Ryöstökalastus.

Maailman meriä seilaa mahtava kalastuslaivasto (troolareita, valaanpyyntialuksia ja ns uivia kalatehtaita. Meriä suorastaan tyhjennetään arvokkaista kalalajeista ja monesti oheissaalis, joka saattaa olla kolmekin kertaa suurempi kuin varsinainen saalis; se kipataan takaisin mereen.

Tuhoisin on ns puomitroolaus, eli pohjatroolaus, tuhoaa kaiken pohjaeliöstön.

Meillä Suomessa luullaan, että ryöstökalastus koskee ainoastaan valtameriä; ei pidä paikkaansa. Mm turskaa kalastetaan aivan liikaa kantaan nähden, meritaimen ja merilohi ovat istutusten varassa. Silakkaa/kilohailia troolataan eläinten rehuksi???

Valtiovalta ei mitenkään myötävaikuta rannikon pienkalastuksen parantamiseksi, puhumattakaan sisävesikalastuksesta pienveneillä.

Meillä monet kalalajit ovat sukupuuton partaalla liikakalastuksen vuoksi. Toisaalta, meillä ahven ja muikku, ovat alikalastettuja puhumattakaan särkikaloista.

Suoraan sanoen meidän kalastuspolitiikkamme on aika syvässä kriisissä.

Kaasnäsin kalajauhotehdasta kutsuttiin pioneeriksi; siis ihmisravinnoksi kelpaavaa kalaa valmistetaan eläinten rehuksi. Syy tähän on se, että ihmisravinnoksi menevää kalansaalista on rajoitettu troolauksessa mm vetonopeuden ja vetoajan suhteen. Rehukalan suhteen mitään rajoituksia ei ole.

Särkikalojen hyötykäyttö kalatuotteiksi kesti juurikin niin kauan kuin tukiaisia saatiin, sitten loppui.

Ylipäätään, pienkalastus sisävesillä on ainut kestävä kalastuksen muoto, hyödyntää pitäisi koko saalista.

Irvokasta on, että särkikalasaaliita viedään etelä-naapuriimme jalostettavaksi ja tuodaan takaisin Suomeen purkitettuna. Onko tässä järkeä? Missä ovatkaan suomalaiset kalanjalostajat?

Historiaa ja matkailua.

Olen tässä huomenissa lähdössä muutamaksi päiväksi etelä-naapuriin. Pääkohteeni on Pärnun lahden Kihnu; keväällä hukkuneen vuosien takaisen ystäväni Valdon syntymä- ja kotisaari. Valdon perheenkin luona aion taas vierailla.

Kihnu muuten on oikeastaan naisten saari. Siellä lähes kaikkea toimintaa pyörittävät naiset; miehet työskentelevät mantereella tai mm Suomessa. Usein kaksi kolme viikkoa töissä ja sitten viikko Kihnussa.

Ainut poikkeus miesten kohdalla ovat ainoastaan kalastajat, heitäkin kovin vähän. Kalastusalusten kotipaikat kun ovat lähinnä Saarenmaa, Muhu, Ruhnu ja Pärnu.

Näitä Pietari Suuren linnoituslaitteita olen tosiaan paljon tutkinut. Varsinaisia linnoituksia ovat Aigne, Naissaar, Viimsi, Suurupi ja Kakumäki.

Suomessa taas näitä I. maailmansodan linnoituslaitteita löytyy Koivistolta Vaasaan saakka; osa myöhemmin hyvinkin modernisoituja.

Sisämaam linnoituslaitteistoja, ns Helsingin espladadi, löytyy jopa täältä Tammelastakin.

Siis Suomen alueella linnoitusketju oli aivan muuta kuin Eestissä. Molemmat Venäjää.

Sellaiset saaret kuin Prangli ja Kihnu, niin strategisiassa paikoissa kuin luulisi olevan; ei mitään linnoituslaitteita. Prangli on muuten historiansa aikana ollut varsin kansainvälinen. Siellä ovat majaansa pitäneet suomalaiset, ruotsalaiset ja suomalaiset kalastaja/hylkeenpyytäjät.

No, tuolla Kihnussa nyt ajattelin pari päivää viettää ja sitten kotiin ja Nömmen torilta Peipsin valkosipulia kymmenisen kiloa mukaan, vähän tsepurekkeja ja muita pirukoita.

Avaus … kommentointi.

Aluksi. Eilen illalla luin vielä kerran säännöt. Ymmärsin käsittääkseni lukemani.

Kaksi syytä, miksi tämän avauksen teen.

Kommentoimalla toisen avaukseen, johtuen kait kirjautumisesta, en kolmea riviä pidempää  kommenttia pysty tekemään, ohjelma ei salli. Parin henkilön avauksessa kommenttini jää lyhytikäiseksi.

