Tekijä: Kalle Pohjola

Olemme me kyllä kovin pikkuinen yhteisö; enempää odottelin.

Katsotaan nyt sitten eteenpäin.

Palaanpa sivustoille vaikka ajattelin kauemminkin vain katsella.

Tuosta rynnäkkökone-avauksesta, vain sen verran mitä tulee aseteknologiaan.

Sarjatulta ampuvaa kanuunaa en tiedä edes olevan olemassakaan. Kanuunahan on yksittäislaukaistava ja näin ollen tulinopeus ei niinkään suuri.

Laivoissa ja lentokoneissa kuin myöskin ilmatorjunnassa konetykki on yleinen; se kun yleensä ampuu ”peittoa”. Suomessa ”Sergei”, ZU-23 – 2, lienee yleisin meidän tuntemamme (ihan hyvä ase vieläkin). Konetykkejä Suomen laivastolla ja ilmavoimilla oli käytössä jopa jatkosodan aikana, osin ilmatorjuntajoukoillakin loppuvaiheessa.

Cattlin, oli ensimmäisen ”konekiväärin” keksijä, Samuel Colt ehkä samoin.  Brittiläinen Maxim oli varsinaisen kiväärikaliperisilla patruunoilla ampuvan konekiväärin keksijä.

Cattlin yhdisti useilla putkilla, siis ei piipuilla ampuvan konetykin ensimmäisenä ja vieläkin käytössä, tosin paljon modifioituna, periaate kuitenkin sama.

Ketä nyt asia kiinnostaa, voi katsella;

• konekivääri
• konetykki
• kanuuna
• haupitsi
• ”mörssäri (ei enää aikoihin käytössä)
• piippu/putki
• meinasipa jäädä pois varsin merkittäväkin asia; käsitteet, itselataava/sarjatuli. Tuo venäläisvalmisteinen Sergei ei ehkä ole puhtain esimerkki konetykistä, sama koskee vanhempia Oerlikonejakin, itselataavia kylläkin, silloin kanuunoita mutta puhdas konetykki on sarjatuliase. Sarjatuliase lataa ja laukaisee automaattisesti ruutikaasun voimalla latautuvan lukkolaitteen ja  ammuksen niin kauan kuin laukaisulaite on aktiivinen.

Ihan näin aluksi sanoisin; Kyuu:n hanke mielestäni oli onnistunut ja kiitosta ansaitseva, moderointi on sujunut tasapuolisesti ja mallikkaasti. Kuitenkin sivustoille on kertynyt vajaat kolmisenkymmentä aktiivia, siis ei niinkään paljon tai sitten ajanjaksoon nähden ihan kohtuullisesti …mutta se yleisilme? Henkilökohtainen tuntumani on, että sivusto on melko ”PS_aatteen” värittämä, parin avaajan/kommentoijan,  sotaintoilua, kaikenlaisten -ismien, asiatontakin  käsittelyä ja parin kommunistiaatteen värittämää ( PL Hannu, hyvinkin asiallinen).  Ikävää kyllä Aamulehden blogeilta ei tänne ole siirtynyt läheskään niin paljon asiallisia, joskus kärjekkäitäkin blogisteja, heitä juurikin tarvitaan; vahinko.

Tämä näin kokonaisuutena. Olen hyvin tietoinen, että yhden miehen aatteita ei välttämättä edes kaivata, niinhän se on kaikkialla.

Olen päätynyt siihen, että pidättäydyn avauksista/kommentoinneista toistaiseksi; katselen mihin sivusto muuntautuu; sitten teen ratkaisuni jatkosta. Nykyisyys ei minua oikeastaan kiehdo, ei mitenkään.

Täysin omasta mielestäni lukisin mieluiten nykypäivän ilmiöistä/kokemuksista, arkipäivän ajatuksista, historiasta, …jne. Politiikkakin kelpaa mutta ilman värityksiä.

Hyvän esimerkin tarjoaa Tallinna24, Sikupillin Prisma vs Helsingin Prismat. Vertailu osoittaa, että Sikupillin Prisma on osin jopa suomalaisia vastaavia kalliimpi. Valikoimissakaan (pl alkoholi) ei juuri eroa.

