Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kansanedustaja Eero Lehti (Kok) on ynnännyt, että se maksanee 700-1000 miljoonaa euroa vuodessa.
Hänen mukaansa arvio esimerkiksi kielikoulutuksen osalta on että kolmannes oppii ja kaksi kolmannesta ei opi – mutta niidenkin kahden kolmanneksen kulut menevät veronmaksajien pussista.
Jotkut poppamiehet väittivät, että koko Suomeen tulisi kovaa pakkasta, vaan ei sitä ole ainakaan vielä näkynyt.
Tänään 27.1.2019 kello 15.43 oli Helsingissä -18; Jyväskylässä -22; Oulussa -18; ja Rovaniemellä -24 astetta. Jossakin Turun seudulla oli vieläkin vähemmän pakkasta.
No, sen verran sitä pakkasta kuitenkin oli, että tuulivoimalat taisivat jähmettyä koko Suomessa niin, etteivät jaksaneet tuottaa sähköä. Koko Suomen tuulivoimalat tuottivat silloin sähköä yhteensä teholla 44 MW. Kun Suomessa on rakennettua tuulivoimaa yli 2000 MW, niin silloin tuulivoiman ”hyötysuhde” oli noin 2%. Kun on sunnuntai, niin kulutusta oli vain 13 008 MW ja Suomeen tuotiin sähköä nettona teholla 4159 MW.
Jos se pakkanen olisi oikeasti tullut huomiselle arkipäivälle, niin olisikohan sähköä riittänyt kun vesivoimaloiden vesivarat ovat vähissä ja ryssätkin taitavat arkipäivinä itse tarvita sähkönsä.
Tuulivoimaloiden, jotka ovat haitallista sattumavoimaa, kaikenlainen tukeminen pitää lopettaa kerta kaikkiaan.
Pitää unohtaa Fukushiman tsunami ja rakentaa runsaasti uutta ydinvoimaa.
Viron ”Hesari” – Postimees-lehti teki virolaisen puolueen EKRE puheenjohtajasta Mart Helmestä loistavan haastattelun.
Suomalaisten toimittajien pitäisi ottaa tästä oppia.
Toimittaja esittää kriittisiä, jopa ilkeitäkin, kysymyksiä – mutta antaa haastateltavan rauhassa vastata kysymyksiin pitkältikin jos haastateltava niin haluaa.
Tällä tavoin tulee lukijoille selväksi sekä henkilön ominaisuudet, että puolueen kannat tärkeisiin kysymyksiin.
Itse en ole EKREn kannattaja, mutta tämä haastattelu oli aivan loistava, sitä lukiessani välillä jopa nauroin itsekseni.
EKRE on tiukka maahanmuuton vastustaja ja Mart Helme mm. kannattaa kuolemanrangaistusta raskaisiin rikoksiin syyllistyneille. EKREllä on jopa puolustusministerikanditaatti valmiina ennen vaaleja – tuttavani everstiluutnantti Leo Kunnas.
EKRE haluaa, että Viro jää virolaisten kansallisvaltioksi, eikä Virosta tule kolmannen maailman ylijäämien roskakoria.
EKRE haluaa tehostaa Viron maanpuolustusta. Tarvitaan kauas kantavaa ilmatorjuntaa, jne., jne. Kun Viro on pitkän Venäjän miehityksen vuoksi köyhä, niin Viron pitäisi EKREn mielestä pyytää aseapua USAlta.
Tätä kirjoittaessani minä katsoin koko haastattelun – niin hyvää haastattelua on minun mielestäni ihan turha odottaa suomalaiselta medialta – aivan loistava.
Tämä Sipilän hallitus on vatuloinut, sekä ”soutanut ja huovannut”.
Suomen työttömyysaste oli kuitenkin noussut tilastokeskuksen mukaan joulukuussa 2018 yli hallituksen tavoitteen, eli 72,5 prosenttiin.
Työttömien lukumäärä väheni peräti 36% vuoden takaisesta.
On syntynyt ihan oikeita vakinaisia työpaikkoja.
Punavihreä hallitus ei olisi onnistunut näin hyvin – se on varma asia.
