Vihollisen vihollinen on ystävä

Vihollisen vihollinen on ystävä, on jo hyvin vanha ja edelleen hyvä opetus.

Sitä opetti mm. Suomen Tasavallan presidentti ja suojeluskuntavääpeli Svinhufvud.

Vihollisen vihollisen kanssa ei edes tarvitse olla kaikesta samaa mieltä – yhteistyö voi heikentää vihollista, josta sitten on hyötyä molemmille osapuolille. Ns. Win-win. Aina se ei tietenkään ole pitkällä tähtäimellä hyödyllistä, mutta silti opetus kannattaa pitää mielessä.

Suomen kannalta ehdottomasti tärkein ja sotilaallisessa mielessä käytännössä ainoa vihollinen on imperialistinen roistovaltio Venäjä.

Otsikon mukaista opetusta mielessä pitäen Suomen valtiojohdon kannattaisi kaveerata Venäjän vihollisten kanssa.

Venäjä pitää vihollisenaan mm. Viroa ja Suomi aivan oikein kaveeraa Viron kanssa. Suomi on mm. kouluttanut virolaisia upseereita ja rajavartijoita. Suomi on lahjoittanut Virolle kenttätykkejä ammuksineen ja varusteineen, sekä antanut Viron kenttätykistölle koulutusta ja antanut heidän harjoitella kovapanosammunnoin Suomessa. Itse olen ollut (ja olen) Suomen valtion linjalla jo yli 26 vuotta auttaen Viron maanpuolustuksen rakentamisessa.

Suomen pitäisi mielestäni pitää otsikossa mainittua faktaa mielessä myös mm. Georgian, Ukrainan ja Tshetshenian suhteen – puhumattakaan Puolasta. Venäjän vihollisia olisi Suomen oman edun mukaista tukea, vaikka vain salaa.

Poliisi poisti lippuja mielenosoituskulkueesta

Pohjoismaisen vastarintaliikkeen (tms.) mielenosoituksessa oli kansallissosialistisen työväenpuolueen hakaristilippuja. Ne kantajineen poistettiin mielenosoituksesta poliisin toimesta.

Suomen lainsäädännössä ei ole kielletty lippuja, eikä muita symboleita.

Tämä tapaus pitää mielestäni selvittää perinpohjaisesti. Jos hakaristilippuja ei saa kantaa rauhallisessa mielenosoituksessa, niin sitten pitää vastaavasti kieltää ja estää kommunistien lippujen kantaminen julkisesti.

Saksan kansallissosialistit ovat tehneet rikoksia ihmisyyttä vastaan, joten on ymmärrettävää heidän lippuja vastaan tunnettu närkästys  – kommunistit ovat kuitenkin tehneet karkeasti 20 kertaa enemmän rikoksia ihmisyyttä vastaan, siksi vastaava käytäntö pitää ottaa kommunistilippujen sekä sirppi ja vasara symboleita kohtaa.

Tai sitten sallia molempien symbolit.

Itsenäisyyspäiväni

Minulla ei yleensä ole tapana kertoa tekemisistäni etukäteen julkisuudessa. Nytkään en sitä tee yksityiskohtaisesti.

Huomenna on taas Suomen Itsenäisyyspäivä. Minulle se on ehdottomasti tärkein päivä vuodessa – kaikki muut päivät vuodessa ovat vain tavallisia päiviä, jolloin voi tehdä mitä hyvänsä.

Yleensä Itsenäisyyspäiväni ohjelma on karkeasti seuraava:

  1. Herätys ihan normaalisti noin kello 6 aamulla;
  2. Aamutoimet ja aamupala normaalisti;
  3. Kuuntelen noin kello 9 radiosta ohjelman Lipunnosto Tähtitorninmäellä;
  4. Ripustan osan kunniamerkeistäni vanhan suomalaisen maastopukuni M91 rintaan;
  5. Syön hieman jotakin hyvää ennen sankarihaudoille lähtöä;
  6. Seppeltenlasku sankarihaudoille noin kello 12, usein olen laskemassa seppelettä siinä maastopuvussani;
  7. Paikallinen Itsenäisyyspäivän juhla – ellen joudu olemaan sotaharjoituksessa Virossa;
  8. Itsenäisyyspäivän juhla-ateria – hyvää syötävää ja hyvää juotavaa.
  9. Kello 18 sytytän nimenomaan kaksi kynttilää ikkunalle – se traditio on peräisin Jääkäriliikkeestä ennen Suomen voitokasta Vapaussotaa Venäjää vastaan vuonna 1918. Kaksi kynttilää merkitsi etappitalon ikkunalla, että on turvallista saapua – ryssien kätyreitä ei ole paikalla.

