Tekijä: Kalle Pohjola

http://www.is.fi/taloussanomat/oma-raha/art-2000001882428.html

Tämmöinen artikkeli Taloussanomissa.

Joskus tuota riisin viljelyä olen miettinyt, siis veden alle juurtunut kasvi; paljonko maaperästä (saastuneesta) riisin jyviin ehkä kertyy?

No, nythän se vastaus sitten osin tulikin. Ei vain ole koskaan tullut mieleenkään, että riisi keitettäisiin kahvinkeittimessä, kuten BBC suosittelee. Vähän ikään kuin vieläkin tuon riisin käyttö ruuaksi, väheni ajatuksissani.

Tosin artikkelissa mainittiin, että EU:n alueelle tulevassa riisissä pitoisuudet ovat 90% EU:n määräysten mukaisia.

Meillähän käytetään riisiä ainoastaan piirakan täytteenä, minä taas korvaan sen tattarilla tai ohralla. Paljon maukkaampia ja kun tattarin tai ohran (suurimoita) päälle lirautetaan hieman voisulaa; nami nami. Piirakan täytteenä molemmat viljat suurimoina ovat huomattavasti riisiä maukkaampia. Kaiken lisäksi, alkuperäisiä. Kannattaa kokeilla jos aiempaa kokemusta näistä suurimoista ei ole.

 

 

Olen vuosia tuonut Eestistä reilusti savustettua läskiä kalaruokiin.

Kuinkas ollakkaan, vaimoni tuli muutama päivä sitten naapurista pussillinen reilun rasvaista siankylkeä mukanaan. Syy; ihmiset eivät näin rasvaista halua ostaa.

Minä taasen tarvitsen kukkoihin, patoihin, …yms, runsasläskistä lihaa. ???

Vanhat oppi-isäni Vanamo ja Kolmonen loihevat lausumaan; ilman läskiä ja voita ja kermaa, mitään herkullista ruokaa ei pysty tekemään.

Jatko kuului; ei sitä ruokaa tule ahmia jokaisena päivänä, vaan herkutella.

Nyt sitä sitten on, arviolta kolme kiloa.

Kun täällä olen nyt jo jonkin aikaa kirjoitellut avauksia sekä kommentteja; täytyy myöntää, että sivustoilla vallitsee miltei kotoinen henki, vaikka joskus jyrkästikkin eri mieltä ollaan. Sivuston moderointi on ollut tasapuolista ja kaikkia mielipiteitä samoin kriteerein arvostavaa. Moderointia luonnollisesti samoin kuin sivuston yleistä ilmapiiriä, on helpottanut muutaman blogistin tosi asiallinen ja mielipiteitä siloitteleva kommentointi.

Täällä, ainakin näillä näkymin viihtyy.

Tämä tässä vähän aikaa sitten uutisoitiin; tilastojakin tehtiin. N 6000 askelta/vrk, näyttäisi olevan huippu, sitten siellä alapäässä vajaat 3000 askelta/vrk. Minne ne sijoittuvatkaan; mielestäni tulos oli yllättävä.

Tosiasiassa esim Afrikasta tietoa tuli vajavaisesti, muualta kohtuullisesti. Kaikki tieto perustui älykännyköihin, joissa pääsääntöisesti tuo askelmittari on.

laskeskelin omia keskimääräisiä askeleitani; vrk/vko/kk/vuosi. Tulos oli yllättävän hyvä mielestäni; yli 8500askelta/vrk/keskimäärin.

Siis en ihan rapakuntoinen liene. Tänä aamuna mittasin verenpaineeni; 78/130, pulssi 58. ei se nyt ihan huono liene. Mitään aktiiviliikuntaa en harrasta; Mokan kanssa vuorokautiset lenkit, pihatyöt, puutyöt…siis arkipäivän liikuntaa.

Markkinapäivin askelmääräni nousee tuonne 12 000askeleeseen/vrk.

Siis arkiliikunta/hyötyliikunta lienee avainsana. Sienestys/marjastuspäivin tuo askelmäärä nousee tuonne markkinapäivien tasalle.

Tulin juuri toissa päivänä tuolta Tallinnan puolelta. Kävin hammaslääkärissä, kaksi paikattua hammasta; 85,00€ (-Kela 50% ja Glub  one-alennus 15%), ei ollut kallista.

Samalla tehtiin kahden hammassillan kustannusarvio; 4900,00€. Kela korvaa 50% ja 15% alennus em kortilla. Ei jää paljon maksettavaa jos ajattelen kotimaan hintoja.

Klinikka oli Kliinik 32, Tornimaetee 5. Huippumoderni paikka, uskomattoman hyvä asiakaspalvelu jne. Syksyn myötä pannaan purukalusto kuntoon.

 

Ylläolevan kirjan luin. Kohdehenkilö ei liene kenellekkään outo. Tutkiskellessani kirjan lukemisen jälkeen asioita googlettamalla; esiin tuli varsin mielenkiintoisia artikkeleita.