Jos alkoholi (?) lasketaan elintarvikkeeksi, kannattaako ajaa näennäishalpaan Iklaan (Latvia) lähes näennäisen hintaeron myötä. Yhteensä 400km Tallinnan vanhasta satamasta. Laskeskelin ihan perustellusti (kulut 2016 0,30 snt/km), matkakulut n 120€ edestakaisin, aikaa kuluu vähintään 6tuntia, silti pääosin suomalaisten suosima paikka. Jos lastaisin kannattavan määrän alkoholia autooni Iklasta, Suomessa, ellei jo Eestin tullissa voisi tulla ongelmia. Summasummarum, ainakaan minulle ei reissu kannattaisi.

Kun nyt muutenkin joudun kulkemaan 4-6 kertaa vuodessa siellä, ei kilometriäkään turhaan ruuan ja pelkän alkoholin takia, ei kannata.

Kun tietää edes jotain Eestin päivittäistavarakaupasta, hintaeroja kyllä löytyy, Tallinnan ulkoreunoilla löytyy tosi edullisia päivittäistavarakauppoja, sitten sikäläisten torien (Nömmen tori, suosikkitorini mutta vähän syrjässä) valikoimiin kuuluu tuotteita, joita ei yksinkertaisesti Suomesta saa. Eestiin päin Suomesta ei ole enää nykyään mitään vietävää, edes tutuille.

 

Tuommoisen tietokirjan luin tässä. Se on katsaus etelä-naapurimme historiaan ja historiankirjana uudehko.

Historiankirjoitukset ovat melko vaikea laji; erityisesti sotahistorian osalta ristiriitainenkin, kuten tässäkin kirjassa esitetyt näkemykset. Juuri tästä syystä esim sotahistorian osalta luotan näistä uudemmista tutkijoista oikeastaan vain Pekka Visurin ja parin muun ammattitutkijan aineistoihin. Pekka Visurin osalta siksikin; everstiluutnantti (eversti res) ja korkeakoulutettu historiantutkija. Ei omaa asenteellisuutta jne. Ammattimies niin kuin muutama muukin.

Tämä Eestin historia alkaa sieltä ennen itsenäisyyttä, ihan tuolta n 8000 eaa ja päättyy viime presidentinvaaleihin. Mielenkiintoisiin minulle uusiin yksityiskohtiin lukiessani törmäsin. Kun kirjan olin lukenut; pakko oli palata takaisin mm käsitteisiin ”balttian maat”, yhteinen kulttuuri etelä-naapurin kanssa. Se kulttuuri muuten ei liene alkuunkaan sama kuin yleisesti esitetään. Zetterbergin mukaan eestiläinen kulttuuri on enemmänkin saksalaista kuin Suomen kanssa yhtenevää. Maatalouskulttuuri aivan eri kuin Suomen historiassa, väestön jakautuminen maaorjiin – ylimystöön.  Suosittelen kaikille kirjaa.

Kirjoittaja on filosofian tohtori ja tukimuksiltaan perehtynyt erityisesti Balttian maiden historiaan.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Ylläoleva uutinen Erkki Virtasen kolumniin viitaten. Virtanenhan on Urjalasta syntyisin ja kesämökkiläinen Tammelassa; ex huippuvirkamies.

Olen aina mielenkiinnolla lueskellut hänen kolumnejaan, viiltävän analyyttisia, ytimeen osuvia, kuten kansliapäälliköltä (ex), voisi odottaakkin.

Ken Virtasen tuntee, ei kansanomaisempaa huippuvirkamiestä voisi ajatellakkaan. Samaa sanoisin Jaakko Jonkasta; lapsuudenystäväni Laviasta sekä naapurimmekin.

Vielä Virtasesta; harvinainen ilmiö huippuvirkamiehelle, häntä ei ole oikeastaan koskaan kytketty mihinkään puolueeseen. Siinä hänen valttinsa käyttää ”sanan säilää”, milloin kutakin puoluetta vastaan tai puolesta.

Virtanen kun mökkeilee Tammelassa ja harrastukset ovat kuin tuolla Pentillä, metsässä polttopuuhommat, juuri mökkikuntansa asioihin ottaa kantaa usein ja varsin kansantajuisesti kuten valtakunnanpolitiikkaankin.

