Euroopan unionin tulisi luopua ajatuksesta, että metsäpohjainen bioenergia olisi hiilineutraalia

Kauppalehdessä on hyvä artikkeli hiilineutraaliuden idioottimaisuudesta.

Lainaus: ”Tutkijaryhmän mukaan metsäperäisen biomassan energiatiheys on jo lähtökohtaisesti niin alhainen, ettei siitä ole fossiilisen energian korvaajaksi.

”Biopohjaisesti tuotetun energian hiilidioksidipäästöt ovat tuotettua energiamäärää kohden selvästi jopa pahinta ilmastosaastuttajaa, kivihiiltä, suuremmat”, tiedotteessa sanotaan.

Tutkijat vaativat, että hiilineutraalisuuden käsitteestä luovutaan. Tutkimuksen mukaan vain teollisuuden sivuvirroista saatu bioenergia täyttää hiilineutraalisuuden vaatimukset, mutta silloinkin vain tietyillä reunaehdoilla.

”Mikäli hakkuut ja metsämaaperän muokkaus lisääntyvät, menettää myös jätepohjainen metsäenergia ilmastoetunsa”, tutkimuksessa todetaan.

Bioenergian suosiminen saattaa tutkimusryhmän mukaan lisätä hakkuukiertoa. Suomessa kierto on Korholan mukaan lyhentynyt viime aikoina, ja valtion metsistä hakataan liian nuorta metsää.

”Tilanne on vielä epäedullisempi, mikäli puubiomassan tuotannon koko elinkaari otetaan huomioon. Päästöjä syntyy varsinaisen polton lisäksi myös esimerkiksi korjuusta, raaka-aineiden kuljetuksesta ja käsittelystä”, Korhola sanoo tiedotteessa.”

——

Seuraava ongelma tässä ilmastovouhotuksessa on, että hiilidioksidi ei ole myrkky, eikä saaste, vaan kuuluu oleellisena osana luonnon normaaliin kiertokulkuun.

Jos halutaan aikuisten oikeasti tehdä hyvää, niin pitää rakentaa ydinvoimaa suuressa mittakaavassa ja lopettaa haitallisen sattumavoiman tuulivoima rakentaminen.

Saksalaisista marsalkoista ja kenraaleista hieman

Ajankohta

Tässä artikkelissa pitäydyn kokonaan aihepiirinä Toiseen Maailmansotaan. Samat henkilöt ovat yleisesti osallistuneet myös Ensimmäiseen Maailmansotaan, mutta sitä ei käsitellä.

Valinta

On täysin subjektiivista ketä nostan esiin tässä artikkelissa. Kenraaleja ja marsalkkoja Saksassa oli ”pilvin pimein”. Jätän varmasti nostamatta esille merkittäviä persoonia – sekä positiivisessa, että negatiivisessa mielessä.

Saksalaisista

Niin, marsalkkoja ja kenraaleja on ollut muissakin maissa, myös Suomessa. Tämä artikkeli on kuitenkin rajattu saksalaisiin.

Miksi

On yleisesti tunnettu asia, että nimenomaan saksalainen kenraali ja/tai marsalkka oli yleensä saanut erinomaisen yleisesikuntaupseerikoulutuksen – ehkä jopa parhaan saatavissa olevan. Saksassa toki ylennettiin kenraaleiksi myös henkilöitä, jotka eivät olleet saaneet sitä erinomaista yleisesikuntaupseerin koulutusta, ja joskus täysin aiheellisesti.

Loistava johtamisperiaate

Saksassa oli silloin aivan erinomainen johtamisperiaate. Annettiin alaiselle tehtävä, joka piti suorittaa – mutta alainen sai yleensä itse päättää miten hän sen suorittaa. Se sama periaate oli voimassa alas saakka, vaikkapa aliupseeritasollekin. Käskettiin mitä piti saada aikaan, mutta ei sitä miten. Johtajat, päälliköt ja komentajat saivat ihan itse ajatella miten he tehtävän suorittavat. Siten laaja joukko yleensä sai käyttää omia aivojaan. Poikkeuksena oli korpraali Adolf Hitler, joka monesti puuttui yksityiskohtiin, mutta se on asia erikseen – ja monesti huono asia.