Ensinnäkin, tuo avaus (nimen julkituominen), jonka tein, siinä oli alkuunsa referoitu Marko Suutarin kommenttia ja toki siihen kuuluu nimi kenen kommentti. Siis en mitenkään voi käsittää sitä henkilöstä tehdyksi avaukseksi. Tosin kirjoitetun sanan voi ymmärtää moninkin tavoin tai olla täysin ymmärtämättä.

3/4 osaa oli lähinnä itseäni koskevaa. Kommentoinnin mennessä mm poliisilla uhkailuksi rikosilmoituksineen ja muine lapsellisuuksineen, poistin avauksen itse.

Eikös silloin kun avauksessa/kommentissa referoitaessa toisen kommenttia/lähdeaineistoa, sääntöjen mukaankin kuulu ilmoittaa, kenen avaus/kommentti.

Kommenttien poisto henkilösyistä kertonee poistajan asenteesta paljonkin.

Jos taas jonkin kommentista poistetaan osa ja jätetään ”riisuttu versio” meneeköhän oikein??

Minulta on aika mielenkiintoisin syin ylläpidon puolesta poistettu eräs kommentti. Minulle ilmoitettiin, että se on rajatapaus mutta ei yli; varmuuden vuoksi poistetaan.

Mitenkäs silloin kun kun minun omalla nimelläni varustettu kommenttini poistettiin lausekkein;…. minun blogillani eivät kommunistit kirjoita… , eikös silloin ole menty henkilökohtaisuuksiin?

Tosin olen tottunut erilaisiin henkilööni ja nimeeni kohdistuviin lisukkeisiin; venäjämielinen, kommunisti, vasemmistosuuntautuminen, vihervassari… jne. Eivätkös ne olekkaan henkilöön ja henkilön nimeen, joka mainitaan, kohdistuvia ja kaikkia koskien?

En kapinoi avaajan poisto-oikeutta vastaan, kuten aiemminkin olen ilmoittanut, sopimattoman kommentin saa ja tuleekin poistaa mutta… ?

Myönnän kyllä, että ylläpidon ja moderaattorin ei liene maailman kiitollisimia mutta välttämätöntähän se on, muuten olemme tuossa Suomi24 laatutasossa.

”Meidän” Mirri.

Meillä on pian vuoden päivät pihallamme liikuskellut pienikokoinen tuhkanharmaa uroskissa, alkuunsa tuli aamusella kun ulos menin tuonne saunan terassille; elettiin syyskuuta. En sitten kissaan reagoinut mitenkään kun niin vaatimaton oli.

Sitten aloin laittamaan sille pientä aamupalaa ja se tuli syömään; hirmuisen arka oli mutta tarjoukset söi.

Tuli sitten talvi, Mirri jatkoi aamiaisella käyntejään, alkoi talven mittaan jo vähän luottaa minuun.

Talvi meni mutta Mirri ei, tähän aikaan vuodesta kun se saapuu, se tulee avoimesta ovesta sisään; hei pitäisi aamiaista saada. Se on oppinut muuten nimensäkkin, siltikään en tiedä vieläkään, kuka sen omistaa.

Koirien kanssa kun elämäni olen touhuillut, tämä kissapuoli on mnulle suuri arvoitus.

Ken haluaa Mirristä tietää lisää, US:n vapaavuorossa löytyy kertoilemaani tekstiä.

Juustoista.

Minun suuriin suosikkeihini kuuluu sinihomejuustoista endottomasti Castello Blue.  Hinnastaan johtuen,(?) se löytyy markettiskeistä usein -30% alennuksella. Kuitenkin se on juusto, joka vanhetessaan vain paranee.

Oivallinen juusto; gratiineihin, keittoihin, paistoksiin, uunipaisteihin ja jälkiruuaksi ihan sellaisenaan hedelmien kera. Eilen kun meillä tehtiin kaalikeittoa + itsesavustamaani karitsanniskaa, laitoinpa kokeilun vuoksi Castello Blue:ta ripauksen keittoon; mielestäni teki hyvän säväyksen. Ruuanlaitossa jos missä, kokeilla kannattaa.

Se Castello Blue, on koostumukseltaan pehmeä, maultaan vahva, ilmeisesti jakaa kuluttajakuntaa.

Minun mielestäni tämä tanskalaisjuusto on ihan juustojen aatelia, voittaa monetkin ranskalaiset blue-juustot ehdottomasti.

No, näitä helteitä.

Vaimo pyysi aamusella, josko noilta viinimarjapensaiden juurilta kasvustoa lyhentelisin. Oitis lupasin ja siinä kun kalahommani selvittelin, aloin hommiin.

