Tekijä: Kalle Pohjola

Eilen oli vaimoni Fiat Eestissä ruostesuojauksessa. kun vein autoa, navigaattori pysäytti minut pärnumaantee 158 ja ilmoitti perillä. Eipä oltu.

No, min ä käänsin siitä Vepsäläisen huonekaluliikkeen kulmasta oikealle ja ajoin T-risteykseen, molempiin suuntiin n 300m ja sitten pussinperä. Lähdin oikealle ja liike löytyi ”helposti”, löytyi kuitenkin.

Auto sitten jäi Georg Pullin firman hoitoon ja minä, tallinnan takseja kun aika paljon tunnen, sanoin Georg:lle, soita minulle taksi tämä kun on näin kinkkinen osoite ja venäjänkielinen taksi, minä suomenkielinen. Georg kysäisi; kävisikö Taksify? Sanoin, että sama.

Georgin mainitsema harmaa Opel tuli nopeasti. Astuin autoon ja kuskina pienen hintelä venäläinen. Ei taksitunnuksia, ei taksamittaria; mitähän tästä tulee?

No, A-satamaan tultiin enkä ollut uskoa silmiäni, 6,5km ja ”mittari” näytti 2,5€.

Vitosen maksoin.

Samana päivänä ajoin 1212 Kroonetaksolla saman matkan; maksoi 6,50€.

Noita tietoja tuommoisista 7-10km matkoista suomalaisten maksamista taksikyydeistä, niitä tilastoja minulla on paljon. Hintahaitari, jos nyt lasketaan tämä Taksify, pois. Tämä hintahaitari alkaa 15-50€ haarukassa lienee nykypäivää.

Mutta se elämäni ensimmäinen Taksify-kyyti vaikutti oikein luotettavalta. Siisti auto, kuljettaja, hyvä tekninen varustus, kuitin sai pyydettäessä, no minä en enää tarvitse kuitteja.

Viime viikon loppupuolella kunnan yrityskoordinaattori, tai joku sellainen, soitti minulle ja sanoi, että kun hän on kuullut, että aurailet korvauksetta muutamien, osin vähävaraisten mutta myöskin maksukykyisten, (perhetuttujemme) pihoja; kun sinulla on firma, kunta voisi pikkuisen sponsoroida polttoainekustannuksia. Oikaisin, ei ole enää firmaa, vain toiminimi ja toisekseen en halua sitoutua kuntaan tässä asiassa. Teen niin kauan kuin jaksan, asiakkaani valitsen itse, jos valitsen.

Vähän aikaa keskusteltiin; hyvä, että kunta edes kantaa pikkuisen huolta pienen omakotiasukkaan lumityöongelmiin.

Meillä kyllä on mökkitalkkareita, yms, heillä traktorit;  eivät sovellu pienkiinteistön pikkutarkkaan lumityöprojektiin.

Mökkitalkkarille ei luulisi olevan ylipääsemätön investointi tu n 12-13 000€ mönkijäinvestointi; ei vaan ole yhdelläkään mökkitalkkarilla mönkijäkalustoa.

Hannu Miettunen:
1918
Kolumnit Turun Sanomat 4.1.2018 3:00 8

Itsenäisyyden riemua seuraa synkempi satavuotisjuhla. Kansakunnan kypsyyttä mittaa, miten se sisällissotaansa käsittelee.
Kyse ei ole niinkään historiankirjoituksesta, joka on todennut faktat melko tyhjentävästi jo vuosikymmeniä sitten. Uhriluku on tosin täsmentynyt ylöspäin.
Ensimmäisenä traumoja purki kirjailija Väinö Linna. Hän kuvasi sotarikokset lakonisesti puolin ja toisin, aivan kuten jatkosodastakin. Nykyään niitä puitaisiin Haagissa.
Kaunaa on eniten hävinneellä puolella. Sen tappiot olivat moninkertaiset. Aikanaan niitä myös peiteltiin, vainajien muistoa häväistiin ja sodan luonnetta hämärrettiin.
Olisi kuitenkin naiivia uskotella, että ruumiskasa olisi ollut pienempi punaisten voittaessa.
Summittaisissa teloituksissa ei ole mitään selittelemistä. Ne ovat murhia eivätkä juridisesti edes vanhene. Tekijät vain ehtivät kuolla, koska kansakunta ei pystynyt aihetta sen mittakaavan vuoksi käsittelemään.
On silti muistettava, että suurin osa punaisista kuoli vankileireillä tauteihin ja aliravitsemukseen tuomioita odotellessaan. Se ei ollut vain sadismin tulos. Sotavankien kiinniotto oli sotilaallinen turvaamistoimi yhä epävakaissa oloissa. Ironisesti piinaa pitkitti pohjoismaisen legalismin perinne. Kun oli ensin hutkittu hetken silmittömästi, nyt haluttiin tutkia pilkuntarkkaan.
Lopputulos oli oikeudenkäytön irvikuva. Punaisistakin terrorin harjoittajat pääsivät usein kuin koira veräjästä, osa karkuun Venäjälle, osa oikeudenkäyntien lykkääntyessä yhä lievemmillä tuomioilla.

