Tekijä: Kalle Pohjola

En sitten oikeastaan jaksa ihmetellä, kahden kissan täysin vastaista käyttäytymismallia.

Mirri ilmestyi meille kolmisen vuotta sitten; tuli vaan siihen saunan terassille, oiskos sulla minulle ruokaa?

No olihan sitä ja siitä alkoikin tämä, sanoisinko eräänlainen ikivanha systeemi, jossa paremmin toimeentulevat auttoivat köyhempiä.

Se tuo Mirrin ja meidän yhtyeistyömme on jatkunut jo kolmisen vuotta; edelleenkin Mirri on yhtä luoksepääsemätön.

Riistakameran mukaan Pikkumirri ilmestyi pihaamme pari kuukautta sitten, kertonutkin siitä olen.

Pikkumirri on alati kontaktihakuinen, nauttii silittelystä, reissuillamme aina hakeutuu jalkoihini, haluaa silittelyä.

Miten erilaisia kaksi kissaa voivatkaan olla?

Kummankaan alkuperästä en yhtään mitään tiedä; Mirri vain käy oleilemassa ja syömässä ja häipyy … ties minne?

Saapas nyt nähdä, mitä tuosta Pikkumirristä tuleekaan?

 

Kirjoittaja on Ylen Venäjän-kirjeenvaihtaja. Hän kommentoi tässä blogissa naapurimaan ajankohtaisia asioita ja korostaa, että Venäjää ja venäläisiä ei pidä sekoittaa keskenään.

Lainaus on YLE:n Erkka Mikkosen tämänpäiväisestä kolumnista.

Näilläkin sivustoilla esiintyy silmitöntä venäjävihaa ovatkohan kohteena venäläiset vaiko Venäjä so Venäjän hallinto?

Tuo asia näyttää näillä palstoilla olevan suloisen sekamelskaista joillekkin. Sotketaan nykypäivän Venäjä ja kommunismi. Kommunismiin en puutu kun puoluepolitiikasta en paljonkaan ymmärrä.

Toisaalta sitten tuo Venäjäviha on siksi silmitöntä, että ihan oikeasti minua ihmetyttää. Kait ja kaiketi Venäjälläkin asuu ihan ihmisiä; hallinto sitten erikseen.

Toisaalta taas täällä esiintyy melkoisen suurta ihailua esim USA:ta kohtaan; näiden kahden valtion vertaileminen vielä onnistuu mutta ”amerikkalainen”, se sitten aiheuttaakin jo kysymyksiä, en ainakaan minä pysty vastaamaan.

Toisaalta Venäjä on ikiaikainen naapurimme ja ilmeisesti tulee olemaankin. Minun kiinnostukseni kyllä liittyy maahan, jossa en oikeastaan ole edes koskaan käynyt. Sen hallintokaan ei minulle ole yhdentekevä ja syystä kiinnostava.

Ihmisen on helppoa muodostaa käsityksiään ihmisistä, valtioista ja hallinnoista, käsityksiään politiikasta ja valtioiden politiikasta … miltei mahdotonta, ainakin minulle.

Tässä aamusella katselin kun laittelin  Mirreille ”lisäaamiaista”. Noista nuorista kanoistamme yksi käveli pokkana Mirrin sapuskoille, siihen Mirrin viereen änkeytyi hakemaan omaa osaansa.

Mitäs Mirri; katseli ja jatkoi syömistään ja toinen samalla kupilla.

Edes Pikkumirrillä ei ole ”pokkaa” mennä Mirrin kupille; joten taas aivan uusi ilmentymä meidän sekalaisessa seurakunnassamme.

Aiemminkin olen jo kirjoitellut mm kanadalaisesta savustimesta, luulin ostaneeni kanadalaisen vaan pakkauksen avatessani, huomasin ostaneeni Kiinassa valmistetutun tuotteen.

Asia ei ehkä juurikaan niin yksinkertainen liene. Valmistetaanhan Volvojakin Kiinassa.

Tosiasia lienee se, että, vaikka brändi valmistuttaakin tuotteensa tai osia Kiinassa, silti brändi valvoo laatua; kyllä Kiinalaisetkin jo nykyään osaavat.