Ennen Vapaussotaa ja punakapinaa mm. Turussa ja Porissa perustettiin mieslukuisia suojeluskuntia, mutta niille ei onnistuttu hankkimaan merkittävää määrää sotilasaseita, kuten kunnollisia kiväärejä. Siten ne olivat alivoimaisina punakaarteihin ja Venäjän miehitysjoukkoihin pakotettuja toimimaan matalalla profiililla ja kerääntymään suuremmaksi joukoksi Uuteenkaupunkiin.[i]
Tammikuun viimeisenä päivänä vuonna 1918 suojeluskunta teki ensimmäisen sotatoimensa riisumalla aseista venäläisten kuusimiehisen vartioston kaupungin puhelinasemalla. Saalis oli kuusi kivääriä.[ii]
1.2.1918 alkoi joukon järjestäminen ryhmiin, joukkueisiin ja komppanioihin. Ensimmäisen viikon aikana joukko kasvoi lähes 600 miehen vahvuiseksi.[iii] Aseita oli vain 113 kivääriä, joista suuri osa vanhanaikaisia Berdaneita, ja yksi konekivääri. Patruunapula oli huutava jo ennen ensimmäistäkään varsinaista taistelua.
Vihollisen ylivoima oli hirvittävä. Vähin asein, ja varsinkin ammuksin, ei ollut hyökättävissä vihollisen tukikohtiin lisäaseiden saamiseksi. Läpimurto pohjoiseen muiden hallituksen joukkojen yhteyteen tuntui myös mahdottomalta niin kaukaa vihollisen selustasta. Aseita yritettiin pyytää Suomen Tukholman suurlähetystön kautta laivalla. Toiseksi viimeinen sähkösanoma Tukholmaan kuului: ”Ellei aseita saavu, tuhoutuu Uudenkaupungin Suojeluskunta.”[iv]
Läpimurtoa pohjoiseen valmisteltiin, mutta lopulta päätökseksi tuli lähteä jäitse Ahvenanmaalle mahdollisimman nopeasti, salassa ja harhauttaen.[v]
”Lähtöpäivä. torstai helmikuun 7, oli sumuisen raaka. Sateli räntää. Jälkien peittämiseksi oli suojeluskunta jaettu kahteen osastoon: I ja II komp. everstin johdossa ja kuormaston seuraamana ajoi hevosilla kaupungin etelätullista Lokalahden kirkonkylään, III ja IV komp. taas Fabritiuksen johdossa marssiessa jalkaisin maanteitse pohjoiseen. Kaarroksen tehtyään tuli tämä osasto meren jäälle, mistä käänsi suuntansa eteläiseksi. Jäällä oli vettä paikotellen puolisääreen.”[vi]
”Vuorokauden pysyi joukko alallaan Brändössä. Jääsuhteet näyttäytyivät poikkeuksellisen hyviksi. Sunnuntaina, helmikuun 10:nä, suoritettiin kauniin sään vallitessa matka Lappveden poikki Kumlingeen, jossa väestö osoittautui ystävälliseksi ja vieraanvaraiseksi ja jossa, etenemismääräystä odotellessa Vårdöhön ja Ahvenan mantereelle lähetetyiltä tiedustelijoilta[saatiin tietoja – jpu], kunta järjestettiin kiinteämmäksi ja pantiin miehistölle toimeen sotilaallisia harjoituksia mm. kotitekoisten pommien heittämisessä. Kunnan pomminvalmistusosasto samoinkuin telefonikomennuskunta todistautuivat seuraavina päivinä erittäin toimellisiksi ja valppaiksi. Kiinteämmän sotilasjärjestyksen aikaansaamista tarkoitti niinikään sotilasvalan vannottaminen Suomen lailliselle hallitukselle, mikä erittäin harvasanainen vala ja yksinkertainen toimitus teki juhlallisen vaikutuksen koko joukkoon, jolla sotilaallisena tuntomerkkinä oli kapea valkoinen nauha käsivarsisiteenä.”[vii]
Uudenkaupungin Suojeluskunta oli kapteeni Fabritiuksen komennossa. Venäjän joukkoja arvioitiin olevan Ahvenanmaalla ainakin 800 – 1000 miestä. Fabritius teki sotasuunnitelman, jota sitten myös noudatettiin.
