Tekijä: Kalle Pohjola

Eilen avautui Tammelan iltatori ensimmäisen kerran. Vaimon kertoman mukaan; huolimatta ilmaisista paikoista, myyjiä oli paikalla alle kymmenen. Se on harmi, nämä iltatorit kun ovat kyläkuntaa elävöittäviä; uskoisin.

Vaimo viipyi torireissullaan kolmisen tuntia ja tuli yli 450€ varakkaampana kotiin. Todellisuudessa nettoansio lienee n puolet myynnistä. Siltikin, vaimon motto on, jos en minäkään siellä käy, jos muutkin samoin ajattelevat; koko kannatettava homma sammuu.

Kunnallehan koko systeemi on 0€, kunhan on luvallinen paikka.

Tuo ilmainen torimyyntipaikka luulisi kiinnostavan yrittäjäksi haaveilevia, nettiin juuttuneita nuoria.

Aika vanhana tori-/markkinakauppiaana sanoisin; tuo ilmainen torikauppa tarjonnee aika mukavan starttipisteen yrittäjyydelle. Toisaalta aika pitkän urani aikana olen tullut näkemään, kun nuoret tulevat esim markkinoille ”tekemään rahaa”; valitettavasti se ei mene noin. Pitää ensiksi luoda asiakassuhteensa, kuten mm vaimoni aikanaan teki. Sen jälkeen kauppias tulee paikkakunnalle ja vanha asiakas huomioi kauppiaan läsnäolon ja kauppa alkaa käydä, jos on käydäkseen on.

Eilen tuli postitse. Huutonetistä tuon ostin.

Puukon kokonaispituus tupessa on 17cm, terä 7cm, taottu, hopeahelat, perä micartaa; suomalaista työtä. Tuppi tuohta, kannike nahkaa.

Puukko on ihan sopivan kokoinen kaikenlaiseen eräilyyn,  ryskätöihin minulla on sitten Marttiinin valmistama pieni vesuri.

Laskeskelin pari viikkoa sitten puukkokonaisuudet; puukko ja tuppi, n 200 kpl, verstaalla n sata kunnostettavaa. Vuosikymmenet olen puukkoja keräillyt, ja jonkin verran kasaillutkin, lähinnä Brusletton teriin.

Se on helppoa ostella tuolta esim Huuto.net:stä mutta kun lähinnä kuvien perusteella kun suorittaa ostoksen, vaatii kuitenkin jonkin verran tietämystä erilaisista puukoista ja niiden reaaliarvoista.

 

Vuosikaudet meille on tuputettu noita kassikaloja hyvien rasvahappojen saamiseksi. Lueskelin tuossa aamusella näistä ”kassipossuista” ja niistä muka saatavista runsaista hyvistä rasvahapoista. Melkoista mainostamista.

Kasvatetut kalat ruokitaan nimittäin soijapitoisella rehulla, johtuen siitä, että merien kalavarannot ovat ryöstökalastuksen vuoksi tyhjenemässä rasvaisista rehukaloista, kuten esim villakuore.

Geenimuunneltu soija on korvannut kalajauhon ja kalaöljyn, siis mm  norjalaiset kassikalat ruokitaan vegaanisti ja siitä seurannaisena yli puolittuneet kalarasvamäärät. Kotimaista, rehusilakkaan perustuvaa kalajauhoa on mutta senkin käyttöä rajoittavat kiintiöt ja kasvaneet ympäristömyrkkyjen määrät.

Miksi ihmeessä emme käytä kotimaisia rasvaisia kaloja; muikku, särkikalat, niistä mm lahna ja toutain. Ankerias on poissuljettu, koska se ei enää vuosikymmeniin ole ollut mikään villikala sisävesissä, samaan kategoriaan kuuluu luonnonvesiin istutetun kirjolohen kanssa.

Muikkua saa ympäri vuoden ja on hyvä valinta, toutainta en kuin en isoa särkeäkään kalatiskissä ole nähnyt aikoihin, vähissä on lahnan tarjontakin ollut.

Kuluttajiin iskostettu ns pannuvalmiin kalan tarjonta on valitettavasti syrjäyttänyt esim sisävesien ns pyöreän kalan tarjonnan pl hottamuikku. Emännät eivät ole enää vuosikymmeniin  osanneet kalankäsittelyä. 70-luvulla jo kiertelin kertoilemassa emännille kalankäsittelyn perusasioita, kuten verestämistä, kylmäsäilytystä, perkausta ja fileointia.

En enää kovinkaan hämmästele einesruokien suosiota, jos en valmiita kalajalosteitakaan. Ruuanlaitto on eräänlaista taidetta, ei ajantuhlausta ja onnistuessaan tuo sekin tyydytystä; toisin kuin joku raaka-aineiden kypsennys, sekoittaminen ”hehtaariannoksiin” ja sitten mikrossa lämmittäminen; ei ole mielestäni ruuanlaittoa.