Erich von Manstein

Puolan sotaretkelle kenraali von Manstein osallistui Eteläisen armeijaryhmän (kenraalieversti Gerd von Rundstedt) esikuntapäällikkönä ja saksalaisen perinteen mukaan esikuntapäällikkö on ”kasvoton”, eli hän ei nosta itseään esille.

Liittolaiset Venäjä ja Saksa löivät yhdessä Puolan. Venäjä petti liittolaistaan Saksaa, joten Englanti ja Ranska julistivat sodan Saksalle, vaan ei Venäjälle. Saksan piti nyt päättää mitä Puolan sodan jälkeen tehdään. Kenraali von Manstein kehitti loistavan suunnitelman, joka esitellään edellisessä linkissä, Ranskan kukistamiseksi. Kenraalieversti von Rundstedt tuki von Mansteinin suunnitelmaa, mutta Saksan Yleisesikunta oli sitä vastaan. Adolf Hitler kuitenkin oivalsi von Mansteinin suunnitelman nerokkuuden ja hyökkäys länteen tehtiin pääasiassa von Mansteinin suunnitelman mukaisesti. Kenraali von Manstein erotettiin kuitenkin armeijaryhmän esikuntapäällikön tehtävästä ja joutui sotimaan armeijakunnan komentajana.

Günther von Kluge

Lännen sotaretkellä von Kluge toimi armeijan komentajana ja von Manstein joutui toimimaan hänen alaisenaan 38. armeijakunnan komentajana.

Kenraali von Kluge hylkäsi von Mansteinin esityksen ylittää Somme käymään menestyksellistä hyökkäyssotaa kuluttavan puolustustaistelun sijaan. Perääntyä olisi saanut, mutta hyökätä ei.[i]

Mansteinin 38. armeijakunta ylitti ensimmäisenä Seinen ja tilanne olisi edellyttänyt vihollisen nopeaa takaa-ajoa, mutta jälleen armeijan komentaja von Kluge kielsi etenemisen ja käski odottaa. Klugen takia ratsuväkidivisioonaakaan ei saanut käyttää sille parhaiten sopivaan tehtävään.[ii]

Siten kenraali von Klugesta oli haittaa sotatoimien järkevälle suorittamiselle – eikä suinkaan viimeistä kertaa.

Ennakoiva isku itään

Venäjä aikoi hyökätä maailmanhistorian suurimmin joukoin länteen heinäkuussa 1941 – siksi Saksa joutui tekemään ennakoivan iskun itään 22.6.1941.

Kenraali von Mansteinin toive toteutui kun hän sai helmikuun lopussa 1941 luovuttaa tavallisen 38. armeijakunnan komentajan tehtävät Englannin kanaalin rannalla siirtyäkseen Saksaan vastaperustettavan 56. panssariarmeijakunnan komentajaksi.[iii] Hän pääsisi viimeinkin omaan elementtiinsä operoimaan ”nopealla armeijakunnalla”.

Pohjoiselle armeijaryhmälle (sotamarsalkka Ritter von Leeb) oli annettu tehtäväksi tuhota Itä-Preussista hyökäten Baltiassa olevat vihollisvoimat ja edetä sen jälkeen Leningradiin (Pietari). Pohjoiselle armeijaryhmälle alistetun Panssariryhmä 4:n (kenraalieversti Erich Höpner) tehtävänä oli hyökätä nopeasti Väinäjoelle Väinälinnan kohdalla ja siitä alaspäin ja vallata virran ylimenopaikat, jotta voitaisiin jatkaa etenemistä Opotškan suuntaan. Kenraali von Mansteinin armeijakunta kuului Höpnerin Panssariryhmä neljään.[iv]

Kenraali von Manstein ehdotti, että oma painopiste laitetaan sinne, missä voitiin olettaa olevan vihollisen heikon kohdan. Ehdotus ei saanut osakseen vastakaikua.[v] Niin, kaikki kenraalit eivät ole panssarikenraaleja.

