Sopivan mansellismielinen blogialusta
Kaikki Suomen tuulivoimalat tuottivat yhteensä sähköä teholla 5 MW 11.5.2019 kello 12.58, eli tuulivoiman ”hyötysuhde” oli vain noin 0,2 %.
Se ei ole ollenkaan harvinaista. Minä vaan ihmettelen että miten se voi tällä hetkellä olla niinkin korkea. Ilmatieteenlaitos nimittäin näyttää tuulen nopeuksiksi rannikolla 2; 3; 2 ja 2 m/s. Niillä tuulen nopeuksilla myllyt eivät pyöri.
Niin, kyseessä on kotisivuni vierailulaskuri. Siitä puuttuu huomattava määrä vierailuja kotisivun alkuajoilta ja uudelleen hyvin huomattava määrä ajalta kun jouduin vaihtamaan kotisivuni uuteen osoitteeseen.
Tänä aamuna laskuri näytti lukemaa 1 660 042, eli tänään päiväsaikaan on ollut 330 vierailua.
On jännää, että jos syystä tai toisesta en kirjoita kotisivulleni uusia artikkeleita moneen päivään, niin päivittäisten (ei vuorokautisten) vierailujen määrä tippuu jopa alle kahdensadan. Vuorokaudessa on tietysti enemmän kuin päivässä. Jos taas julkaisen useana päivänä peräkkäin uusia artikkeleita niin vierailujen määrä kasvaa oleellisesti.
Kotisivullani on saatavissa laskurin lisäksi myös varsin monipuolinen statistiikka. Sieltä näkee, jos joskus viitsii vilkaista, myös mistä maista vieraillaan, mitkä ovat kiinnostavimmat artikkelini, jopa mitä käyttiksiä ja selaimia vierailijat ovat käyttäneet minkin verran. Näkyy miten monesta eri IP-osoitteesta on vierailtu, jne.
Tämä varsinainen kaikille näkyvä vierailulaskuri kuitenkin antaa hyvän näytön kiinnostuksesta.
Esimerkiksi Pirkan Blogeissa kirjoittamani artikkeli kiinnostaa parhaimmillaan noin 50 vierailijaa päivässä ja huonoimmillaan ei juuri ketään. Ero kotisivuuni on hyvin merkittävä.
Pirkan Blogeissa voi kuitenkin myös keskustella artikkelista – eli saada palautetta. Se on Pirkan Blogien hyvä puoli verrattuna kotisivuuni. Kotisivustani saan palautetta lähinnä sähköpostilla ja puhelimitse – toki joskus kirjeitsekin.
Varmaankin hyvinkin moni ajattelee, että sotia ei saisi olla – ne ovat huono asia? Näin minä oletan.
Tiedän eri sotien historiasta sotahistorioitsijana varsin paljon. Olen lukenut sodista faktaa varmaankin enemmän kuin kukaan tämän foorumin kirjoittajista ja taatusti kirjoittanut sotahistoriallisia artikkeleita enemmän kuin kukaan tämän foorumin kirjoittajista – omalla oikealla nimelläni.
Artikkeleistani osa löytyy kotisivultani, vaan vain osa.
Siten mielipiteelläni sodista luulisi olevan ainakin jonkin verran painoarvoa.
Varsinainen ongelma ei suinkaan ole sota, vaan miksi ja ketä vastaan sotia käydään.
Kommunistien mielestä kaikki Venäjän ja muiden kommunistien käymät hyökkäyssodat ovat tietysti hyviä sotia – olihan niiden tarkoituksena alistaa yhä uusia valtioita ja kansoja kommunistien brutaaliin orjuuteen. Minä olen tietysti asiasta päinvastaista mieltä.
Varmaankin hyvin moni suomalainen on kanssani samaa mieltä siitä, että Suomen Venäjää vastaan käymät Vapaussota, Talvisota ja Jatkosota olivat oikeutettuja sotia, sillä niissä Suomi puolusti vapauttaan ja itsenäisyyttään Venäjää vastaan.
Entäpä muut sodat?
Niistä varmaankin syntyy enemmän erimielisyyttä, mutta:
1. Ensimmäisestä Maailmansodasta syytetään aiheettomasti Saksaa, vaikka varsinainen syyllinen on Venäjä. Venäjä halusi sen sodan laajentaakseen valtapiiriään.
2. Myös Toisesta Maailmansodasta syytetään Saksaa, vaikka kuinka ollakaan nimenomaan Venäjä halusi saada aikaan myös sen sodan.
Venäjä oli niin ovela, että sai länsivallat taistelemaan keskenään, jotta Venäjä sitten myöhemmin voisi valloittaa koko sodissa heikentyneen Euroopan. Nimenomaan Venäjä olisi hyökännyt heinäkuussa 1941 maailmanhistorian suurimmin voimin valloittamaan koko Euroopan – aluksi.