Tankkasin raivurin ja aloin pyyhkiellä oksia ja ruohoja pis pensaiden juurilta. Puolen tunnin kuluttua raivuri alkoi ”ryytyä”, lopuksi sammui, yritin nykäistä käyntiin vaan yhtä puuta tuntui olevan, mäntä ei liikahtanutkaan.

Käyttöbensani on normaalia pienkonebensiiniä, joten öljyäkin kone sai.

Laitoin tuonne saunan seinustalle  ”jäähtymään”, josko suostuisi myöhemmin yhteistoimintaan. Toivossa on hyvä elää, sanoi lapamato.

Puolustusmäärärahat ja puolustusmäärärahat.

Jos vain yksisilmäisesti tuijotetaan valtion bkt/puolustusmäärärahaprosentti, ollaan täysin hakoteillä.

Suomi vs Eesti, bkt%, ei mitään merkitystä, muuttakaa se euromääräiseksi, silloin alkaa totuus paljastua; kenelle alkaa.

Meidän puolustukseemme satsaamat eurot ovat aivan eri tasoa kuin Eestin vastaavat.  Eesti tuskin juuri ja juuri pystyy tekemään asehankintoja kun suurin osa rahasta kuluu vanhojen varuskuntien modernisointiin. Leijonan osan vielä vie NATO-kelpoiseksi muutettujen lentokenttien kunnostaminen yms infrastruktuurin kunnostamiseen.  Asevelvollisten määrä/asevelvollisuus, vain n 35-40% suorittaa asevelvollisuuden. Korkeakouluissa opiskelijat ovat vapautetut.

Kaiken kaikkiaankin Balttien puolustusvoimat olivat niin retuperällä Neuvostovallan jäljiltä, että NATO lienee maanpuolustuksen suhteen ainut vaihtoehto ja NATO:han tarvitsi vain maaperää.

Kun ei ole merivoimia, ilmavoimia ja muukin kriisitilanteessa kokoon saatavat joukot ovat n yksi jalkaväkiprikaati, ei edes mekanisoitu; NATO-joukot sitten erikseen mutta heitäkin vain esim Eestissä vain yksi mekanisoitu pataljoona.

Kun puhutaan puolustusmäärärahat/bkt; Saksa ja ranska ovat aivan omilla eurolukemillaan.

Kukkakaali.

Kukkakaalista kuin monesta muustakin vihanneksesta saa mainion ja herkullisen gratiinin.

Ainekset kahdelle.

Kukkakaali                  1

pekonia                         100g

voita                                 1rkl

vehnäjauhoa                vajaa rkl

maitoa                             1dl

emmentalraastetta  1kourallinen

suolaa

valkopippuria                1/2 tl

sokeria                             1/2 tl

Höyrytä kukkakaali vähän suolaa lisättynä n 15min. Kukkakaalista poistettu lehdet ja kanta ja pilko neljään osaan.

Gratinointikastike. Kattilaan 1rkl voita, vehnäjauho, sekä valkopippuri. sekoita maito, suolaa ja sokeria; kiehauta. Sekoita juustoraaste kastikkeeseen kun kattila on pois liedeltä.

Voitele laakea uunivuoka voilla, pilko kukkakaali pienemmäksi ja kaada gratiinikastike kukkakaalien päälle.

Vuoka kypsyy n 200 asteessa uunin yläosassa  ja on valmista kun paistoksen pinta alkaa olla ruskea.

Paista kypsentämisen  aikana silputtu pekoni rapeaksi, lisää siputtua kiinanruohosipulia sekaan (saat miedon valkosipulin maun) ja kun paistos on kypsää, kaada pekoni paistoksen pinnalle, peitä kannella ja anna tekeytyä n 15min.

Ateria sellaisenaan.

Nuo erilaiset gratiinit erilaisista raaka-aineista, periaatteessa ovat hyvin saman tyyppisiä; puolikypsennettyjä kasviksia vuokaan, gratinointikastike päälle ja oikeastaan vain maustaminen persoonallisesti, tekee vivahde-eroja.

Missähän naiset piileksivät.

Olen jo jonkin aikaa ihmetellyt naisten katoamista näiltä sivustoilta, Hilkastakaan ei ole kuulunut aikoihin.

Arvaukseni kyllä on; naiset kun arvostavat hiljaista ja raikasta ympäristöä, täällä sellaista ei tahdo löytyä. Ruudinsavua, laukauksia ja tappokalustoa esiintynee heidän mielestään ehkä liiaksi.

Aika-ajoinhan se ruudinsavu hieman hälvenee, josko silloin seuraamme sulostaisi naissukupuoleenkin lukeutuva, toivottavasti.