Tekijä: Kalle Pohjola

https://yle.fi/uutiset/3-11814363

Tämmöinen uutinen tänään siitä koronavilkusta. Asiantuntijoiden mukaan ei hyötyä; jossain määrin haittaa.

Ei minulle kauheana yllätyksenä tullut, alunperinkin olin tapani mukaan varsin skeptinen.

Katselin viikonlopun Iltasanomien sivuilta esittelyä; kiinalainen täyssähköauto Suomessa myyntiin; hinta karvan verran alle 50 000€. Aika hyvältähän nuo speksit näyttävät ja kuvat. Mutta se toimintamatka vähän yli 250 km, latausaika hieman alle 8h.

Noin se kiinalainen tekniikka näyttää jylläävän.

Vuosia ovat Suomen Volvo ja Mersukuskit (henkilöautot) ajelleet kiinalasisilla ajopeleillä.

Ruotsissakin valmistetut Volvot ovat menneet täysin USA:n markkinoille.

Toisaalta, Volvon laatuasiantuntija kyllä mainitsi, että Volvo Kiinassa valmistettuna on usein laadukkaampi kuin lännessä; kiinassa käytetään henkilötyövoimaa, lännessä robotiikkaa.

Näin se Kiina valtaa markkinoita, moni Suomessakin puhuu kiinalaiseen puhelimeen, joista osa on tyypillistä halpisvalikoimaa, ei edes päivityksiä saatavilla.

Kiina tulee näköjään olemaan maailmaa valtaava teollisuusmahti, ehkä valitettavasti.

Vaimo toi toissa päivänä kanan rintafilepaketin; valmistaja HK-scan. Siis kotimainen yritys.

Avasin paketin ja huomasin; eihän näistä nyt mitään kievin kanaa pysty tekemään. Kolme aivan ohutta rintafilettä, repaleisia, siis laatupuoli käsittelyssä o-tasoa.

Nuijin fileet ja friteerasin sekä panin merkille valmistajan; ei koskaan enää, ” kotimaisuudesta” huolimatta.

Suosi siinä nyt suomalaista.

Tuli sitten haettua Doblomme kotiin; ah onnea, enää ei tarvitse istua ajaessaan auton lattialla, kyllä tuntuu mukavalta.

Toisaalta, mukavahan se Poloinenkin oli ajella mutta se autoon istuminen ja autosta nouseminen, kuten kirjoittelinkin; se sitten vaan oli tuskaista.

Nyt siis Doblolla mennään ja toivon  mukaan vielä pitkään.

Kevätkin tyytyväisen mieleni lisäksi alkaa jo yritellä tulollaan. Lumen syvyys tänään klo 15.30 15 cm, hyvä.

Sotiemme jälkeen maahamme jäi jonkin verran amerikkalaisia ja englantilaisia raskaita ajoneuvoja, jonkin verran myöskin henkilöautoja.

Puolustusvoimiemme  käyttöön saatiin runsaan kolmen kymmenen vuoden ajan oikeastaan vain venäläistä kalustoa. Tehtävänsä käyttivät kohtuullisen hyvin; tykinvetäjät, raskaat kuorma-autot, kevyet Gazit ja Uatsit.

Kaikista näistä minulla on paljonkin ihan henkilökohtaista kokemusta.

Sitten alkoi kotimainen teollisuus 70-luvulta lähtien tuottaa kotimaassa valmistettua kalustoa ja hyvää tuottikin.

Siviilikäyttöön tuotiin Neuvostoliitosta viisikymentä luvulta lähtien Moscwitz, Pobeda, Zim, Volga yms henkilöautoja. Silloisen Itä-blogin maista tuli kaksitahtiajoneuvoja, niin autoja kuin moottoripyöriäkin.

Ne olivat aikoja ne; kosolti kokemusta noista kertyi, eikä pelkästään huonoja.

Nyt meillä tulee kulkuneuvoja maasta ja maanosasta jos toisestakin; hyviä ja ehkä vähemmän hyviä. Ken elänyt ne vuosikymmenet, osannee arvostaa nykypäivääkin.

Gaz-69 oli aikanaan sellainen maasturi, että haki vertaansa, kokemuksia on. Sen pohjalta tuli Lada Niva, edelleenkin arvostettu maasturi, nimenomaan maasto-ominaisuuksiensa johdosta.