12.2.1918 lähetettiin 10-miehinen partio vangitsemaan Sottungan saarella olevan sotilaspuhelinaseman venäläinen miehistö. Partio palasi tuoden mukanaan neljä vankia, neljä kivääriä, kaksi puhelinta ja puhelinpäiväkirjoja.
13.2.1918 aamulla osasto (I ja II komppania) suojeluskuntalaisia Fabritiuksen johdolla valtasi Prestön lennätinaseman ottaen 19 venäläistä vankia. Sotasaalista tuli mm. 19 kivääriä ja yksi konekivääri. Omat tappiot olivat yksi kaatunut.
15.2.1918 kello 18 oli tarkoitus hyökätä Godbyyn. Jo joukkoja keskitettäessä saatiin vangiksi 8 tiellä vastaan tullutta venäläistä osasto Engblomin toimesta. Vähän myöhemmin vangittiin 36 venäläistä suuresta kolonnasta, jossa oli mm. 8 kenttätykkiä (4,2”) 90 kivääriä ja 16 hevoskuormaa elintarvikkeita. Tykit oli purettu kuljetusta varten osiin, eikä palapeliä osattu kasata. Onneksi seuraavana aamuna saapui apuaan tarjoamaan saksalainen tykistöluutnantti K. Schleutker. Luutnatti Schleutker harjoitti sitten neljälle tykille miehistön.
Boxön linnoitus antautui nähdessään kaukaa suuren suojeluskuntalaisjoukon, vahvistettuna ahvenanmaalaisilla vapaaehtoisilla, lähestyvän ja saatuaan antautumisvaatimuksen – puhelinjohdot oli tietysti katkaistu. Vangiksi otetut ryssät marssivat Kastelholman vankilaan. Boxön linnoitukseen sijoitettiin vartiomiehistöksi yksi joukkue suojeluskuntalaisia ja 40 ahvenanmaalaista. Saggön linnoitus antautui kuultuaan Boxön antautuneen. Saalis oli mm. kaksi kanuunaa ja kaksi konekivääriä.[viii]
Sotatoimet Ahvenanmaan vapauttamiseksi ryssistä näyttivät siten sujuvan varsin hyvin.
Ruotsi ei kuitenkaan halunnut Suomen joukkojen vapauttavan Ahvenanmaata Venäjän joukoista ja siten vakiinnuttavan Ahvenanmaan olon osana Suomea. Ruotsin vehkeilyä, törkeitä valheita, sähkösanomien välittämättä jättämisiä, jne. on yksityiskohtaisesti kuvattu Kai Donnerin kirjasarjassa Suomen Vapaussota. Minulla on asiasta artikkeli, jossa lähteenä on käytetty marsalkka Mannerheimia.
En kuvaa tässä artikkelissa Ruotsin, ruotsalaisten ja osan ahvenanmaalaisista vehkeilyä. Totean vaan, että se vehkeily aiheutti aivan turhia aseleponeuvotteluja, neuvotteluja joukkojen poistamisista Ahvenanmaalta, jne. Tuli turhia katkoja sotatoimiin ja lopulta Uudenkaupungin Suojeluskunnan kuljettamisen Ruotsin kautta Tornioon.
Ruotsi lähetti ilman Suomen lupaa sotilasretkikunnan järeiden sotalaivojen tukemana Suomen alueelle Ahvenanmaalle. Ruotsi myös esti aseiden ja ammusten toimittamisen Suojeluskunnalle.
