Onko suosituksessa käyttää kertakäyttönenäliinoja mitään järkeä?

Esimerkiksi THLn kuukausia pyörineessä koronaohjeessa suositellaan/käsketään käyttämään kertakäyttönenäliinoja, miksi?

Kun siihen kertakäyttönenäliinaan niistetään nenä tai aivastetaan, niin mihin se sitten laitetaan – heitetäänkö kadulle tai kaupan lattialle?

Itse käytän jatkuvasti vanhoja kangasnenäliinoja. Kun niistän siihen nokkani, niin pistän takaisin taskuun tai kotona voin pistää syrjään ja niistää siihen kohta uudelleen. Sitten pyykkikoriin ja aikanaan pesukoneeseen, yleensä 95 asteen valkopesuohjelmalla.

Toki karttalaukussa on kulkenut mukana vuosia sama paketti kertakäyttönenäliinoja varalta, että keksisin niille jotakin käyttöä.

Ranskalaisilla on vaikeuksia suunnitteluosaamisessa – esim. ydinvoimala ja brandypullo

Sen ydinvoimaloiden suunnitteluosaamisen (ja projektijohtamisen) puute on näkynyt selvästi Olkiluoto 3 projektissa – siitä ei tarvita sen enempää. Oletan, että OL3sta lopulta tulee ihan hyvä ja ehdottomasti tarpeellinen ydinvoimala, kiitos STUKille.

Brandypullo-ongelma on minulle ihan uusi. Jokin aika sitten minulta loppui mielestäni ihan kohtuullisen hyvä georgialainen brandy Sarajishvili. Google väitti, että sen nimistä, tosin ei ihan samaa brandyä, olisi saatavissa Alkosta vakiotavarana (tms.). Niinpä marssin Varkauden Alkoon havaitakseni, että siellä ei ollut Sarajishvilia brandyhyllyssä. Kysyin myyjältä, että miksi ei ja hän vastasi että jokainen myymälä valitsee itse mitä pitää valikoimassaan. Niinhän se on – punikkikaupungin Varkauden Alkossa on (ainakin ollut) vain yksi georgialainen punaviinikin.

Kysyin myyjältä suositusta pehmeämakuiseen brandyyn, sanoin, että kitkerämakuiset VSOPt tms. eivät kiinnosta. Oma vika, uskoin myyjää. Hän suositteli erästä ranskalaista XO-brandyä paksussa matalassa pullossa (0,7 litraa). Ostin sen ja heti ensimmäisessä maistiaisessa huomasin selvän suunnitteluvirheen pullossa  – kaataessani sitä konjakkilasiin se ”kusi kintuille”, eli juomaa valui muuallekin kuin lasiin. Oli keksitty erilainen pullo, ilmeisesti jonkun arkkitehdin tai muun idiootin suunnittelema.

Possun ulkofileitä voi syödä muutenkin kuin pihveinä – 12 annosta

Söin tänään lounaaksi viimeisen annoksen fileerisotosta. Tein sitä kunnon annoksen ja olen syönyt sitä joka päivä lounaaksi peräkkäin noin 12 kertaa.

Yksi litra pitkäjyväistä riisiä (minusta Rainbow 2 kg paketissa on hyvä ja halpa). 2,5 litraa vettä. Tällä kertaa 1,6 kg porsaan ulkofileepihvejä. Kaksi isohkoa keltasipulia. Mausteita maun mukaan.

Halkaisin kaikki pihvit ja pätkin ne halkaistut parin sentin levyisiksi paloiksi. Kunnon köntti voita Fiskarsin Hard Face kattilaan ja palat perään.

Hackmanin noin kuuden litran teräskattilassa vesi kiehumaan, mausteita ja riisit sekaan.

Pihvinpalojen kääntelyä toisessa kattilassa kymmenkunta minuuttia ja samalla sipulien kuorinta ja paloittelu – tietysti myös valkosipulia, yms.

Kypsät pihvinpalaset, sipulit, jne. riisien sekaan ja sekoittelua.

Suosittelen toisillekin. Voi käyttää edullisia marinoituja, maustettuja tai maustamattomia pihvejä – mitä sattuu olemaa vaikkapa 30% alennuksella. Tulee todella hyvää, eikä ole ongelmaa syödä sitä samaa vaikka 12 päivää peräkkäin. Yleensä ei tarvitse mitään lisuketta, mutta vaihteluksi voi laittaa vaikkapa maustepunajuurisiivuja tai maustekurkkusiivuja kaveriksi. Myös esimerkiksi sinihomejuustolla täytetyt oliivit sopivat hyvin risoton kaveriksi.

