Mirri, pihamme vahtikissa.

Nyt on jo toista vuotta siitä kun Mirri valitsi perheemme omakseen. Olimme silloin, kun Mirristä ensimmäiset havainnot tein riistakameran kuvista, jonkin asteisen ongelman edessä. En raskinut pikkuista hävittää mutta jotain ajattelin tehdä kuitenkin. Tilanne meillä on siinä mielessä vaikeahko, että vaimon sairauden vuoksi ei ollut mahdollista Mirriä sisätiloihin ottaa, joten?

Päädyin sitten siihen, että yritän tarjota Mirrille mahdollisimman mukavat olot; kuiva ja lämpimähkö makuutila, varmasti riittävä ravinto. Paljon yhdessäoloa ja kas; Mirrihän, vaikka selkeästi oli villiintyneen kissan jälkeläinen ja se näkyy vieläkin Mirrin käyttäytymisessä, leimautui yllättävän nopeasti minuun ja myöhemmin vaimoonkin.  Vieraita ei tosin siedä, ei alkuunkaan.

Mirrin käyttäytyminen on osoittautunut, kissasta ja vielä uroksesta, varsin poikkeukselliseksi, olettaisin. Mirri ei kuljekkaan omia teitään vaan pysyttelee pihapiirin sisällä; so meillä n 50m talosta ympäriinsä. asia on tullut todennettua monin havainnoin, riistakamera, päiväsaikaiset havainnot jne.

Tuo Mirrin ”poikkeuksellinen” käytös ilmeni myöskin kun olin Tallinnassa pari päivää; vaimon kertoman mukaan Mirri makoili kaiket ajat ajoleikkurin päällä, Mirrin mielipaikka.

Kun sitten Tallinnasta kotiuduin, oli Mirri oitis vastassa talon nurkalla.

Minun kokemukseni kissoista, kuten olen kertonutkin on edelleenkin varsin ohut; pääasiassa lukemiani havaintoja, joiden tiedot eivät nyt aina perustu aktiivisiin kokemuksiin.

Ensi talveksi rakentelen ns kissanluukut tuonne saunakamariin, siellä olisi Mirrillä sitten aina suht lämpimät olot. Se kun näköjään tuntuu viihtyvän minun saunatuolillani merkittävän hyvin. Liekkö siihen tarttunut tavallista voimakkaampi tuoksu/haju minusta?

Näin se Mirrin kanssa on mennyt ja menee; uskollinen vanhan miehen kaveri.

Meillä kun pari päivää sitten ilmestyi yöllinen supikoiran pentu pihaan; jostain syystä siinä klo 01 aikaan kun se supinpentu tuli; Mirri syöksähti … ajoleikkurin penkiltä maahan ja supinuorukaista vietiin. Kuvannee ilmeisesti sitäkin Mirrin kiinnostusta ajoleikkuriin, että näkyi osan yöstäkin nukkuvan sen penkillä.

Vaimo kun kertoili torstaina torilla tapauksesta, joku kysäisi; ”tappoikos Kalle sen supin”, johon vaimo vastasi, ei tietenkään.

Minua nuo supikoirat(kaan), eivät tippaakaan häiritse, pitäähän niidenkin saada elää.

Tämmöistä täältä vanhan kaupan pihalta näin juhannuksena.

Juhannusaaton ateria.

No tietenkin varhaisperunaa, smetanakastikkeella, vaimon tekemää joulusilliä (vain puoli vuotta jouluun, siihen kauppiaitten juhlaan), valmistin possunkasleria hieman omanlaisellani tavalla.

Possun kasleria runsas kilo, leikkasin kolmeen osaan. Tein mausteseoksen, suolaa, sumacia, mustapippuria myllystä, morttelissa murskattua kaprista ja kuivattua Peipsin valkosipulia, hieman muskottia, timjamijauhetta, lusikallinen juoksevaa hunajaa. Hiersin mausteseoksen lihan pintaan ja ilmatiiviissä kulhossa jääkaappiin. Valmistelut aloitin jo keskiviikkoiltana.

Tänään sitten lihat kolmeen lasipurkkiin, mukaan musta-, että maustepippuria kokonaisina ja yksi laakerinlehti/purkki.

Otin tilavan kattilan; kattilan pohjalle pieni pellavapyyhe, purkit kattilaan ja vettä. Annoin kiehumiseen asti lämmetä ja vähensin sitten lämpöä siten, että vesi hieman poreili.

Kattila liedellä runsaat kolme tuntia ja purkkien jäähdytys.

Kyllä tuli maukas juhannusaaton ateriakokonaisuus ja lihankin puolesta edullinen ja ostettua ainoastaan peruna, liha ja silli+smetana, yrtit poimin ”rehutarhastani”. Muuten, tiedoksi vaan, nokkonen on tällä hetkellä parhaimmillaan, varhaisperunan kaverina tilliäkin parempi mielestäni.

