Tekijä: Kalle Pohjola

Eva: Suomalaiset suhtautuvat Venäjään yhä kielteisemmin – Kotimaa – Ilta-Sanomat

Tuo Iltasanomien artikkeli on enemmän tai vähemmän harhaanjohtava, Siinä puhutaan Venäjän hallinnosta ja sen toimenpiteistä.

Toisaalta taas venäläiset kansana ovat aivan eri asia.

Hallinto tekee päätökset, kansa ei niihin voi vaikuttaa.

Hallinto aloittaa sodan, ei kansa.

Taloudelliset ja poliittiset päätökset tekee hallinto; ei kansa.

… jne.

Näitä asioita mm näillä sivustoilla on sotkettu ja perusteellisesti.

Mitään ehdottoman hyvää en näe Venäjän-, USA:n-. Kiinan hallinnoissa ja monia kuitakin suurvaltoja; yhdenkään toiminnassa en näe mitään täysin oikeutettua. Ne kaikki ovat imperialistisia tarkoitusperineen.

Minulla nyt on ollut pari päivää nuo Hankookin nastarenkaat; edulliset (hinta/laatu), hiljaiset, kaiken kaikkiaan, tein mielestäni hyvät kaupat, joskaan en ensimmäisistä Hankookeista.

Tänään ihan vasiten kuuntelin noiden Hankookien rengasääniä, paljon ei kesärenkaita enempää, tai toinen vaihtoehto sitten Volvon hyvä äänieristys.

Tänään sitten -5astetta meillä ja kun eilinen lumikaan ei aivan kaikkialta sulanut; taitaa moni luistella ,,, autolla.

Minullapa on piikkipyörät alla, jos ilmeisestikkään tänään mihinkään lähden. Paha keli suvikumimiehelle.

Liekköhän Suomessa viime vuosikymmeninä ollut yhtään pääministeriä, jota ja jonka tekemisiä olisi yhtään tässä mittakaavassa arvosteltu ja kritisoitu. Teki Marin sitä tai tätä; aina kuulemma mennyt pieleen, vähän kuin entinen VPK:n päällikkö, ”väärin sammutettu”.

Jos oikein arvostetaan, 35-vuotias, edustavan näköinen nuori nainen, ei kauhean suurta poliittista kokemusta, asetetaan pääministeriksi, joka heti alkuun joutuu koronan aiheuttamaan kurimukseen. Tekee päätöksiä, ei vatuloi mutta kun arvostelijoiden mielestä kaikki toimenpiteet menevät pieleen. En kadehdi mutta Marinia kyllä arvostan.

Marin mielestäni joutui viime sotiemme jälkeiseen aikaan lähes yhtä vaativaan asetelmaan kuin aikanaan Kekkonen. Ei ehkä yhtä vaativaan mutta kylläkin heti kakkospaikalle. En kadehdi pääministerin asemaa mutta kyllä arvostan pääsääntöisesti hänen toimenpiteitään; huomioiden hänen poliittisen kokemuksen ja nuorehkon ikänsä.

Galluppien mukaan Marin oli suosituin seuraavankin hallituksen pääministeriksi … saas nähdä.

Keskiviikkona kun Tallinnassa kävin, täydellä kaasutankilla. Kaasua riitti lähes Karkkilaan asti paluumatkalla. Sitten bensiinille.

Tankkasin bensiiniä Karkkilan Masuunilla; ei mennyt kuin 15ltr … en edes muista, koska olisin bensiiniä tankannut.

Toisaalta, perheemme Doblo, siinä kuluu huomattavasti enemmän bensiiniä, vaikka moottori on vain 1,6ltr. Siis tasan ei mene tuo kulutus.

….. – Tehotarkastukset ovat peloteviesti. Suomeen tai muualle Pohjoismaihin pyrkiviltä ihmissalakuljettajilta otetaan luulot pois: Viron kautta ei kannata yrittää, toteaa kenttäjohtaja Ardi Hints.

Tekstilainaus ja kuva YLE.

Eestin itärajan aidan rakentaminen, vaikkakin sen olisi pitänyt kattaa liki 300 km itä-rajaa, näin kertoi jo vuosia sitten eräs suomalainen Eestin sotilasasioiden asiantuntija Suomessa ja näilläkin sivustoilla; valmiina tosiasiassa ainoastaan 27 km ja vuosia on sitten mennyt jo yli puolenkymmentä.

Eilen illalla palasin Tallinnasta lääkärireissulta ja ainuttakaan poliisia en mennen tullen nähnyt. Oli muuten siinä mielessä erikoinen reissu, että kaupoissa en käynyt missään. Siis ei ollut ostosreissu.

Kyllä täytyy sanoa noista eestiläisistä viranomaisista; paljon porua, vähän villoja. Toisaalta, aika monissa maissa on samanlainen kulttuuri.