Savustetut tuotteet ovat yleensä aivan herkullisia

Syön mielelläni erilaisia savustettuja herkkuja, mutta en ole koskaan viitsinyt itse opetella sitä taitoa. Tarvittaneen lukuisia kokeiluja  ennen kuin löytyy sopiva menetelmä eri tuotteille. Minulla on ollut mielestäni tärkeämpääkin tekemistä kuin harjoitella savustamista. Esimerkiksi vapaaehtoinen palkaton maanpuolustustyö.

En edes ymmärrä miksi savustaminen tekee erilaisista tuotteista todella herkullisia – eikä minun tarvitse sitä edes ymmärtää kun tiedän mistä niitä herkkuja saa ostettua.

Tämän illan iltapalaksi söin sellaisenaan virolaista savustettua juustoa – viimeisimmältä Viron reissultani. Itselläni veisi taatusti hirveästi aikaa keksiä miten vastaavan tuotteen saisin valmistettua – mutta ei se mitään – kun muutenkin käyn Virossa Viron suojeluskuntalaisena, niin samalla reissulla tulee ostettua myös näitä erilaisia savustettuja herkkuja.

Kävin taas hakemassa lähiruokaa metsästä – ja pistelin ensimmäisen annoksen napaani

Kävin aamupäivällä metsässä tutkimassa mitä sinne kuuluu pitkän hellejakson, kaatosateiden ja myrskyn jälkeen.

Puolukkaa on sekä raakoina marjoina, että myös runsaasti kukkia – olisikohan osa puolukanvarvuista aloittanut pitkän kuivan kauden jälkeen uuden kukinnan?

Tuliaisiksi otin upean herkkutatin, puhdistettuna se kaunokainen painoi 530 g. Jaurautin siitä oman versioni Herkkutattikeitosta ja söin sitä juuri suuren syvän lautasellisen. Varsinaista lähiruokaa.

llmakylmäpumppu on loistava keksintö – se on suorastaan nautinnollinen

Minulla on ollut jäähdytystä varten ilmalämpöpumppu jo vuosikausia, joten kutsun sitä ilmakylmäpumpuksi.

Ilmakylmäpumppuni on varsin tehokas, sitä ei näillä ennätyshelteilläkään tarvitse pitää koko aikaa päällä, eikä suinkaan suurella puhallusteholla, joka häiritsisi äänenvoimakkuudellaan.

Käynnistän sen illalla kun huoneiston sisälämpötila nousee mielestäni liian suureksi (noin 24 astetta). Olen kehittänyt systeemin, että makuuhuoneessa on noin 18 astetta kun menen nukkumaan ja myös koko yön. Saan tällaisessa viileässä huonelämpötilassa hyvät unet ilman mahdotonta hikoilua. Aamulla sitten sammutan ilmakylmäpumpun päiväksi ja on hyvä elää kunnes taas käynnistän pumpun uudelleen illalla.

Suosittelen jäähdytystä lämpimästi. On ihan turha kärsiä helteestä kun on jäähdytys keksitty. Toki kannattaa käydä myös uimassa. Tänäänkin uin noin 40 minuuttia yhtäjaksoisesti – uinti on hyvää kuntoilua.

Enpä olisi uskonut, että pieni näytön koon suurennus merkitsisi näin paljon

Minulla on vuosia ollut minilaptopilleni ja muille tietsikoilleni 24 tuuman näyttö, johon olen ollut ihan tyytyväinen. Se on edelleen toimiva, eikä ollut oikeastaan mitään tärkeää syytä ostaa uutta tai suurempaa näyttöä.

Kun minulla on edelleen käytössä useita VGA-liitännällä varustettuja tietsikoita, niin halusin ostaa uuden sellaisen näytön, jossa on sekä VGA-liitäntä, että HDMI-liitäntä. Vanha jäisi varalle, jos uusi hajoaa. Entinen varalla oleva erittäin hyvä näyttö sitten kierrätykseen. Eli kyseessä oli varautuminen siihen, että jossakin vaiheessa ei ole enää saatavissa näyttöä, jossa on sekä VGA-liitäntä, että HDMI-liitäntä.

No, kun vanhat silmäni tarvitsevat jo välillä lukulaseja, niin arvelin että samoilla lämpimillä voisi ostaa vähän suuremman näytön, etten tarvitsisi niin usein silmälaseja.

Siten ostin 27 tuuman näytön, jonka resoluutio on 2560×1440 – tietysti sekä VGA-liitännällä, että HDMI-liitännällä.

Karkeasti 10% suurempi näyttö kuin aiemmin, mutta vaikutus on aivan yllättävän suuri. En olisi ikinä uskonut. Oli todella hyvä ostos.