Nyt sitten alkaa Venäjältä pikkuhiljaa Renault-yhteistyön pohjalta tulemaan varteenotettavia maastureita.

Romanialainen Dacia on osoittautunut melko toimivaksi maasturiksi 4-vetoisena.

Autoja nykyään tulee idästä jos lännestäkin; hyviä ja vähemmän hyviä.

Volvoja minulla on ollut useampiakin, vain 4-volvo oli susi, muut todellisia työjuhtia, siis kuorma-autoja.

Volvo henkilöautoista ei kokemuksia ja tuskin haluankaan.

Tänään tuli tehtyä rantakalaa, ken sitten tietääkään mikä ruoka se lieneekään?

Koetin pysytellä mahdollisimman lähellä alkuperäistä rantakalaa; siispä valurautapataan voita, sen päälle sipulirenkaita, puhkottuja muikkuja. Maustoin muikut  suolalla ja mustapippurilla ( ikivanhoja mausteita), vettä sen verran, että muikut yms eivät ihan peittyneet. Muikkujen päälle savustettua silavaa ja viimeiseksi ruisleipäkuutioita ja kansi kiinni, haudutusta runsaan tunnin.

Lopputulos oli mielestämme aivan erinomainen.

Rantakalaan jos lisätään perunoita, tulee kalakeitto.

Raaka-aineista; kala, suola, mustapippuri ja savusilava; ikivanhoja raaka-aineita.

Ihan ehdolla välttelin esim tuoreyrttejä yms.  Halusin tehdä kuten olettaisin, nuottamiehet aikoinaan omaksi ruuakseen.

Lopputulos oli mielestäni uskomattoman maukas.

Vein tänä aamusella Doblon paikkailtavaksi; vaimo kun oli katsonut aiheelliseksi kolhaista vasemman lokasuojan kohdalta.

Minulle sitten tuotiin sijaisauto; uudenkarhea Volkswagen Polo, kun olin pudottautunut sinne kuskin pukille, istuin mielestäni lattialla. Pihassa sitten uusi keinojen keksiminen; vanha kankeapolvinen mies. Onnistuihan se jotenkin. Mukava autohan se Poloinen oli ajella mutta, meille ei ikänään tule henkilöautoa, en halua istua lattialla, josta ei näe edes auton konepeltiä ja keulan ääriviivoja.

Ikäni kun olen ajellut paketti- ja kuorma-autoilla, arvostan ajajan näkemiskenttää.

Aina väitetään, että uroskissa vaeltelee varsin laajallakin alueella, jopa neliökilometri.

Vaan se tuo meidän Mirri; aamusella sinne postilaatikolle kanssani, saa aamiaisen ja sisälle menen.

Mirri syö aamiaisensa ja sitten mökkiinsä. Kun lähden kanoille päivän rehuja viemään, oitis Mirri mukana.

Sisälle kun menen, Mirri vetäytyy mökkiinsä.

Siinä tuo näkyy touhuilevan kanalaan vievän polun varrella ja näyttää keksineen jos mitä. Mirrin poistumissäde mökiltään n 50m, mitenkäs tähän vuodenaikaan sanotaankaan noiden uroskissojen hakevan parittelukumppania (vähän sama kuin meillä ihmisillä nuo Lapinreissut), no, Mirri ei ole edes yrittänyt Lappiin, jos en minäkään.  Tuossa se päiväsajan mökissään makoilee, minun seuranani kaikissa pihatouhuissani.

Jos minua Lapin reissut eivät kiinnosta, olisikohan tuon Mirrin kanssa sama asia; vähän poikkeavia elelijöitä kumpikin.

Jaa, mitenkäs se vanha viisaus; vakka kantensa valitsee?

Parin viikon ruokalistamme; kolme päivää paistokalaa, yksi kalakeittopäivä, yksi rapumunakaspäivä, kaksi kanamunakaspäivää.

Seuraava viikko, neljä paistokalapäivää, yksi kanamunakaspäivä paahtoperunoilla, yksi vihannesgratiini- sienimunakaspäivä, yksi Kievinkanapäivä.

Ei kulunut punaista lihaa, mitä nyt vaimon aamiaisvoileivillä, minä en eineksistä välitä;  juustoa, yms leivän päällä.

Tämmöistä meillä.