Maailman meriä seilaa mahtava kalastuslaivasto (troolareita, valaanpyyntialuksia ja ns uivia kalatehtaita. Meriä suorastaan tyhjennetään arvokkaista kalalajeista ja monesti oheissaalis, joka saattaa olla kolmekin kertaa suurempi kuin varsinainen saalis; se kipataan takaisin mereen.
Tuhoisin on ns puomitroolaus, eli pohjatroolaus, tuhoaa kaiken pohjaeliöstön.
Meillä Suomessa luullaan, että ryöstökalastus koskee ainoastaan valtameriä; ei pidä paikkaansa. Mm turskaa kalastetaan aivan liikaa kantaan nähden, meritaimen ja merilohi ovat istutusten varassa. Silakkaa/kilohailia troolataan eläinten rehuksi???
Valtiovalta ei mitenkään myötävaikuta rannikon pienkalastuksen parantamiseksi, puhumattakaan sisävesikalastuksesta pienveneillä.
Meillä monet kalalajit ovat sukupuuton partaalla liikakalastuksen vuoksi. Toisaalta, meillä ahven ja muikku, ovat alikalastettuja puhumattakaan särkikaloista.
Suoraan sanoen meidän kalastuspolitiikkamme on aika syvässä kriisissä.
Kaasnäsin kalajauhotehdasta kutsuttiin pioneeriksi; siis ihmisravinnoksi kelpaavaa kalaa valmistetaan eläinten rehuksi. Syy tähän on se, että ihmisravinnoksi menevää kalansaalista on rajoitettu troolauksessa mm vetonopeuden ja vetoajan suhteen. Rehukalan suhteen mitään rajoituksia ei ole.
Särkikalojen hyötykäyttö kalatuotteiksi kesti juurikin niin kauan kuin tukiaisia saatiin, sitten loppui.
Ylipäätään, pienkalastus sisävesillä on ainut kestävä kalastuksen muoto, hyödyntää pitäisi koko saalista.
Irvokasta on, että särkikalasaaliita viedään etelä-naapuriimme jalostettavaksi ja tuodaan takaisin Suomeen purkitettuna. Onko tässä järkeä? Missä ovatkaan suomalaiset kalanjalostajat?