Tekijä: Kalle Pohjola

Lueskelinpahan tässä Nastolalaisen kirjailijan Timo Sandbergin Lahden 20-30 luvuille sijoittuvia dekkareita; Häränsilmä, Mustamäki ja Murhakuja.

Lahtea kun jonkin verran tunnen (palvelin viitisen vuotta Hennalassa), mielenkiintoista oli lukea kirjailijan pikkutarkkaa esim paikallisnimistöä, Lahden historiaa ko ajanjaksona, henkilöiden sukunimiä, teollisuuselämää, radiomastojen rakentamista, pirtuaikaa ja poliisilaitoksen elämää.

Mielenkiintoisen säväyksen asioihin antaa mm suojeluskuntien, entisten punaisten, teollisuuselämän ja yhteiskunnallisen elämän kirjo.

Tapahtumat kulminoituvat tuonne Reunanpalstalle, teollisuus- ja käsityöläistyöntekijöiden asuntoalueelle.

Kirjat on taitavasti lomiteltu henkilöiden, aatteiden ja ammattien kirjoon. Perushenkilö, etsivä Otso Kekki luovii poliisilaitoksella vasemmistosyytteiden, suojeluskuntalaisten kolleegojen ja oikeudenmukaisuuden välimaastossa.

Poliisipäällikkö taiteilee samassa kategoriassa, suojeluskuntalaisten ja valtiovallan painostuksen välissä. Lahden teollisuus, silloisissa oloissa; työpaikkapolitiikka, lakot, työsulut jne.  Vasemmiston toimintaa sabotoidaan, murhiakin syntyy, aatteiden hyökylaineet vyöryvät.

Otso Kekinkään henkilökuva ei ole mitenkään siloiteltu ja kiiltokuvamainen.

Kaiken kaikkiaan hyvin mielenkiintoinen kirjakolmikko, huolimatta siitä, että kirjailija on entinen metsuri, metallimies ja Metallin toimitsija. Ilmeisesti yli seitsemän kymmenen ikä on karsinut aatemaailman julistuksen teksteistä pois ja kun nykytutkimuksien mukaan ko ajanjaksoa tarkastelee; hyvin on pitäydytty historiantutkimuksessakin.

Suosittelen ko kirjailijan teoksia.

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Olen vuosikymmeniä koirien kanssa elänyt, harrastanut ja koirien tuottamaa ”leipää” saanut.

Mutta, koira ravintolaan; periaatteessa kyllä mutta koirat. Ovatkohan ihan yhteiskuntakelpoisia ravintolaelämään.

Voisi kuvitella

; olen ruokailemassa ja pöydän alta tulee koira, olisikohan sinulla jotain minullekkin?

Ei, vaikka olen koirien ystävä, ravintolaan aniharvat  koirat sopivat.

Kun noita P-amerikan tappouutisia lukee; ei voi olla edes yllättynyt. USA:n ”perustuslaillinen oikeus”, ostaa ase vaikka lähes millainen, kantaa sitä mukanaan kaikkialla; sairasta.

Suomen aselainsäädäntö on mielestäni nykyisellään oikein hyvä. Aseenhankinta tarveharkintainen, metsästykseen, urheiluammuntaan, jne.

Kysyisin ihan vakavissani; mihin esim tavallinen siviili voisikaan tarvita sarjatuliasetta? Metsästykseen riittää itselataava kertatuliase aivan hyvin, toisaalta se pumppu (vast) riittäisi sekin. Urheiluammunnassa ammunnan laji eräissä tapauksissa vaatii itselataavuuden, jne.

Ampumataito ei kehity laukausten määrästä vaan tähdättyjen laukauksien/tulosten määrästä.

Moni on puolustellut näitä USA:n tappoja/murhia; eivät aseet tapa vaan ampuja. Entäs jos tämmöisiä sarjatuliaseita ei olisikaan saatavilla? USA:n aselait ovat todella ”löperöt”.

Suomessa tämä tarveharkintaisuus toimii hyvin; toisin on esim USA:ssa.

 

Viikon verran tässä sivusta katsellut ja lueskellut.

Miten tämä sivusto on näin mennyt; ylläpidon ja moderoinnin vika ei tosiaankaan ole. Miten tämä sivusto on typistynyt sotiin, politiikkaan, rasismiin ja toistensa sättimiseen?

Ei kannata ihmetellä jos nuo pari naisedustajaa ovat jättäytyneet pois.

Miksi ei sivusto voi käsitellä elämän kysymyksiä edes hieman laajemminkin? Sotakin menettelee, harrastukset, ruuanlaitto ml, yhteiskunnallinen elämä, retkeily, luonto, ……onhan näitä.

Päivänpolitiikka on aina asiankohtainen, maailmanpolitiikkaakin voi käsitellä, omaamatta silti vain yhtä totuutta, ihan yksinkertaiset päivittäiset  asiat; nekin olisivat kiinnostavia, miten kenenkäkin kannalta.

