Tekijä: Kalle Pohjola

Kissoista sanotaan ruuan suhteen; nirsoja. Käytännön kokemustakin on kauppiasvuosiltani. Myin aikoinaan kissan kerta-aterioita, kunnes totesin, ei toimi.

Moni kissanomistaja on opettanut kissansa tosi nirsoksi; tänään tuota, korkeintaan huomenna mutta sitten pitää olla  vaihtelua.

Mirrillähän tuota vaihtelua riittää; tuoretta pikkukalaa, kuivattua pikkukalaa, kissanmuonaa, merkillä ei väliä, jne.

Tänä aamuna molemmat, Mirri sekä minä, olimme puuroaamiaisella; vaimon valmistamaa ohrapuuroa piiraitten täytteeksi. Saimme molemmat osamme.

Loput mitä piiraista jäi, vaimo sanoi; vie kanoille.

Kanathan siihen kupille eivät ehtineet kun  Mirri hyökkäsi paikalle ja alkoi einehtiä puuroa, paljon söikin.

Tietenkin Mirri, luonnollisestikkin saa joka-aamuisen riista-ateriansa postipolultamme palattuamme.

On se vaan ihme otus tuo Mirri; niin leimautunut minuun ja osoittaa sen kaikin tavoin, toisaalta myöskin tottelee sanelujani siitä mitä kulloinkin on tapahtumassa.

Osoittaahan se koirakin kiintymystä omistajaansa; kokemusta vuosikymmenten ajalta erilaisista koirayksilöistä.

Vaan se tuo kissan, Mirrin kiintymys, se vain jaksaa ihmetyttää minua  kuukaudesta toiseen. Se kun ilmenee todella eri tavalla kuin koiran.

Aiemmin jo mainitsin; mielestäni tuo Mirri ei ehkä kissa olekkaan, kissan muotoon pukeutunut vanhan miehen kaveri.

Olen kummassakin asioinut, jos kysytään periaatteellista kantaani; mieluummin asioin K- kuin S-ryhmän kaupassa. Katson asialliseksi tukea yrittäjävetoista ryhmää.

Polttoaineostoksissa suosin ehdottomasti yrittäjävetoista, aakkosasemalle minua ei saa asioimaan.

Sekä S-, että K-ryhmän hintatasossa keskimäärin ei mainittavaa eroa ole, laadullisestikkin hieman on K-ryhmän eduksi.

Nuo bonukset ja ”asiakasomistajuus” ovat mielestäni eräänlainen lievää pahempi huijaus.

Näin on meillä ollut jo vuosikymmenet ja jatkunee.

Olipahan melkoisen vilkas vappuyö; nimittäin siileillä.

Normaaliyönä kun tallentuu tuommoiset alle 20 videonpätkää; viime yönä sitten oli 59 kpl videoita, olipa pieni paininpoikanenkin kun liian monta oli samoilla kupeilla, lienevät käyneet jossain vähän ehkä simalla.

Kivahan noita on seurailla, oppii paljon niiden touhuilusta.

Hyvää vappuaamua vaan kaikille, lippukin parin tunnin päästä salkoon, suomalaisen työn kunniaksi.

 

Reetta Rädyn kolumni: Voi olla ihan loogista jättää äänestämättä

Tämän aamun kiinnostavinta antia oli mielestäni Reetta Rädyn kolumni äänestämisestä.

En ole koskaan ollut kauhean innokas äänestämään, silti joskus äänestänytkin.

Mielestäni Räty osui aika hyvin äänestämisen filosofiaan.

Hyvin monistakin Rädyn kolumneista olen ollut sitä mieltä, että hän kyllä osaa ajatella, sekä ilmaista ajatuksensa.

Näin vaalien alla kannattaisi ehkä lukea Rädyn kolumni.

Sain aikaiseksi sisäänkirjautumisen pari viikkoa sitten, onnistuu nytkin blogin luonti mutta kommentoimaan en pääsen ja aiempia salasanoja en muista ja uusista ei apua.

Ei, en keksi apua; luovutan.

Olihan se tänäänkin kevätaamua ja miltei uuden kuun aikaa kun Mirrin kanssa lähdimme postipolullemme. Pakkasta oli runsaat 3 astetta ja kun etupihalle tulimme; siellähän haukahteli puolen tusinan parvi kauriita, se haukahtelu on kauriin tyypillinen ja ainoakin ääntely.

Lehti haettiin Mirrin avustuksella, Mirri aamiaiselle ja minä kameran kanssa sisälle.

Siilit sitten olivatkin pitäneet melkoiset ”kokoontumisajot” yön mittaan. Kaikkiaan kolme siiliä lähes koko yön pihapiirissä.

Muuten jo toinen yö peräkkäin kun yhtään kissaa ei ilmestynyt pihapiiriin. Niin, noh, tuota Mirriä en oikein kissaksi edes miellä; oikeastaan persoona ja kaveri.

Mirri muuten ei yöaikaan liiku pihapiirissä vaan nukkuu. Saattaa siinä kahdeksan – yhdeksän välillä, tähän vuodenaikaan poiketa tarpeilleen ja mökkiinsä takaisin.

Kyllä sitä kevättä pukkaa, vappukin jo lauantaina.

Koirien kouluttamisesta puhutaan paljonkin, sama pätee muihinkin eläimiin.

Minun aktiiviset kissakokemukseni ovat hippusen verran vähäiset. Kuitenkin Mirrin kanssa olen tullut huomaamaan; ei kissaa kouluteta, kissan kanssa eläminen ja vuorovaikuttaminen tulee olla tasapainossa.

Mirrikin tottelee ihan käskyjä = lausumiani erisävyisiä, joko kehuvia, pikkuisen moitittavia ja sitten kiellettyjä toimintoja.

Mirri tottelee kun sanon; ei sinne, tuleppas pois, esim. Aivan normaalilla äänenpainoilla sanottuja.

Kehumisellekkin Mirrikin on perso. Sitä voi käyttää hyväksi ohjaillessaan kissan käyttäytymistä.

Oppimistuloksen maksimoimiseksi, mitään eläintä ei voi pakottaa, palkitseva oppiminen on kaiken a ja o. Palkitseminen voi olla mitä tahansa, joka tuottaa eläimelle mielihyvää.

Ensimmäinen siili ilmaantui pihapiiriin aamuyöstä klo 01.30 aikoihin. viipyili ihan aamuun saakka, Mirri sen ensin huomasi ja löytyihän se sitten kamerastakin.

Hieno juttu, nyt voi katsoa kevään alkaneen ihan oikeasti.