee näköjään melko hyvä hillakesä.
Eipä näkynyt muita poimijoita ja vaikka näkyisikin, en osaa olla kateellinen, jää niitä vielä karhullekkin.
Oli muuten pitkästä aikaa kesä, että hilla kypsyi ennen herkkutatteja jos tuli niitä pieniä (parhaita) herkkutattejakin, paikat kun tiesin. Tänään keitetään ihan oikeaoppista tattikeittoakin, kermalla, sipulilla, valkosipulilla ja voilla ryyditettyä. Matoja tateissa ei ollut.
Tällä nyt en tarkoita rakennettuja nurmikoita; kyse on ihan pihapiirin kulkuväylistä muun kasvuston keskellä.
Minusta tuo säiliöön keräävä laite on vihonviimeisin. Minun koneeni puhaltaa leikkuujätteen sivulle, karikkeeksi ja nurmikon lannoitteeksi.
Penttikö se oli joka varoitteli liikaa leikkaamasta helteiden aikana, minä sitten leikkailin vaan ja menihän se leikattu alue osittakin keltaiseksi mutta pian palautui; se karike.
Tyytyväinen olen tähän nykyiseen koneeseeni, tarkkaan pystyy ajelemaan alueet ja tuo hydrostaattinen voimansiirto; erinomainen.
Juttelinpa eilisnä päivänä Citymarketin lihaosaston päällikön kanssa; ihmettelin, miksi sian potkaa ei löydy valikoimista. Vastasi; eivät asiakkaat osta noita halpoja ruhonosia. Jäinpähän oikein miettimään.
Tarjolla ko marketissa kyllä oli filettä, paistia, yms helppovalmisteista lihaa. Kuitenkin esim huippukokit (itseäni en edes harrastekokiksi luokittele), jatkuvasti mainostavat; kuinka herkullista syötävää esim potkasta, poskilihoista saa. Kompastuskivenä on näiden vähäarvoisimpien kohdalla lienee pitkä valmistusaika mm.
Lähdin sitten ko marketista ja kun poikkesin naapurikauppaan ja huomasin menneeni merta edemmäs kalaan. Sain kaksi potkaa (ei sielläkään hinnastossa) ja hinta yli kolmen kilon paketista oli 10,50€. Ei ole pienkauppa läheskään aina kallein. Potkan kilohinta yleensä liikkuu n 5 – 5,90€/kg.
Sitten toimeen;
ensiksi potka puoleksitoista tunniksi kylmään veteen. Kuivataan, esivalmisteluina juureksia uunipataan; purjoa, porkkanaa, selleriä, lanttua, sen päälle potka, hierottuna suola, mustapippuri, valkosipulijauheella.
Sitten uuniin; 250 astetta, puoli tuntia, potka pois uunista; valelin voisulan, soijakastikkeen ja pippurin seoksella, päälle vielä valkosipulirouhetta ja takaisin uuniin, lämpötila 150 astetta ja siellä uunissa kolme ja puoli tuntia.
Viimeisen tunnin alkaessa lisäsin vielä potkan molemmin puolin hapankaalia.
Sitten otin uunista ja asetin potkan lävikölle ja perkasin nahan ja luut pois, sitten juurekset astiaan ja potkalihat päälle; kyllä kelpasi syödä.
Artikkelikuvassa näkyy tuo valkosipulirouhe melko tummana mutta palanut se ei ole. Melko runsaasti sitä rasvaa otin lihojen mukaan kun kuorin nahan pois.
Kaiken kaikkiaan aterian valmistamiseen kului aikaa n 5 tuntia; siis jotenkin ymmärrän näitä, pitsa-, burger- ja einesihmisiä. Kaikkia ei ruuanlaitto ja herkuttelu kiinnosta, nykyihmisten mukaan; raha, ruoka, hyvinvointi yms pitää saada nopeasti ja helposti.
Mirrillä ei elämässään liene huolen häivääkään. Se kun aamusella ilmaantuu saunamme terassille; heti sille katetaan ”parasta pöytään”, siis noutopöytään.
Mirri on nyt melkein kolme vuotta elellyt symbioosissa perheemme kanssa; kenen kissa, en tiedä, tänne se aina ilmestyy nälän kurniessa suolistoa.
No, tietenkin Mirri täytettä vatsaansa saa ja hyvää saakin. Mieleistä.
En ole koskaan Mirrin erilaisilla blogeilla purnaavan lukenut elämän kurjuudesta; vai voisikohan kissoilla tämmöisiä , ylipäätäänkin olla?
No, tämähän meni fiktioon, kuitenkin voisi samaistaa meidän ihmisten oloomme ja eloommekin.
Jos elämämme on kutakuinkin turvattu elämisen suhteen; miksi valitus ja purnaus?