Tekijä: Kalle Pohjola

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Tämän päivän uutisista aivan ansiokas kolumni. Tosin, tuo suo-ojitus on minulle tuttua kaikkine lieveilmiöineen. Puut eivät kasva todellakaan näillä ojitusalueilla, hädin tuskin massapuuta saatiin, metsäkanalintujen surmanloukkuja ja muidenkin pesäjättöisten lajien kohdalla sama. Hyvät karpalosuot tuhottiin, ojien varsilla tosin tuo korpihilla jotenkin kasvoi mutta se vesistöjen pilaantuminen!

Nyt sitten entisöidään entisiä ojitusalueita taas suoksi, ei liene ilmaista sekään.

Kirjoittaja muuten on luonnossaliikkuja ja samalla myöskin metsästäjä, joten ymmärrettävä murhe.

Ajattelin aamusella lähteä hakemaan vähän vielä tatteja. Ajelin siinä mönkijälläni, aivan yleistä tietä. Tuli oranssiliivinen mies tielle ja pysäytti; et voi nyt mennä kun meillä on ajo kesken. No, minä sitten ihmettelemään ja sanoin, että liikenteen ohjaaminen kuuluu poliisille; väistätkös vähän, että pääsen perille. Niin sitä sitten ajoin ja ihmettelin.

Tattiämpärillisenikin löysin ja palasin takaisin. Ei näkynyt liivimiehiä.

Minä en mielelläni ammu yhtään luonnonvaraista eläintä. Tähän totuuteen sisäistyin….mutta.

Tänään oli melkoinen päivä; aamulla siinä kahdeksan pintaan huomasin supikoiran pihassa. Helppo se oli ampua; minulla kun on tuommoinen 46cm pumppuhaulikko ja sen ”parannettu sylinteri” on tehokas.

Nyt sitten tunti sitten kun istuin tässä työpöytäni ääressä, taas ilmestyi supikoira pihaan. No, se kun on ns ”tyhmä” villieläin, rapulle kun menin passiin. muutaman minuutin jälkeen tuli näkösälle. Sinne supikoirien taivaaseen meni aamuisen lisäksi.

Supikoira näyttää lisääntyneen melkoisestikkin. Minulle ei siitä muuta haittaa ole; mutta kun meidän kanat elävät kesäisin  ”open doors-päiviä” eli tulevat kanalasta kun siltä näyttää ja menevät takaisin kun siltä tuntuu.

Mutta ne munat, niitä en supikoirille, jos en harakoillekkaan haluaisi luovuttaa; joten jonkun on poistuttava.

Pitihän sitten tämäkin postaus tehdä. Vaimo valitteli aamumuikkuja paistellessaan; nämähän menevät ihan  käppyrään. no, selvähän se, liian tuoreita.

Asia oli minulle liiankin tuttu kun Suomenlinnan edustalla kilohailia kalastelin. No, olisikohan tuo niinkään haitta.

Mätiäkin sain ihan kohtuullisesti, muikku kun tulee kutemaan. Se on nyt se aika.

Kalastajat näillä meidänkin seuduilla vähenevät entisestään; jotkin tuolla keskikesällä  niitä ihme härveleitään virittelevät, se on siinä nykynuorten kalastus. Ei hyvältä näytä vaikka kalaa kyllä riittää yllin kyllin.

Pitihän sitten tehdä päivän toinenkin avaus; lienee kuitenkin ”lakisääteinen”.

Vaimo toi jostain kaupasta sellaisia sytyspaloja, laitoin briketit hellaan ja kun ei oikein näyttänyt syttyvän, minä tohelo sormin autoin. Sormeenhan siinä tuli palovamma, ei kun vessaan, omaa ihosalvaani paksuhko  kerros vahingoittuneelle alueelle ja kymmenen minuutin sisään kipu hellitti.

Se tuo voide on aivan omani teelmys mutta toimii.

 

Aikanaan kun olin 60-luvun alussa Turun Tullikamarin va tullivartijana (odottaa pääsyä peruskoulutukseen) ja keväisin  ennen juhannusta Rymättylän Röödilään tuli Saukko-laivasto Pohjanmereltä sillisaalis mukanaan.

Sinne komennettiin kaksi tullivartijaa valvomaan, että kaikki meni lain mukaan. Olin yhden alkukevään komennuksella Röödilässä, kaverinani vanhempi tullivartija.

Kun komennuksemme loppui, pakkautti silloinen Rymättylän säilykkeen johtaja aina tullimiehille noita säilykkeitä kotiin viemiseksi. Silloin kuului pakettiin peltipurkissa mm Matjes-silliä; ah miten hyvää.

Vuosikymmenin etsiskelin vastaavaa vaan en löytänyt. Puolisen vuotta sitten vaimo toi pienen purkillisen Matjes-silliä.  Valmistaja ruotsalainen Orkla ja kun tutkin historiaa, Orkla osti Rymättylän säilykkeen. Oli se Matjes-silli aivan kuin Röödilästä; uskomattoman hyvää mutta myydään vain aivan pienissä purkeissa ja hinta sen mukainen. Herkkua se on mutta…mutta, kallista, silti meillä sitä joskus ostetaan…nostalgiaa, ehkä.

