Tekijä: Kalle Pohjola

Meillähän tunnetusti esiintyy ja lietsotaan tätä russofobiaa. ”Imperialistinen roistovaltio”, lienee tullut itse kullekkin tutuksi tai ainakin tullee.

Minä en osaa asettaa yhtäkään kansaa imperialistiseksi, sitä vastoin monenkin maan hallinto lienee helposti nimettäväksi siten.

Kansa/ehkä puolueet, toki valitsee tai ”valitsee”, hallintoelimensä ja näiden hallitusten toimet voidaan sitten nimittää vaikkapa imperialistiseksikin. Kansa itsessään on vain kansaa, tuskin heillä imperialistisia pyrkimyksiä lienee.

Tuolla US-sivustoilla olen lueskellut monenkin blogistin kertomuksia ja kokemuksia Venäjältä; positiivisia.

Itselläni ns kommunistimaissa löytyy paljonkin kokemuksia erilaisten itä-blokin maiden elämästä ja tavallisesta kansasta.

Ei tavallinen kansa hyökkää yhteenkään maahan, ei alista kansaa, sen tekevät hallitukset, joku vetoaa; kansan valitsemat, niin tai näin, kansat ovat syyttömiä, hallitukset sitten rötöstelevät. Jopa Suomenkin hallitus syyllistyi etnisiin puhdistuksiin Itä-Karjalassa  / maailmansodan aikana ja siitä on pitkin kirjoitettua historiaa selkeät todisteet. Se ei kuitenkaan ollut Suomen kansa. Sotilaathan pakotetaan noudattamaan esimiestensä kautta hallinnon tahtoa, siis eivät aina sotilaatkaan syyllisiä olleet.

Taas näkyi tuokin seikka, että äänestysprosentti (todella huono) oli huomion kohteena, ei se, että n kolmasosa äänestäjistä jätti käyttämättä äänioikeuttaan.

Kulunut fraasi; äänestäminen on velvollisuus (ei, se on vain oikeus) jos haluaa vaikuttaa asioihin? Mihinkähän asioihin ehkä työtön vaikuttaisi äänestämällä voittajaa/jotain? Ei juuri kukaan osaa/halua ymmärtää sitä, että äänestämättömyys on kannanotto sekin. Typerintä on käydä piirtämässä kirkkovene äänestyslippuun, silloin ääni menee voittajalle. Voittajan saamaa äänimäärää tulisi aina verrata myöskin äänestämättömiin.

Henkilökohtainen asenteeni on se, että ellen löydä mieleistäni ehdokasta, jolla tulee olla myöskin mahdollisuus voittaa, en äänestä ketään, minä en ääntäni puolueelle anna.

Eilisissä vaaleissa kenelläkään Niinistön vastaehdokkaalla ei ollut pienintäkään mahdollisuutta voittoon; Haavistolla ehkä protestiäänien kerääjänä mutta ei missään tapauksessa voittajana.

Pieni numeroleikki, ei ryppyotsaisille;

Niinistö 62,5% – 37,4% = 25,3%

Äänestysprosentti 69,9% – 37,4% = 39,5%, luku sisältää myöskin nämä ääliöt, jotka piirsivät kirkkoveneen/vast.

Ylläoleva edellyttäen, että muita äänestäneet jättäisivät käyttämättä äänioikeuttaan.

Viime päivinä on ilmennyt tämmöinen  ilmiö, että ei vastaväitteitä hyväksytä, vaan poistetaan avausta arvosteltavat kommentit. Tosiasiassa se sääntöjen mukaan on avaajan oikeus ja siinä ei sanomista.

Keskustelu; onko se keskustelua, että vastaanväittäjien kommentit poistetaan? Mielestäni keskustelua on se, että tehdään avaus, altistetaan avaajan mielipide jopa arvostelullekkin. Asiattomat kommentit, avauksesta poikkeavat, jotain keskustelijaa solvaavat tietenkin saa ja tulee poistaa.

Jos kuitenkaan se ei ole tärkeää, mitä kommentoija sanoo vaan kuka sanoo??? Lieneekö blogin hengen  mukaista toimintaa?

