Aiemmin tuolla jo mainitsin Mirko Haaviston &knit, tutkimukset suomalaisista upseereista, jotka palvelivat tsaarin armeijassa ja heidän vaiheistaan aina 1950-luvulle asti.
Täytyy sanoa, että kansakunta, joka ei tunne historiaansa ja tuntee ainoastaan kanonisoituja totuuksia osasta kansakunnan historiaa, on historiantietämyksen mukaan melkoisen 0.
Markku Savikivi muuten kirjoittaa aivan oikein Suomen historiasta; se tosiaankin alkaa autonomiamme alkuajoista lähtien, siis 1809, Suomi oli silloin sääty-yhteiskunta, aateliset, meillä oli norjalainen, ruotsalainen, saksalainen ja tanskalainen aateli. Sitten tulivat sotilaat, porvaristo, talolliset, käsityöläiset, maanomistajat, maattomat ja maata omistamattomat sekä irtolaiset.
Koska sotilasura tarjosi rauhan aikana suomalaisille melko turvallisen leipäpuun, hakeutui moni sotilasuralle. Sinne mentiin oppikoulun tai lukion suorittamisen jälkeen kadettikouluun tai jos isä kuului perinnölliseen aateliin, suoraan ilman oppikouluakin. Muut reitit olivat miehistöön värväytyminen ja sitten aliupseeriarvon kautta vänrikkikouluun ja upseeriksi. Kapteeniksi nimityksen jälkeen sai aatelisarvon ja everstinimityksen jälkeen nimityksen perinnölliseen aateliin.
Suomalaissyntyisiä palveli kaikkiaan upseerina n todella paljon, satoja, runsaan sadan vuoden aikana.
Alkujaan sain kiinnostukseni aiheeseen jo 70-luvulla. Sain hommakseni selvitellä kaukaisen sukulaisemme Aleksanteri Harisen historiaa Turkin sodassa.
Tunsin hyvin Sota-arkiston johtajan, Melkon ja sain häneltä apua aina tarvitessani.
Kahlasin Wanhan Kaartin ajan ruotsinkielisiä komppaniarullia kymmenittäin ja tulostakin tuli.
Aleksanteri Harinen oli palvellut Kaartin 2. komppaniassa Helsingissä ja sattuneesta syystä, olin nykyisen 2. komppanian vääpeli.
Harinen sai sotilasnimen Bly ja osallistui mm Plevnan piiritykseen ja palkittiin 4. Yrjön ristillä. Siitä myytti sotasankarista. Sittemmin kyllä karkasi bulgarialaisen naisen kanssa yksiköstään ja hävisi historian sumuun. Ei niin kauhean kunniakasta.
Sotilaskoulutus upseeriksi eteni sotilasopistosta, virkauralle ja sitten korkeakouluun, jolloin upseeri sai nimikkeen yleisesikunta-. tie aukeni sotakokemuksen (pakollinen) myötä kenraaliksi ja kenraaliksi yleni hyvin moni suomalaissyntyinenkin.
Edellämainitusta poikkesi paljonkin henkivartiokaartin upseerinimitys (tsaarin yksityinen armeija), silloin sotilasarvon eteen liitettiin kaartin-. Esim Kaartin majuri vastasi armeijan everstiluutnanttia ja päinvastoin.
Kaartin upseerit saivat nimityksissä ja opinnoissa erivapauksia ja hyvä suhde hoviin sen kun paransi asiaa. Esim kreivi Mannerheim oli siviiliopinnoiltaan 4/5 keskikoulua, junkkariteitse pääsi Nikolain ratsuväkiopistoon, jonka senkin opinnot jäivät hieman kesken; ei kuitenkaan myöhemmin estänyt samaisen opiston korkeaan johtamisasemaan pääsyä ja sittemmin ilman ye-opintoja kenraaliksi.
Muutamia muitakin Kaartissa palvelleita lykästi samoin mutta pääsääntöisesti suomalaiset kävivät koko sotilasopintojen kirjon läpi. Toisaalta, Mannerheim olikin arvoltaan kreivi (ruotsinkielistä aatelia) ja hovissa suosittu; pitkä, näyttävä ja sulavasti käyttäytyvä edustusupseeri.
Tätä rataa sitten meni tämä suomalaisten palvelus tsaarin armeijassa ja perustellusti voi sanoa, että suomalaisia esiintyi kaikkialla vanhan mantereen sotatoimissa. Olipahan yksi upseeri, joka kävi USA:ssa ratsuväkiopiston ja sittemmin siirtyi Nikolain ratsuväkiopistoon Pietariin.