Kenraali von Manstein oli oikea panssarikenraali – pitää mennä, eikä meinata. Täyttä vauhtia eteenpäin välittämättä sivustoista, tai uhasta selustayhteyksien katkaisusta. Panssariryhmä kehotti varovaisuuteen – mutta viivyttelemällä operaatio ei onnistu ja vihollinen räjäyttää Väinäjoen sillat.

  1. panssariarmeijakunta käytti neljä päivää ja viisi tuntia linnuntietä 300 km matkaan ja sai haltuunsa sillat ehjinä. Tosin naapurit olivat 100-150 km jäljessä ja von Mansteinin panssariarmeijakunta yksin kaukana edessä vihollisalueen syvyydessä.[vi] Suunnaton riski, mutta …

27.6.1941 Panssariryhmän komentaja lensi Storchilla von Mansteinin luokse ja käski pitää sillanpään ja odottaa sekä 16. armeijan vasenta siipeä, että 41. panssariarmeijakunnan saapumista. Se olisi tietysti aluksi turvallista, mutta antaa viholliselle aikaa keskittää vastaan ylivoimaiset joukot.[vii] Olisi pitänyt painaa ”tukka putkella” eteenpäin, mutta kaikki eivät tosiaankaan ole panssarikenraaleja. Vasta 2.7.1941 sai jatkaa eteenpäin – aloite annettiin viholliselle.

Olisi ollut hyvä valtatie jatkaa Ostrovin suuntaan – toki taistellen – eteenpäin, mutta sitten von Mansteinin vastalauseista huolimatta 56. panssariarmeijakunta käskettiin kääntymään itään panssareille kelvottomaan suomaastoon.[viii] Voi näitä kenraalien kenraaleja.

Jälleen von Kluge

Erich von Manstein sai 56. panssariarmeijakunnan komentajuuden jälkeen komennettavakseen 11. armeijan. Hän valloitti Ukrainan Krimin ja Krimillä olevan Sevastopolin linnoituksen. Siellä von Mansteinilla oli suhteellisen vapaat kädet toimia ja hän toimi menestyksellisesti saaden ylennyksen sotamarsalkaksi.

Saksa ryssi vuoden 1942 kesäsodan hajottaen voimansa sinne sun tänne, jolloin jokaiselta rintamalta puuttui se ”yksi pataljoona” voiton saavuttamiseksi. 21.11.1942 näkyi, että Stalingradista tulee katastrofi. Marsalkka von Manstein nimitettiin Donin armeijaryhmän komentajaksi saaden alaisuuteensa 4. panssariarmeijan, 6. armeijan ja Romanian 3. armeijan.[ix] Ongelmana oli, että sosialisti Adolf Hitler tuli hänen esimiehekseen. Hitler esti von Mansteinia pelastamasta 6. armeijan tai ainakin sen elävän voiman pääosan.

Saksan loistavin strategi ja ”operoija” marsalkka Erich von Manstein oli saavuttanut juuri ennen kevätkelirikkoa loistavan voiton Venäjän joukoista Harkovassa – ne joukot oli lyöty maanrakoon kevättalvella 1943.

Marsalkka von Manstein olisi halunnut Harkovan voiton jälkeen puhdistaa saman tien Kurskin mutkan yhdessä Keskustan armeijaryhmän (von Kluge) kanssa, mutta se ei suostunut yhteistyöhön.[x]

Von Klugen alainen kenraali Model sai Hitlerin lykkäämään Zitadellea kohtalokkaasti.[xi]

Keskustan armeijaryhmän komentaja von Kluge lopetti Zitadellen kesken. Hitler halusi viedä joukkoja Italiaan, kuten von Manstein oli jo toukokuussa varoittanut.[xii] Kluge ei tosiaankaan ymmärtänyt panssarisodasta mitään, kuten kenraali Guderian on todennut.

