Havaintoja kissoistani.

Olen opettanut kaikenlaisia asioita koirille, joista jotain ehkä tiedänkin. Kanoille ja kyyhkyillekkin olen monenlaisia käytännön temppuja opettanut mutta kissa on minulle arvoitus suurelta osalta vieläkin.

Mielestäni kissa ei tee mitään, mistä sille ei ole hyötyä, toisinkuin koira, jolla on jonkinlaista synnynnäistä miellyttämisen halua ihmisen suhteen.

Kokemukseni mukaan luokittelen kanat, kyyhkyt ja kissat samanlaiseen itselliseen kategoriaan.

Yksi asia kissoissa on myös selvinnyt; kissa on erakko, se lei muodosta eikä tarvitse laumaa, toisinkuin koirat, jotka ovat laumaeläimiä. Henkilöön kissa kyllä kiintyy.

Olen myöskin huomannut sen, että aikuinen kissa ei tee mitään turhaan, se vain on. Kissa ei automaattisesti ole esim lintujen saalistaja mutta voi olla tehokas jyrsijöiden saalistaja, esim meidän vanha Mirri.

Reviiritietoinen kissa kyllä näyttää olevan, merkkaa sitä ahkeraan. Tuo kissan puskeminen, sitä olen paljonkin ihmetellyt mutta sekin on selvinnyt, että kissalla on pään alueella hajurauhasia ja näillä se merkkaa myös mm ”oman henkilönsä”, puskemalla tätä jalkoihin.

Paljon näistä kahdesta kissasta olen oppinut, paljon, uskoisin, lienee oppimistakin.

Mirrin kanssa ystävyys sen kun kehittyy.

Vein tänään noita kalkkunan ja kalojen siistimisroippeita Mirreille.

Vanha Mirri tuli heti ensimmäisenä kertomaan halukkuutensa herkkuihin. Siinä nousi kahdelle tassulle ja jopa ihme ja kumma; jo runsaan kolmen vuoden jälkeen antoi minun koskettaa. Uskomattoman nopeaa edistymistä.

Siinä sitten porukalla jakoivat herkut.

Käsiparieni vajavaisuudesta johtuen, en kuvaa pystynyt ottamaan; ehkä myöhemmin.

Blogisäännöstö.

Taisipa olla ihan tänäänkin kun oli puhetta siitä, että avauksen sisältö pitäisi  olla 90 % omaa mielipidettä.

Katsokaahan esim tämän päivän avauksia?

Varsin iso osa avaajista kirjoittaa omia mielipiteitään ja aatoksiaan.

Sitten ovat nämä copy pastee avaajat omine kuvankäsittelyineen.

Ei varmastikkaan liene sääntöjen mukaista mutta näköjään sallitaan.

Tähtitaivaalla tapahtuu.

Mielenkiintoinen ilmiö tähtitaivaalla juuri tähän ajankohtaan sopien.

Ip klo 16.00 eteenpäin etelä-lounaisella taivaanrannalla näkyy mielenkiintoinen ilmiö; saturnus ja jupiter ovat maasta katsoen lähes samalla linjalla, muodostaen melkoisen kirkkaan tähden.

Puolen yön aikoihin tähti on jo melkoisen korkealla. Tuo tähti on niin kirkas, että esim saturnuksen kuutkin näkee ihan tavallisella kiikarillakin, minun kohdallani 10×50 kiikarilla.

Muutamia lähes pilvettömiä alueita kun tähtitaivaalla on ollut, putkineni olen silloin ollut asemissa. Upea näkymä.

Joulun ihme ei ole totta: Betlehemin tähti ei ollut tähti – Tiede | HS.fi

Edellisen kerran planeetat ovat olleet yhtä lähellä toisiaan v 1220 ja seuraava kerta on v 2080, siis ei ihan jokavuotinen näytelmä.

 

Venäläinen joulusilli.

Venäläinen silli

Kuva; K-ruoka.

Tämmöistä tuli tänä aamuna laiteltua.

Ainekset vasemmalta oikealle; maustekurkkua, kananmunan keltuaista, punajuurta, matjessillin viipaleita ja päälle punasipulirenkaita, tilliä, basilikaa, maustekurkkua, kananmunan valkuaista, punajuurta.

Kastike, joka kaadetaan silliviipaleiden päälle; smetanaa, hieman sinappia ja päälle koristeeksi kapriksia.

Tarjoilen kuuman perunan kera.

Tavoistani poiketen kuva on lainakuva, jonka sitten vaihdan kun joulusilli on pöydässä.

Meidän kahden vanhan jouluateria ei nyt niin kovin juhlava ole; lanttu-, porkkana-, ja perunalaatikkoa, cheviceä, nyt nieriästä tehtyä, graavilohta, valkosipuli suolattua muikunmätiä ja tietenkin sitä basturmaa. Säilykkeinä venäläistä suolakurkkua.  Sillin kanssa täytyy vielä laittaa keitettyjä, kuorittuja perunoita vähän.