Terveisiä sotaharjoituksesta palattua

Tulin juuri kotiin yli kaksi viikkoa kestäneeltä Viron keikalta.

Jo ennen lähtöä suunnittelin ja valmistelin harjoitusta varsin perusteellisesti mm. karttojen, satelliittikuvien ja ilmakuvien perusteella. Perillä suoritin sitten useita maastotiedusteluja viimeistellen mm. väijytysten paikkoja, jopa kylkimiinojen ja viuhkapanosten paikkoja.

Harjoituksessa tehtiin ylivoimaisen vihollisen suurelle kolonnalle pieniä väijytyksiä hyvin pienien osastojen (partio) toimesta niin, että kolonna joutui pysähtymään vähän väliä ja kärsi merkittäviä tappioita. Harjoitusvastustaja yritti toki välttää tappioita lähettäen jalkaväkeä ajoneuvojen edessä yrittämään löytää väijytyksillä viivyttäviä partioita.

Sissitoiminta on poikaa. Hyvin valmistellut väijytykset ovat tehokas keino kuluttaa ja hidastaa vihollista. Iso väijytys vaikkapa joukkueen voimin tietää suuria omia tappioita.

Sää oli hankala: vähän lunta maassa ja sammal osittain jäässä, joten jälkiä tuli väistämättä. Sissien kuten minun piti sekä lakaista jälkiä kuusenoksalla, että tehdä runsaasti valejälkiä. Hyvin sujui.

Liikkumatta vihollisen odottaminen on ikävää puuhaa kun on pakkasta ja kova tuuli. Minullakin oli väijytyksessä vaatetta kunnolla ja huopavuoriset kumisaappaat, mutta teki mieli liikkua. Liike paljastaa hyvinkin naamioituneen sotilaan. Nytkin harjoitusvastustaja lähetti ensin jalkaisin kulkeneen tiedusteluosaston  tutkimaan epäilyttäviä paikkoja ja sitten kaksi ajoneuvoa (tiedusteluosasto) kaukana varsinaisen kolonnan edellä liikkumaan hitaasti läpi epäilyttävän kohdan tähystäen sivuille. Eipä auttanut.

Mainilan laukaukset Asovan merellä?

Venäjä teki tahallisen aggression, aseellisen hyökkäyksen, Ukrainaa vastaan kansainvälisellä vesialueella Asovan merellä 25.11.2018.

Ukrainan laivaston  kolme alusta olivat matkalla Ukrainalaiseen satamaan Ukrainan alueelle Asovan meren rannalla. Alukset olivat ilmoittaneet etukäteen tulostaan Kertsin salmen liikennevalvontaan normaalisti.

Ukrainalainen osasto otti yhteyttä lähestyviin venäläisaluksiin ilmoittaen, että he eivät avaa tulta venäläisaluksia vastaan – mutta ryssät avasivat tulen ukrainalaisaluksia vastaan aiheuttaen tappioita Ukrainalle.

Venäjä on uhitellut jo pidemmän aikaa Asovanmerelläkin aikoen selvästi ottaa sen meren sisämerekseen, vaikka Ukrainalla on täysin laillisesti pitkälti rantaviivaa merellä.

Venäjä on häirinnyt vakavasti kauppalaivojen liikennettä Ukrainan alueella oleviin satamiin ja satamista, aiheuttaen taloudellisia tappioita Ukrainalle, laivayhtiöille ja satamille.

Olisikohan kyseessä Venäjän yritys saada Ukraina polttamaan päreensä ja iskemään vaikkapa venäläisiin laivoihin, jotta Venäjä saisi tekosyyn täysimittaiseen (eikä vain piilotettuun) sotaan Ukrainaa vastaan?

Arvokonservatiivi homo?

Verkkouutisissa kerrotaan Saksan liittokansleri Angela Merkelin paikalle pyrkivästä miehen kanssa naimisissa olevasta miehestä, joka olisi arvokonservatiivi.

Minä olen luullut, että arvokonservatiivit kannattavat miehen ja naisen välistä avioliittoa – olenkohan ollut väärässä.

