Nyt on jo toista vuotta siitä kun Mirri valitsi perheemme omakseen. Olimme silloin, kun Mirristä ensimmäiset havainnot tein riistakameran kuvista, jonkin asteisen ongelman edessä. En raskinut pikkuista hävittää mutta jotain ajattelin tehdä kuitenkin. Tilanne meillä on siinä mielessä vaikeahko, että vaimon sairauden vuoksi ei ollut mahdollista Mirriä sisätiloihin ottaa, joten?
Päädyin sitten siihen, että yritän tarjota Mirrille mahdollisimman mukavat olot; kuiva ja lämpimähkö makuutila, varmasti riittävä ravinto. Paljon yhdessäoloa ja kas; Mirrihän, vaikka selkeästi oli villiintyneen kissan jälkeläinen ja se näkyy vieläkin Mirrin käyttäytymisessä, leimautui yllättävän nopeasti minuun ja myöhemmin vaimoonkin. Vieraita ei tosin siedä, ei alkuunkaan.
Mirrin käyttäytyminen on osoittautunut, kissasta ja vielä uroksesta, varsin poikkeukselliseksi, olettaisin. Mirri ei kuljekkaan omia teitään vaan pysyttelee pihapiirin sisällä; so meillä n 50m talosta ympäriinsä. asia on tullut todennettua monin havainnoin, riistakamera, päiväsaikaiset havainnot jne.
Tuo Mirrin ”poikkeuksellinen” käytös ilmeni myöskin kun olin Tallinnassa pari päivää; vaimon kertoman mukaan Mirri makoili kaiket ajat ajoleikkurin päällä, Mirrin mielipaikka.
Kun sitten Tallinnasta kotiuduin, oli Mirri oitis vastassa talon nurkalla.
Minun kokemukseni kissoista, kuten olen kertonutkin on edelleenkin varsin ohut; pääasiassa lukemiani havaintoja, joiden tiedot eivät nyt aina perustu aktiivisiin kokemuksiin.
Ensi talveksi rakentelen ns kissanluukut tuonne saunakamariin, siellä olisi Mirrillä sitten aina suht lämpimät olot. Se kun näköjään tuntuu viihtyvän minun saunatuolillani merkittävän hyvin. Liekkö siihen tarttunut tavallista voimakkaampi tuoksu/haju minusta?
Näin se Mirrin kanssa on mennyt ja menee; uskollinen vanhan miehen kaveri.
Meillä kun pari päivää sitten ilmestyi yöllinen supikoiran pentu pihaan; jostain syystä siinä klo 01 aikaan kun se supinpentu tuli; Mirri syöksähti … ajoleikkurin penkiltä maahan ja supinuorukaista vietiin. Kuvannee ilmeisesti sitäkin Mirrin kiinnostusta ajoleikkuriin, että näkyi osan yöstäkin nukkuvan sen penkillä.
Vaimo kun kertoili torstaina torilla tapauksesta, joku kysäisi; ”tappoikos Kalle sen supin”, johon vaimo vastasi, ei tietenkään.
Minua nuo supikoirat(kaan), eivät tippaakaan häiritse, pitäähän niidenkin saada elää.
Tämmöistä täältä vanhan kaupan pihalta näin juhannuksena.