Viimeisenä sanoisin tämän blogistin sietokyvyn; liian helppoa on poistaa toisen kriittinen vastaväite, parempi olisi esittää toinen näkökanta; rikastaisi keskustelua. Kommentti ; ”minun blogillani et tämmöisiä sano”??

Kuitenkin, kun avauksen tekee, mielestäni silloin altistaa avauksensa ja mielipiteensä kaikkien kommentoitavaksi; miellytti tahi ei. Blogiavaus ei ole yksityisomaisuutta, tai voisi ollakkin, jos siihen lisäisi; ei kommentteja.

Toisaalta, jos sivustolla olisi mahdollisuus; vain samaa miltä olevat, ei huono mahdollisuus.

Mielestäni yhtä ainoaa totuutta ei ole, oli kyseessä historia tai nykypäivä. Aina löytyy erilaisia variaatioita, asiasta jos toisestakin.

Toivoisin tälle sivustalle vaikka ehkä hieman laajempaa aihepiiriä; silloin olisin ehdottomasti mukana.

 

Olen nyt alusta asti seuraillut tämän blogisivuston ajatuksen virtoja, mielipiteitä, kaikenlaista. Nyt kuitenkin olen tullut lopputulokseen; tämä sivusto ei ehkä kuitenkaan ole omani. seurailen tietenkin näitä asioita mutta kynnykseni kommentointiin on noussut rajusti.

Lueskelen, mietiskelen; tuskin vähään aikaan kommentoin.

Sivusto on mielestäni mennyt aika paljon vinksalleen; en tunne omakseni.

Katsotaan sitten myöhemmin.

Tässä taannoin oli avaus aurinkosähköstä. Eräs vastaväittäjä otti esimerkin; 1.1. 2018 klo oo.oo ei aurinkosähkö tuottanut mitään. Täytynee olla melkoisen putkinäköinen jos ei osaa erottaa sitä, onko aurinko horisontin yläpuolella vaiko ei. Auringon ollessa horisontin yläpuolella, tuotto kulminoituu aikaan. Täällä eräskin kertoi mökillään olevan  aurinkosähköjärjestelmän; siihen kuului kenno ja akut; sanoisin, ei todellakaan toimi, jännitteensäätäjä tulee olla.

Tosiasiat, aurinkosähkökomponentit jne, pitää edes jotenkin hallita.

Parisen kuukautta sitten kun poistin pressut veneeni päältä; äsken akkujen lepojännite oli 13,8, siis kunnossa.

Aurinkosähkö on väittämättä elvollinen ja halpa energiantuottolähde.

Aamun uutisissa oli mielestäni mukava uutisaihe; tervehditkö bussikuskia, naapuria, …jne. Tervehtimiskulttuuri suomalaisittain.

Asiaa ja omaa käyttäytymistäni mietiskelin; olenkohan omituinen. Kun menen esim lääkärin vastaanottohuoneeseen, tervehdin sisään tullessani, jutellakkin voidaan jos siltä näyttää.

Markkinakauppiaana mm varsinkin vanhoja tuttuja tervehdittiin aina kädestä, muita sanallisesti.

” Kylän” raitilla tervehdin aina vastaantulijaa, tuttu, vaiko tuntematon.

Esim Eestin venäläiset ovat todella sosiaalisia ihmisiä ja herkästi vierastakin tervehtiviä ja jos selkeä yhteinen kieli löytyy, kyllä juttua riittää. Setomaalla, Peipsijärvellä, kun usein poikkean kirkkomaalle, siellä iäkkäät mammat aina outoakin tervehtivät. Saksa on muuten varsin yleinen yhteinen kieli varttuneemman väestön keskuudessa ja sitä käytän.

Usein mainitaan, että hämäläiset ovat ”tuppisuita”, ei pidä välttämättä paikkaansa; tarvitaan aloite ja sitten sujuu.

Tänään tuli Verohallinnon ilmoitus, että yritykseni on poistettu, arvonlisäverorekisteristä ja ennakonperintärekisteristä. Siis yritystäni ei enää ole. Suuri helpotus vaan ei kovinkaan yksinkertainen toimenpide.

Eilisistä uutisista luin, että satoja ja taas satoja yrityksiä poistetaan rekisteristä mm taloustietojen ilmoittamisen laiminlyönneistä yms.

Minun yritykseni poistui aivan omin toimenpitein ja hyvä niin.

Enää olen toiminiminen kalastaja ja arvonlisävelvollisuusraja on jossain tuolla kaukana. No, riittihän tuota yrittäjäntaivalta runsaat kolme vuosikymmentä. Jatkuvasti muuten toitotetaan sitä kuinka yrittäminen on niin byrokratian kahlitsemaa…jne. Minulla ei verottajan kanssa ole koskaan ollut ongelmia, saatikka vaikeuksia. Säädökset ovat tehdyt yrittäjälle ja niitä on noudattaminen. Niin yksinkertaista.