Itse asiassa esittäisin tämän myöskin ylläpidolle.

Uskomaton määrä päivittäin tulee uutisia sisällissodasta; hyväkö vaiko huono asia. Joku tietenkin sanoo; mitä niitä vanhoja kaivelemaan; niinpä niin. Kyllä oman maansa historia tulee tuntea, se on itsestään selvää, vai onko? Kuitenkin, aivan kuin prof Heikki Ylikangas mainitsee, ainoata oikein kirjoitettua historiaa ei oikeastaan ole, sen asian takaavat ennakkoasenteet ja poliittiset asennoitumiset. Mitä tutkija saa sanoa tulematta leimatuksi, kuten hän mainitsee, jos poikkeat hyväksytystä ”historiasta” liikaa, tulet saamaan kommunistin leiman.

Historiallisia tapahtumia on myöskin ”valkopesty”, niin historiaa kuin henkilöhistoriaakin. Rakennetaan ihannekuvia palvomisen kohteiksi; mallia Neuvostoliitto. Tänä päivänä on aineistoja avattu niin paljon, että historiallisiin dokumentteihin perustuen päästään useinkin varsin totutusta historiakäsityksestä toiseenkin lopputulokseen.  Edellinen perustuu siis historiantutkijoihin.

Lukija, joka haluaa asennoitua puolueettomasti historiaan nähden ja haluaa tietää, ei ”totuuden” vaan totuuden, mahdollisimman tarkoin, ei ole helppoa hänelläkään.

Mielenkiintoinen asia sitten lienee myöskin tämä historian toistuvuus; miten pieni valtio joutuu suurvaltapolitiikan pelinappulaksi, jopa toistuvasti sama asetelma. Hyvä esimerkki lienee Saksa. Tuli auttamaan ja aseistamaan Suomen konfliktitilassa 1918, tuli mutta ”ketunhäntä kainalossa”, kutsuttuna mutta myöskin itse itsensä kutsuen ja kuinka ollakkaan, sama kuvio toistui parikymmentä vuotta myöhemmin ja lopputulos Suomen osalta ehkä vieläkin huonompi kuin 1918.

Historiallisia totuuksia voi kyllä julistaa värilasit päässä mutta se totuus saattaa olla vähän niin ja näin.

http://blogs.helsinki.fi/hylikang/2014/07/28/karjalaisten-penseys-lahtea-sisallissotaan-1918/

Yllä Heikki Ylikankaan näkemys Rautulaisten osuudesta sisällissotaan. Puhe Rautulaisten pitäjänjuhlassa.

Olen aina pitänyt Heikki Ylikankaan näkemyksistä Suomen kansan ns kipupisteistä. Ylikangas välttää huolellisesti ottamasta kantaa poliittisin painotuksin, toisin kuin monet ns  ”historian tutkijat”.                                             Onpa saanut ymmärrystä myöskin Kokoomuksen piirissä, joskin sieltä myöskin kiivaimmat arvostelut, ”kommunisti”.

Oheisena linkki Verkkouutisten -15 julkaistuun artikkeliin; kannattaisi mielestäni lukea.

Lainaus ko artikkelista;

Ylikankaan mukaan kiistan ydin oli siinä, mihin sotaan vapaaehtoiset eteläpohjalaiset suojeluskuntalaiset kokivat lähtevänsä. Kirjassa puolustettiin näkemystä, että sota ymmärrettiin valkoisten propagandaa myötäillen ennen muuta sodaksi Venäjää – ”ryssää” – vastaan.
Tämä tulkinta kumottiin eteläpohjalaisessa paikallislehdessä, jonka mukaan ”oikea käsitys” oli, että sotimaan lähdettiin tietoisesti kukistamaan sosialistien kapinaa.
”Paikallisen tulkinnan mukaan sota oli siis alusta alkaen asiallisesti sisällissotaa, mutta sitä tuli silti ehdottomasti kutsua nimellä vapaussota. Muuten syyllistyi ilmeiseen kommunismiin”, Ylikangas ironisoi…….

