Kaikille tattien ystäville; tässä kuva yleisimmistä herkkutateista.
Vasemmasta oikealle; männyn herkkutatti, koivun punikkitatti ja herkkutatti. nuorista tateista.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kaikille tattien ystäville; tässä kuva yleisimmistä herkkutateista.
Vasemmasta oikealle; männyn herkkutatti, koivun punikkitatti ja herkkutatti. nuorista tateista.
Tulipahan katseltua Yle Areenalta dokumentti; Helvetti Suomenlahdella. Dokumentti on lähinnä eestiläinen, käsittelee ehkä maailman suurinta merikatastrofia. Teos ajoittuu elokuulle 1941, ja kertoo Tallinnan evakuoinnista.
Katastrofissa kuoli n 16 000 henkilöä laivojen ajettua Juminda – Kalbådagrund välille laskettuun suomalais – saksalaiseen, jo hieman ennen sodan alkua Tolkkisten satamasta käsin laskettuun valtavaan miinakenttään.
Miinakenttä sulki Tallinna – Kronstad meriväylän varsin tehokkaasti.
Jostain syystä silloisen Neuvostoliiton tiedustelulla ei ollut mitään havaintoa miinakentästä.
Teos on siinäkin mielessä mielenkiintoinen, että siinä on haastateltu paljon aikalaiskommentteja Jumindan kylältä.
Joskus katselen tämmöisiä historiallisia dokumentteja ihan mielellänikin.
Liite; Wikipedia
Helvetti Suomenlahdella | TV | Areena | yle.fi
Onhan tämä ollut mahtava sienikesä. Ainoastaan lampaankääpä, oikea herkkusieni, jäi puuttumaan.
Kesän sienisaalis alkaa olla jo nyt kasassa. Suppilovahveroakaan en taida enää kerätä, on se herkkutattisaalis niin mahtava ollut. Pihapiiristäkään ei ole ollut tarvis juurikaan poistua. Herkkutateissa on sekin hyvä puoli, se säilöminen, Kuivuriin ja purkkiin ja pimeään komeroon.
Kelpaa sitä sitten muhennosta ja soosia yms talven aikana laitella.
Jostain syystä kun meillä jäi hieman iäkkääksi kaksi tukevahkoa kukkosiivua, syy ehkä oli siinä, että Saara tuli taas leiponeeksi noita puolukkapiiraita, suurta herkkuani.
Päätimme sitten tarjoilla Mirrille, kanat ainakin söisivät.
Tästä tosi-tv:stäni, siis ikkunasta katselin, Mirri söi kuoretkin, ei vain pelkkiä muikkuja, Mirri siististi nosti siivun kerrallaan, pudotti terassin lattialle ja näköjään nautiskeli siivun, haki toisen ja siten kukko sitten sai arvoisensa lopun.
Ihan pitää kehaista suomalaista firmaakin. Tuo Hämeenlinnan Koukkupaja, kiinteästä koukusta kun tehtiin sopimus, asennettiin pari viikkoa sitten, hinta piti kuin sovittiin, asennusajaksi oli ilmoitettu n kolme tuntia. Asennus tosiasiassa sujui hieman yli kahdessa tunnissa.
Maksutapahtumassa olin varautunut maksamaan käteisellä; vaan siellähän ei käteinen kelvannut, maksoin siis kortilla.
Kovin oli positiivinen vire ko firmasta.
Nyt voin sitten vetää Volvolla lakisääteisiä kuormia.
Niin se on; sadepäivää pitää. Aamuyöllä jo sade alkoi ja näyttäisi jatkuvan yli puolenpäivän.
Aamusella Mirri tuli ”miltei postilaatikolle”. Puolivälissä jäi autoni alle sateensuojaan, kurkisteli sieltä; haehan se lehti äkkiä, pääsen aamiaispateelle ja sateensuojaan.
Artikkelikuvasta näkyy, miten rennosti se sadepäivän ottaa. Jospa ihminenkin osaisi suhtautua yhtä rennosti.
Nuo sateet, niin tarpeellisia kun ovat, miksei se sade tulisi yöllä, päivällä kun muutakin tekemistä olisi kuin odottaa sateen loppumista.
Tatit ne tykkää sateesta, vaan kun tattivarastoni ovat täpö täynnä.
Ylläoleva otsikko on tämän aamun tuoretta uutisantia.
Tuo uutiskirjoitus ehkä kannattaisi lukea, ainakin kaikkein pätevimpien Afganistan-asiantuntijana esiintyvien. Prof Jaakko Hämeen-Anttila on mielestäni yksi pätevimmistä Lähi-Idän tuntijoista. Tai siis, ei ehkä pärjää näille muutamille tosi asiantuntijoille, näillä sivustoilla mutta kuitenkin.
https://yle.fi/uutiset/3-12069242
Ajattelin, että nuo sotapoliittiset asiat tältä päivältä ovat käsiteltellyt.
Kun tuossa neljän jälkeen tulin ulos, muuten melko viileätä, Mirriä ei näkynyt. Huhuilin, ei vaan näkynyt, joten kävelin postilaatikolle; siellähän se Mirri istuskeli postilaatikolla.
Minä kun olin hieman myöhässä, Mirri oli päättänyt sitten yksin sinne postilaatikolle mennä odottamaan.
Ota nyt sitten selvää näistä kissojen ajatuksenjuoksusta? Ei helppo yhtälö.
Sieltä sitten tultiin, minulla lehti taskussa ja Mirrille aamupatee.
Oikeastaan päivä lähti lähes normaalisti käyntiin.
Näyttäisi olevan melkoinen herkkutattivuosi, ihan tuosta pihapiiristä löytyi viitisen kiloa herkkutatteja, eikä tarvinnut mihinkään ”erämaahan” lähteä.
Nyt vain odotellaan suppilovahveroita.
Vaimo kun tuli eilen kylätorilta, toi minulle tuommoisen kissafiguurin; 5€ maksoi.
Katsoin luupilla sen alaosaa ja hopeaahan se oli.
Ei se kirpputorikauppiaskaan aina osaa tuotettaan hinnoitella.