Kaupanpäällisinä sain useamman kuvan näytön tarvittaessa. Yhdestä tietsikasta päänäyttö ja toisesta pienempi ikkuna, tms.

Niin, olen mieltynyt Taiwanilaiseen Asukseen, joten tämäkin ostokseni on Asus – eikä tarvinnut pettyä.

GPS-häirintä

Tänään näyttäisi olevan lievää GPS-häirintää. Minun GPS ei näytä tarkasti missä olen ja näyttää kulkureittini todellisesta syrjässä. Signaali myös huojuu – vaikka olen paikoillaan, niin GPSn mukaan liikun sinne sun tänne.

Eilen sama GPS näytti paikkani ja liikkumiseni hyvin tarkasti.

 

Metsämarjatilanne Varkaudessa alkaa näyttää huolestuttavalta

Tähän saakka kevät on ollut kuivahko. Ilmatieteenlaitoksen ennustusten mukaan jatkossakin on kuivaa ja myös varsin kuumaa – jopa 30 astetta Celsiusta. Sadetta on luvassa vain olemattoman vähän – kuuroina, jos sitäkään.

Ettei vaan taas kerran kävisi huonosti niin mustikoiden kuin myös puolukoiden kanssa. Molempia on toki pakasteessa vieläkin, mutta haluaisin tänäkin vuonna nauttia marjojen maistelusta jo metsässä ja poimimisesta varastoon.

Säälle ei tietenkään mahda mitään, joten sitä on ihan turha kiroilla – se on mikä on ja varustuksen on oltava sään mukainen, että marssit ja pyöräilyt onnistuvat miellyttävästi.

Varustus

Olen valitettavasti ”kasvanut ulos” minua jo kymmeniä vuosia hyvin palvelleista reisitaskushortseistani. Joitakin päiviä sitten onnistuin ostamaan Englannin armeijan aavikkoshortsit, kun näyttivät hyviltä, niin ostin kerralla kahdet. Olen jo kerran testannut niitä pyöräilyssä ja ne toimivat todella hyvin. Sen sijaan että olisi sekä t-paita, että muukin asustus märkänä pyöräilyn jäljiltä, niin nyt oli ihan hyvä olo.

Kaitpa engelsmannit ovat harjoitelleet aavikolla helteessä tarpeeksi, jotta shortsit lopulta toimivat. Niissä on vyön kohdalla joku kummallinen punosnauha. Oletan sen olevan nimenomaan hienkokooja, jotta lämpimässä ilmastossa marssiessa hiki ei valu valtoimenaan minne sattuu.

Käytin samoja shortseja myös helteisissä talkoissa ja ne toimivat hyvin.

Joutunen siten myöntämään, että jopa englantilaisetkin (tai heidän alamaiset) ovat keksineet jotakin asiallista.

Keskustalainen ideologia???

Oikeistolaiset haluavat esimerkiksi: ohutta julkista sektoria, eli vähän byrokratiaa, vähän sääntelyä, lievää verotusta, vähän velkaa, ihmisille itselleen päätösvaltaa omista asioistaan – ja Suomen itsenäisyyden säilymistä.

Vasemmisto haluaa esimerkiksi: tiukkaa sääntelyä, laaja julkinen sektori, korkea verotus, ylhäältä määrätään mitä tehdään, yksityisten yritysten elämä pitää tehdä helvetiksi. Mieluiten ei olisi ollenkaan yksityisiä yrityksiä, eikä kansallisvaltioita – kaikki pitäisi olla ”Kremlistä” johdettua.

Keskustalaista ideologiaa ei ole olemassa. Keskusta on kepuleiden etujärjestö. Alun alkaen keskusta oli maanviljelijöiden (vastaavien maaseutulaisten) etujärjestö. Kun maanviljelijöitä on vähänlaisesti jäljellä, niin kepulien on pitänyt keksiä oma kuppikuntansa, joiden etujärjestö kepu on. Eli on saatava veronmaksajien pussista mahdollisimman suuria ja monimuotoisia tukiaisia kepuleille.

Kepuleiden tavaramerkki on lehmänkaupat. Sovitaan kenen hyvänsä kanssa mistä hyvänsä: sulle-mulle, sulle-mulle – täysin Suomen ja suomalaisten edusta välittämättä.

Suomen suomettumisen ”isä” on nimenomaan kepu (Kekkonen). Annetaan ryssille periksi missä asiassa hyvänsä, jotta kepulit saavat valtaa/pysyvät vallassa. Tuomitaan kenet hyvänsä rehelliset ja isänmaalliset ihmiset vaikka kuritushuoneeseen – kunhan kepulit saavat valtaa.