Olen useasti ihmetellyt tuota Mirrin mieltymystä tuohon ajoleikkuriin; siinä se saattaa nökötellä montakin tuntia päivässä.
Tietenkin on tavallista korkeampi paikka tarkkailla ympäristöä.
Tiedä häntä, oikeastaan vain Mirri sen tietää.
Johdinbussi.
Tampere ja Helsinki olivat 50-luvulta lähtien johdinautokaupunkeja. Tampere luopui johdinautoista jo 70-luvun puolivälissä, siis lähes 10 vuotta aiemmin kuin Helsinki.
Johdinauto on muuten lähipäästöjen suhteen lähes saasteeton, vaan kummassakaan kaupungissa päättäjät eívät mielestäni olleet ehkä riittävän kaukokatseisia.
Tallinna on kaupunki, jossa johdinautoja on huomattava määrä; viimeksi alkuviikosta tuota katselin.
Varkaita viime yönä.
Meillä sitä sitten viime yönä kävi varkaita.
Kaikeksi onneksi tunnistin kävijän riistakameran videolta. Varkaan mukaan lähti lähes täysi pussillinen Mirrille ja kanoille tarkoitettuja eineslihapullia. Varas oli vaalea, siis ei mikään maahanmuuttaja, tuuheaturkkinen ja pannalla varustettu ”naapurin” kissa.
Varkaus (ei kaupunki) aiheutti melkoisen menetyksen koska se oli viimeinen pussillinen ja kaupat kun aukeavat vasta klo 8, Mirriltä jäivät nyt sitten aamulihapullat saamatta, vasta päivemmällä saadaan täydennystä.
Kyllä se röyhkeä rikollisuus rehottaa rauhallisella maaseudullakin.
Puuro pääateriaksi.
Meillä sitten tehtiin tattaripuuro; lämpimään puuroon sekoitettiin savupekonisiivujen suikaleita ja runsaasti tuoretta valkosipulia. Puuron ohje on suoraan venäläisestä keittiöstä.
Puuron päälle sitten kirkastettua voisulaa. Uskon, että maistuisi varsin monelle.
Volvo V70.
Kovin tykästynyt olen tähän Volvo kauppaani, nyt jo Volvo juossut n 1500 km, oireitta, polttoainekulut yllättävän edulliset. Edelleen olen tykästynyt Volvon esim nahkasisustukseen, varsin monipuoliseen tekniikkaan mm pysäköintitutka; huippuhieno varuste. Lasinpyyhkijöiden sadetunnistin; ei vie huomiota itse ajotapahtumasta.
kaistanvaihtotunnistin, uskomattoman hyvä
Vaikka näinkin vanhasta vaan erittäin vähän ajetusta autosta on kyse; jo pelkästään ajotuntuma, sitä vahvistava tekniikka kaikkineen.
Kaikkea voi hukata.
Kaikkea sitä voi hukata mutta minäpä hukkasin autoni.
Kävipä näin: Olin hammaslääkärireissulla eilen Tallinnassa, tapani mukaan ajoin autoni Stockmanin parkkihalliin. On muuten melkoinen parkkihalli.
Sitten siitä Kliinik 32 hammaslääkäri Piret Välin hoiviin.
Sieltä palattuani päätinkin Stockmanin parkkihalliin mennä rapputunnelista , kuten kyltissä luki, sinne halliin.
Kun pääsin halliin, aloin etsimään autoani. Eipä löytynyt. Kiertelin sitä laajaa hallia miltei tunnin; ei autoa missään.
Oli pakko palata ulos ja kiertää vanhaa reittiäni Stockmanin 2. kerroksen kautta ja löytyihän se Volvo viimeinkin.
Tämmöistä se on maalaispojan kanssa suurkaupungissa, aina sattuu ja tapahtuu.
Niin sitä päivä meni pienten seikkailujen merkeissä ja iltamyöhällä sitten kotiin palattuani; Mirrihän siellä oli talon nurkalla vastassa; tunnistaa jo autoni äänen.
Moni voi miettiä, kannattaako lähteä Tallinnaan saakka hammaslääkäriin; sanoisin, kannattaa.
2xhampaan paikkaus, röntgen ja loppusumma = 140€. Yksityinen huippuklinikka.
Autoilukuluja lisää.
Tänään soittelin Forssan Keskipintaan; vuosia asiakkaana olen ollut, varmaan parikymmentä vuotta.
Tiedustelin keskihintaista nastarengasta Volvon 205-55-16 rengasta. Hinnaksi muodostui töineen 520€ koko satsi.
Hankook renkaat. Kuorma-autoillani noilla renkailla olen ajellut, ihan hyvät renkaat.
Ei se nyt ihan vähän ole kuitenkaan se hinta.
Se tuo kaasu ja biokaasu autokulujen tasapainottajana.
Olen nyt ”kaasuautoillut” jo runsaat pari vuotta. Perheeseen kun tuli toinenkin auto, se tuo 2,4litrainen bifuel.
Rehellisesti täytyy sanoa, että minun/perheemme tuloilla tuo Volvo niin bensiininä kuin dieselinäkin olisi liian kallis liikkumismuoto.
Se, tuo kaasu sitten tasaa varsin merkittävästi ajokilometrikuluja.
Tuohon kaasuautoiluuni on eräskin blogisti suhtautunut naureskellen; odottakoon nyt vaan sitä vetyautoaan, kyllä se sieltä tulee mutta voi mennä kotvasen aikaa kun Suomessa on ensimmäinen vetypolttoaineen valmistuslaitos jo peräti paperilla.
Minä sillä aikaa ajelen kohtuullisen edullisia kilometrejä tällä bifuel autollani.
Huomen aamullakin lähden Eestiin hammaslääkäriin ja siellä tankkaan todella halpaa Eestigaasin kaasua.
Mirri rentoutuu.
Mirri se vaan osaa rentoutua; osaisimmepa me ihmisetkin yhtä hyvin aika ajoin rentoutua.
Varsin moniakin elämä stressaa; ei osata rentoutua mutta kissalla on ihmeellinen kyky vain olla ja ”levyttää”.
Nyt muutamina sateisin a aamuin Mirri on hiukan lintsaillut lehdenhakureissulta; menee Saaran auton alle mutta kun ihan piruuttani en lähde laatikolta takaisin, tulee Mirri sitten puskemaan jalkoihini.
Semmoinen se on Mirri, meidän Mirrimme.
Kukkakaaligratiini.
Tulihan tehtyä tänä aamupäivällä tuota kukkakaaligratiinia.
Öljyttyyn vuokaan pohjalle parsakaalin kukintoja, sen päälle hajotettu kukkakaali ja maustaminen sumakilla, mustapippurilla ja suolalla. Päälimmäiseksi pekonisilppua ja kolme kananmunaa ruokakermaan vatkattuna sekä paketillinen mustaa koskenlaskijaa.
Kypsään gratiiniin vielä basilikasilppua paiston jälkeen.
Ja artikkelikuva ohessa.