Kananpojat.

Perjantaina kävi tuolta koululta ryhmä
oppilaita tutustumassa meidän kanaperheeseemme. Opettaja oli aiemmin kysäissyt varovasti vaimoltani, josko se olisi mahdollista? Luonnollisesti oli mahdollista.
Lapset opettajineen sitten tulivat ja alkoi melkoinen kyselyjen tulva kun näkivät emon poikasineen (9kpl).
Kaikille lapsille oli pikkutipujen näkeminen jotain aivan uutta, niin myöskin opettajalle; kukaan ei ollut aiemmin nähnyt kananpoikasia.
Niin oli minullekkin, nimittäin se, ettei kukaan ollut nähnyt aiemmin kananpoikasia.
Ei sitä aivan turhaan ole sanottu, että lapset vieraantuvat luonnosta ja luonnollisista asioista. Sekin oli jotain uutta kun kerroin, ettei meillä osteta kaupasta kananmunia vaan saamme omista kanoistamme.
Toinen ihmettelyn aihe lapsilla oli se, että meidän kanamme laiduntavat vapaasti, eivätkä poistu pihapiiristä. Minä selitin; mihin ne täältä lähtisivät, täällä on ruokaa, turvallinen yöpymispaikka ja selitin heille kanan olevan laumaeläin ja pihan omakseen tunteva; ulkopuolella voisi olla vaikka mitä vaaroja.
Uskoisin, että tuo lasten vierailu meillä kävi jopa oppitunnista.

YLE; päivän mielipide.

Kati Kelolan kolumni: Hyökkäys Ukrainaan on tuonut kipeästi esiin, miten vaikeaa viholliskuvien luontia on vastustaa.
Aika monelle tämän sivustan blogistille olisi tämän aamun uutisista YLE:n päivän mielipide, lukemisen ja miettimisen arvoinen asia.
Tätä asiaa olen pohtinut melkoisestikkin aina siitä asti kun Venäjä teki täysin tuomittavan hyökkäyksensä Ukrainaan.
Aivan liian helppoa ja likinäköistä olisi syyllistää koko Venäjän kansa. Niin vain täällä aivan yleisesti voi havaita tehdyn. Ei osata erottaa erikseen kansaa ja hallintoa vaan sokeahkosti niputetaan ne yhteen.
Painotan vielä lopuksi, lukekaahan Kelolan artikkeli ja miettiäkkin sitä sisältöä kannattaisi, jos putkinäköisyydeltään kykenee.

Uiguurivaltio.

Täällä kun eräs blogisti epäili, että uiguriassa olisi merkittäviä mineraalivaroja. Minä nyt sitten kysyisin; Missä se Uiguria sijaitsee?
Uigureja asuu liki kymmenessä maassa mutta esim uigurian separatista liikettä ei ole merkittävästi esiintynyt.
Siis, missä se valtio?

Pirkan blogit.

Mutta tässä tämä:…..
Olen kovin vähiin jättänyt kirjoittelemiseni, vaan minnekkään en ole häipynyt. Viimeinen tekstini on pvm 24.7. ja sitä ennen aikavälillä 24.2. – 18.9., kaikkiaan kymmenkunta artikkelia.
Toinen asia sitten on, että kun sääntöjä tulisi kaikkien noudattaa; koskenee se mielestäni kaikkia.

Pirkan blogit.

Pentti Tuominen
24.7.2022 12:37
En suinkaan arvostele blogialustaa, ylläpitoa tai moderaattoria.
Eivätpä he kuitenkaan ja paljonkaan pysty vaikuttamaan; mitä täällä kirjoitellaan ja mistä.
Alustan keskustelunaiheet tulevat kirjoittajista, eivät alustasta yms.

Liisa iso-mörkötalo.

Mutta nyt voin toteuttaa fantasiani ainakin osittain poistumalla tältä areenalta…..
Älää nyt hitossa poistu, avauksesi ja kommenttisi ovat mielestäni virkistävää luettavaa tässä ikuisessa ja kritisoivassa alustassa.
Minä ainakin olen tykännyt.

Viisi syytä miksi työpäivän jälkeen kannattaa lähteä luontoon…

Tuon blogin kun luin; tuli vain mieleeni, miten minä sinne luontoon oikein lähtisin?
Meillä kun luonto alkaa tuosta rapun edestä; pihapiirissä hiippailee metsäkauriita, ilveskin kameraan tallentui vuosi sitten, lukuisat siilit, supit, ketut, jänikset, mäyrät jne, eikös se ole luontoa?
Edelliseen lisäten meidän täysin vapaat kanamme, luontoa kait nekin.
Siis keskellä luontoa elämme, emme missään betonilaatikossa.
Aamulla kahden kissamme kanssa siinä neljää ennen haemme lehden ihan kolmeen pekkaan. Aamusella muuten aistii tämän luonnon ja sen vuodenaikaisten tuoksujen mukaisesti vaikutelman; luonnon keskellä kun eletään.
Edelleenkin, kommentteja ei kannata kirjoitella, jos niihin vastausta odottelet. Kommentointivammainen kun edelleenkin olen.