Minun täytyy myöntää ihailevani tämän tason ex-huippuvirkamiehen kansanomaista suhtautumista yhteiskunnallisiin ilmiöihin. Mm Tammelan makkaramarkkinoilla kun hänet tapaa, ei uskoisi miehen olevan taustoiltaan eläkkeellä oleva huippuvirkamies.

Sanottakoon kesästä jotain hyvääkin. Nimittäin sieniä tulee ja paljon. Kantarelleja olen kerännyt jo melkoisesti kun menevät hyvin kaupaksi (ei se mikään erityisen maukas sieni mielestäni ole). Tattien ystäväksi kun tunnustaudun. Musta torvisieni on mielestäni sienien aatelia.

Tattejakin metsissä näkyy jo aivan mukavasti.

Lampaankääpää viime viikolla tuli syötyä parikin kertaa. Valurautapannulle (Wanha Wenäläinen) voi oliiviöljyseosta(1/2 rkl kumpaakin), punasipulirouhetta pannulle, kuullotus ja sienet sekaan. sienien kypsennyttyä, ruokakermaa sienien päälle, ripaus sokeri/suolaa, mustapippuria, paprikaa ja siirretään hautumaan. Perunaa kun tähän vuodenaikaan en enää syö, haudutettu tattari ja siihen vesivoikastike, salaatiksi porkkanaraastetta ja marinoitua punasipulia; kelpaa kyllä nirsommankin syödä.

Sienillä korvaa lihan täysin.

Melkoinen hintaero muuten kantarellilla verratessa Suomen ja Eestin torihintoja. Kantarellilitra Suomessa 6€(12€ kg), Eestissä 6,5€ kg. Eestiläisellä torilla mitään (marjoja, sieniä) ei myydä tilavuusmitoilla.

Kuva Tallinna.com

Niin paljon kuin Eestissä olen reissaillutkin, aina jää jotain paikkoja käymättä, kuten tämä Patarein vankilakin vuodelta 1840, entinen merilinnoitus, kasarmi ja vuodesta 1920 Tallinnan keskusvankila. Suljettiin 2005.

Kuva Tallinna.com

Hirttohuone. Viimeinen vanki täällä tapasi matkansa pään 1991.

Tässä huoneessa on teloitettu vuosien aikana satoja ihmisiä. Venäläisten, eestiläisten, saksalaisten ja Neuvostoliittolaisten toimesta. Teloitukset suoritettiin ampumalla tai  hirttämällä. Ruumis pudotettiin aukosta meriveden täyttämään kaivoon.

Kolkko paikka kaiken kaikkiaankin.

Luulin aluksi, että sinne ei pääse enää sisälle, näin olin kuullut mutta pihalla kutoi sukkaa vanha mamma ja kun kysyin sisätiloihin pääsyä; sanoi avaavansa oven.

Otin autosta otsalampun ja kävelin sisälle. Sähköjä ei ollut. Vankila oli jätetty niille sijoilleen sulkemisen jälkeen. Kiertelin huoneita; karmean näköisiä vankisellejä jne. En siellä pitkään viihtynyt.

Patarei sijaitsee Kalarannassa, parin kilometrin päässä vanhasta satamasta. Tulipahan sekin nyt sitten nähtyä.

 

Tämmöisen miniuunin hankin. Hinta Jarvekylan Selverissa n 40,00€. Pitihän sitä sitten testata. Laitoin särkikalaa Rexa-purkkiin (0,4) öljyn kera kalaa ja kylmään uuniin purkki. Kolmen tunnin lämmityksen jälkeen jätin jäähtymään. Purkki oli moitteettomasti ”umpioitunut”, avaamiseen tarvittiin työkalu. Maistoin lopputulosta; sellaisenaan

hyvää syötävää, ruodot eivät tuntuneet. Kokeilu odottaa jatkoa.

Uunin 800W ei ollut kulutuksen kannalta oleellinen, 3,4 A. Normaali uunillahan se ¨lienee n 10 – 12 A.

Tuotteesta tuli ilman mausteitakin erinomaista.