Joulusinapin olen valmistanut itse, kuin myöskin smetanakastikkeen.

Ruokajuomana minulla on tumma tsekkiläinen olut, vaimo juonee varmaan maitoa.

Joulupuuro ja ”väskynäsoppa”, jäävät pois.

Kevättä kohti.

Se on sitten talvipäivän seisaus; kevättä kohti mennään. Koronatartuntoja/vrk 309, HUS:n alueella, 140 ja Helsinki 65; englannista tulossa uusimuotoinen korona. Maa on lumeton ja lumiraja näyttää kipuavan koillisen suuntaan. Vesistöt sulina.

Marinin hallitus ei näyttäisi tekevän mitään ylläolevien suhteen.

Haasteellinen uusi vuosi näyttää olevan tulossa.

Näin, mies kaadetaan.

Kyseinen kuva ehkä hieman selventää; miksi ihan aikuinen mies menee nurin pienehkön kissan takia.

Tämä kuuluu sarjaan ”kissan kepposia”.

Tässä nyt tulkoon mainituksi, Pikkumirri, aina kun pysähdyn, kipaisee nopsaan puskemaan sääriäni, ja saattaa olla niin kiinteästi, että tasapainoni helposti ehkä häiriytyy liikkeelle lähtiessäni.

Ymmärrän aivan hyvin; se on selkeä kiintymyksen osoitus. Tänäkin aamuna, postipolullemme mennessämme, siellä laatikolla, otsalampun valossa vilkaisin, minnehän Pikkumirri, seuraavassa hetkessä sääressäni tunsin pehmeän pökkäyksen; siellähän se Pikkumirri, nilkkojeni välissä.

Vaimokin on jonkun verran yrittänyt kalastella Pikkumirrin kiintymyksenosoituksia, ei kauhean paljon mutta kuitenkin, jos en ole pihassa, Pikkumirri seuraa kyllä vaimoani autolle, siis kehitystä on havaittavaksi määrin.

Minä kun kuten maininnutkin olen, kissoista aika vähän tiedän, nyt olen aivan äimistynyt pienen kissan leimautumisesta ja juuri minuun. Se on hyvin erilaista kuin koiran leimautuminen omistajaansa; monessakin mielin.

Eilen oli eräs huvittava piirre, koskien vanhaa Mirriä; kun ostin kaupasta puolisen kiloa silakkaa kissoille; kuinkas ollakkaan ei kauan kestänyt kun vanha Mirri oli jo saunan terassilla vaatimassa osaansa.

Koronalukuja.

Tämän aamuisissa koronaluvuissa oli mielestäni mielenkiintoisia lukuja.

Suomessa koronatartuntojen määrä lon pitkästä aikaa alle 300, nyt 271.

Näinkin hyvään tulokseen ei tietenkään hallituksen toimilla ole mitään merkitystä, ei tietenkään kun on tämmöinen hallitus.

Yksi mielenkiintoinen ilmiö näkyy olevan, että HUS:n alueella on enemmän kuin puolet maan vuorokautisista tartunnoista; mistähän kertoneekaan?

Kun seurailen myös kotimaan tilannetta, samalla myöskin tuota Eestin vastaavaa.

Tänä aamuna (eilinen päiväys) tarttuvuusluku/100 000 asukasta; Suomi 102,4, Eesti 453,1. Melko järkyttävä ero. Mistähän sekin kertonee?

 

 

Nuoriso ja väkivalta.

”Mulle ei ole käynyt mitään, mutta monelle muulle on”, kommentoi teini-ikäinen menoa Helsingin keskustassa – jo lähes 50 alaikäistä epäiltynä henkirikoksesta tänä vuonna

Tämmöinen uutinen aamu-uutisoinnissa oli.

Mistä tämä kielii, minä en ainakaan osaa sanoa vastausta.

Kyllähän aikanaan tapeltiin porukoiden kesken, ruhjeita pahempaa ei juuri kuitenkaan tullut.

Nyt alaikäiset tappavat toisiaan, jopa ihan jengikeskeisesti.

Elämme kyllä tämän suhteen varsin mielenkiintoista aikaa; saas nähdä mitä vielä tuleman pitää.

Keskusteluako.

Muutamalla blogistilla on tarve poistaa omaa kantaansa kritisoivat kommentit.

Tietysti se on avaajan selkeä oikeus, toisaalta tuommoinen toiminta osoittaa avaajan vajaata kykyä kestää muunlaisia mielipiteitä.

Tälläkin sivustolla on muutama blogisti, jotka eivät kritiikkiä kohdatessaan kykene vastaamaan kritiikkiin. Se latistaa kieltämättä keskustelun tasoa; ole kanssani samaa mieltä tai poistan kommenttisi.  Ensisijaisesti nämä ovat näitä sotaintoilijoita.

En ole koskaan poistanut kenenkään kommenttia; joskus syytäkin olisi ollut mutta kuitenkin, mieluummin vastaan kommenttiin kuin poistan sen, se kun mielestäni on fiksumpaa.