Roope Lipasti pohtii Ylen kolumnissaan tämän hetken ilmiöitä ja on sitä mieltä, että kenties vaarallisimpia ovatkin hyväntahtoiset ihmiset. Siis ne, joilla hyvä tarkoitus pyhittää kyseenalaisetkin keinot tavoitteiden saavuttamiseksi. Pahisten käytös ja teot ovat helpommin ennakoitavissa ja heidän tekemisiinsä voidaan varautua.
Tälläinen ajatus tulee väkisinkin mieleen, kun seuraa maailman tapahtumia ja käytävää keskustelua. Vaaditaan kirjarovioita, elokuvien sensurointia ja pannaan julistamista, patsaiden kaatamista jne. Suomessakin esim. poliisin puolueettomuus instituutiona on asetettu kyseenalaiseksi näiden hyvää tarkoittavien taholta. Puhutaan poliisissa esiintyvästä rakenteellisesta syrjinnästä.
Asiat nähdään hyvin mustavalkoisina. Keskitietä ei useinkaan ole. Ääripäiden välillä jako ”meihin” ja ”teihin” tapahtuu nopeasti toista osapuolta kuuntelematta. Leimakirveet iskevät ja some täyttyy syytöksistä.
Ehdoton oikeassa olemisen illuusio saa ihmiset väheksymään muiden mielipiteitä ja luokittelemaan ne roskaksi. Eräs ministeri jopa luokitteli eriävät mielipiteet paskapuheeksi.
Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan. Tämä on mielestäni liian hallitseva ajatusmalli käytävässä keskustelussa.
Muun maailman tapahtumien myötä Suomessa on jälleen kerran herännyt keskustelu osallisuudestamme kolonialismiin ja orjuuteen. Eräät näkevät myös suomalaiset osallisina vuosisatojen takaiseen sortoon ja mielivaltaan.
Se, että jotkut suomalaiset joutuivat mukaan siirtomaatoimintaan meitä alistaneiden Ruotsin ja Venäjän toimien yhteydessä, ei saa minua tuntemaan syyllisyyttä ja esittämään joka käänteessä anteeksipyyntöjä historian tapahtumista.
Se, että brittiläisen imperiumin purjelaivat oli käsitelty suomalaisella tervalla ei tee suomalaisista riistäjiä.
Ei se, että yksi suomalainen toimi aikanaan laivurina Yhdysvalloissa ja toimitti ammattinsa puitteissa tavaraa Konfederaation joukoille, tee nykypäivän suomalaisista orjuuden kannattajia.
Kaikesta tuosta yllämainitusta meidän kuitenkin tulisi joidenkin mielestä kantaa vastuuta ja tuntea huonoa omaatuntoa. Itse en moiseen näe tarvetta.
Meillä on kyllä tehty aikojen myötä virheitä maamme nykyisten rajojen sisällä ja nämä teot on syytä tunnustaa. Näin on tehtykin ja aiheutettuja vahinkoja on pyritty vuosien myötä korjaamaan.
Tehdyt virheet tulee tunnustaa, mutta ei meidän tarvitse kantaa vastuuta ja tuntea huonoa omaatuntoa sellaisista historian tapahtumista, joissa emme oikeastaan ole olleet edes sivustakatsojan asemassa.
