Tekijä: Kalle Pohjola

Minulla on työn alla yli 400-sivuinen Conn Igguldenin teos; Kunnian kentät (2008 Otava).

Teos on samalla kertaa eräänlainen sotakirja, suurvaltapolitiikkaa, faktaa ja fiktiota yhdistellen ja kertoo Mongolitasavallan historiasta 1200 – 1400 vuosilta. Tsingis-Kaan.

Kirja kertoilee hyvinkin tarkkaan tunnettuun historiaan tukeutuen mongolien sotaisista valloitusretkistä yli Euroopan ja Lähi-idän. Lähimpänä mongolit näin suomalaisittain olivat tuolla Balttiassa. Venäjän osalta Kiovan Venäjä jäi mongolien valtaan, Novgorodin eteläosat samoin.

Mongolit olivat aikansa edelläkävijöitä silloisessa taistelutaktiikassa; uskomattoman taitavia ratsastajia, eivät metallihaarniskoista perustaneet vaan taistelun peruspilareina oli tehokas tiedustelu, nopea hyökkäys ratsain, hallitsivat jopa ”pihtiliikkeen, jota pidetään suomalaisen taktiikan osana, ei sen hallitsivat jo mongolit. Vastustajaan kohdistettiin kiilamainen hyökkäys keskelle ja sivustoille, jopa selustaankin. N 200m päästä tiheä nuolikuuro toinen toisensa jälkeen ja lähitaistelu miekkavarustuksella ja osittain keihäin.

Tämä taktiikka oli täysin mongoleille ominaista; nopeus, jousiasein isku ja sitten lähitaistelu.

Ei sinällään ihme tuo mongolien taistelumenestys, jo kolmivuotiaana (lampailla) alettiin ratsastuskoulutus ja jatkui taistelukoulutuksena ratsain koko miehen iän.

Kirja antaa muuten hyvän kuvan eri heimojen hallintokulttuurista, ruokaperinteistä, perhesuhteista ja sotilaiden ehdoton uskollisuus kaanilleen.

Tuota teosta lukiessani; tulipa väkisinkin mieleen muutamia seikkoja, Mongolivaltio oli ja on vieläkin liittovaltio, harjoitti silloin tämmöistä ”Lebensraum-politiikkaa”, pyrki koko tunnetun maailman herraksi, ainoastaan aseteknologia on muuttunut. Löytyykö nykypäiviin yhtäläisyyksiä?

Siinä suhteessa Mongolia nykypäivin, onkin mielenkiintoinen maa. 1920 lähtien Mongolia oli Neuvostotasavalta mutta irtaantui siitä 1990 ja tänä päivänä näyttäisi siltä, että ei tätä kolmemiljoonaista, kansaa näyttäisi, huolimatta sen runsaista luonnonrikkauksista, mm öljy, uhkaavan mikään suurvaltakaan.

Sinällään mielenkiintoista kirjoittajan mukaan on se, että mongoleilla olisi monenkin kansakunnan väestölliseen alkuperään (mm suomalaiset) vaikutuksia.

Kuten mainitsin, kirja ei ole mikään sotakirja, jos sitäkin, se on myöskin paljon muuta.

Lukusuosituksen antaisin.

Viljo Asikainen
23.6.2018 12:20
Unettomuus kuten kaikki vaivat tuppaa pahenemaan vanhuudessa.
Sotaan ja sotaharjoituksiin ei sentään voi joutua unettomuudesta kärsimään sen jälkeen kun täyttää 60 vuotta ja siirtyy kokonaan pois reservistä. Armeijat kyllä tässä ajattelevat enemmän omaa toimintakykyään kuin yksittäisten sotilaiden vaikeuksia. Eivät ne päästä kentälle sähläämään ja toimintaa vaarantamaan toimintakykynsä menettäneitä vanhuksia. Tämän käytännöllisen näkökohdan ohella sotalaitokset ajattelevat myös mainettaan, sillä Viktor Rydbergin sanoin:
”Joukon maine mustuvi aina, kun vimmassa taiston
nuorien eessä sä vaan vanhuksen kuolevan näät”
Kirjaudu sisään vastataksesi

Viljo kirjoittaa täyttä asiaa.  Meidän yli 60v, tehtävämme on ainoastaan seurailla maanpuolustuksen kehitystä. Jos kyseessä olisi ye-upseeritason henkilö, käyttöä olisikin. Mutta että ryhmänjohtajakoulutuksen omaava

Kuitenkin, kun 60v on saavutettu, et enää ole edes reserviläinen. Voit tietysti seurailla maanpuolustusaihetta mutta et enää mitään aktiivista osaa omaa yli 60v . Ryhmänjohtajatason koulutuksella ei edes reservissä, puhumattakkaan sen jälkeen, ei mitään tarjottavaa.

