Tekijä: Kalle Pohjola

Tulipa tuolla etelä-naapurissa taas poikettua muutamia päiviä sitten. Sieltäpä tarttui mukaani muutamia pussillisia Mustaa valkosipulia.

Blackgarlic.ee sivustoilta löytää lisätietoa

Tuommoisen näköinen 75g pussukkahan tuo on. Uskomattoman hyvä mauste ja moniarominen. Kannattaa kokeilla. Sitä pystyy myöskin netistä tilaamaan, hintaa en tiedä. Itse ostan Selveristä ja siellä se maksaa 5,99€ 75g. Kilohintaa tulee hieman alle 80,00€, vaan on se sen arvoista.

Tein tattarista ns raakapuuroa ja mustaa valkosipulia sekaan, kyllä maistui. Raakapuuro tehdään höyrytetyistä jyvistä ja maustetaan siinä lämmittäessä.

Tämmöistä herkkua tällä hetkellä.

 

 

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Eilistä uutisointia.

…..Kun suomalainen ja venäläinen lähtevät sienimetsään, keräävät he koreihinsa aivan eri sieniä. Yllättävin ero suomalaisen sienestyskulttuurin vaikutuspiirissä kasvaneelle on, että sellaiset sieniruokien aateliset kuten suppilovahverot, kantarellit ja mustatorvisienet eivät venäläiselle maistu….

Lainaus eilisestä uutisaiheesta,

Uutisjuttu oli tosi hyvä mutta toimittaja ei oikein ole perillä suomalaisesta sienikulttuurista. Kyllä suomalaisillakin keskenään on paljon sienikulttuurissa eroja. Varsinkin karjalaissukuisilla.

Ei meidän perheessä esim suppilovahveroa ja kantarelleja arvosteta. Tatteja, rouskuja, haperoita meillä pääasiassa kerätään ja valmistetaan, myöskin mesisieniä.

Kastikkeita meillä kyllä sienistä valmistetaan mutta pääasiassa sieniä marinoidaan, valmistetaan muhennoksia, sienipiiraita (avo- ja umpipiiraita), sieniä käytetään esim kalan lihakääryleiden täytteeksi myös sieniliemiä tehdään. Meillä tehdään myöskin sienistä ns pääruokaakin. Meillä ei herkkusieniä, osterivinokkaita jne, sieniksi lasketa, samoin kuin ei kalaksi kirjolohta, Norjanlohta yms kasvatuskaloja, ne ovat ”lammikkobroilereita”.

Osa suomalaisiahan ei osaa kerätä eikä käyttää sieniä, osa on siihen oppinut ja osalle suomalaisia sienien keräily ja käyttö tulevat ikään kuin ”verenperintönä”.

Täällä Kanta-Hämeessä sieniä ei oikein edes tunneta, saatikka arvosteta muita kuin vahverot; parhaat sienet päätyvät metsissä eläinten ravinnoksi, eivät siis hukkaan. Toripöytien tuoresienet rajoittuvat juuri noihin kantarelleihin, suppilovahveroihin, joku musta torvisieni ehkä. Torilla sieni kylläkin on arvossaan (euroina ja mittaustapansa vuoksi), maastossa taas lisäarvoa tuo myöskin luonnossa liikkuminen.

Mielenkiintoinen ero sienestämiskulttuuriin vs suomalaiset, etelä-naapurimme vastaava sienikulttuuri. Se on verrattavissa juuri venäläiseen tapaan käyttää sieniä ja se näkyy myöskin toripöydillä. Siellä ei muuten tilavuusmitoilla mitata toriolosuhteissa mitään.

Sienestämiskulttuuri on osa ikivanhaa keräilykulttuuria.

Kyseisen kirjan lisäsin Kobo e-readerilleni. Aivan uskomattoman hauskaa historian kerrontaa, rinnalla kytky omiin lyhyemmän aikavälin kokemuksiin.

Petri Tamminen todellakin puistelee historiasta pölyjä omalla pirteällä tavallaan.

