Heikki tuossa kyseli maalla asumisen kalleudesta.
Sanoisin; aina ei ole kaikki rahassa mitattavissa, minulle on monia asioita, joiden vuoksi minua ei kaupunkiin, ei edes keskustaajamaan täällä, saa. Eloni ja oloni on tasapainossa, ilman kaupungin ns mukaviuuksia.
Minun piti vastauskommenttini julkaista näin, koska edelleenkään kirjautumiseni ei onnistu.
Se meinasi talvi yllättää.
Viime viikon puolivälissä myin 8v käytetyn ACE:ni pois; torstaina tein kaupat uudesta laitteesta. Lupasivat toimittaa pihaan perjantain aikana.
Niin lupasi ilmatieteen laitos myöskin yli viikonlopun lumisadetta, rankkaakin.
Jännäsin, tuleekohan ostokseni ajoissa. Tuli ja hyvä tulikin ja melko hinnakas 10490,00 lumivarustuksella. Ovat siis mönkijän hinnat nousseet ja reippaasti.
Laite on Polaris sportman 570, varusteltuna Polariksen omalla Clacier lumilevyllä ja pikakiinnitysadapterilla.
Lunta sitten satoi tähän aamuun mennessä n 30cm, siis tarpeeseen tuli laitteisto.
Se on tämä Pro star moottori kehitelty mainion reippaaksi koneeksi ja mikä parasta, bensapihimmäksi.
Talvi ja mahdolliset sähkökatkokset.
Niin paljon kuin tuosta on kirjoiteltu; huolissani en ole.
Jos sähköt katkeavat, meillä on alkuvaiheeseen paristokäyttöisiä ”kynttilöitä”, voi myöskin käyttää AA akkuja.
Ruuanlaitossa ei tarvitse tuhrailla millään trangioilla, jotka ovat itseasiassa vain veden lämmitykseen tarkoitetut. Nuo lämmitettävät pussieinekset eivät kyllä mitään halpoja ole.
Puita hellaan ja sapuskat valmistumaan.
Pakastimien ja jääkaapin ”hengissäpitämiseen” on 2,6 KW siniaaltoagregaatti, riittää siitä valaistukseenkin, tietokoneeseen ja kännyköihin.
Tämä kaikki on minulle jo elemassaolevaa ja vanhaa perua siitä kun täällä vielä olivat avolinjat olemassa; nyt kaapeloidut.
Eräänlaista ”riisiruokaa”.
Teinpä tässä eilen ohrasta pilahvia, vaikka se yleensä Azerbaitzanissa (kansallisruoka) tehdään basmatiriisistä.
Minä käytin ohraa (1 kahvimukillinen). En ymmärrä, miksi ohra; hyvänmakuinen ja ravinteikas vilja on niin perinteisen hyljeksitty.
Siis pilahviin. Esikeitin ohran huuhtelun jälkeen ja laitoin valumaan.
Sitten pannulle öljyä, sen kuumettua, lisäsin sipulit; punasipulia ja valkosipulia.Sipulien kuullotuttua, lisäsin savustetusta possun mahasta kuutioitua lihaa, yhden grillatun broilerin koipireiden lihat. Hetken päästä laitoin ohrat ja paprikaa, chiliä, papuja ja sekoitin hyvin.
Tunnin hauduttamisen jälkeen maustoin suolalla ja 5-pippurin seoksella, jeeraa, kurkumaa, maistoin, mielestäni hyvää.
Valmistin ruokani puuhellalla, ruoka kypsyi ja samalla lämpöä huusholliin. Sähköuunissa kypsentäminen mittausteni mukaan turhan iso energian kuluerä.
Laskelmieni mukaan tästä tuli kolmen päivän ruoka kahdelle. Koko annoksen hinnaksi laskin n 9.0€, siis ei kallis maittavaksi ruuaksi.
Edelleenkin, jos joku ihmettee, miksen vastaa kommentteihin. Syy on yksinkertainen; WP ei hyväksy kirjautumistani, voin tehdä avauksen mutta en kommentoida.
Kalan hyödyntäminen taloudellisesti.
Tässä kun on puhuttu asiasta ja asian vierestä ruuan hinnasta; laitanpa oman systeemisen peliin.
Lohikala; avattu, maksaa tarjouksessa vieläkin jopa alle 10€/kg.
En osta koskaan fileitä, vaan pyöreän kalan, kidukset katsottuna.
Kotona sitten fileroin kalan; jää kaksi filettä, joko savustukseen tai osa graavaukseen ja pakastukseen.
Fileerausjätteet, pätkin ja nopeasti höyrykattilassa kiehautan.
Sitten haarukalla rapsuttelen lihat erilleen,pääruodosta, evistä ja pään lihat, saan melkoisen määrän kalanlihaa, jonka soseutan ja lisään itsetekemääni majoneesiin, Dijoun sinapilla ryyditetty majoneesi; sinne kalat ja oivallinen levite leiville.
Vieläpä nuo rapeiksi paistetut kalannahat ovat herkkua.
Niin, ja muuten Mirri halusta syö kidusten lisäksi evätkin.
Poliittinen- tai uskonnollinen vakaumus.