Heinz Guderian

Saksan panssariaseen luoja kenraalieversti Heinz Guderian oli oikea panssarikenraali henkeen ja vereen, kuin tuli ja leimaus. Guderianin motto oli: ”Ei tipoittain, vaan lorauksittain”. Se tarkoittaa, että panssarivaunuja pitää käyttää suurina yhtyminä, eikä missään tapauksessa vain muutamaa vaunua kerrallaan. Kenraali Guderianilla oli hyvin huonoja kokemuksia von Klugesta jo lännen sotaretken ajalta. Guderian olisi silloin von Klugen alaisena halunnut painaa eteenpäin ”tukka putkella” ennen kuin vihollinen ennättää toipua. Vaan von Kluge – Grrr…

Kun Normandian maihinnousun (6.6.1944) jälkeen sota lännessä ei sujunut hyvin, niin Hitler erotti länsirintamasta vastanneen sotamarsalkka von Rundstedtin ja nimitti hänen tilalleen sotamarsalkka von Klugen, niin Guderianin mielestä von Kluge sopi tehtävään mahdollisimman huonosti, koska hän oli »ahkera sotilas ja hyvä pikkutaktikko, mutta panssarijoukkojen käytöstä liikuntasodassa hän ei ymmärtänyt mitään».[xiii]

Lisää Guderiania

Klugen 4. armeija Puolassa (1939), käski Guderianin XIX armeijakuntaa etenemään yhdellä divisioonalla etelää, toisella itää ja kolmannella koillista kohti … Se olisi tehnyt kaiken johtamisen mahdottomaksi.[xiv]

Ranskassa (1940) Panssariryhmä von Kleist käski pysäyttää liikkeet ja tyytyä sillanpään hallussapitämiseen. Guderian ei voinut, eikä saanut tyytyä tähän käskyyn.[xv]

17.5.1940 kenraali Ewald von Kleist käski taas pysähtymään, joten Guderian pyysi ja sai eron. Kenraalieversti von Rundstedt kuitenkin palautti Guderianin armeijakunnan komentajaksi ja lupasi edetä.[xvi]

Kenraali von Kleistin Panssariryhmä pidätti yhden Guderianin panssaridivisioonista reservikseen, eikä antanut rynnistää koko armeijakunnan voimin Kanaalin rantaan.[xvii]

Hyökätessä itään Guderian joutui sotamarsalkka von Klugen alaisuuteen Panssariryhmä 2:n komentajana, vaikka piti von Klugea vaikeana esimiehenä.[xviii]

Sotamarsalkka von Kluge meinaa pistää panssarikenraalit Guderianin ja Hermann Hothin sotaoikeuteen, kun eivät meinaa pysäyttää joukkojensa etenemistä.[xix]

Sotamarsalkka von Kluge halusi miehittää Bialystokin saartorenkaan tiheästi ja odottaa venäläisten antautumista. Hoth ja Guderian panssarivoimineen painostivat jatkamisen tärkeyttä.[xx] Motti piti selvittää jalkaväkiarmeijoiden, eikä panssareiden voimin.

Kuten Bialystokin luona von Kluge piti Guderianin 18. panssaridivisioonan paikoillaan tiedottamatta siitä Guderianille.[xxi]

Sotamarsalkka von Kluge esitti Guderiania vastaan kiivaita valheellisia moitteita ja Hitler antoi Guderianille potkut 26.12.1941.[xxii]

——

[i] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 101

[ii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 108

[iii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 131

[iv] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 133

[v] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 134

[vi] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 139

[vii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 139

[viii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 142

[ix] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 246

[x] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 353

[xi] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 370

[xii] Erich von Manstein – Menetetyt voitot; 2001; sivu 380

[xiii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 289

[xiv] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 75

[xv] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 99

[xvi] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivut 101-102

[xvii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 106

[xviii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 132

[xix] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 148

[xx] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 152

[xxi] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 163

[xxii] Heinz Guderian – Sotilaan muistelmia; 1956; sivu 244

Epäselvää uutisointia laivue 2020 hankinnasta

En käsitä miksi uutisointi ei ole yksiselitteistä ja ymmärrettävää.