Harvoin olen näin omintakeista historian kirjoitusta lukenut. Yleensä historiaa ja varsinkin sotahistoriaa kirjoitetaan otsanahka syvillä poimuilla, suupielet alaspäin ja kokonaisuutena puiseva ilme. Tämä historiankirja on poikkeus.

http://ilkkaluoma.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242650-edustaja-kanerva-toisi-lantisen-sotakoneen-suomeen

Lainaus; 10.9.2017 US Puheenvuoro Ilkka Luoma;…..Samanaikaisesti Suomen erityisasemaa paremmin tuntevat entinen pääministeri Matti Vanhanen (Kesk.) ja kokein ulkoministeripalvelusvuosiltaan Erkki Tuomioja (sdp) toppuuttelevat ja rauhoittelevat Ilkka Kanervan (Kok.) korskuvaa sotamopedia, joka näyttää keulivan vikuroiden …

Erittäin mielenkiintoinen avaus US Puheenvuoro. Kannattaa lukea, keitä kiinnostaa, myöskin kommentit.

Saman avauksen läheltä löytyy muutama muukin avaus samoihin asioihin liittyen. Suomalaiset sotaharjoitukset on kautta aikain pidetty melko matalalla profiililla ja pelkästään suomalaisten maavoimien harjoituksina. Meillähän on pääsääntöisesti järjestetty harjoitukset n pataljoonan suuruisina, isoisempiin ei pienillä miesvahvuuksilla oikein pysty eikä ole edes järkevääkään. Harjoituskokoonpanoissa miesvahvuudet ovat hieman päälle tuhannen (johto-organisaatio ml). Ko kokoluokan harjoituksia on silloin tällöin järjestetty ns yhteistoimintaharjoituksina, jolloin mukana on voinut olla esim KTPsto, ItPsto, tällöin kokonaisvahvuus nousee jo lähentelemään paria tuhatta miestä (Johto-organisaatioineen.

Tepi se tuolla kiteytti oikein hyvin tämän sotilasvala-asian. Toisaalta, tuo sotilasvala menetti merkityksensä jo 60v täytettynä; silloinhan reserviaika päättyy, kuin myöskin (mahdollinen) sotilaselämä.  Maanpuolustusvelvollisuus (PerL 127&) silti jää ja koskee kaikkia.

Onko mitään järkeä kieltää/poistaa jonkin kommentoijan kriittistä kommenttia? Sehän kääntyy avaajaa itseään vastaan; estää kriittiset kommentit, siis sallittaisiin vain avaajan hyväksymät myöteiset kommentit, olisiko se keskustelua?

Boikotoitu kommentoija pystyy kuitenkin avaamaan uuden, samasta aiheesta juontuvan tekstin ja jopa välittömästi poistetun kommentin jälkeen.

Eri asia sitten on kohtuuton rönsyily avaukseen liittyen, mm asiasta täysin sivuun menevää. Sitäkin näillä nuorilla sivustoilla olen havainnut; pakkoruotsi, euro, tuulivoima,….tulisi pitkä lista. Toisaalta nuo ”luisumiset” ja niiden poistamiset avauksen hengestä, ne kyllä ymmärrän.

Avaajan tulee mielestäni kestää kritiikkiäkin, kovaakin ja vastata siihen jos argumentteja on; mielestäni se on keskustelua ja blogia rikastuttavaa.

Eipä tuo taistelu tuulimyllyjä vastaan mikään uusi asia ole. Tuota taistelua on käyty jo 1500-1600 lukujen taitteesta asti.

Miguel de Cervantes Saavedra kirjoitti kuuluisaksi tulleen teoksensa Don Quijote; surullisen hahmon ritari, joka aseenkantajansa Sancho Panzan kanssa kävi taistelujaan tuulimyllyjä vastaan. Siis ei mitään uutta auringon alla puolen tuhannen vuoden ajalta. En tosin saanut selvää siitä asiasta, saivatko silloiset tuulimyllyt valtion tukiaisia mutta saattoivat saadakkin koska yksi ritari niin sydämistynyt tuulimyllyihin oli.

Luin tässä joitain aikoja sitten kaupan edustajan artikkelin tuoreesta kalasta. Hän väitti, että kala säilyy tuoreena kun se on jäitetty; n 4-6vrk. No, tietenkin vähän ihmettelin.

Minulla kun ei ole kokemusta vanhentuneesta kalasta, ainoastaan itse pyytämästäni ja sen kalan tuoreuden tiedän.