En muuten ole vuosiin yrittänytkään varhaisperunan saatikka muunkaan perunan kasvatusta; tehköön sen ken osaa.

Yleensä perunat meillä ostetaan suoraan tuottajalta, asuu ainoastaan 3km meiltä. Niin ja muuten kasler on naapurin lihakaupasta.

 

Korpi.

Mikä oikeastaan on asiallisesti korpi? Se on suotyyppi ympäristöineen; asiantuntijoiden ilmaisemana.

Mikään vähän asuttu metsäalue ei siis ole mitään korpea.

Meillä Tammelassa kyllä löytyy paljonkin korpimetsiä, soiden yhteydessä ja liepeillä. On korpikuusikoita, lehtokorpia, yleensä luonnonlähteen aikaansaamana. Mäntyvaltaiset harjannemetsät eivät ole mitään korpia, ne ovat harjumetsiä.

Olen Kainuussa paljonkin liikkuneena vielä kerinnyt näkemään aitoja korpia, joissa on löytynyt kelojakin.

Nykyihmisille nämä käsitteet metsätyypeistä ovat jo muodostuneet varsin epäselviksi.

Venäjältä/Neuvostoliitoltako ei olisi mitään hyvää Suomeen tullut.

 

Tuohan oli eräältä blogistilta melkoisen ontuva väite.

Aikoinaan jo tsaarin Venäjällä monet suomalaiset upseerit saivat hyvinkin korkean sotilaskoulutuksen, mitenkähän olisikaan karjalais-venäläinen varsin rikas ruokakulttuuri, neuvostoliittolaiset aseet ja asejärjestelmät, edulliset ja laadukkaat metsästysaseet.

Neuvostoliittolaista aseiden kovakromausta eivät ketkään länsimaat ole osanneet onnistuneesti kopioimaan.

Mitenkähän olisikaan venäläinen kulttuuri, kirjailijat, teatteritaide, musiikki … lista voisi olla pitkäkin.

Kyllä naapurimaiden keskinäinen, kaikenlainen vienti ja tuonti lienee kannatettavaa.

Pirkan blogit.

Olen jo melko pitkäänkin miettinyt; mitä minä nyt oikeastaan näillä sivustoilla teen.

Saatan pitää ehkä pitkänkin tauon ja sitten katsoa missä mennään.

Nykyisellään sivuston anti ei kyllä minua tyydytä. Näyttäisi monen muunkin blogistin kanta olleen samanlaatuinen; kato on ollut melkoinen.

 

Jatkosota.

Luinpahan mielenkiintoisen artikkelin Forssan lehdestä; Jatkosota – sota natsisaksan liittolaisena  vai erillissota vai jotain muuta.

Asiasta vuosien aikana on esitetty jos jonkinlaista mielipidettä; nyt poliittisen historian professori Vesa Vares ja sotahistorian apulaisprofessori Mikko Karjalainen, molemmat ehdottomasti ammattimiehiä tekivät asiasta selkoa.

Jatkosodan syitä molemmat professorit pohtivat perusteellisesti, kuin myöskin sodanjälkeisten mm ajopuu-, erillissota-, liittolais-, jne teorioita.

Netistä löytyy paljonkin artikkeleita ko asioiden tiimoilta.

Mitkään harrastelijasotahistorioitsijat eivät näin analyyttiseen kykene.

Tulipahan sitten kuitenkin tehtyä ns sotapoliittinen avaus, vaikkakin noista sotajutuista olen pyrkinyt välttelemään ja ajatellut jättää näiden sivustojen ns sotasiivelle.

Riistakamera.

Ken haluaa tietää mitä pihapiirissään tapahtuu; riistakamera on aivan oivallinen väline.

Tallinnan reissuni aikana kamera oli ottanut kaikkiaan 104 n 15sek videonpätkää pihasta. Kaikenlaista vilistäjää siinä parissa vuorokaudessa oli kameralle tallentunut.

Eniten minua kiinnostaa tuo Mirri; nukkuuko yönsä vaiko käy yöretkillä.

Näyttäisi siltä, monen kuukauden ajalta; Mirri tosiaankin nukkuu yönsä, mitä nyt käy ”kakkareissulla” hätäpikaa ja takaisin ”koisimaan”. Aamulla sitten on oven takana odottelemassa minua postipolullemme. Tämä on Mirrin ja minun ikioma traditio, ollut jo siitä asti kun Mirri hankki meidät perheekseen.

Mirri on mielestäni jo siksi aikuinen, että sen käyttäytymismalli lienee jo kohtalaisen vakiintunut.