Eestissähän jo monia vuosia sitten yhdistettiin virkamieskunnassa rajavartiosto ja poliisi = nykyään Eestin poliisi- ja rajavartiolaitos. tulli on ainut poikkeus hallinnollisesti.

Sitten minun rekissuuni; kovin huolellisesti suhtauduin, ei yksin määräyksiin vaan myöskin suosituksiinkin. Omalla autolla kun liikuin, se jo oli omiaan alentamaan riskiä.

Kliinik 32:lla kun kävin, sieltä parkkitalosta joutuu kulkemaan Stockmanin lävitse; Stockmanilla, paljon myyjiä, vähän asiakkaita. Tallinnan Stockmanilta en ole koskaan tullut ostaneeksi mitään.

Kliinik 32:lla on tiukka kontrolli koronan suhteen; jokainen asiakas joutuu ottamaan maskin, täyttämään terveystietolomakkeen, ellei sitten ollut kotona täyttänyt lomaketta.

Minulla oli oma maski ja täytetty lomake, jonka toimiston tytöt, nyt jo vanhoja tuttuja, nimeänikään ei tarvitse mainita; Katrin kyllä sen muisti ja kertoi nuoremmille.

Varsin pitkään olen ihmetellyt tuon Mirrin päivärutiineja. Heti aamusella kun olen lähdössä postilaatikolle; Mirri on valmiina kaveriksi.

Sinne se seuraa postilaatikolle, joskus yrittää yllättää minut tempuillaan. Varsin ihastuttavaa on kun autolla tulen pihaan, nyt jo Mirri tunnistaa Volvon äänen, on siinä nurkalla valmiina kun tulen autosta, sitten nousee kahdelle jalalle, on raapivinaan säärtäni, kuitenkin kynnet sisällä.

Sanotaan usein, että kissat ovat nirsoja ruuan suhteen; ei ainakaan meidän Mirri. Vaimo laitteli kanoille siskonmakkarakeiton loppuja ja seassa jotain muutakin, siis kanoille. Vein pihalle ja hetken kuluttua kuppi oli tyhjä … Mirri, kupin vieressä vain nuoleskeli huuliaan.

Semmoinen se meidän Mirri.

Joillekkin tuo valkosipuli on valkosipulia, oli se sitten kasvatettu Espanjassa, Egyptissä tai esim vaikkapa Kiinassa. Tosin edellä mainitsemissani maissa kasvatettu valkosipuli on edullista, kilohinta kolmannes eestiläisestä Jögevamaalla ja Peipsin rannoilla kasvatetusta Venäjän punaisesta valkosipulista. Edullisia nuo Espanjan, Eegyptin ja Kiinan valkosipulit ovat ja kun niihin saa samaan hintaan itämisenestoaineet ja muut kasvinsuojeluaineet. Tuo viimeksi mainittu, Jögevamaan valkosipuli maksoi torihintana 12€/kg viime kesänä. Sehän on siinä mielessä erikoinen, että se ei sovellu laisinkaan koneelliseen istutukseen. Se kun pitää istuttaa kohopenkkiin ja tarkalleen tyvipuoli alaspäin. Sitä on saatavana toreilla ainoastaan elo- syyskuun ajan, sitten se on loppu ko vuodelta, marketeista sitä ei saa. Vuosittainen sato on sen viljelytekniikasta  johtuen siksi pieni.

Valkosipulia karamelisoidaan myöskin hyvin pitkän prosessin kautta ja kilohintakin on päälle 50€ mutta herkullista se on.

Minulla on kaksi norjalaista villapaitaa; lampaanvillaa.

Yli kymmenen vuotta sitten hankin (kuin Sulo Wilen, kun halavalla sain), kaksi ostin, toinen vieläkin käyttämätön, toinen päivittäisessä käytössä.

”Sisäänajo” näillä on seuraavanlainen; heti uutena kastetaan lämpimään mäntysuopaliuokseen, asetelleen kuivumaan pyykkitelineelle ns lappeelleen, ei siis roikkumaan.

Tämän käsittelyn jälkeen ne ovat valmiit ns kalastajakäyttöön. Kestävät sadettakin, pisarat valuvat pinnalta pois. Aivan uskomattoman lämmin ja joka sään pukine.

No, vuosien myötä on sinne jos tännekkin tullut kudosvaurioita, vaan; vaimopa osaa parsia ikävillapaidan aina vaan käyttökuntoon.

Ei meillä villasukkiakaan heitetä pois vaan parsitaan.

Kuinkahan monessa nykypäivän perheessä on edes tuota parsimisen taitoa? Ei, sinne roskikseen ja uutta tilalle. Se on kyllä mielestäni käsittämätöntä kulutuskulttuuria.