Tekijä: Kalle Pohjola

Kesäkuun puolivälin aikoihin jouduin Eestissä piipahtamaan pariksi päiväksi. Jo silloin tuo matkustus Eestiin ja Eestistä Suomeen, oli melkoisen selkeästi määrätty.

Näin Suomeen saapujien rajatoimet muuttuvat: Yhdellä rokotuksella jatkotestiin sakon uhalla, harvasta maasta Suomeen ilman todistusta – Politiikka | HS.fi

Ylläolevasta linkistä ilmenee tarpeelliset paperihommat ennen matkaa  tehtäviksi.

Joillakin tuntuu menevän sekaisin pikkuisen nuo erilaiset käsitteet.

Koronapassi; tulostetaan omakanta järjestelmästä, siis ei voi itse merkitä sinne mitään.

Finentry; täytetään lomake ko sivustolla. Ei siis ole mikään koronapassi. Se on siis itse täytettävä.

Merkillepantava edistys Tallinnassa hotellissa oli matkustajailmoituksen helppous; annat passin virkailijalle ja saat allekirjoitettavaksi matkustajailmoituksen ja siihen lisätään auton rekisterinumero.

Ensikuun 3.8, käyn pikareissun ortopedilla (vas polvi) ja ostamassa Nömmen torilta talveksi valkosipulit, vähän piiraita, mm tseburekkeja yms, Natashalta tietenkin.

Sianliha-villisikajalosteita ei valitettavasti vieläkään saa Suomeen tuoda.

16.30 laivalla sitten takaisin kotiin.

Ei ole kallis laivareissu; auto ja menopaluu samana päivänä+aamiainen menolaivalla, yhteensä 87,30€.

 

Tässä aamusella kun lähdimme lehdenhakuun, postilaatikolla oli viiden kauriin lauma, kolme aikuista ja kaksi vasaa. Eivät meitä juurikaan säikkyneet, rauhallisesti katosivat pusikkoon ja alkoi kuulua kauriiden varoitushaukahduksia, pusikossa siis oli vielä lisää.

Niinhän meidän aamukävely sitten tulikin haukutuksi.

Aamut ovat muutenkin parasta aikaa, nytkin lämpötila oli viisitoista astetta mutta iltapäiväksi taas tukalaa hellettä, eikä viileämpää ole edes luvassa.

Muikku alkaa jo olemaan hankala kalastettava, se kun jo siinä kolmen aikaan menee pohjaan, sinne runsaan 20m syvyyksiin ja kun meidän kalastusmääräyksissämme on verkon max korkeudeksi määrätty vain kolme metriä.

Olen ottanut jo kauan sitten elämänasenteen; minua huolestuttavat vain ja ainoastaan asiat joihin voin vaikuttaa, edes osittain. Ilmastonmuutos, Venäjän/USA:n uhkakuva Suomelle, pakolaiskysymykset, rikkaiden omaisuus/bisnekset, esim, ovat asioita, joihin en yksinkertaisesti pysty vaikuttamaan.

Sitä vastoin oman elämän pikkukuviot minua kyllä aina joskus huolestuttavat. Hyvänä esimerkkinä aivan aamuisen lehden hakeminen; miksi Mirri ei ollutkaan rappusilla minua vastassa? No tuleehan se kuitenkin sieltä kun postipolulle käyn. Entäs jos ei tulisikaan; tasan varmaan huolestuisin.

Entäpä kun vaimo on reissussa; ”ilmoittautumissoittoa” ei kuulu, varmasti huolestuisin. Varsin moniakin lähipiirin pikku häiriöitä on, joihin pystynkin puuttumaan ja vaikuttamaan.

Jossain määrin olen myöskin huolestunut yhteiskunnasta syrjäytyneiden puolesta. Mistä heille apu? Jossain määrin asian eteen ehkä pystynkin tekemään mutta en mitään ratkaisevaa.

Tälläkin alustalla nähdään varsin maailmanlaajuisia ongelmia ja uhkia; Venäjä, USA, Pohjoiskorea yms. Mitähän ihmettä me tavalliset tallaajat pystyisimmekään tekemään? Keskustelua, no toki mutta ne vaikuttamismahdollisuudet?

Tuommoinen sitten tuli hankittua akkutyökalusarjani jatkoksi.

Aluksi epäilin, josko tuolla olisi juurikaan muuta käyttöä kuin ruohotupsujen leikkely.

Ilmeni sitten, että tutullani oli moinen härpäke ja pääsin kokeilemaan. Yllätyksekseni se tuntui ihan toimivalta peliltä, tosin 18V laitteena.

Ostin 36V raivurin ja yllätyin kun  sillä katkeili vieläpä runsaan sormen paksuinenkin vesa. Ei se tietenkään pensaikoissa Stihlini veroinen laite suinkaan ole mutta tämä akkuvehje on huomattavasti helpompi käyttöönottoon, akku vain kiinni ja töihin. Keveytensä vuoksi se on vaivaton käytellä, joskin tuolla Stihlillä sitten saa kuntoilua enemmän; ei tarvitse mihinkään kuntosalille mennä. Suppailemaankin menen tuolla kalastusveneelläni, saa siinäkin jonkinlaisia tasapainoharjoitteita, kun mihinkään vesipelleilyyn ei oikein aika riitä saatikka kiinnostus, ei mihinkään erityisiin harrastuksiin tämmöisellä asujalla ole kiinnostusta.

Onhan sekin jonkinlainen harrastus kun pitää kesät talvet ison pihapiirin edes siedettävässä kunnossa.

Suomen rodunjalostushistoriasta ei puhuta – Blogit – Ylä-Karjala (ylakarjala.fi)

Ylläoleva blogi on mielestäni hyvä johdatus nykypäivin melko tuntemattomaan ilmiöön.

Näilläkin sivuilla tätä Suomessa vieläpä ihan kuusikymmentä luvun loppuun (1935 – 1969) harjoitettiin ns rodunjalostusta, eugeniikkaa, on viittauksia suomen ruotsalaisten vastaavaan (olikohan tuo freudentalismi?), monasti esiintuotu.

Eugeniikan alkuhan Suomessa voidaan katsoa olevan Martti Pihkalan (kansakoulunopettaja) 1918, alullepanema. Molemmat Pihkalat, Lauri ja Martti olivat suomalaisen äärioikeiston alullepanijoita, toimien aina jatkosodan loppuun asti.

Pihkalat toivat eugeniikkaoppia Saksasta Suomeen vahvasti; ei sentään mitään holokaustia syntynyt.

Jatkosodan aikana n 1943, jopa silloinen tasavallan presidentti Risto Ryti oli vapaamuurari ja eugeniikan innokas kannattaja, korosti sitä jopa Väestöliitollekkin.

Eugeniikasta paljonkin; TV1 maanantaisin 13. – 27.7.2020 klo 20.00 – 20.30, uusinta keskiviikkoisin klo 15.50, Areenassa

Martti Pihkala mm meni jopa niinkin pitkälle, että antoi tyttärensäkin sterilisoitavaksi.

”Monissa maissa, joskaan ei Britanniassa, alettiin järjestelmällisesti sterilisoida älyllisesti heikkolahjaisia ihmisiä. Suomessa ja Ruotsissa pakkosterilointilainsäädäntö otettiin käyttöön 1930-luvulla. Lisäksi syntyvyydensäännöstelyä ja ehkäisyvalistusta alettiin kohdentaa huonoksi katsottuihin ihmisryhmiin.”

Ote eugeniikan historiasta.