Se koronatesti.

Paljon on puhuttu siitä, miten Eestistä Suomeen vaaditaan dokumentteja.

Eilen kun tulin Suomeen, ihmettelin jonon hidasta etenemistä; selvisi; suurimmalle osalle tehtiin koronatesti.

Samalla havaitsin erään rv-laitoksen tyypin ihmeellisen

päähineen; olisikohan kopioitu USA:n tai Venäjän vastaavista? Sellainen lierihattu kokardeineen.

No se coronatesti sitten lienee yksi elämäni kivuliaimmista toimenpiteistä. Hoitsu työnsi nenääni semmoisen liki 10cm puikon ja ronkki sillä nenääni; kivulias mutta melko nopeasti ohi.

Blogistien nimitteleminen ja leimaaminen.

Valitettavasti tälläkin alustalla vallitsee tiettyjen henkilöiden harrastama joidenkin blogistien  väheksyminen (käsittääkseni, meidän tulisi olla tasa-arvoisia, jo blogisääntöjenkin suhteen).

Olen henkilökohtaisesti saanut kohdalleni adjektiiveja; vasuri, puna-Pohjola, venäjämielinen ja ylipäätään vasemmistolainen.

Olen aina ollut sitä mieltä, että vähempiosaista, vähävaraista, muutenkin heikommassa asemissa olevia pitää puolustaa. Valitettavasti sitä eivät tee ns oikeistopuolueet, varakkaat ja hyväosaiset eivät tukea tarvitse.

Kotikasvatuksellani oli aina tärkeässä osassa huono-osaisten auttaminen; sitä tähdensi aina isäni.

Näin aikuisiälläkin kovin mielelläni kallistun sille suunnalle, että lähimmäistä, huono-osaista tulee tukea ja käsitykseni on, että vasemmistosta löytynee helpoiten se tukijajoukko. Esim SDP, huolimatta vasemmistolaisuudestaan, oli melkoisen oikeistolainen puolue liki kolme vuosikymmentä. Nyt suuntaus Sanna Marinin johdolla on muuttunut oikeampaan suuntaan. Saa nähdä sitten tulevaisuutta.

Eräs helsinkiläinen tuttavani, rikoskomisario, vasemmistolaiseksi mielletty mielipiteiltään, lausahti mielestäni varteenotettavan lausahduksen ja ajatuksen; aktiivinen politikointi tulisi ehdottomasti kieltää poliiseilta ja sotilailta. Itse hän ei koskaan politikoinut, mielipiteensä kuitenkin lausui tarvitessa. Tuon mielipiteen alleviivaan ehdottomasti. Jokainen poliisiksi tai sotilaaksi hakeutuva silloinkin jo ennalta tietäisivät asian.

Olen äänestänyt, kertonutkin olen, niin porvaria, kommunistia, aikanaan ns vähemmistökommunistiakin, keskustalaista, demaria, jne.

Nykypoliitikoista lienee miltei pakko arvostaa S Marinia, Li Anderssonia, hänessä arvostan nimenomaan hänen rauhallista ja kiihkoilematonta tyyliään politiikassa. SDP:ssä, kaikesta huolimatta E Tuomioja saa arvostukseni, kuten vihreiden O Soininvaara: kok, PS, RKP, KD, Liik, (jonka mielestäni luokittelisin lähinnä poliittiseksi vitsiksi), em puolueista en kyllä oikein osaa löytää arvostamaani henkilöä.

Tässäpä aamun mielipiteitäni ja pohdintojani politiikastakin.

Harvoin olen kirjoittanut politiikkaa sivuavaa avausta, nyt korjaan virheeni.

Mirrin mieltymyksiä.

Olen monasti ihmetellyt, mitähän tuo Mirri oikein tuossa ajoleikkurissa näkee? Se on ehdottomasti sen suosituin makoilupaikka, milloin missäkin kohtaa leikkuria; artikkelikuvassa vaihteeksi astinlaudalla.

Mietiskelin, johtuisiko se mieltymyksestä koiran tavoin, makoilla vähän korkeammillakin paikoilla saadakseen havaintoja ympäristöstä. Tunnetusti kissallahan on kyky makoilla jopa tuntitolkulla tekemättä mitään.

Nämä nyt vaan pohdintoja aamutuimaan hotellihuoneessani Kalasatamassa. Vaimollekkin soittelin vähän aikaa sitten; kulkee se Mirri kuulemma vaimonkin kanssa tuonne aamulehden hakuun ja johtaa pihatouhuja kuten minunkin kanssani.

Aamiaisen jälkeen auton haku Autospiritistä, sitten lääkärille, satamaan ja kotiin.

Johan täältä jo joutaakin kotimatkalle.