Silloin länsivaltojen olisi pitänyt yhdessä taistella kommunistidiktatuuria Venäjää vastaan, eikä keskenään. Sota sinänsä ei ollut väärä, vaan se, että länsimaat taistelivat toisiaan vastaan. Kun Saksa oli lyöty, niin Englannin pääministeri Churchill tajusi, että vituiks meni: ”Taisimme teurastaa väärän sian.”
Näin jälkiviisaana arvostellessa näkee selvästi, että Japanin hyökkäys USAn kimppuun oli virhe. Japanin olisi pitänyt hyökätä liittolaisensa Saksan vihollisen Venäjän kimppuun.
——
Jne., jne.
Englantilaisten, saksalaisten, japanilaisten, jenkkien, jne. olisi pitänyt taistella imperialistista roistovaltiota Venäjää vastaan, eikä keskenään.
Seinäjoki ja Vaasa olivat Suomen armeijan joukkojen, joita kutsuttiin valkoisiksi, hallussa. Nämä suojeluskuntajoukot olivat Vapaussodan ensimmäisinä päivinä saaneet riisuttua melkoisen määrän venäläisiä miehitysjoukkoja aseista ja siten saaneet sotasaaliina merkittävän määrän sotavarustusta ja aseita.
Karjalan kannaksella suojeluskuntajoukot pitivät hallussaan Vuoksen ylimenopaikkoja, jotka olisivat myöhemmin erittäin tärkeitä, että saadaan katkaistua Pietarista tuleva materiaali- ja miehistövirta Suomea vastaan.
Siihen aikaan maantiet olivat varsin kehnoja, joten rautateitä tarvittiin välttämättä sekä joukkojen, että materiaalin kuljetukseen. Suomen armeijan oli välttämättä saatava pidettyä Haapamäen rautatiesolmukohta hallussaan, jotta pysyi Seinäjoki-Haapamäki-Pieksämäki-rautatie käytettävissä.
Myös ryssät, ja niiden apurit punikit, ymmärsivät Haapamäen tärkeyden, joten ne pyrkivät valloittamaan Haapamäen. Taisteluista on artikkeleita mm. täällä, täällä ja täällä.
”Sodan tarkoitusperähän oli irrottaa maa Venäjästä. Tämä päämäärä vaati valloittamaan koko punaisena säilyneen osan Suomea ja karkottamaan kapinallisten venäläiset liittolaiset pois maasta. Mutta kaikki tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista, ennen kuin Etelä-Suomen ja Venäjän välinen yhteys oli ensin saatu katkaistuksi. Tällöin oli erinomaiseksi eduksi, että suurempi osa Karjalaa ynnä Antrean kautta käyvä kulkutie Vuoksen yli oli jo sodan alussa joutunut valkoisten valtaan. Tämän kautta kävi mahdolliseksi katkaista Pietarin-Helsingin ratayhteys läheltä valtakunnanrajaa ja valloittaa Viipuri, kunhan ensinnä vain saatiin hankituksi välttämättömät taisteluvälineet. Sitten kun viholliselta oli täten katkaistu elinhermo, voitiin menestykseen luottaen aloittaa vapautustyö Etelä-Suomessa.
Periaatteellisesti katsoen oli siis ilmeisen selvää, että hyökkäysliike oli kohdistettava Viipuria ja Karjalan kannasta kohti, kohta kun voimat ja asema yleensä sen myönsivät.”[i]
”Jos täten asema Karjalassa jo vaati ylipäällikön tarkkaa huomiota, niin antoi kuitenkin Hämeessä vallitseva asiaintila aihetta pelätä vielä pahempaa. Vaikkakin valkoisten puolelta oli jo alusta pitäen pyritty sijoittamaan rintama mahdollisimman kauaksi eteläänpäin Haapamäeltä, olivat vihollisen vastatoimet saaneet aikaan, että tällä taholla oli täytynyt rajoittua ainoastaan Vilppulan linjan puolustamiseen. Mutta tällä ei ollut tarjottavana erikoisia etuja puolustusta varten, ja kun Vilppulan-Haapamäen väliä oli ainoastaan 25 km, oli viimemainittu paikka alituisessa vaarassa joutua vihollisen käsiin. Haapamäen merkitys valkoisten sotatoimille oli kuitenkin suunnattoman suuri. Helmikuun alussa oli päiviä, jolloin tämän solmupaikan menettäminen olisi kerrassaan pannut koko vapautustyön uhan alaiseksi, sillä maan itäpuolisten suojeluskuntain aseistaminen riippui miltei kokonaan Seinäjoen-Haapamäen-Pieksämäen rautatieyhteyden säilyttämisestä. Ja vielä sittenkin, kun ensimmäiset saksalaiset aselähetykset oli onnellisesti saatu maahan ja jaetuksi sen eri osiin, riippui arvaamattoman paljon siitä, että joukkoja ja sotatarpeita voitiin siirrellä tätä rataa myöten.”[ii]
——
[i] Kai Donner, et al (W. A. Douglas) – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 5-6
[ii] Kai Donner, et al (W. A. Douglas) – Suomen Vapaussota V; 1925; sivut 7-8
Rinne näyttää haluavan Kokoomuksen aivan välttämättä hallitukseen. Se on sitten ihan eri asia millaiseen hallitukseen ja millä ehdoilla Kokoomus haluaa.
