Tekijä: Kalle Pohjola

Niin se oli se eilisiltainen jääkiekko-ottelu, Suomen hävitessä joka ikinen vuosi alkavat nämä seli, seli-vaiheet. Kanada vaan oli parempi, miksi se nyt olisi niin vaikeata tunnustaa?

Sitten toinen ehkä selittelyvaihe, iltasella noita uutiskuvia kun katselin akselilla, Oulu, Tampere, Helsinki. Ei voisi kyllä kuvitella vastuuttomampaa käytöstä nuorisolla ja vähän varttuneemmillakaan. Kaksi örveltämistapahtumaa samalla viikonlopulla.

Mitähän vielä olisikaan jos Suomi olisi voittanut, onneksi (ehkä) ei.

Pahaa pelkään, toivottavasti olen väärässä, saattavat viikonlopun tiimoilta lauantain, koronakauden tämän vaiheen alhaisimmat lukemat heittää kuperkeikkaa.

Toivotaan että olen väärässä.

Tuli sitten savusteltua 1,5kg ribsisiivu. Pyyhin pinnoille oliiviöljyä ja sitten pikkuisen juoksevaa hunajaa, paprikajauhetta, suolaa, mustapippuria ja runsaasti sumacia.

Ripustin uuniin, lämpötilarajan säädin +80 astetta ja savustusajaksi tuli viitisen tuntia. Kääräisin alumiinifolioon vetäytymään.

Vaimo kun tuli Tammelan iltatorilta (teki muuten niin komean tilin, ettei aikoihin ole tehnyt). Ottipa sitten maistelupalan ribsistä, hetken päästä toisenkin ja siitä arvasin, että saattoi olla hyvää.

Meillä on sellainen määrittelemätön työnjako, että se laittaa ruokaa ken ehtii muilta töiltä ja kun vaimolla olivat leipomiset ja iltatori, ei liene vaikeata arvata, kuka teki päivän ruuat.

Tuota sumacia en jaksa lakata kehumasta, niin hienon sitruunaisen maun se vaan tuo ruokaan.

90-luvun alussa moni työntekijä joutui pakkorakoon; työnantaja irtisanoi mutta jätti portin auki, ryhdy yrittäjäksi, ostan palvelusi.

”Yrittäjä” jäi yhden ainoan toimeksiantajan varaan; tee sitten siinä voittoa, jolla tulisit toimeen.

Tämä on yksi esimerkki todella pienituloisista mutta myös olemattoman pienen palkan kuittaajasta.

Noihin aikoihin perustin yritykseni mutta eri pohjalle; en ollut millään tavoin yhden toimeksiantajan ”liekanuorassa”. Nuo ajat silloisessa lamassa eivät olleet mitenkään helppoja, kovaa työtä piti ja pitkiä päiviä minunkin tuli tehdä omassa yrityksessäni, saadakseni siedettävän tuloksen ja pystyäkseni maksamaan työntekijöilleni kohtuullista palkkaa.

Silloin 90-luvun alun varsin moni  yrittäjiä jäi vääjäämättä pienituloisiksi, juurikin tämän yhden ja ainoan toimeksiantajan vuoksi; esimerkkejä ihan tuttavapiirissänikin tunnen kymmenittäin ja sittemmin myöhemmin lie ollut tuhansia tämän kertomani mukaisia ns yrittäjiä.

Toinen asia mutta miltei samanlainen; työntekijä, joka saa niin pientä palkkaa, että sillä ei yksistään ja yksinkertaisesti tule toimeen ilman erilaisia yhteiskunnan maksamia tukia. Näitä ei muuten juurikaan tilastoida mutta heitä on Suomessa, ihan ”kantasuomalaisia” runsaat 300 000.

Työttömyydestä aina puhutaan mutta näistä asioista harvemmin.

SYCW0012 (2)

Videolla näkyy Mirri odottelemassa postipolulle lähtöä. Huomaa kellonaika.

Klikkaa tiedostoa, oikeaan yläkulmaan avautuu palkki; lataukset ja latauksen jälkeen; avaa tiedosto.

Kuten videolta näkyy, Mirri on joskus aiemminkin kiivennyt tuohon leikkurin ”pukille”.

Tulihan tänään sitten kevään ensimmäiset varhaisperunat syötyä.

Kovin on hinta kallista vrt tori 9€/750g vs Cittari 3,60/kg, molemmat kotimaista.

Paistoin muikut ruisjauhoon leivitettynä, maustettuna suolalla ja sumacilla( sumacilla tulee hieno sitruunan maku kalaan), sekä tietenkin niitä varhaisperunoita, oikeaoppisesti keitettyinä.

Oikein hyvää keväistä perusruokaa kun siihen valmistin kastikkeeksi kirkastetun voin.

Sinne menin kunnantalolle heti yhdeksän aikaan. Virkailija katsoi listojaan ja sanoi kolleegalleen; Kalle Pohjola, oikeasti Kalervo Pohjola. Ei kysytty passia ei mitään; sain kaavakkeen, laitoin numeron ympyrään, siinä se.

Taisi olla ensimmäinen äänestämiseni, sitten kolmeen kymmeneen vuoteen. Nyt sen sitten tein.

Ihan aluksi; ns vegaaniutta en ymmärrä alkuunkaan, en aatteelliselta jos en ilmastollisistakaan syistä.

Jokainen toki valintansa voi tehdä, miten haluaa; puhun ainoastaan omasta puolestani ja vähän Mirrinkin. Siitä Mirrin osuudesta tuonnempana.

Meillä syödään tosi paljon kasviksia, kasviksia ja juureksia. Perunat ja nuo bataatit jäävät noistakin vähemmistöön, suosimme ikivanhoja juureksia, kaaleja, parsakasveja ja lukemattomia mausteyrttejä yms.

Tuo parsakattila kun tuli hankittua; siinä on helppo huuhdella kasvikset ja jopa kypsentää.

Taisin jo aiemmin mainita, että vaimo toi kokeeksi Poutun kasvisnakkeja. En muista, olisinko koskaan maistanut ällöttävämpää ruokaa. Vaimo kyllä puolusteli, ettei oikein tiennyt mitä tulikaan ostetuksi.

Vein koko moskan ulos; Mirri tuli katsomaan mitä toin, nuuhkaisi ja ilme kertoi; mitä ihmettä oikein yrität minulle tarjoilla? Villilinnut, varpuset, harakat ja kanat, niille kelpasi mutta se onkin jopa kulinaristi tuo meidän Mirri. Toisaalta mutta rajansa kaikella, ajatteli ilmeisesti Mirri.

Meille ja Mirrille kala on tärkein, pihvikin maistuu mutta makkarat ja muut lihajalosteet, kovin niukasti.

Makkarat kelpaavat Mirrillekkin mutta johtunee osittain kait siitä, että Mirri ei oikein osaa lukea noita lisäaineluetteloita.

Oli ihan pakko laittaa toinenkin avaus aamulle. Kun tulin Forssasta, kohtasi minua moinen näky; Mirri nauttii, vaikka viileästäkin kevätaamusta. Siihen paistoi vain kapea aamuauringon suikale, vaan Mirripä sen löysi.

Kyllä vaan ulkokissakin osaa nauttia olostaan.