Taisi olla eilen 20.9.2019, kun uutisoitiin, että:

1. Neljän korvetin rungot valmistetaan Raumalla hintaan noin 1300 miljoonaa euroa.

2. Taistelunjohtojärjestelmä (sensoreita, tietokoneita, viestijärjestelmiä, järjestelmien integrointi) ostetaan Ruotsista Saabilta. Taisi olla yli 400 miljoonaa euroa.

Mutta jostakin kumman syystä ei kerrottu kokonaisuudesta, se kohta 2 ei suinkaan ole laivojen aseistus:

3. Jo aiemmin on päätetty kevyttorbedojärjestelmästä Saabilta.

4. Ja pääasejärjestelmä (ohjukset Gabriel) Israelista.

5. Sekä ilmatorjuntaohjusjärjestelmä Raytheon RIM-162 ESSM jenkkilästä.

Nämä mainitsemani kohdat 3-5 luonnollisesti merkittävään lisähintaan jokainen positio. Ei sillä, etteikö kaikki päätökset voisi olla vaikkapa aivan erinomaisia, mutta uutisoinnissa olisi voinut mielestäni kertoa kokonaisuuden.

Hornetit korvaavassa hankinnassa on kerrottu myös ylläpidon ja modernisointien maksavan – niistä ei ole Merivoimien hankinnan yhteydessä kerrottu mitään.

Hankinta voi olla jopa kokonaisuudessaankin hyvä, mutta minusta tiedotus ontuu molempia jalkoja.

Ulkomaisissakin tiedotusvälineissä on aivan harhaanjohtavia kirjoituksia hankinnasta – kun kaikkea ei ole kerrottu selkokielellä.

Adolf Galland – Ensimmäiset ja viimeiset (kirja)

Hävittäjäkenraali Adolf Galland kirjoitti elämästään, lentämisistään ja etupäässä Toisesta Maailmansodasta kirjan, joka julkaistiin vuonna 1956.

Suosittelen kirjaa lämpimästi, vaikka hänestä on julkaistu myös David Bakerin elämänkertakirja Adolf Galland.

Kenraali Gallandin kirjassa on runsaasti mielestäni tärkeää tietoa, joka puuttuu Bakerin kirjasta. Toisaalta Bakerin paljon uudemmassa kirjassa on tietoa, joka puuttuu Gallandin kirjasta. Ostin Gallandin kirjan Bakerin kirjan viereen kirjahyllyyni.

Gallandin kirja ei ole pelkästään kertomuksia ja muisteluja, vaan siinä on myös tärkeitä tilastotietoja mm. Saksan lentokonetuotannosta eri vuosina ja kuukausina – kuin myös mm. polttoainetuotannosta. Polttoaineen krooninen puute oli Saksan Akilleen kantapää Toisessa Maailmansodassa – alusta loppuun saakka.

Galland antaa hyviä tilastotietoja myös USAn ja Englannin suorittamista pommituksista. On eri pommitusten konemääriä, alas ammuttujen määriä ja pommimääriä. Myös erilaisten pommitusten tuloksista annetaan hyvä kuva.

Kutsumattomia vieraita

Kun keli muuttuu kylmemmäksi ja kosteammaksi, niin ”sisälle” pyrkii yhä enemmän hiiriä, rottia, hämähäkkejä, ryssiä, neekereitä, islamisteja, jne.

Suosittelen tukkimaan kaikenlaisia rakoja, etteivät ne kutsumattomat vieraat pääse taloksi.