 

…Hänen mukaansa historiantutkijat hänen itsensä tavoin enimmäkseen kaihtavat puoluesidonnaisuutta, mutta enempää jäsenkirja kuin sen puuttuminenkaan eivät suojele heitä kommunistin leimalta, jos tutkimustuloksen katsotaan merkittävästi poikkeavan tulkintojen päälinjasta aroissa kysymyksissä….

Minulla on parhaillaan ”työn alla” Ylikankaan kirja; ”Tie Tampereelle”, en varsin pitkälle vielä ole päässyt mutta kyllä asioiden käsittely historiallisin perustein on ilmiselvä.

Heikki Ylikankaan persoonan tekee mielenkiintoiseksi myöskin se tosiasia, että hän on syntyisin Etelä-Pohjanmaalta, entisestä Ylihärmästä, siis sieltä ”Vapaussodan syntykehdosta”.

Monia hänen historiallisia tukimuksiaan olen lueskellut mutta tämä viimemainittu on jotenkin jäänyt väliin. Nyt kun sain sen e-kirjana, oitis tilasin.

 

 

 

Peiponen: Pelastakaa Suomen luonto ja maaseutu – keskustan ja vihreiden käsistä
Pohjois-Suomesta on tulossa riistetty luonnonvarojen siirtomaa. Kaksi puoluetta on asialla: keskusta ja vihreät, kirjoittaa toimittaja Pasi Peiponen blogissaan…..

Tuoltapa tuo löytyy tämän aamun uutisista. Luettuani kirjoituksen ja sen perusajatuksen, ei voinut kuin olla samaa mieltä. Suomen uraanipitäjä…Sotkamo, vihreät keskuspuistossa syömässä sinappiin ryyditettyjä sirkkoja… niinpä.

Yksi kysymys kuului, milloin vihreät oikein erkanivat suomalaisesta luonnosta ja sen arvoista? Hyvä kysymys.

Mielestäni aika terävä analyysi.

Otinpahan työn alle tuon I maailmansodan aikaiset, Suomen historiaa koskevan 500-sivuisen historiantutkimuksen.

”Suomi 1914–1920. TUOMAS HOPPU FT Tuomas Hoppu (s. 1967) toimii tutkijana Tampereen yliopistossa. Hän on perehtynyt erityisesti Suomen historiaan 1914–1918 ja mm. kirjoittanut suuren osan teoksesta Tampere 1918, joka käsittelee sisällissodan erään tärkeimmän sotanäyttämön tapahtumia. SISÄLLISSODAN PIKKUJÄTTILÄINEN, KIRJOITTAJAT Dosentti Outi Fingerroos Professori Pertti Haapala Filosofian tohtori Tuomas Hoppu Dosentti Ilkka Huhta Yliopistonlehtori Seija Jalagin Filosofian tohtori Marianne Junila Dosentti Mervi Kaarninen Professori Vesa Kurkela Professori Matti Lackman Valtiotieteiden lisensiaatti Tiina Lintunen Dosentti Turo Manninen Filosofian maisteri Pentti Mäkelä Filosofian lisensiaatti Seija-Leena Nevala-Nurmi Dosentti Ulla-Maija Peltonen Teologian tohtori Juha Poteri Filosofian maisteri Aapo Roselius Yliopistonlehtori Tauno Saarela Filosofian lisensiaatti Sami Suodenjoki Dosentti Marko Tikka Professori Jouko Vahtola Toimittaja Anu Vallinkoski Dosentti Vesa Vares Professori Yrjö Varpio Rehtori Magnus Westerlund”

Yllä teoksen aineiston tuottajat, joten eivät kait liene mitään Kremlin trolleja.

Nuo I maailmansodan tapahtumat ovat Suomen osalta hyvinkin merkityksellisiä, perustuuhan niihin itsenäisyytemme alkutaival.

Teos on siitä mielenkiintoinen, että siinä on laajalti aineistoa yleishistoriallisesti, kuin myöskin sisällissotamme rintamien molemmin puolin. Myöskin tapahtumien syyt ja seuraukset näyttäisivät olevan hyvinkin laajalti esille tuodut,  mm valokuvin, kartoin ja autenttisten liiteaineistojen kautta.