Olemme valittamisen mestareita

Kirjoitin karkeasti viikko sitten Virossa yllätyksenä järjestetystä valmiusharjoituksesta, jossa yhden pataljoonan 1248 reserviläiselle lähetettiin kutsu, että heidän on ilmoittauduttava pataljoonan perustamispaikassa viipymättä – eli niin nopeasti kuin mahdollista.

Olen ihmetellen kauhiasti seurannut muutamilta reserviläisiltä julkisuuteen annettua palautetta harjoituksesta.

Joku valitti, että kaikille ei riittänyt perustamispaikalla sormikkaita, vaan niitä tuotiin sitten myöhemmin metsään.

Joku valitti, että maastopuku ei ollut niin hyvä kuin oli ollut varusmiespalveluksessa, vaan vanhempaa mallia.

Joku valitti, että kun osa reserviläisistä tuli paikalle läheltä nopeasti, niin he joutuivat odottamaan ennen kuin heille osoitettiin mielekästä tekemistä.

Joku valitti, ettei ollut saanut kutsua. Se taas johtui yleensä siitä, ettei henkilö itse ollut ilmoittanut voimassa olevia yhteystietoja, kuten on määrätty.


Niin, on aivan helvetin helppoa ja mukavaa valittaa pikkuasioista.

Kannattaisi huomata, että yllätysharjoitus oli yllätys myös sen pataljoonan kantahenkilökunnalle. Viron hallitus päätti sormia napsauttamalla, että nyt se pataljoona aseisiin per heti.

Osa siitä henkilökunnasta oli varusmiesten kanssa maastossa maastoharjoituksessa kun tuli käsky perustaa sodanajan pataljoona heti. Eivät he sieltä maastosta päässeet nolla-ajassa perustamispaikkaan johtamaan perustamista.


Valittajat eivät huomanneet sitäkään, että kaikki oleellinen varustus taisteluvalmiuden kannalta heille kuitenkin jaettiin samantien – ja pataljoona saavutti taisteluvalmiuden nopeasti noin 90% tasolla.

Kukaan ei edes valittanut liian pienistä saappaista – joka oli tilanne Suomessa Talvisodan alussa. Suurelle osalle sotilaita jaettiin Suomessa suunnilleen kokardi ja vyö – kaikille ei riittänyt edes torrakkoa.


Siinä valittajat olivat oikeassa, että olisi heti pitänyt käskeä jotakin mielekästä tekemistä sen armeijan iänikuisen odottamisen sijaan.

Ensimmäisenä saapuneita olisi pitänyt määrätä rynkyn kanssa suojaamaan perustamispaikkaa. Hieman myöhemmin tulleita kaivamaan poteroita ilmahyökkäysten varalta ja perustamispaikan puolustamista varten.

Tuulivoiman ”hyötysuhde” alle 1,5%

Vilkaisin juuri mitä Suomen tuulivoimalle oikein kuuluu – Fingridin sivulta.

Tuulivoimalat tuottivat 7.11.2018 kello 16.15 yhteensä teholla 26 MW. Kun rakennettua tuulivoimaa on taatusti yli 1800 MW, niin se tarkoittaa, että tuulivoimaloiden hyötysuhde on alle 1,5%.

Tuulivoima on haitallista sattumavoimaa ja sen tukeminen pitää lopettaa kokonaan.

Kuva viime kuukauden ajalta on tällainen:

Ja tältä kuluvalta kuulta:

Suomalainen sissitoiminta – Jarkko Kemppi (kirja)

Vuonna 2013 ilmestyi otsikon mukainen, kookas (noin 35x25cm), kuvitettu kirja suomalaisesta sissitoiminnasta.

Kiitän kirjaa siitä, että se ei ole suomettunut tai uussuomettunut, kuten jotkut kaltaiset uudemmat kirjat. Esimerkiksi Vapaussotaa on käsitelty aivan oikein Suomen ja Venäjän välisenä sotana, eikä ole sorruttu kirjoittamaan suomettuneesti esimerkiksi sisällissodasta (sivu 29). Suojeluskuntien merkitystä korostetaan aivan kuten pitääkin (esim. sivu 42). Talvisodasta kerrotaan aivan oikein mm. että ”puna-armeijan päätehtäväksi tuli Suomen puolustuksen murtaminen ja koko maan miehitys” (sivu 54). Jatkosodan alusta kerrotaan tapahtumia kuten ne tapahtuivat – Venäjä oli hyökkääjä ja sodan aloittaja. Myös Jatkosodan jälkeisestä asekätkennästä sissisotaa varten kerrotaan varsin hyvin.

