Tekijä: Kalle Pohjola

Kuva Kärkkäinen.com

Tämmöinen tuli hankittua pimeäntorjuntaan. Fenix HM65r Superraptor;

valoteho 1400 lm

valovoima 5609 cd

valokeila 140m

akun kestävyys (min) n 300h

IP68

kokonaispaino 149g

akku 3500 mah

testattu  amerikkalaisen ANSI/FL1 standardin mukaisesti

Kelpasi sitä Pikkumirrin kanssa rämpiä postipolkuamme kun ainakin valoa riitti.

Monia muutaman kympin valaisimia minulla on ollut; kovin lyhytikäisiä. Tässä ainakin valmistusvirhetakuu 5v, akku 1v.

Se tuo otsalamppu on välttämättömyys näin maaseudulla eri askareissa. Viimeksi minulla on ollut tehokas ja painava (1,2kg) Silvan  otsalamppu parikymmentä vuotta sitten. Nyt toivoisin tästä pidempiaikaista kaveria näiden halpisvalaisimien jälkeen.

Sitä sitten lunta saatiin eilisen ja tämän aamupäivän ajan.

Aamusella Pikkumirri oli, ties missä. Kun postilaatikolle pääsin; siinähän poika pulleine mahoineen, eilen kun oli saanut kirjolohtakin.

Siinä sitten minä lehti taskussa ja Pikkumirri edellä aamiaista kohden; Pikkumirrille riistapatee ja minulle tattaripuuroa.

Eilen lumitöitä tehdessäni Pikkumirri ilmaantui jalkoihini; kaksi viikkoa, kaikki kauhukuvat ja nyt Pikkumirri luonani.

Voi tuota onnea ja autuutta; Pikkumirri on kotona.

Tuhkaan piirretty maa;  Petra Rautiainen.

Häkellyttävä teos osin sodanjälkeistä historiaa; Lapin vankileirit, suomalainen sisäänrakennettu  rasismi.

Ottaen huomioon, kirja on kirjailijan esikoisteos, se näyttäisi; tähän lukemieni osien valossa, varsin kypsältä pohdinnalta.

Ostin kirjan, vaikka hinta hieman kallis olikin; mielenkiinnolla jatkan kirjan lukemista.

Tuoreimmat | Yle Uutiset | yle.fi

Aamun uutisoinnissa tuli aimo annos ammatti-ihmisen näkemystä nykyisestä koronatilanteesta ja nimenomaan asiantuntijatietoa.

Kannattanee lukea uutisartikkeli kokonaan, eikä vain otsikkoa.

Vielä tänne Forssan seudulle muutettuani, minulla oli Jawa-250 moottoripyörä vm -62, uskomattoman sitkeä taivaltaja, sillä olin kolunnut pitkin jos poikinkin Eurooppaa ja varsinkin Itä-euroopan maita.

Täällä tutustuin varsin tunnettuun, valtakunnallisestikin, Mikko Nousiaiseen.

Mikko, jos kuka, mielestäni tunsi Jawan läpikotaisin. Mikko oli vähän kuin Jawa-ikoni. Jos Mikolta varaosaa hait, varmasti sen myöskin sait.

Mikko sitten teki minulle pirullisen tempun tietämättään. Kaveri oli kysellyt 250-Jawaa Mikolta ja Mikko sitten vastasi tietävänsä ainakin yhden omistajan. Niin sitten kaupat tehtiin ja kaduin, vaikka hyvän hinnankin sain; ostin lohdutukseksi 650-Uralin sivuvaunuineen. Vähän lohdutti.

Sittemmin sen myin ja enää meille ei moottoripyörää tule; näin ainakin uskoisin.

Kävin tänään parturissa tuolla Tammelan keskustassa. Sekä tukka, että parta lyhennettiin ja taidolla ja huolella.

Kesti tosin runsaat puolisen tuntia; arvelin, mikähän hinta?

Lopputulos oli vaimoni arvostelun mukaan uskomattoman hyvä.

Vaimo kun kysäisi, paljonko maksoi; vastasin 32€, ei ollut kallis saneli vaimoni ja häntä kun on uskominen.

Aiemmin tuolla Eestin puolella maksoi hiusten leikkuu 10€ ja parta 5€, sitten kun parturille 5€ tippiä. Ei tuo sanottavan paljon eroa kokonaisuudessaan ja tulee tuettua Tammelalaista paikallista yrittäjää.

Oletan, että alan käyttämään paikallisen yrittäjän palveluita  edelleenkin.

Hernekeitto lienee ikivanha ruoka; varmaan ainakin viisituhatta vuotta vanha, eri muunnoksineen.

Meillä tuo hernekeitto tehdään alusta asti itse.

Kaksi asiaa, joita en hyväksy; purkkihernekeitto sekä sika/nautasäilykeliha.

Meillä alkaa hernekeiton teko herneiden liotuksesta, sitten lihojen esivalmistaminen ruskistaminen pannulla.

lihoiksi mieluiten possua, silavan kera, kuulllotettua sipulia, valkosipulirouhetta, meiramia, hiven pippureita, suolaa, sinappijauhetta, kurkumaa, pilkottua lanttua ja porkkanaa. Sitten haudutellaan monta tuntia puuhellalla; ruoka hautuu, valmistuu ja lämpöäkin saadaan. Joskus lisään kapristakin sekaan, silloin suolaa vähemmän.

Loppuvaiheessa lisään lurauksen smetanaa. Konstailematon arkiruoka ja miksei juhlapöytäänkin.