”Taistelusuunnitelma: III komp., joka oli edennyt Kvarnbosta ja jonka asemapaikaksi oli määrätty Grelsbyn kuninkaankartano, oli kierrettävä luutn. Åhmanin johdolla metsän läpi Godbyn eteläpuolelle ja katkaistava vihollisen perääntymistie. I komp. ja IV komp. oli salmen puolelta lähestyttävä kylää. Tunnussana oli »Mannerheim». Liikkeet onnistuivat täydellisesti. Venäläisten vahdit nähdessään valkokaartilaisten tulevan pakenivat kylään, samalla hetkellä kuului pientä laukaustenvaihtoa kylän etelälaidasta, missä luutn. Åhman parin ryhmän kanssa valtasi yhden konekiväärin, jolloin kaksi ryssää sai surmansa. I komp. ja III komp. oikean siiven päästessä toistensa yhteyteen alkoi saartorengas olla täydellinen; pääjoukko venäläisiä oli heittäytynyt III komp. vasenta siipeä vastaan, mutta huomattuaan tulleensa kierretyksi, antautui satakunta ryssää pienelle suojeluskuntalaisosastolle.
Vankikaravaani, joka hetkeä myöhemmin marssitettiin Kastelholman linnaan, käsitti 130 miestä. Noin 150 kivääriä, 1 kuularuisku, melkoinen joukko ampumavaroja jäi sotasaaliiksi Godbyn valtauksessa.”[ix]
”Tiistaina, 19 p:nä, klo 10 ajoissa aamulla ilmotettiin Godbystä puhelimella, että vihollisjoukko, tällä kertaa Turusta tulleita punakaartilaisia, arviolta ainakin 150 miestä, oli kaikessa hiljaisuudessa päässyt lähestymään kylää ja odottamatta esittänyt etuvartiostollemme ultimatumin antautumisesta. Elleivät meikäläiset alistuisi, oli odotettavissa hirvittävä tykkipommitus ja kylän hävitys. Joukkuepäällikkö Vuorenkoski, jolla oli Godbyssä 28 miestä, sai puhelimessa lyhyet selvät ohjeet; samalla sai I komp. 2 muuta joukkuetta määräyksen rientää Haraldsbystä avuksi ja III komp. käskyn Grelsbystä käsin suorittaa saman kiertoliikkeen kuin sunnuntai-iltana s. o. katkaista punakaartin paluutie Maarianhaminaan. Schleutkerin oli määräaikaan pantava tykkinsä [4 kenttätykkiä – jpu] soimaan. 10 minuutin »antautumisajan» kuluttua punaiset ketjussa lähestyivät kylää ja samaan aikaan alkoi tosiaan heikäläinen Ämnäsin seuduilla oleva tykkipatteri tulen. Vuorenkoski puolestaan avasi hyvin tähdätyn konekivääritulen, joka heti tyrehdytti punaisten etenemisen, mikä pian muuttui hillittömäksi paoksi. Meikäläiset granaattiosumat repivät vihollisen rivit hajalle; tehokkaasti vaikutti asiaan myös III komppanian metsästä suuntaama sivutuli. Tunnissa oli hyökkäys torjuttu ja hieman myöhemmin pakotti Schleutker Ämnäsissä olevan punaisen patterin vaikenemaan. Vihollinen vetäytyi jälleen Gölbyhyn ja Jomalaan.
Punaisilla oli ollut johtajinaan venäläisiä sotilaita ja matruuseja ja monet suomalaisista kaatuneista olivat puetut sotilassinelliin. Niin mm. tunnettu agitaattori Borg Turusta, joka tässä taistelussa sai surmansa ja tavattu kaatuneiden joukossa.
Godbyn puhelinaseman hoitaja, urhea neiti Johansson, teki tämän taistelun aikana muistettavia palveluksia suojeluskunnan asialle. Jäämällä paikoilleen huolimatta kuulien tunkeutumisesta läpi puhelinaseman seinien hän sai mm. ajoissa Haraldsbyhyn tiedoitetuksi, että toinen vihollisjoukko, 300 venäläistä 3 kuularuiskun ja kahden tykin kanssa, oli parhaillaan kiertämässä Finströmin ja Markusbölen kautta meikäläisten selkään.
Tästä alkoi taistelun toinen vaihe.