 

 

 

 

 

 

https://yle.fi/uutiset/tuoreimmat

Tämä sama ongelma on vuosikausia vallinnut Hämeessä, istutetaan sitä mitä halvimmalla saadaan. Onneksi ei enää juurikaan hauki-istutuksista uutisoida.

Meidän Kaukjärvessämme on niin voimakas kuhakanta, että Helsingin yliopiston tutkijat jo varoittivat kuhan lisäistutuksista. Samoin varoittivat mm ns hoitokalastuksesta, nuottaamisesta, jossa särkikalojen lisäksi tuhoutuu myöskin kuhakantaa.

Särkikalat ja muikut ovat nuoren ja  aikuisen kuhan ravintoa ja jos niitä pyydetään pois, mistä ravintoa nuorille ja aikuisille kuhille?

Kuhan kuturauhoitus siis ei saa olla kuhaa 15.5-156. saaliin joukossa. Se olisi hyvä säädös; paitsi, osakaskunnat hyväilevät viehekalastajia, joilla on parhaat mahdollisuudet pyytää kutuaan vartijoivia koiraita ja kun koiras häviää, ahven- ja särkikalat syövät mädin.

Kysyisin, onko moisessa säädöksessä nykymuodossa mitään järkeä kun halutaan vaalia järven ehkä alkukantaista kuhakantaa?

Eestissä on selkeä rauhoitusaika kuhalle; 15.5 – 15.6. ja alamitta 45cm.

Tulin juuri autoamme tankkaamasta; katselin polttoainehintoja, rupeaa jo 95:nkin hinta koputtelemaan lähelle 1.60€.

Katsoin juuri uuden hinnaston 20 kalleinta, yli ollaan jo 1.60€ rajasta ja halvimmat 20 asemaa, eipä näytä yhtään lohdulliselta. No, onneksi biokaasu on vieläkin 1.40€/kg ja litroiksi muutettuna vielä alle 1,0€/ltr.

Eestissä kun tankkasin kaasua; surugaasi oli 0,81€/kg, melkoinen ero Suomeen mutta niin se on nestemäisissäkin polttoaineissa, Eestissä huomattavasti halvempaa tänä päivänä.

Olen kaasuautooni ollut hyvin tyytyväinen, varsin ongelmaton järjestelmä, kunhan tälle seuduille saataisiin vielä asema, pari lisää.

Suomessa en ole vielä kertaakaan törmännyt toiseen tankkaajaan millään  asemalla, Eestissä sitä vastoin tuolla Eestigaasin asemalla Tehnika 150, meitä oli kolme autoa yhtaikaa tankkaamassa.

Joskus aiemminkin olen tästä teemasta kirjoitellut, samalla kun olen tuumaillut, miten vähillä veitsillä kotikokki oikein pärjäisikään?

Eipä siinä juurikaan muita veitsiä tarvita kuin;

kokkiveitsi, fileerausveitsi, renssausveitsi (toimii fileerauksessakin), santokuveitsi,(paloitteluun lähinnä) juuresveitsi, siinäpä se, siis vain puolenkymmentä veistä, laatumerkkiä, itse olen ihastunut Vicktorinoxin  veitsiin. Ko veitset ovat helppoja pitää kunnossa ja niissä on hyvä teräksen laatu, yleensä 58 – 60 Rockwelin asteikolla.

Sitten se veitsien kunnossapito, teroitus. Tähän ikään tulleena luulin tietäväni kaiken veitsien teroittamisesta, siis hiontakivellä, minulla se oli Wästikiven valmistetta. Mitäpä tuo sen kummempaa kuin sylkäisy kiveen ja hankaamista terän lappeeseen.

Muutama kuukausi sitten sainkin nähdä, miten se veitsi teroitetaan kunnolla ja oikeaoppisesti. Joutui vanha mies uudelleenopettelemisen tielle.

ostin sitten kunnon välineet; Kingin 3000 – 6000 grit. japanilaisen vesihiontakiven, kaksipuolisen ja kivitelineen, samoin hiomakiven oikaisukiven. Koko setille tuli hintaa runsaat 100€.

you tubesta sitten opettelemaan oikeata hiontatekniikkaa. Eurooppalaiset veitsethän ovat n 25-30 asteen viisteellä ja japanilaiset n 15 asteen viisteellä.

Aluksi tuo oikean hiontakulman pitäminen oli jo oma harjoitteensa, samoin tuo vetojen määrä kiven pinnalla, 10/puoli, näin teräviiste pysyy symmetrisenä. Veistähän liikutellaan kiven pinnalla ns myötäsukaan, ettei terä haukkaa pehmeän kiven pintaan ja kierrettä estetään syntymästä vetämällä terän suuntainen hiomaliike aina välillä. Vettä tulee japanilaisessa kivessä käyttää runsaasti ja kivi itsekkin säilytetään veteen upotettuna.

Viikkojen harjoitusten myötä; opetusvideot ja käytännön työ ja kas kummaa, alkoi jo syntyä teräviä veitsiä.

