Tekijä: Kalle Pohjola

Meillä ruisleipä leivotaan aikanaan saadusta (ties kuinka vanhaa alkuaankaan) taikinanjuuresta. Sitä meillä säilytetään ja on säilytetty pakastettuna-

Leipä leivotaan ainoastaan ruisjauhosta, mausteena suola, ripaus ehkä voisulaa.

Paistetaan uunissa, n tunnin verran, sitten paksun liinan alle jäähtymään.

Nämä markettien ”leipomot”, pakasteraaka-aine tulee sieltä missä halvimmalla tehdään, sitten paistetaan ”tuoretta leipää”. Aivan sama pätee moniin  oikeisiin leipomoihinkin.

Tuo Tepin mainitsema ”ruisleipä” on juuri tätä melassilla värjättyä.

Huomenna se siis otetaan; katsotaan nyt sitten, tulisiko nytkään sanottavia oireita.

Eestissä muuten nykytilanteen vallitessa alettua uutisoinnin mukaan kiinnostua enemmänkin rokotuksista.

Saisi sitä meilläkin varsinkin tuolla pääkaupunkiseudulle tulla lisäkiinnostustakin.

Maakaasu Suomessa – Wikipedia

Maakaasua on Suomeen tuotu mm Venäjältä, -74 vuodesta lähtien sitä on tuotu ja ongelmitta. Myöskin Balttian maiden maakaasu tuli suoraan Venäjältä, nyt vaan Suomen alueen kautta. Ei ole ollut ongelmia.

Nyt vaan muutamat russofobikot ovat keksineet, että se on Venäjän keino kiristää putkiverkon varrella olevia maita.

Kaasua on riittänyt ja riittänee edelleenkin. Itse tosin tankkaan aina paikallista biokaasua; 100% uusiutuvaa. Eesti Gasumilta toki tankkaan biokaasua koska paikallisia toimijoita biokaasualalla ei siellä oikeastaan ole kuin muutama.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

b

Kitkarenkaat syrjäyttävät nastat | Yle Uutiset

Suomen ensimmäiset talvirenkaat nokia Hakkapeliitat, kehitteli Suomen Gummitehdas 30-luvun puolivälin jälkeen.

Suomen ensimmäiset nastarenkaat näkivät päivän valon vasta 50-luvun lopulla ja Samaisessa tehtaassa.

Kymmenisen vuotta myöhemmin syntyivät ensimmäiset kitkarenkaat.

Suomi ja nimenomaan Nokian renkaat on siis ollut tiennäyttäjä.

Paljon olen ajellut Hakkapeliitoilla vaan nykyisin kun ei ole mitään säännöksiä tuontirenkaille, Hankookit ovat vallanneet Hakkapeliitan paikan jo vuosikymmeniä sitten.

Meillä kun on joka aamu tuo postipolkumme ja Mirrihän ei sitä jätä väliin.

Olen oppinut sen, että kun en näe tuolla laatikolla Mirriä missään, se on takuuvarmasti aivan kantapäitteni takana; näin tänäkin aamuna.

Minähän sitten kyllä osasin varoa, vilkaisinpa taakseni ja siellähän se Mirri, alkoi puskea pohkeisiini ja aivan kiinni minussa. Ellen tietäisi, helposti menettäisin tasapainoni, vaan kun Mirrin metkut jo tunnen.

Se on uskomaton otus tuommoinen, uskoisin, aivan villiintyneen kissan pentu; omatoimisesti pihaamme tuli aivan pentuna ja asettui taloksi. Sillä olisi täysi mahdollisuus lähteä niin halutessaan vaikka minne, vaan ei lähde. Pelkkä ruoka sitä tuskin pitelee reviirillään.

Mirri muuten ei siedä ketään muita ihmisiä läheisyydessään kuin vaimoni ja minut. Jos pihaamme tulee muu auto kuin meidän omamme; ei näy Mirriä missään, eikä edes vähään aikaan.

Semmoinen se meidän Mirri.

 

Voiko ihan oikeasti 24-vuotias toimia, elokuvatoiminnassakaan vaikkapa asemestarina? Käsitykseni mukaan ei voi.

Meidän puolustusvoimissamme joukko-osastojen asemestarit ovat pitkän ammattikoulutuksen saaneita asealan ammattilaisia. Ei kukaan voi kuvitella, että 24-vuotias olisi asemestarikokemusta vielä saanut.

Sen verran olen elokuvan tekemisestä perillä; Veli-matti Saikkosen kolmessa elokuvassa olen sotilasasiantuntijana toiminut ja kyllä pitää sanoa, että töitä riitti.

Kohtuullisen paljon tuota tori- ja markkinakauppaa kokeneena; varsinkin tuo korikauppaa on ollut mielenkiintoista seurata.

Päreistä tehty puukoppa, moni kokee tavallaan sen ikään kuin ”luomutuotteeksi”, vaan tosiasia on kuten vanha kaverini sanoi, ei tuota muovipärekoppaa oikeastaan kannattaisi myydä, se kun kestää ties miten pitkään.

Meidän vanhimmat muovipärekopat lienevät liki 10 vuoden ikää.