Sissitoimintaa eri aikoina on käsitelty hyvin monipuolisesti. Sissitoiminta on ansainnut tällaisen kirjan.

Monia uudempia suurikokoisia ja hyvännäköisiä kirjoja en voi suositella suomettuneisuuden tai uussuomettuneisuuden vuoksi, mutta tätä kirjaa suosittelen.

Kovia tosiasioita Suomen käymistä sodista

Näyttää ihan siltä, että viime vuosina osa suomalaisista on uussuomettunut, osa on toki koko ajan ollut ryssien kätyreitä, jotkut ovat nielleet ryssien ja kommunistien propagannan ”karvoineen”, joillakin ei ymmärryskyky riitä monimutkaisten asioiden ymmärtämiseen, jotkut ehkä elävät vihasta – ja voi olla ziljoona muutakin syytä valheiden levittämiseen sotahistoriasta ja Suomen historiasta.

Kun neukkula näytti olevan voimissaan, niin monet kyllä tiesivät totuuden, mutta itsesensuroivat julkisia mielipiteitään. Jotkut olisivat halunneet julkaista totuuden, mutta heidän kirjoituksensa sensuroitiin tai julkaisu estettiin kokonaan.

Kun neukkula kemahti noin vuonna 1991, niin näytti aivan siltä kuin pato olisi murtunut ja totuudenmukaisia kirjoituksia historiastamme tulvi julkisuuteen niin kirjoissa kuin lehdissä. Se oli vapauden huumaa, josta ainakin minä nautin suunnattomasti.

Kun Venäjä hyökkäsi Georgiaan vuonna 2008, niin silloin jotkut tahot (kuten esimerkiksi Väyrynen) olivat taas suomettuneita väittäen Georgian hyökänneen. Oletan, että yleisemminkin oltiin varovaisempia totuuden julkituomisessa, mutta ei vielä mitenkään hälyttävästi. Edelleen julkaistiin tosiasioita kertovia kirjoja ja kirjoituksia, mutta oli jo uussuomettumista havaittavissa.

Kun Venäjä hyökkäsi Ukrainaan vuonna 2014, niin se saattoi hyvinkin olla käännekohta uussuomettumisessa – en ole tutkinut asiaa, vaan vain oletan. Jotkut tahot kertoivat aivan oikein siitä mitä tapahtui Ukrainassa.

Jostakin minulle tuntemattomasta syystä kuitenkin tarkoituksellisesti tai sattumalta uussuomettuminen näyttää puhjenneen kukoistukseen. Alettiin taas valehtelemaan Suomen historiasta, vaikenemaan tosiasioista, jne. En tiedä oliko kyseessä Kremlistä tullut ohjaus, Kremlin pelko, vai mikä motiivi – sitä pitäisi tutkia.

Kertaan ihan pikkuisen Suomen historiaa, jota suomettumisen aikana valehdeltiin ja nyt uussuomettumisen aikana taas valehdellaan.

  1. Vapaussota. Vuonna 1918 Suomi joutui käymään Vapaussodan Venäjää vastaan, sillä Venäjä ei vetänyt miehitysjoukkojaan Suomen alueelta. Päinvastoin Venäjä lähetti lisää joukkojaan hyökkäämään itsenäisen Suomen kimppuun. Se yritetään valehdella sisällissodaksi.
  2. Talvisota. Vuonna 1939 Venäjä hyökkäsi Suomen kimppuun yrittäen valloittaa koko Suomen. Yritetään aktiivisesti ”unohtaa” että Venäjä rikkoi törkeästi voimassa olleita Hyökkäämättömyyssopimusta, Tarton rauhansopimusta, allekirjoittamaansa YKn edeltäjän Kansainliiton peruskirjaa ja sopimusta rajaselkkausten selvittämisestä. Sota muka vain alkoi noin vaan, tai jopa Suomea syyllistetään sodan alkamisesta.
  3. Jatkosota. Nimenomaan Venäjä hyökkäsi jälleen ENSIN, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota. Venäjä hyökkäsi alkaen 22.6.1941 kello 6.05. Kuinka ollakaan historiankirjoitusta vääristellään yleisesti väittäen Suomea hyökkääjäksi. Minusta se on ihan perseestä.