Monasti olen ihmetellyt noita pihviveitsiä. Siis noita hedelmäveitsen näköisiä mutta sahalaitaisia pienehköjä veitsiä.

Kattausmateriaalina; kauniin näköisiä nuo mutta kyllä minä pihveistä aina olen saanut aikaiseksi mureita ja meheviä, ei niihin sahalaitaista veistä tarvita.

Joskus aikoinaan kun en vielä ollut oikein perehtynyt pihvin paistoon, silloin kyllä niitä sahalaitaisiakin oli tarpeen.

Oikein leikatusta pihvistä kyllä saa murean, kunhan muistaa perusohjeen paistamisessa; paksuudesta, sentti/minuutti, siis kolme senttiä paksu pihvi, paistoaika 3min/puoli. Yön yli piimämarinointi on myöskin marinoinnissa hyvä konsti.

Henkilöautojen keski-ikä eräissä Euroopan maissa – Autoalan Tiedotuskeskus

Meillä valitellaan yleisesti, että Suomessa ajellaan huomattavan vanhoilla autoilla, keski-ikä n 12,5v.

Balttian maissa autojen keski-ikä on reilusti yli 15 vuotta. Jos tarkastellaan kuinka suuren loven auton hankinta tekeekään tuloihin, ihmettelin aikanaan eestiläisten autojen nopeaa uusiutumista, kunnes asia minulle selvisi paikallisesti.

Kun katselee esim tallinnalaista autokantaa, saa täysin väärän  kuvan.  Tallinnalainen auto on ani harvoin omistusauto, se on rahoituksella hankittu.

Auto sinällään ei kerro mitään henkilön varakkuudesta, lähes jokainen pystynee ostamaan rahoitusteitse lähes minkä keskihintaluokan auton tahansa; kuinka järkevää se sitten lieneekään, se onkin sitten aivan eri juttu.

Uuden auton hinta tipahtaa rajusti heti kun se on liikkeestä ulos ajettu, siksi se ei ole edes mikään sijoituskohde. Ajan kuusi vuotta vanhalla autolla ja ajelen vielä pitkään.

Tulipahan eilen  postista Kenttäpostin (suomen sotaveteraaniliitto, Rintamaveteraaniliitto ja Tammenlehvän perinneliitto). Erikoisnumero, joka kertoilee Suomen tiestä jatkosotaan, SS-miehet, Suur-Suomi-intoilijat. Väistämätön sota.

Uskokaa tai älkää, tämmöinen julkaisu meidän perheeseen kuitenkin tulee.

Tuo erikoisnumero kannattaisi jokaisen sotaintoilijan ja sohvanpohjasotahistorioitsijan ehkä lukea.

Ihan henkilökohtainen mielipiteeni erikoisnumerosta on kokonaisuudessaan positiivinen paitsi osa-artikkeli; Tuomo Liljan kirjoittama: Koko kansan ylipäälliköksi. Erittelemättä mitenkään ; sanoisin, ei ole, eikä ole ollut koskaan  minun idolini.

SS-joukoistakin löytyy aivan hyvä artikkeli (mainittakoon, että L Törni palveli jatkosodan aikana vain vajaat kaksi kuukautta Waffen SS:sä).

Kaiken kaikkiaan, ken lehden saa luettavakseen, kannattaa lukea ja miettiä ilman wikipediaa.

Kyllä se kevät kaikesta huolimatta näyttää edistyvän.

Tänä aamuna kun Mirrin kanssa postipolulla poikkesimme; villivadelma, jalava ja tuomipihlaja ovat jo hiirenkorvalla, tikka on taas asettunut pihapiiriin, juuri nytkin katselen kaurislaumaa nyhtämässä uutta ruohoa tulla peltoaukeamalla, Mirri näkyy taiteilevan juuri tuolla puuvajan katolla; pihapiiri elää. Yö muuten oli siilitön kun kamerasta katselin.

Lumirajakin näyttää kiivenneen, samoin kuin avovedet, tuonne Oulun korkeudelle saakka. Kyllä se on kevättä.

Juuri tuosta ikkunasta katsoessani huomasin muutaman peiponkin tuolla lintulaudalla.

Kolme päivää sitten luku 117, nyt 269, josta HUS:n osuus 159.

Aletaankohan keräämään vappuhillumisten satoa? Näilläkin alustoilla noita kokoontumisia mm Helsingissä sekä kuvia yksityisbileistä, milloin missäkin; ”ei oltu kaverin kanssa pitkään aikaan ryypätty”, joten …!

Toivon mukaan aavistukseni ovat väärät ja virheelliset.