Mainos

Valkoisten hellimän myytin mukaan sodalla lunastettiin Suomen itsenäisyys. Sekään ei ole aivan totta. Asia varmistui jo 3.3.1918 Valko-Venäjän Brestissä, kun bolshevikit antautuivat Saksalle. Rauhanehtoihin kirjattiin määräys vetää joukot Suomesta ja kielto sekaantua muutenkaan maan asioihin. Sitä rikottiin, mutta ei olennaisin tuloksin.
Saksan maihinnousu sen sijaan nujersi punaisten viimeisenkin vastarinnan.
On tulenarka kysymys, käytiinkö Pohjoismaiden siihenastisen sotahistorian suurin taistelu siinä välissä turhaan. Juoksuttiko Mannerheim pohjalaiset Tampereella konekiväärituleen siksi, että halusi voiton omin eikä Saksan voimin? Hän oli vielä edellisvuonna sotinut vastakkaisella puolella kuin jääkärit.
Suomea odotti kohtalo Saksan siirtomaana, joten todellisen itsenäisyyden se sai vasta länsivaltojen lyötyä Saksan.

Sodan syistä yksi on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle kuin ehkä ansaitsisi. Se on äänestysaktiivisuuden romahdus kohtalokkaalla hetkellä.
Punaisten uskoa parlamentaarisiin keinoihin oli nakertanut koko ajan tsaarin veto-oikeus, joka jumiutti reformit. Aivan erityinen isku olivat kuitenkin vuosien 1916–1917 tapahtumat.
Eduskuntaa ei ollut kutsuttu koko maailmansodan aikana edes koolle, joten moni äänestäjä piti kesän 1916 vaaleja vitsinä. Äänestysprosentti 55,5 toi parlamenttiin ensimmäisenä maailmassa vasemmistoenemmistön.
Se nousi arvoon arvaamattomaan, kun keisari kahdeksan kuukautta myöhemmin luopui vallasta. Suomea hallitsi yhtäkkiä vasemmisto.
Palauttaakseen normaalitilan porvaripuolueet juonivat eduskunnan hajalle ja uudet vaalit. Vasemmalle jäi kytemään.
Äänestää kannattaa varan vuoksi tylsissäkin vaaleissa.
Demokratialla oli suuri merkitys myös haavojen paikkailussa. Työväenliikkeen maltillinen siipi oli mukana jo joulukuun 1918 kunnallisvaaleissa. Seuraavana kesänä se ratkaisi eduskunnassa hallitusmuodon. Espanjassa poikkeustila jatkui 38 vuotta, jos on vieläkään ohi.
hannu.miettunen@ts.fi
Kirjoittaja on Turun Sanomien uutispäällikkö.

Tälläkin systeemillä saadaan tehtyä ketjuavauksia (ehkä lukijoitakin), kunhan otetaan huomioon seuraavat seikat.

Mitkään elämänkerralliset dokumentit eivät ole historiallista-/sotahistoriallista aineistoa, eivät myöskään jonkun kirjailijan asenteellisen paatokselliset kirjalliset tuotokset.

Uuden ajan tutkijat, Tuomas Hoppu, Pentti Haapala, Seppo Zetterberg, ja lukemattomia muita, he ovat tuoneet asioita nykytutkimuksen valossa, kunnes parempaa odotellaan.

Jos haluaa esittää kronologisia tapahtumia, vaikkakin sadan vuoden takaa, ehdottaisin kuitenkin jättämään sivuun oman asenteen ja sitä tukevat varsin usein jopa kyseenalaiset julkaisut.

Minä näissä asioissa, kun ei mitään henkilökohtaista kantaa ole, luotan päteviin historian-/sotahistorian tutkijoihin.

 

Täytyy sanoa, että kyllä Suomi mielestäni yllätti. Toivanen aloituksessaan ylitti selkeästi tasonsa, Mäkäräinen hieman yli tasonsa, Seppälä ylitti samoin tasonsa eikä ankkurin osaltakaan valittamista.

Suomalaiset pärjäsivät mielestäni yllättävänkin hyvin. Ammunnan osalta kaikilla oli miltei nappisuoritus. Sitä vain jäin ihmettelemään ja ihailemaan Italian aloittajan molempia ampumasuorituksia; uskomattoman hienoja.