Niin ja yhden reissun olin Saukko II:lla, oli muistaakseni 1962. Kaikki kansimiehet saivat jungmanin palkkaa mutta sitten saaliin myötä tuli provisio. Normaaliajossa ajettiin normaalia 4/4 vahtia mutta kun tultiin parven läheisyyteen; koko kansimiehistö ylös; nuottavene vesille ja nuotta ajettiin kierteelle. Sitten nuotta kokoon ja vinssattiin ylös, suolamestarit töihin ja sitten…ehkä taas lepäämään.

En enää missään tapauksessa lähtisi sillilaivalle, vaikka nuorempikin olisin.

 

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Kuluttamistahan mainostetaan kotimaisen talouden nousuksi; onkohan ihan niinkään?

Elämän arkitarpeethan ovat reaaliostoksia, pakkoja. Kuitenkin, ulkomaanmatkat velaksi; minusta pöyristyttävä tilanne.

Meidän perheessä on vakaa tilanne se, onko tarvetta, onko rahaa; jos ei, ei hankita.

Varsin mielenkiintoinen asemointi on se, että niin Suomen valtio, kuin suomalainenkin näyttävät enenevässä määrin elävän velaksi.

Taas kerran; vanhan markkinakauppiaan viisaus, muista, että markan tienaaminen maksaa kaksi markkaa. Siis jos velalla ostetaan ja sitten myydään; pitäisi katteen määrä mitata x4. Olisikohan edes mahdollista?

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Nyt kannattaisi jokaisen itsenäisyysintoilijan lukea päivän kolumni. Samoissa uutisissa myöskin Ahvenanmaan ”Ålands Framtid”- äärijärjestöä koskeva uutinen.

Saattaisi olla paljonkin mietittävää, tai sitten ei. Näyttäisi Katalonian asiat innostaneet ahvenanmaalaisiakin ja mikäpä ettei.

Suomella ei ole oikeastaan mitään saatavaa Ahvenanmaalta, menoja runsaasti.

Katalonia on hieman eri asia sillä se on yhteistä hyvää tuottava itsehallintoalue koko Espanjaakin ajatellen.

Jos Katalonia itsenäistyisi (???), seuraisi Baskimaa perässä, kenties monikin itsehallintoalue. Lähtökohdat vaan Katalonialla olisivat aivan toiset kuin muilla Espanjan itsehallintoalueilla; etten sanoisi taloudellisesti ajatellen erinomaiset…mutta, mutta.

Jos Ahvenanmaa itsenäistyisi, Suomi olisi pitkälti voittaja, siis kansantaloudellisesti.

Melkoisia kysymyksiä nykypäivin.

Jos haluaa saada maukasta, mureaa ja aidon makuista savustettua karitsaa; kannattaa, jos suinkin mahdollista, opetella tekemään se itse. Paljon aikaa, mieto, tasainen lämpö ja leppäsavua. Kiireettömän miehen hommaa.

Tuontikaritsaa en osta koskaan vaan ihan lähituottajan karitsanlihaa suoraan tilalta. Vuodesta toiseen tuo on onnistunut aina vaan paremmin; nyt jo väitän kohtuullisesti osaavani.

Pari päivää sitten savustin karitsan viulun; 8 tuntia, lämpö n 100 astetta, leppäsavu ja kun nostin uunista; runsaasti rosmariinia päälle ja merisuolaa. Kietaisin alumiinifolioon ja jätin vetäytymään ulos. Ulkolämpötila +9 astetta.

Eilen vaimo vei maistiaiset tutulle rouvalle (vaimon asiakas). Rouva heti, kun kuuli mitä sai maistiaiseksi, otti siivun. Lopulta sanoi vaimolleni; minä muutan teille kun teiltä saa tämmöistä herkkua.

Minulle tuo oli mieltä hivelevä kehaisu, kenelle ei sitten olisi.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Tämän päivän uutisista. Siinä nuori historiankirjoittaja haastaa M Jokisipilää. Väitteet ovat melko radikaaleja…mutta, absoluuttinen totuus lienee ehkä siellä jossain puolivälissä.

Henkilökohtaisesti en ole oikein arvostanut näitä SS-miehiä, vaikkakin monien vuosien palvelustoverini oli palvellut juuri SS-joukoissa.

Kuitenkin, yhteinen palvelustaipaleemme jäi oikeastaan vain pariin vuoteen, eikä ko kaverini kovinkaan, ei oikeastaan ollenkaan mainostanut näitä SS-miehiä.

Ajat muuttuvat, kuten historiankirjoituskin, aatemaailmat saattavat säilyä henkilöllä vuosikymmeniä, kunnes hiipuvat.