https://www.verkkouutiset.fi/antti-rinne-nyt-haetaan-toista-suurta-puoluetta/
Minulla on vanha, mutta hyvä auto. Vuosimalli on 1994. Se on matala ja hyvin pienen ilmanvastuksen omaava (virtaviivainen) – siten sen polttoaineen kulutus on ymmärrettävästi alhainen. Tuulitunnelissa hiottu viimeisen päälle.
Moottori on pienitilavuuksinen (1,6 litraa) laihaseosmoottori.
Se on valmistettu kestämään, eikä pois heitettäväksi kertakäyttötuotteeksi. Esimerkiksi pakoputkisto äänenvaimentajineen on vieläkin pääosin alkuperäinen. Etupäässä oleva nivelosa alkoi kerran vuotamaan, enkä viitsinyt korjata, vaan vaihdoin uuden. Myös katalysaattori on alkuperäinen. Päästöjen kanssa ei ole mitään huolta.
Toki kuluvia osia on pitänyt vaihtaa – esimerkiksi sytytystulppia 100 000 km välein, kuin myös jakopään ketjua. Molemmat olisivat voineet kestää ainakin 200 000 km, mutta olenpahan vaihtanut – varmuuden välttämiseksi. Puhumattakaan jarrupaloista, jne. Viime kesänä vaihdoin myös uudet jarrulevyt, kun Latviassa ”sotimassa” käydessä alkoi kuulua rahinaa.
Oleellisinta on, että tein autoon heti uutena kunnollisen ruostesuojauksen ja uusin sen niin kuin ruostesuojaaja halusi.
Niin, autoni on jo neljännesvuosisadan ikäinen, mutta täydessä iskussa edelleen. Ei vuoda öljyä, pakokaasumittausten mukaan ei mitään ongelmaa. Eiköhän olisi saastuttavampaa, jos ostaisin uuden auton?
Olen kirjoittanut ennenkin siitä, että tuulivoima on haitallista sattumavoimaa.
Nyt on aika tarkastella talven 2018-2019 tilannetta. Tuulivoimahuijarit ovat väittäneet, että uudet korkeammat tuulimyllyt pyydystävät kyllä tuulta silloinkin kun alempana ei tuule. Katsokaapa oheen liittämiäni kuvia – huomaatte, että ”ja katin kontit”.
Joulukuu 2018:
Tammikuu 2019:
Helmikuu 2019:
Maaliskuu 2019:
Tiedot ovat peräisin täältä. Sieltä voi jokainen hakea mieleiseltään aikaväliltä faktaa.
Kuvista näkyy millaista sattumavoimaa tuulivoima on. Erityisesti minun huomiotani kiinnitti helmikuun puolivälissä miten tuulimyllyt yhtäkkiä alkoivat tuottamaan noin 100 MW tehosta noin 1800 MW teholla. Siinä on sähköjärjestelmä ollut taatusti helisemässä. Kohta sitten tuulivoiman tuotanto putoaa lähes yhtä jyrkästi alas.
Siten sähköjärjestelmään joudutaan tekemään tämän erittäin kalliin sattumavoiman takia suuria investointeja, ettei järjestelmä kaatuisi. Kukapa ne investoinnit maksaisi, ellei suomalainen veronmaksaja ja sähkön kuluttaja.
Minun mielestäni tuulivoiman kaikenlainen tukeminen täytyy lopettaa ihan kokonaan.
Sotaharjoitus alkoi maanantaina. Nyt joukot on perustettu ja ovat tehneet tavanomaiset harjoittelut ennen taistelua.
Huomenna lauantaina 1. Jalkaväkiprikaatin joukot suorittavat marssit varsinaiselle taisteluharjoitusalueelle Itä-Viroon – Narvan suuntaan kuten tositilanteessakin tekisivät.
Moottorimarsseihin osallistuu 40 eri kolonnaa, joissa korkeintaan 30 ajoneuvoa kolonnassaan. Ajoneuvojen välit noin 100 metriä. Huomenna on sotaväkeä liikkeellä ihan perusteellisesti, muina päivinä vähemmän.