Moni lukija sanoo kyllä tunnistavansa tuoreen kalan, tuoreen vaiko ”tuoreen”?

Pitipä sitten tehdä ”poikkitieteellinen” koe. Säilöin jäärouheeseen ravunsyötiksi menevää pikkulahnaa sorvaa ja pasuria Polar-coolerin 55l kylmäboxiin. Lisäsin kerran vuorokaudessa jäärouhetta kaloille ja sitten viidentenä päivänä arvostelin lopputuloksen; kalat olivat n äkkiseltään hyväkuntoisia, kuolinjäykkiä, kimmoisia lihasrakenteeltaan ja kelpasivat syötiksi. Vähän ihmettelin; verestämättömät ja suolistamattomat kalat säilyivät näinkin kauan.

Mitähän oikeastaan se tuore kala onkaan?

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kommunismi

Tuolta voisi poimia perustietoutta. Sitten kannattaisi miettiä, kuka on kommunisti ja jos henkilön aatemaailma on kommunistinen, onko ihminen automaattisesti yhteiskunnan hylkiö; mielestäni ei suinkaan näin ole.

Muutaman kerran olen vaaleissakin äänestänyt kommunistiä, siis henkilöä, jonka tunnen. Presidentinvaaleissa joskus aikanaan Kalevi Kivistöä. Hieno ja arvostettu poliitikko ja ihminen.

Näilläkin sivustoilla esitellään ikään kuin synonyymina rikollinen = kommunisti, siis jotkut blogistit.

Ensin tulisi tuntea ihminen ja sitten hänen aatemaailmansa kautta peilata henkilöä; siinä syntyisi sopiva asetelma.

Toinen asia on nimetä jokin kansa, kansanosa ryhmittymä kommunisteiksi, se on harhainen asetelma. Ei luo alkuunkaan oikeata kuvaa henkilöistä.

Aivan sama kuvio toistuu esim vihreiden ja vasemmiston = vihervasurit; se on ikään kuin huitaisu ilmaan vailla minkäänlaista todellisuuspohjaa.

Oikeistolainen, äärioikeistolainen, nationalisti; ei se ole minkäänlaiseen totuuspohjaan nojautuva nimeäminen.

Ensin tulee mielestäni tuntea henkilö/t ja heidän mahdollinen aatemaailmansa, vasta sitten voi ehkä, jos tarpeen, nimetä tarkoitusperät, mahdollinen poliittinen suuntautuneisuus.

Ihmisen poliittinen leimaaminen on näilläkin sivustoilla jo mennyt vähän liiallisuuksiin.

Kun poistetaan kirjoittajan teksti; ei ole tervetullut minun blogilleni. Miksi ylipäätään tehdä avaus, ellei kestä vastakritiikkiä. Minä kyllä kestän, siis en poista kenenkään kriittisiäkään kommentteja.

 

http://robertbrantberg.puheenvuoro.uusisuomi.fi/201601-hapean

Yllä linkki Robert Brantbergin kirjoitukseen (US). Ko tietokirjalijan nimihän liitetään tähän avaukseen Mannerheim 150v.

Kuitenkin linkkini koskee saman kirjailijan maahanmuuttokäsityksiä.

Moni kokee nykyisen tilanteen ainutlaatuisena suomen maahanmuuttajahistoriassa, vaan eipä ole.

1920 Suomeen pakeni Venäjän vallankumousta n 30 000 Venäjän kansalaista ja asettui tuonne Tornion seudulle. Siis aikamoinen määrä silloin kun Suomen väkiluku oli n 3,3 milj asukasta.

He olivat V

ienan karjalaisia, venäläisiä pakolaisia ties mistäpäin Venäjää, osa Inkerinmaalta, Laatokan Karjalasta, …jne. Siis varsin kirjavaa väestöä syntyperältään. Kaikki köyhähkö Suomi asutti eri puolille maata, suurimman osan Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun metsätyömaille. Iso osa jäi kuitenkin Kemin seudulle. Tosin varakkaammat venäläiset jatkoivat matkaansa eteenpäin aina Pohjois-Amerikkaan asti.

Näyttää tuo historia toistavan itse itseään.