Kreikka haluaa maksaa velkaansa pois ennen määräaikaa

Kreikassa on nyt sosialistihallituksen sijaan porvarihallitus, joten politiikkakin muuttuu.

Kreikka laskee yritysveroprosenttia ja osinkoveroprosenttia – haluaa maahan investointeja.

Kreikka haluaa maksaa IMFlle takaisin velkaansa ennen määräaikaa peräti 2,9 miljardia euroa – se on melkoinen summa. Takaisinmaksun pitäisi lisätä Kreikan uskottavuutta.

Lähde.

Meillä punikkihallitus tuhlaa ja ottaa lisää velkaa.

He ovat saaneet silmänsä auki

Kokoomuksen Verkkouutisten jutun kommenttina on Paavo Collinilta niin hyvä kertomus, että se on aivan pakko kopioida tänne.

”Kerrotaan että Ruotsin entinen pääministeri Tag Erlanderin kokouksessa kertoi pieni tyttö, että heidä kissa sai 7 pentua ja keikki olivat sociaalidemokratteja. Puolivuotta myöhemmin tapasi pääministeri saman tytön lolouksessa ja pyysi tyttöä kertomaan tarinan uudestaan. Niin tyttö kertoi miten kissa oli saanut 7 pentua ja ne kaikki olivat kokoomuslaisia, pääministeri eikös kaikki oleet Sociaalidemokraatte? Joo silloin ne olivat, mutta nyt he kaikki ⌈ovat⌋ saaneet silmänsä auki.”

Vatsatautilääke?

Minulle on tullut vuosien mittaan silloin tällöin ihan kunnon ripuli – paska lentää ”kuin varpusparvi”.

Esimerkiksi Georgian reissuillani sitä tuli useampaan otteeseen ennen kuin tajusin, ettei tavallista kraanavettä kannata juoda. Ihan sama asia joskus muuallakin ulkomaanreissuilla.

Olen käynyt kyseisten maiden apteekeista hiilitabletteja ja erilaisia ripulilääkkeitä, mutta ei niistä ole ollut juurikaan apua. Sen sijaan olen vuosien mittaan oppinut, että konjakista tai brandystä on apua.

En edes muista milloin minulla olisi viimeksi ruvennut vatsassa ”rolisemaan” – tänään sellainen tapahtui ja tiesin kokemuksesta, että kannattaa mennä vessanpöntölle. Kannatti.

En keksi mitään muuta syytä siihen kuin kalapyörykät. Niiden maussa ei ollut mitään erikoista, mutta mitään muuta tavallisuudesta poikkeavaa en ole syönyt. Kaikki kuten ennenkin – alkaen kaurapuurosta.

Tällä kertaa käytin lääkkeenä minulle karkeasti vuosi sitten lahjoitettua arvokasta konjakkia. Se auttoi.

Suomalaisia asejärjestelmiä – 130TK

Kirjoitin vuonna 2017 artikkelin Suomalaista sotilaselektroniikkaa. 10.8.2019 entisten altimilaisten porukan Altimistien kokoontuessa kuulemaan Altimin Erikoisjärjestelmistä minä kerroin hieman enemmän.

Kun 130 mm Tornikanuunan automaatio oli oikeastaan ”minun lapseni”, niin keskityin kertomaan lähinnä siitä, enkä juurikaan puuttunut esimerkiksi Ilmatorjunnan johtamisjärjestelmiin, vaikka kehitin niihinkin yhtä sun toista.

Kun Erikoisjärjestelmät oli oikeastaan pseudonyymi Asejärjestelmille, niin käytin virolaista ”helleasuani” rekvisiittana. Tilaisuus oli varsin miellyttävä ja suorastaan lupsakka, vaikka osallistujia oli yli 60.

