Sopivan mansellismielinen blogialusta
Eilen tuli tehtyä voitaikinaan kuvan mukaisia pasteijoita. Täytteeksi hirvenjauhelihaa ja sinihomejuustoa ja hieman pippuria lisäksi. Innostuin hommaan kun Makulihassa oli hirvenjauhelihaa ihan kohtuulliseen hintaan. Vaimokin kehui luomuksiani varsin maukkaiksi.
Harvoinpa tulee leivotuksi, nyt tuli.
Se tuo Mirri se sitten osaa julkituoda kiintymyksensä niin monella tapaa.
Eilen kun tulin Tampereen reissusta, oli jo Mirri oitis vastassa. Vaikka reissuni kesti ainoastaan viitisen tuntia, jaksoi Mirri kyllä suorittaa tulijaisseremoniansa ja varsin perusteellisesti. Niistä suosituin, jos tosin minun mielestäni ei aina, siis nouseminen kahdelle jalalle ja ponteva raapiminen, oikein kynnet ulkona mutta kun ne kynnet ovat niin jumalattoman pitkät ja housuni ehkä liian ohuet tilanteeseen nähden; ei aina välttämättä niin mukavaa.
Tänään sitten postilaatikolla Mirri nousi kahdelle jalalle tavoitellen käsiäni; muutama pehmeääkin pehmeämpi taputus etutassuilla mutta nyt kynnet eivät olleetkaan ulkona. Inhimillistänkö jos sanon, että Mirri tajusi paljaan käden haavoittuvuuden? Housut ovat housut, siis kankaiset ja kun käsi on paljas; uskoisin Mirrin ymmärtävän eron.
Kukapa tuntee moisen termin? Ämmän puukko oli emännän esiliinan taskussa kuljettama pieni puukko; tarvekalu.
Kuvassa M Keräsen terään tehty visakoivuinen kokonaisuus.
Meillä näitä on kaksikin eri versiota, toinen taottu ja tämä, mielestäni hienompi versio.
Tähän astisesta elämästäni koirat ovat vieneet enimmän osan; osin ammatillisestikkin sekä viimein kun ainut ja viimeinen rekikoirani tuli matkansa päähän.
Sitten, ihan kuin jatkumoksi ilmestyi äkkiä pieni kissanpentu pihaamme ja päätti jäädä; Mirri.
Mirri on kiinteä osa päivääni, rutiineineen, lisäksi ”liisingkissamme” Wanha Mirri. Mirri kuitenkin kaikkein tärkein, tärkeitä toki molemmat. Tuovat selkeästi ison osan päivämme sisältöä. Nykyisellään, en osaisi päiväohjelmaani ilman Mirrejä edes ajatella.
Lemmikkieläimet mielestäni ja varsinkin eläimet, jotka selkeästi ovat sitoutuneet elämiseesi ja elämänrytmiisi vapaaehtoisesti ovat ehdottomasti aivan huippua.
Wanhanajan lanttulaatikon perusainekset; 2/3 osaa lanttua ja 1/3 osa naurista. Ei varmaa kuulosta tutulta, vaan meidän yli 100 vuotta vanhan keittokirjamme resepti näin kertoilee.
Muuten maustamiseen käytetään soseutettujen nauriin ja lantun sekaan kermaa, suolaa, siirappia, korppujauhoa, pari kananmunaa, lisäksi makutottumusten mukaisesti mustapippuria, muskottia, valkopippuria, luonnollisesti lisään siihen vielä ripauksen sumacia. Pintaan korppujauhoa.
Uuniin 175 astetta ja paistoa n 2 tuntia. Mielestäni nauris antaa hyvän makuvivahteen.
Meillä nuo pojat saavat muikkuannoksensa siinä aamupäivän puolivälissä. Siihen lumelle muikut tiputtelen yhteen kasaan. Siitä sitten pojat napsivat herkkunsa ihan sovussa.
Alkuaikaan oli pientä pomottelua vanhan Mirrin puolelta; ei enää.
Yhdessä ne ryntäävät rapulle kun tulen ulos ja kieppuvat jaloissani hoputtaen minua tarjoilun suhteen.
Tuo sopuisuus on yksi yhteinen piirre, toinen on, että pikkulinnut jäävät molemmilta rauhaan ja se on hyvä piirre se. Kanojenkin kanssa molemmat tulevat hyvin toimeen, ei minkäänlaista ahdistelua kummaltakaan puolelta. Kaiken kaikkiaankin, pihapiirimme elelee sopuisaa elämää.
Artikkelikuvassa, Mirri on tuo musta ja Wanha Mirri tuo tuhkan harmaa, siinä ne mättävät muikkua naamariinsa. Se tuo persous muikkuihin on hyvä siksikin kun sujautan loishäätöpillerin muikun sisään; sinne menee.
Kukapa tietää/muistaa millä nimellä tämmöinen heilurikello kulki; pitäisi ainakin tamperelaisten tietää.
Meillä on seinällä, käy ja kukkuu, ts lyö tasan-, vartin yli-, puolikkaat-, varttia vaille tunnit. Alkuperäinen vetoavainkin on tallella.
Tänään kun tuli pitkä uutisointi Donetskin suomalaisista palkkasotilaista Donbassin alueelta, mukana tietenkin Bäckman ja Janetskin.
Oletin heti, että nyt tulee sotasiiven avaus asiasta … vaan jostain syystä ei ole näkynyt. Olettaisin, että kyllä tavalla tai toisella pian näkyy.
Neljän maissa kävimme Mirrin kanssa lehden haulla. Jäljistä ilmeni. että Mirri oli jo aiemmin postilaatikolla käynyt.
Yöllä oli satanut miltei 5cm lunta ja kylläpä Mirri nautiskeli. Se kieriskeli ja pyöri lumessa ja näki, että sillä oli hillittömän hauskaa.
Riistakamera kertoili sekin, että Mirri ja minä olimme ainoat yön kulkijat. Nuo lumijäljet muuten kertovat paljon, jos on halua opiskella, mm eri eläinten jälkikuviot ovat mielenkiintoisia.
Viro pystyttää itärajalleen 40 kilometriä piikkilanka-aitaa – MTVuutiset.fi
Viro rakentaa aitaa Venäjän vastaiselle rajalleen (iltalehti.fi)
Yllä kaksi linkkliä tuohon paljon puhuttuun Eestin kaakkois – etelä suuntaiseen raja-aitaan. Jälkimmäinen syyskuulta, joten aivan uudesta asiasta ei ole kysymys. Linkit selventävät myöskin tämän aitajutun kokonaisuutta; kysehän on ainakin kaksijakoinen. Salakuljettajat ja muut luvattomat rajanylittäjät.
Rajalinjahan, varsinkin Venäjälle on viime syksyyn asti ollut, varsin epämääräinen ja osittain määrittämätönkin. Näiltä alueilta ei Venäjän ja Eestin osalta ole edes virallista rajasopimusta. Nyt kuitenkin tämä epämääräisyys hieman helpottaa jos tosin tämä piikkilankaosuus määritellään Eestissä väliaikaiseksi rajaksi eikä se ole edes yhtenäinen aita.
Yksi asia on myöskin eestiläiset maanomistajat, pakkolunastussumma koetaan pieneksi ja ymmärtää voi kun osa maanomistajista saa tuloja mm kaupallisesta metsästyksestä, riistaeläinten rajanylitykset estyvät ja pelätään riistakantojen kärsivän.
Olipa niin tai näin, raja-aita jakaa valtioiden alueita kuin myöskin eestiläisten mielipiteitä.