Tämän päivän uutisoinnissa oli mielenkiintoinen asia, joka juontaa tuolta ennen sotavuosia, sodanjälkeisiä vuosia, nimittäin kanin kasvatus liharuuaksi.

Asia on siten minulle selkeä, että Tammelaan muutettuani, tämä asia oli pinnassa takavuosien vaikutuksesta.

Sitten kun muutin tänne Tammelan Myllykylään; laitoin oitis kanitarhan pystyyn. Se kuitenkin sitten hiipui; rekikoirabisnes, markkinakauppa, kalastus, yksinkertaisesti aika ei riittänyt, joten kaninkasvatus jäi pois.

Nyt kun olen ajanut firmani alas, siis lopettanut, olemassa olevat kanitarhat herättivät uusia asioita (vanhalle miehellekkin). Kaninkasvatus on simppeliä, heinää, kerppuja, juureksia. Siinä kanin ruokavalio.

3kk ikäisestä kaninpoikasesta saa paistin; se marinoituna piimällä kylmässä, uunipaistina lisukkeineen mainio ja riistaan verrattava tuote.

<Olen nyt nostanut vanhan harrastukseni pystyyn.

Otsikko on suoraan aamun uutisista. Ko tekstistä selvenee (jos haluaa ymmärtää) melko hyvin, miksi Suomessa oli sisällissota ja etelänaapurissamme vapaussota. Meillä taistelivat suomalaiset keskenään, tietenkin ulkovaltojen tukemina, Eestissä taas eestiläiset taistelivat venäläisjoukkojen ja sitten saksalaisjoukkojen maasta ajamiseksi. Etelässä taistelivat saksalaisia vastaan pitkäänkin. Sanottavaa ulkomaista apua eivät saaneet, toisin kuin Suomessa eri osapuolet.

Artikkeli asettaa myöskin joukon erilaisia kysymyksiä, vastauksiakin.

Veljeskansaa, kuten kutsutaan, vaikka olemmekin, lähtökohdat itsenäisyyteen olivat todella erilaiset.

Mielestäni kannattaa lukea artikkeli, siinä löytyy kiinnostuneelle paljonkin tutkittua historiaa.

Itse asiassa Kaisa Mäkäräinen suoritti aika hyvin kisan; ammunta meni paremmin kuin ”normaalisti” mutta kaksi sakkoa on tämmöisessä kisassa pikkuisen liikaa. Mäkäräisen ampumarytmiä kun katselin, aika hyvin, vain pikkuisen hakemista.

Minua muuten häiritsi ohjauksen muuten hienot otokset huippujen aivan uskomattomista iskemäkeskeispisteistä mutta ampujan nimeä ei näkynyt.

Korkeapaine – normaalipaine – matalapaine.

Korkeapaine; n 1030 hpa ja sen yli.

Normaalipaine; n 1030 hpa ja sen ali

Matalapaine; n 1000 hpa ja sen ali.

Tänään Jokioinen ilmanpaine normaali, 1022,8 hpa, tyyntä, ilmankosteus, 98,2%

Tuommoinen se sää sitten yleensä kriteerien mukaan on.

Millään ilmanpainetyypillä ei ole ominaista tuulennopeutta. Esim trooppisen hirmumyrskyn keskus on täysin tuuleton.

Olen seuraillut tuuli-, sade- ja ilmankosteuslukemia vuosikymmenin. Ne kertovat mm sateen todennäköisyyden jos tuulenkin mittasuhteet.

Tuo ilmanpaineen luku kertoo jotain, mm tuulista.

Kyllä säätiedotuksia löytyy vaikka miten mutta niitä pitää osata vertailla. Esim sateen todennäköisyys löytyy usein sarakkeesta ilmankosteus. Ajantasaiset säätutkatkin ovat hyviä komponentteja, kaikkia pitää osata lukea ja mahdollisesti yhdistellä lähes oikean lopputuloksen suhteen.

Sain kauppiasaikanani kohtuullisen maineen ”ennustajana”, monet tulivat aamuisin kysymään, mites Kalle sää. Vastaus oli tulkintani mukainen, ei suinkaan aina nappiin osunut.

Säätutkakuva sitä vastoin on lahjomaton; monesti olen kauppiaskaverilleni sanonut, ala pakkaamaan, joku uskoi joku ei.

Yksi vaikein asia olivat nämä okluusiorintamat; silloin saattoi sattua mitä hyvänsä  niiden rajamailla; mm tämmöiset rajut pystyvirtaukset, aivan mahdottomia ennustaa mutta todennäköisyys…ehkä.

Tämmöinen okluusiorintama lähestyy Suomea nytkin.