Joku taas saattaa tuhahtaa; kannattaakohan tuommoisia sata vuotta sitten tapahtuneita enää ”kaivella”, sanoisin, että kyllä kannattaa mutta syyttelemättä kumpaakaan osapuolta, tai silloisia poliittisia päättäjiä määräänsä enempää.

 

Minä kun en ole en herra, narri ehkä joidenkin mielestä. Kuitenkin pari vuotta sitten jouduin rajun kihtikohtauksen takia neljäksi päiväksi sairaalaan. Mitäs siinä, hyvähän siellä oli olla, rauhallista, ruoka (pl molva ruokana) oli periaatteessa hyvää. Hoitajatkin hoivailivat minua; neljään päivään peseytymätöntä miestä ilman mitään nenän nyrpistelyitä. Oman kiitoksensa tulee saada myöskin ambulanssin ensihoitajat.

Peseytymään pääsin vasta tuommoisella ”pesurollaattorilla” ja suojelusenkelinä taas sitten hoitaja. Siitä peseytymishommasta selvisin apuvälineiden avulla mielestäni kiitettävästi.

Siinä sitten lääkkeitä otettiin, arvoja mitattiin ja sitten lääkäri kysyi; haluaisitko kotiin? No, sinne vaimon riesaksi sitten halusin.

”Lähtökatsastuksessa” sitten lääkäri saneli raskaat terveysehdot; ei pikkukalaa nahkoineen, ei olutta, ei kanan nahkaa(grillatun), …jne.

Nyökyttelin mutta sitten kun luin lääkkeeni; Apurin Sandotz, määrästä; kihtioireiden hoitoon tarvitessa.

Nyt olen päivittäin ottanut Apurin-tabletin, rakastamaani tummaa vahvaa olutta kohtuudella, broileria en syö, johtuen kotieläimistäni ja tuntemistani broilerinkasvatusmenetelmistä; siis aatteellista. Muikkua, särkeä, kuoretta olen savustellut ja syönyt, kuten kalakukkoakin. Yksi tabletti mahdollistaa toden totta, ”normaalin elämän”.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Yllä linkki tämän aamun uutisointiin. Mm hirvieläinten vertaaminen luomulihaan ei taida ollakkaan niin itsestään selvää. Sen verran olen hirvijahdeissa aikanaan kiertänyt ja palottelutalkoissa ollut, että asiassa ei kuitenkaan kovin uutta tietoa ilmennyt.

Se oli kyllä uutta, että  ampumahaavan ympäriltä asiantuntijat suosittelevat vielä vertyneen alueen ympäriltäkin poistamaan n 10cm kudosta.

Maksan ja munuaisten kohdalla kun raskasmetallit kertyvät juuri niihin, en siitäkään syystä niitä suostu syömään.

Toinenkin uutinen löytyi tämän aamun Forssan lehdestä, koskien peurojen ja kauriiden paloittelua ja talin ja rasvan poistamisen tärkeyttä. Siinä kun lihanleikuukuvia   katsoin; siihen se ampumahaava sellaisenaan oli jäänyt.

Kaiken kaikkiaan tuo lehden artikkeli oli oikein hyvä ja varmaan opettavainenkin, ainakin minulle; minä kun tuon lampaan ostan ainoastaan raakapaloiteltuna. Ei se ruhonosien käsittely niin kovin yksinkertaista liene.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Tämmöinen aikuisisä, silloin käsite oli sijaisisä.

Toimin siinä hommassa viitisen vuotta, aloituksessa poika oli 8v. Kävimme melomassa, kalastamassa, retkillä ja yövyimme omistamassani laavussa…jne.

Sitten viimeisenä vuotena pojan äiti oli esittänyt mielipiteensä, etten ollut antanut pojalle riittävästi aikaa. Luuli kait, että saan rahaa tuosta.

Tosiasia kuitenkin oli, että en penniäkään Tammelan kunnalta koskaan laskuttanut, saatikka ”palkkaa” saanut.

No, sitten irtisanouduin hommasta ja uutta en halunnut.