Harjoitusvälineinä minulla oli aluksi noita käytöstä poistettuja Fiskarsin veitsiä, sekä tietenkin omat käyttöveitset. Nyt ovat kaikki teräviä.

Tomaatti on muuten hyvä testiväline; vaakasuoraan kun veitsi irrottaa sileän ja ohuen siivun, alkaa veitsi olla kunnolla terässä.

Joku sitten tietenkin hymähtää; pitääkö nyt veitsen teroittamiseen käyttää aikaa puolisen tuntia, sanoisin, kun itse käytän veitsiäni, saavat ne olla kunnossakin.

Pikateroituksen voi aina tehdä noilla erilaisilla timanttivehkeilläkin, varsinainen kunnostus kuvaamallani menetelmällä ja välineillä.

Diamond Stone VS Wetstone ”UNDER THE MICROSCOPE”

Se tuo blogikirjoittelu on oikeastaan eräänlainen taiteenlaji.

Voit kirjoitella aiheesta kuin aiheesta, kommentteineen, kuitenkin, kun paljastat omia henkilökohtaisia asioitasi, kuten asuminen, ammatti, perhesuhteet, …jne.

Jos kirjoitat jotain muuta kuin mikä on todenmukaista; suosittelen pitämään kirjoittelusi tallessa, ettet sitten muutamien kuukausien päästä kirjoittelisi aivan totuudenvastaisuuksia. Joillakin lukijoilla saattaa olla yllättävänkin hyvä muisti.

Näiden blogipalstojen eräänlainen ”tirkistely” lienee vähintäänkin suotavaa. Nimimerkki/nimi; mitähän sen taakse piiloutuukaan?

Pidempään kun seuraa ko blogipalstaa, alkaa pikkuhiljaa ilmaantua yksityiskohtaisuuksiakin. Ammatti, perhesuhteet, puoluetausta, ikä, yhteiskunnallinen asema,  … paljon yksityiskohtia, siis palapeli. Vuosien myötä paljastuu ehkä iso osa henkilökuvaa.

Eipä siinä mitään väärää liene, sehän oikeastaan pitää yllä palstan kiinnostavuutta.

Olen nyt hiljaisena seurailijana katsellut sivuston avauksien aihepiirejä, erilaisia mielipiteitä, kaikenlaista.

Tämmöistä pientä sivustoa, mielestäni kahlitsee avaajan mahdollisuus perusteluitta poistaa kommentti. Avaaja voisi kääntyä ylläpitäjän tai moderaattorin puoleen ehdottamalla tekstin poistamista/siivoamista.

Kokonaisuutena moderaattorin tekstin poisto olisi ns Salomonin tuomio, siitä ei olisi valitusoikeutta.

Tämä nyt vain minun mielipiteeni; suurilla sivustoilla, johtuen suurista volyymeista, tämmöinen jonkun blogistin kokonaan esto (ei mielestäni hyvä) tai blogistin suorittama poisto, ei todellakaan tue sananvapautta ja mielipiteen ilmaisun vapautta..

Mielipiteeni on; jos Pirkan blogit aikovat (tietenkin) lajentua, em seikkoihin pitäisi oikeasti kiinnittää huomiota.

 

 

Ylläpidon terveiset, mainittakoon että historiallisesti saa kirjoittaa ihan mistä vaan, jokaisesta diktaattorista mitä asiaan kuuluu. Sen sijaan ei saa kirjoittaa ilkeästi toisesta luonnollisesta ihmisestä, eikä pilkata kanssablogaajan henkilöä vaikka hän olisikin väärässä. (ylläpito)
Terveiset ymmärretty, sisäistetty ja johtopäätökset tehty.
Teinpä tuon kommenttini ja vasta huomasin; Putkisen avaus ja poisto.

Olen monesti miettinyt tuota lakkausasiaa puun pinnoittamiseen. Puukonpäät, kirvesvarret, vasaranvarret… lakattiin ja lakataan vieläkin. Miksi? Lakkapinta on liukas, halkeilee, päästää puuhun kosteutta halkeiltuaan..jne.

Vuosia olen käsitellyt puuvartiset tarvekaluni; puukonpäät, lekanvarret, hakun varret, kirvesvarret, pokaranvarret, jopa saunan lattiankin…jne, seoksella, jossa on 20% hautatervaa, 20% tärpättiä ja 60% pellavaöljyä. Imeytyy puuhun syvälle, käsitelty pinta ei ole liukas, ei homehdu (sauna), jättää muuten kauniin puukuvioinnin.  Tuo seokseni muuten sopii ruostesuojaukseenkin, kokemusta minulla on muutama vuosikymmen tuon seoksen käytöstä.

Meidän perheessä kun on maalarimestari; tästä asiasta on ainainen kiista. En osaa oikeastaan ymmärtää, mihin puupintaan tuo lakka oikein sopisi.