Nuo kaksi ovat tälläkin alustalla kovin usein suoranaisen pilkan kohde.
”Minä en usko mihinkään henkiolentoihin”, varsin usein mainittu; ”pilkkakirveen” kohde, kommunisti, venäjämielinen, vihervassari, tai sitten ääripäässä, äärioikeistolainen persu.
Kaikki tämäntyyppiset nimittelyt pitäisivät olla ehdottomasti tuomittavia.
Miksi keskusteluja ei voisi käydä rauhallisesti, perustellusti ilman esim nimittelyjä?
Wanhan Volvon katsastus.
Kävinpä tässä aamupäivällä Wanhan Volvoni katsastamassa.
Volvoni on 2006 mallinen V70 bifuel.
En ennakoinut mitenkään tilaisuutta; kaippa kertovat mitä pitääö tehdä.
Edellinen auto viipyi katsastuksessa yli puoli tuntia, omassani meni noin kymmenen minuuttia; lopputulos hyväksytty.
Yleensä katsuri kertoilee suullisesti vikojakin, vaan minulle sanoi. On ilo katsastaa näin hyväkuntoista autoa.
Luonnollisesti terveyttä.
Täällä kirjoiteltiin jokin aika sitten flunnssaoireiden lääkitsemisestä, minä en ole sairastanut flussaa yli kymmeneen vuoteen, … onneksi.
Olen aamuisin aina nauttinut semmoisen teelusikallisen ”omaa rohtoani”.
Se on soseutettu inkivääri, valkosipuli ja juokseva hunaja.
Se valmistetaan soseuttamalla inkivääriä (tuoretta) ja valkosipiulia, kumpaakin painoyksikköinä saman verran. Siihen hunajaa sama painoyksikkömäärä kuin edellisiäkin. Koronakin on minut kiertänyt; johtuu kait siitä kun koronaa on verrattu Transsilvanian vampyyreihin, jotka pelkäsivät valkosipulia tarinoiden mukaan.
Aika vahvasti uskon näiden kolmen antioksidattisten aineosien tehoon.
Ei ole flunssaa tarvinnut pitkiin aikoihin sairastella …ei.
Taas eilen raskas päätös.
Olin jo aiemmin huomannut meidän Wanhan Mirrin peräpään sisältävän ongelmia.
Sitten huomasin, että Wanha Mirri ei enää hallinnut kehoansa. Oli tehtävä päätös; kissan elämä ei enää ollut elämisen arvoista, jotenka … päätin kissan ajan tullen loppuun.
Laitoin Wanhalle Mirrille muutaman muikun ”viimeiseksi ateriaksi”, ammuin S&W lyhytnokkaisella revolverillani haulipanoksen kissan niskaan; varmistin vielä toisella laukauksella.
Siihen päättyi ”kulkukissana” eläneen Wanhan Mirrin elämä.
Minulle oli raskasta, niin monta vuotta elelimme yhdessä.
Toisen normaali… toisen merkillisyys.
Tapahtuipa viime kesänä; aamut olivat vielä valoisia, meidän poikakolmikkomme, siis henkivartijakaartini (kaksi kollikissaa) ja minä, aamulehden hakkuun siinä neljän maissa. Marssijärjestys; ensimmäisenä tuhkanharmaa kolli, Wanha Mirri, sitten minäja takanani Pikkumirri (ei enää pieni), silläkin häntä haastavasti pystyssä. Haimme lehden kun huomasin tien päässä naapurini,asuu vajaan kilometrin päässä, olevan jo myöskin liikkeellä. Toivottelimme hyvät huomenet ja naapurini kysäisi; seuraavatko nuo kissat aina lehdenhakureissullesi? Myönsin ja naapuri sitä ihmettelemään, kuinka kissa tuommoiseen on opetettu?
Minä sitten kerroin, etten minä mitään niille ole opettanut, itse ovat tavan omaksuneet kuten tosi onkin.
Kissahan on lähes opportunisti, monet väittävät, että kissalle ei mitään opettaa voi. Olenpa eri mieltä, jos kissa on sinuun vahvasti leimautunut, kyllä sen oppimaan saa, vaan ei pakolla.
Kun olemme kolmistaan postilaatikolla; ei siis vieraita ihmisiä näkyvissäkään, molemmat puskevat pohkeisiini; merkiten, tämä on minun ihmiseni, tai voi se merkitä myöskin omistamista; minä omistan tämän ihmisen.
En ole oikein koskaan perehtynyt aiemmin kissan käyttäytymiseen, vaan parin vuoden ajalla sitäkin enemmän.
Meidän kolmikkomme sitten suuntaa saunan terassille ja Mirrit saavat aamuisen riistapateensa. Samalla matkalla poimin sisäpihan riistakameran tarkastellakseni yövieraittemme määrän ja laadun.
Viime yöltä ainakin mäyrä, supikoira ja yksi metsäkauris menossa omenavarkaisiin.
Kaurislaumamme nykyään on yksi pukki, yksi naaras ja viimekevään vasa. Yksi kauris, pukki on häippäissyt etsimään reviiriä itselleen.
Semmoista touhua meidän pihalla näin aamusella.