Lauri Törnihän tunnetaan jatkosodan ajalta sotasankarina; mannerheimristin ritari kylläkin mutta legendahan syntyi vasta paljon myöhemmin, sodan jälkeen. Henkilöpalvonnan asteelle tämä legenda sittemmin Vietnamissa kadottuaan vasta asemoitui.

Mielenkiintoisia asioita Törnin henkilöstä löytyi kosolti; kiistaton partiomies, sotilas mutta ei aina tituleerattu hyväksi johtajaksi, hyväksi ja ansiokkaaksi sotilaaksi kylläkin. Alkoholi oli Törnin ongelma eikä ihan vähäinenkään. Sodan jälkeen tuomittiin maanpetoksesta ja kiistatta Suomen rikoslain ja myöskin Sotaväen rikoslain mukaisesti oikeaksi todettu tuomio.

Kirja muuten on hyvin dokumentoitu, siltikin eräänlainen sotakirja tavallaan vaikka henkilöhistoriaksi luokiteltu.

Sodista puhuttaessa, sotien syitä analysoitaessa ja sotivien valtioiden motiiveja miettiessä, törmää aina varsinkin pariin seikkaan. Sotien päämäärät ovat melko raadollisia. Suurvaltapolitiikka, valtion oma aseteollisuus, luonnonvarat, …jne.

Yhdelläkään sotivalla valtiolla ei ole ollut minkäänlaisia jaloja päämääriä, kuten toisen valtion auttaminen. Taustalta löytyy aina sotivan valtion oma etu.

Jopa pienen Suomenkin II-maailmansodassa sotatoimet perustuivat maan ja alueiden laajentamiseen ja mukamas heimokansojen ”vapauttamiseen”; varsin naivi ajatuskuvio.

Tänä päivänä noiden suurvaltojen (USA + liittolaiset, Venäjä, jne), sotiminen ei tapahdukkaan omalla maalla vaan vieraan itsenäisen valtion maaperällä. Kaikilla näillä valtioilla on itsekkäät tarkoitusperät.

Sota ei oikeastaan koskaan ole kunniakasta ja siinä ei ole minkäänlaisia kunniakkaita tavoitteita; puolustussota ehkä pl. Siis oman maan puolustaminen.

Meidän suomalaistenkin sotilaita yritetään väen vängällä nykyisin ja aivan omien poliitikkojemme toimin kuljetella maailman kriisipesäkkeihin mukamas kriisinhallintaan. Viimeisin tähän brittien omaan sotilasliittoumaan ns  nopean toiminnan joukkoihin liittyminen. En näe asiassa minkäänlaista järkeä. Meillä tulee olla omat puolustusvoimat oman maan alueella.

Meitä asiakkaita ”jymäytetään” monellakin tavalla pyrkiessämme terveellisiin ruokatottumuksiin.

Aluksi kananmuna, n 20-30 vuotta sitten oli kolesterolipommi, piti vältellä. Sitten vihreiden kansanedustaja E Pulliainen kirjoitti kirjan kananmunan ravitsevuudesta sekä miten kanan elinolosuhteet vaikuttavat munien makuun. Seuraavaksi sitten alkoi vuosien myötä tulla monenlaisia kananmunalajikkeita, oli häkkimunaa, lattiakanan munaa, onnellisen kanan munia ja luomumunia. Munituskanan elinkaarihan on melko lyhyt, aikuisikää tuskin vuottakaan, rehustus on ns väkirehua tuotannon maksimoimiseksi. Luomukanankaan tilanne ei juurikaan tehotuotannosta eroa, paitsi munan hinta; maussakaan ei suuria eroja.

Meidän kanat ovat mielestäni ehdottoman onnellisia kanoja. 9-10 kuukautta elävät laiduntaen vapaasti ulkona kukon/kukkojen johdolla. Viljan lajittelujäte on perus rehua. Lisänä kuivattua, sitten liotettua leipää, rouhittua kuivakalaa (oma pyynti so särkikalaa). Talvikuukausiksi kuivaan kerppuja (vadelma, maitohorsma, lupiini yms kasviksia). Väkirehua meidän kanamme eivät saa.

Sulan kauden laidunnus tapahtuu vapaasti laiduntaen, munimassa käyvät sitten kanalassa.

Munien laatu on aivan erinomainen, mm keltuainen on kirkkaan keltaista ja maku, ainakin asiakkaiden mukaan aivan uskomattoman hyvä. Itse en juurikaan tiedä, koska kaupan munia en suostu syömään.

Joku voisi tituleerata luomumuniksi mutta niin ei ole, vaan kyseessä on pihakanan munia(itse antamani termi).

Onnellisia kanoja siis kaiketi kanamme ovat; päätellen siitäkin, että jo, että vanhimmat, yli kymmenvuotiaat, munivat edelleen.