Tämän päivän tuore kolumni.

Janne ”Rysky” Riiheläisen kolumni: Sota Ukrainassa lietsoo venäläisyyden halveksuntaa – se sataa suoraan Putinin laariin
Miettinyt olen kuukausia Venäjän hyökkäyssotaa ja seurauksia tavalliseen venäläiseen suhtautuen.
Vanha totuus; ei sota yksin puolin seiso.
Riiheläinen osunee asian ytimeen kolumnissaan.
Tälläkin foorumilla nuo mielipiteet lienevät järkyttävän musta/valkoisia.
Media kyllä kertoo vain yhtä totuutta; onkohan sellaista?
Albanukselle kommentoisin; ei kait kukaan hyväksy, ei venäläisten tekoja, eikä koko sotaa, muistaa kuitenkin pitää, että molemmin puolin rintamaa on lukuisia palkka-armeijoita, eikä kukaasn osanne kontrolloida niiden tekemisiä.
En minä, tuskin kukaan muukaan hyväksy Venäjän hyökkäystä, josta johtuen kysymyksesi lienee aika provokatorinen.
Sota, olipa kenen hyvänsä aloittama, on aina tuomittava; sodassa ei ole voittajia jos ei sankareitakaan.
Minun on kommentoitava näin, koska olen ns ”kommentointivammainen”.
Ensisijaisesti oli kyllä kyse Riiheläisen kolumnista, ei niinkään minun mielipiteestäni.

Suomen venäläinen ja suhtautuminen häneen.

Kohtuullisen ajuan jälkeen kirjoitan.
Vaimon kanssa olimme kahvitilaisuudessa Petroskoista Suomeen muuttaneen vuosikausien tuttaviemme kanssa.
Emme sitten Ukrainan sodan jälkeen ole ”visiteerammet” nyt sitten oli se hetki.
Saavuimme vaimon kjanssa melko tasan klo 13.00 (sovittu aika).
Kahvipöytään sitten; venäläisiä leivonnaisia, yms ja tervetuliaissnapsit; venäläiseen tapaan.
Anatolilta kysäisin, miten tämä Putinin sota vaikuttaa suomen venäläisiin. Anatolin hyksioikoinen vastaus; ei mitenkään.
Venäläiset ovat venäläisiä ja Puuttinin hallinto Puuttinin omaa toimintaansa.
No, niin se meni, varsin läheisin merkein ja ystävällisin toiminnoin.
Nimimerkki Markolle sanoisin, ehkä puolenkymmenen blogistijoukon suhteen; emme me ole lopettaneet kirjoittelemistamme, vaan tuo yleinen sivuston henki ehkä patoaa kirjoitteluhalukkuutta.
Syy ei missään mielessä ole ylläpitäjän/moderaattorin vaan syynä yleinen ilme.
Arvin, Tepin, Vilhon, Hannun ja Heikin
kirjoituksia mielelläni luen mutta sitten yli puolen tusinaa kirjoittelijaa näistä vajaasta kahdesta kymmenestä; ei paljon kiinnosta.

Venäjä – Ukraina.

Tälläkin sivustolla Venäjä on luokiteltu sotatoimiensa vuoksi rikolliseksi ja niinhän näin päältä kotsoen se onkin.
Kuitenkin, jos tarkastellaan Venäjää ja Ukrainaa; eipä kumpaakaan voisi demokraattiseksi valtioksi luokitella; molemmet yhtä korruptoituneita,molemmissa omat oligarkkinsa.
Historia, ken siihen yhtään vaivautuu perustamaan.
Kiovan Rus; skandinaavien ja turkkilaiskansojen yhteenliittymä.
Vuosisatojen aikana ei Ukraina ole ollut itsenäinen ennen vuotta 1991.
Ukrainaa ovat hallinneet esim Puola-Liettua, sekalainen bolseviikit, valkovenäläinen tsaarinajan vähemmistö ja sitten viimein Neuvosto-Venäjä.
Vasta 1991 Ukraina sai itsenäisyyden.
Kuitenkin maassa vallitsi nykyvenäjän tyyppinen korruption ja vallitsee nykyisinkin.
Tavallinen kansa elää köyhyydessä ja sikäläiset oligargit rikastuvat.
Ei tämä sota mitenkään yksiselitteinen liene.