Kerroin mm. tykinputken asennon absoluuttiarvon erittäin tarkasti ohjelmistolle kertovasta SDC-kortistani. Osoitan miten kortilla kehitettiin erittäin tarkka ja stabiili referenssijännite ja miten pienten sähkömoottorien näköisiltä murkuloilta sitten tuli kaksi vaihtojännitettä takaisin ja niistä sitten laskettiin putken suunta.

Näytin kuulijoille abikopihtejä ja kysyin heiltä mikä tämä on. Kyllä yksi kuulijoista osasi kertoa, että abikopihdit. Kerroin, että näitä järjestelmiä valmistettaessa myös abikopihdit piti kalibroida – puristivat oikealla voimalla, ei liian pienellä voimalla, eikä liian suurella voimalla. Yhdet kalibroinnissa hylätyt pihdit sain itselleni ja olen niillä puristellut abikoja.

Kuvasta näkyy, että olin esitelmääni poiminut kyseisen 130TK asejärjestelmän kehittämiseen liittyviä päivämääriä melkoisen määrän vanhoista kalentereistani.

Kaikkia siellä näyttämiäni kuvia en esitä täällä julkisesti.

Altim Control oli erityisen hyvä työyhteisö. Kaikki siivoojasta toimitusjohtajaan tekivät sydämestään työtä yhteiseksi hyväksi – siksi Puolustusvoimat ostivat yhä uudelleen järjestelmiä Altimilta ja olisivat halunneet ostaa enemmänkin, mutta ainakin minä sanoin, että tuollaista emme tarjoa (Kenttätykistön ampuma-arvojen laskin). Vielä vuosien päästä Pääesikunnan edustaja harmitteli, että emme suostuneet tarjoamaan.

Lauri Törnillä oli aina oikea vihollinen

Mannerheimristin ritari Lauri Törni ennätti eläessään taistella enemmän kuin yhdessä asepuvussa. Joidenkin mielestä asepuku saattoi joskus olla väärä, mutta vihollinen oli kuitenkin aina oikea.

Talvisodassa Törni taisteli tietenkin Suomen kimppuun rikollisesti hyökännyttä Venäjää vastaan mm. JP4:n joukoissa. JP4 tunnettiin nimellä ”Hiipijä” ja se herätti ryssissä kauhua ”Hiiboja ibot”. JP4:n komentajana toimi ”Motti-Matti” Aarnio. Törni osallistui osaavasti ja urheasti mm. Lemetin mottien tuhoamiseen. Eräs ryssän politrukki piti päiväkirjaa siitä miten ”hauskaa” siellä motissa oli ollut.

Kun Venäjä taas hyökkäsi Suomen kimppuun alkaen 22.6.1941 kello 6.05, aloittaen Suomen ja Venäjän välillä käydyn Jatkosodan, joka oli erillissota, niin Törni taisteli taitavasti mm. oman erillisen panssariosastonsa johtajana. Sittemmin Mannerheimristin ritari Törni taisteli hyvän maineen saaneena Törnin sissien johtajana ja lopuksi Törnin jääkärikomppanian päällikkönä. Ryssät kunnioittivat Lauri Törniä lupaamalla hänestä 3 000 000 markan tapporahan. Suomen valtio antoi Mannerheimristin ohessa 50 000 markkaa.

Jatkosodan jälkeen Törni lähti Saksaan saamaan lisäkoulutusta sissisotaa varten – varalta, jos ryssä miehittää Suomen. Sillä reissulla Törni taisteli saksalaisessa asepuvussa kapteenin arvoisena oikeaa vihollista Venäjää vastaan kaataen tehokkaasti puna-armeijan sotilaita.

Punainen Valpo ja kommunistit vainosivat Törniä Suomessa, joten hän nosti kytkintä ja häippäisi jenkkilään liittyen erikoisjoukkoihin. Jälleen hän taisteli oikeaa vihollista vastaan Vietnamin sodassa. Kommunisteja ja niiden takapirua Venäjää vastaan. Hänet haudattiin Vihreiden barettien majurina Arlingtonin sotilashautausmaahan Yhdysvalloissa.