Grelsbyn kartanoon oli jäänyt taistelun ajaksi ainoastaan pieni vartiosto, josta yllätyksen kautta 4 miestä joutui venäläisten vangiksi, loput peräytyivät. Kartano oli siis vihollisen käsissä, joka harjoitti siellä monenlaista ilkivaltaa. Godbyn-Grelsbyn tien itäpuolitse lähetti Fabritius silloin 22 miestä II komppaniasta Neoviuksen johdolla; länsipuolitse oli III komp. määrä palata entiseen majapaikkaansa ja yhteistoimin edellisen osaston kanssa vallata takaisin Grelsby. Liike onnistui. Kiivaan lyhyen laukaustenvaihdon, jossa ryssät menettivät useita miehiä kaatuneina, nämä peräytyivät etelää ja Strömsvikiä kohti. Neovius joukkoineen ahdisti peräytyjiä Markusböleen saakka majottuen yöksi kylään, kansakoululle. III komppania oli jäänyt entiseen kortteeriinsa Grelsbyhyn. Parilla hyvin tähdätyllä laukauksella, jotka osuivat aivan päärakennuksen viereen, Schleutker oli avustanut tämän tuloksen saavuttamista. Kello 6 illalla oli asema seuraava: II komp. ynnä yksi joukkue III:sta Markusbölessä, II komp. uudelleen Grelsbyssä, I komp. Godbyssä ja IV komp. reservissä ja vahdissa Haraldsbyssä. – –
Menestys oli myös vaatinut uhrinsa: III:n komp. miehistä oli koululainen Söderholm Turusta kaatunut, joitakin lievästi haavottunut ja 4 meikäläisistä joutunut vihollisen vangiksi. Vastustajalta oli jäänyt jälkeen 22 ruumista, mutta kertoivat paikkakuntalaiset näiden kuljettaneen vielä kymmenittäin kaatuneita ja haavottuneita mukanaan.”[x]
[i] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 136-151
[ii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 151
[iii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 152
[iv] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 157
[v] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 158
[vi] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 159-160
[vii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivu 163
[viii] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 164-178
[ix] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 187-189
[x] Kai Donner, et al – Suomen Vapaussota III; 1921; sivut 191-194
Perjantaina kaksi Venäjän Su-34 törmäsi toisiinsa. Tänään Venäjän strateginen pommikone Tu-22M3 putosi.
Mitä enemmän Venäjän koneita tippuu sen parempi.
Puolueiden puheenjohtajien mielestä Suomen pitäisi hankkia monitoimihävittäjiä seuraavasti:
Kok, kepu, KD, RKP: 64 kpl
Sin: enemmän kuin 64 kpl
SDP, Vas, Vihr, PS: vähemmän kuin 64 kpl
Katsokaapa viimeisin Ben TV. Kansanedustaja Ben Zyskowicz kertoo mm. että tänään tapahtuvalla Kokoomusristeilyllä tapahtuu tietysti ”rajua ryyppäämistä ja villiä seksiä”.
Kävin tänään hiihtämässä tavallisilla ikivanhoilla latusuksillani (Peltonen). Aamulla oli pakkasta 18 astetta, en tiedä mitä oli kun hiihdin.
Sukseni oli voideltu suunnilleen -10 astetta varten – en rakasta suksien voitelua, joten voitelu on aina sama (noin kerran vuodessa).
Tällä kertaa ei suksi luistanut, eikä pitänyt, mutta muuten oli aivan hyvä keli. Hiihdin kaksi ja puoli tuntia suksilla, joissa ei ollut luistoa, eikä pitoa.
Se ei kuitenkaan haitannut minua pätkääkään. Nautin upeasta suomalaisesta luonnosta ja kuntoilusta. Vaikka olin pukeutunut hyvin kevyesti, niin hiki virtasi ihan perusteellisesti.
Kaikki hyvin.
Raimo Ilaskivi ei taatusti ole pyrkimässä yhtään mihinkään, eikä yritä saavuttaa itselleen minkäänlaista hyötyä. Uskallan olettaa, että hänellä entisenä Helsingin ylipormestarina on ihan kohtuullinen eläke – ja ikääkin on jo kertynyt varsin kunnioitettavasti.
Kyseinen blogikirjoitus löytyy ainakin täältä:
https://blogit.iltalehti.fi/raimo-ilaskivi/2019/01/13/kauan-se-silmien-avautuminen-kestikin/