Toinen asia sitten ovat nämä ”aidot kiinalaiset”, esim kännykät, joihin ei esim päivityksiä ole saatavissa = halpa hinta.

Ostamani peilikaukoputki on ehdottomasti amerikkalainen brändi, valmistus vain pääosin tapahtuu Kiinassa ja laadunvalvonta USA:ssa.

Celestron on mm URSA:n myymä merkki.

Kukahan meistä edes oikeastaan tietääkään, ostamiemme tuotteiden valmistusmaata?

Asiahan on esim ruokavalmisteissa; Foodies vs Pirkka, ei aivan helppoa liene valmistusmaan selvittäminen.

Hyvä esimerkki lienee suomalaiseksi mielletty Reissumies ruisleipä; voi osoittautua Eestissä, Latviassa tai Puolassa valmistetuksi.

Ota näistä nyt selvää!

Tällä hetkellä näyttää, että velkaongelmaisia eivät ole yksistään pieni- ja keskituloisissa. Myöskin suurituloisten ryhmässä velkaongelmat näyttävät lisääntyvän.

Ainut ryhmä, joka voi huoletta lepäillä laakereillaan, toistaiseksi ainakin, ovat ylivelkaantuneet kansanedustajat; heillä työpaikka ei mene alta ainakaan seuraavaan kolmeen vuoteen.

Tavallinen kansalainen; pikavippejä, asuntolaina, autolaina, työpaikka ja tulot. Entäs kun tulot vähenevät/jopa loppuvat?

Ei kaikilla ihan välttämättä hyvältä näytä.

Minä kun en ole julistautunut minkään puolueen kannattajaksi, jos en ihailijaksikaan, voisinpa julkaista ranking-listani puolueista; lähtökohtana se, minkälaisia toimijoita nykyisissä puolueissa esim kansanedustajina oman mielipiteeni mukaisesti on ja on ollut. Lista on alhaalta ylöspäin.

Liike nyt; ei kommenttia, mielestäni venäläisen rahan tuella toimivasta ”puolueesta”.

Kristillisdemokraatit; ei havaintoa arvostuksestani.

RKP; takavuosina joitakin arvostamiani edustajia, ei enää.

PS; en osaa nimetä yhtäkään arvostamaani poliitikkoa.

Kokoomus; aikanaan muutamia arvostamiani poliitikkoja oli, ei enää vuosiin.

Kepu; aikanaan arvostin Seppo Kääriäistä, nykyisin ei ketään.

Kommunistipuolueet; lukuisia henkilöitä, joita arvostin eri syistä.                                                                           Vasemmistoliitto; Li Anderssonia voisin ehkä arvostaakkin, entisistä Claes Anderssonia kylläkin.

SDP; arvostukseni on heilunut paljonkin, Lipponen, Urpilainen … jne, eivät kyllä arvostustani ole ansainneet. Sitä vastoin Sanna Marin, nuoruudestaan ja kokemattomuudestaan huolimatta, näin kriisiaikoina on kyllä osoittanut merkkejä poliittisesta johtajuudestaan.

Sitä vastoin, J Koskinen, on esimerkki arvostuksestani.

Tässä nyt sitten tuli monien aprikoima kantani puolueista ja niiden toiminnasta.

Nyt sitten voi  vapaasti nimitellä vaikkapa Puna-Kalleksikin, siitä vaan moderaattorin suvaitsevaisuudesta riippuen.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Minä kun en tunnusta minkään poliittisen puolueen värejä, ehkä jonkin verran suuntausta. Tulipahan tuossa ihan pihapiirissäni esille aatos, Mirri vs Pikkumirri ja muut pihapiirimme eläväiset.

Mirri on eläväistemme ehdoton ykkönen, kuitenkin suhtautuu kunnioittavasti kaikkiin muihinkin pihassamme eläviin (pl jyrsijät), se antaa tilaa selkeästi heikommillekkin, esim ruuan suhteen. Pikkumirriin suhtautuu kärsivällisesti mutta määrätietoisesti.

Entäpä puoluepolitiikassa ihmisten kesken?

Joskus minusta, eikä ihan joskuskaan, tuntuu siltä, että erilaisten eläinten sosiaalisesta käyttäytymisestä voisi olla jopa jotain opittavaakin ihmisillä.