Tulinpahan viime yönä parin päivän reissulta Tallinnasta. Siellä Swiss Hotellin kiinteistössä kun on Kliinik32, privaattihammaslääkärini, paikattiin kolme hammasta, projekti kesti 1h 20min ja hinta 161€. Vana Sadamast kun lähdin ja taksikuskille ilmoitin osoitteen, alkoi vuolaasti selittää, että hotelli on suljettu. Sinne hotelliin en aikonut; siellä kun asui tämä Euroopan mahtinainen A Merkel. Koko hotellin edusta oli suljettu 2m korkeilla aidoilla, klinikalle toki pääsin.
Voisin kyllä sanoa, että Merkelin näin; vilaukselta, siirtyi juuri autosaattueeseen. En sitten Etyk-75, ole nähnyt niin massiivisia turvatoimia, joissa itsekkin jouduin osallistumaan.
Must garlic, sitä toin sipuleina ja jauheena; olen siihen rakastunut. Samoin toin pieniä siemenmaustettuja näkkileipiä, ne vaan ovat hyvää.
Taksia yritin satamasta soitella; kännyni ilmoitti ei verkkoa; normaalistihan on tämä EestiEmt, ei nyt. Vähän ihmettelin mutta sitten älysin; olin sulkenut dataroamingin ja se oli sitten siinä. Laitoin päälle ja pelitti.
Meinasi muuten jäädä mainitsematta satamassa eräs episodi. Chec-in:n jälkeen kun laivaan pääsyä siinä kuskipukilla odottelin; näin peilistä, että takanani olevaa eestiläistä (MB-316, pienikoneinen ”Nuhapumppu” mutta muuten kookas ja komea). Tutkivat aikansa sitä ja sitten näin peilistä, että minun autollenihan tulevat. mies ja koiranohjaaja nainen. Avasin ikkunan ja mies kysyi; onko alkoholia ja tupakkaa? Vastaukseni tietenkin oli, tupakkaa ei mutta alkoholia on. Kysyi, saako koiran laittaa autoon? Myöstävä vastaukseni ilmiselvään kysymykseen. Koira kiipesi ensin asuntotiloihini, penkoi makuupussiani, ei havaintoa huumeista saanut. Sitten kuormatilaan; molemmat ihmettelivät kuormaani, koira ei, se kiipesi kahdelle jalalle kynnykselle, kuono työskenteli. Koiranohjaaja teki päätöksen; ei aihetta enempään. Ensimmäinen kokemukseni tallinnalaisen huumekoiran kanssa yli kolmeen kymmeneen vuoteen. Ohjaajakin oli nätti mutta kovin pidättyväinen.
Aina sitä vanhakin oppii, joskin nuoria huonommin.