Sotaharjoitukseen osallistuu myös 2. Jalkaväkiprikaatin joukkoja, Suojeluskunnan joukkoja, sekä liittolaisten joukkoja. Myös suomalaisia joukkoja osallistuu jälleen.
Sotilaita osallistuu sotaharjoitukseen yli 9000. Tavallinen jokavuotinen harjoitus. Viime keväänä vastaava harjoitus oli nimeltään Siil – minäkin osallistuin siihen. Silloin meitä oli oleellisesti enemmän. Sotaharjoitus päättyy 17.5.2019.
Lauantaita vasten yöllä liittolaisten rynnäkkökoneet harjoittelevat matalalla varsinaista taisteluharjoitusta varten.
Suomessakin pitäisi järjestää pitkiä ja suuria harjoituksia. Yhdellä puolella vähintään kokonainen sodanajan prikaati ja toisellakin puolella vähintään kokonainen sodanajan prikaati. Pienillä kuvitteellisilla joukoilla ei päästä harjoittelemaan todellisissa olosuhteissa. Jo pelkästään marssien harjoittelu ja suurten joukkojen liikkeiden koordinointi on opittava käytännössä, eikä vain teoriassa.
”Kun huhtikuussa 1944 oli varmistunut, että Suomen eduskunta tulisi selkeästi hylkäämään rauhanehdot, neuvostohallitus kallistui linjaan, että Suomea olisi kohdeltava kuten Saksan satelliitteja, mikä siis tarkoitti ehdottoman antautumisen vaatimusta. Stalin oli nyt päättänyt, että Suomi oli otettava haltuun asevoimin. Suomen armeija oli lyötävä maavoimien suurhyökkäyksellä Karjalan kannaksella ja Aunuksen Karjalassa. Näin luotaisiin mahdollisuus edetä Suomen tärkeimpiin asutuskeskuksiin, mm. Helsinkiin. Stalin uskoi, että Suomen puolustus ja poliittinen vastarinta luhistuisivat, kun Suomen kenttäarmeija lyötäisiin.
Suurhyökkäys Suomea vastaan alkoi 9./10.6.1944, kohta länsivaltain aloitettua Normandian maihinnousun. Eteneminen näytti aluksi sujuvan suunnitelmien mukaan. Viipuri vallattiin 20.6.1944, aikataulun mukaisesti, joskin käsketty Suomen armeijan päävoimien tuhoaminen jäi toteutumatta. Leningradin rintaman joukot saivat nyt käskyn tuhota Suomen armeijan Viipurin ja Kymijoen välisellä alueella sekä valmistautua sitten etenemään Suomen sisäosiin sekä Helsinkiin.”[i]
Leningradin rintaman joukot eivät kuitenkaan kyenneet tuhoamaan Suomen armeijaa, sillä Suomi saavutti suurenmoiset torjuntavoitot:
– Tali-Ihantalan torjuntavoitto;
– Torjuntavoitto Viipurinlahdella;
– Äyräpää-Vuosalmen torjuntavoitto;
——
[i] Timo Vihavainen, et al (Ohto Manninen) – Varjo Suomen yllä; 2017; sivu 297
Virossa se on nyt totta.
Viron pääministerinä jatkaa kepun Jüri Ratas.
Sisäministeri on EKREn Mart Helme. Mart Helme toimii myös pääministerin ensimmäisenä sijaisena, kun pääministeri on estynyt hoitamasta tehtäviään – esimerkiksi ulkomaanmatkan vuoksi.
Pääministerin toisena sijaisena toimii Kokoomuksen veljespuolueen Isänmaa Urmas Reinsalu, joka on varsinaisesti Viron ulkoministeri.
Niin, Viron hallituksessa ei ole yhtään demaria, kommaria eikä vihreää.
Toivottavasti Suomeenkin saadaan hallitus, jossa ei ole yhtään demaria, kommaria (vasemmistoliittolaista) eikä vihreää.
Minua ei haittaisi yhtään, jos Suomessakin varapääministerinä olisi persu. Pääministerin paikka olisi kuitenkin persulle liikaa – Suomen kansainvälisen yhteistyön vuoksi, esimerkiksi EUn suuntaan.
Kokoomus ja persut ovat melkoisen lähellä toisiaan, voivat hyvin olla samassa hallituksessa. Suomen Eduskunnassakin kokoomuslaiset ja persut tullevat olemaan vierekkäin istumajärjestyksessä. Kristillisdemokraatit ovat hyvin lähellä Kokoomusta toisella puolen. Hyviä yhteistyökumppaneita.
Nykyinen RKPn puheenjohtaja sen sijaan suorastaan yököttää minua – suunnilleen samaa porukkaa hirveiden kanssa.