Ja romahtaa, jos Biden voittaa vaalit.
https://www.verkkouutiset.fi/hammastyttavat-talousluvut-julki-usan-vaalien-loppusuoralla/#8ecc4ea0
On sanottu, että maailmassa on kahdenlaisia organisaatioita
Viime päivinä on vaahdottu perusteellisesti, kun hakkerit ovat saaneet haltuunsa epämiellyttävää aineistoa ja kiristävät organisaatiota ja henkilöitä, että eivät julkaisisi sitä aineistoa.
”On sanottu, että maailmassa on kahdenlaisia organisaatioita:
- Ne organisaatiot, jotka on hakkeroitu.
- Ne organisaatiot, jotka eivät vielä tiedä, että ne on hakkeroitu.”
Lainaus: Kyberajan viestitaktiikka; 2018; sivu 118
Niin, kaikkiin järjestelmiin, jotka ovat yhteydessä internettiin, voidaan murtautua.
”Suojatut” sivustot? – http:// versus https://
Nykyiset selaimet näyttävät selaajille ”turvattomina” http:// alkuiset sivustot ja ”turvallisina” https:// sivustot.
Olisi hauska tietää onko ne vaikkapa http://jput.fi/ aikuisten oikeasti sen turvattomammat kuin https://jput.fi/ sivustot.
Vielä muutama päivä sitten sivustoni jput.fi oli ”turvatonta” tyyppiä http://jput.fi. Siitä uudemmat selaimet varoittivat. Vaihdoin sivustoni ”turvalliseen” tyyppiin https://jput.fi. Nyt selaimet näyttävät sivustoni turvalliseksi (lukonkuva tunnisteen edessä). Sisältö on kuitenkin täsmälleen sama, esimerkiksi:
https://jput.fi/Syvarin_kelirikkotaisteluissa_hu.htm
Ainoa ero on se s-kirjain linkin alussa.
Oliko se artikkelini ennen s-kirjainta turvaton ja nyt s-kirjaimen kanssa turvallinen?
Karvarousku-, herkkutatti-, sipulikeitto
Vuoden kiertoni metsän antimien suhteen alkaa yleensä korvasienistä ja loppuu karvarouskuihin. Tämän vuoden kiertoon kuuluneet korvasienet, haperot, kantarellit, puolukat, jne. on nyt nautittu tai säilötty. Karvarouskut puuttuivat listalta, joten kävin tänään noutamassa metsästä karvarouskuja ja yhden herkkutatin. Enemmänkin olisi ollut molempia saatavilla, mutta en tarvinnut enempää kun en tänä vuonna viitsi säilöä sieniä vaan olen poiminut vain välittömään sapuskan tekemiseen. Samalla reissulla nautiskelin puolukoita ja katajanmarjoja – sekä ennen kaikkea liikkumisesta maastossa.
Mennäänpä sitten asiaan, eli otsikon mukaiseen keittoon
Pilkoin karvarouskut lautaselle isoiksi palasiksi – jaoin sienet neljään osaan, kun nyt ei ollut mukana pieniä, jotka olisin vain puolittanut.
Kasarissa kiehuvaan veteen sienet noin 3-4 minuutiksi, vesi pois ja köntti voita kasariin sienien joukkoon, sienien kääntelyä. Aiemmin valmiiksi isoiksi paloiksi paloteltu herkkutatti sekaan ja kääntelyä. Toinen köntti voita sekaan ja sekoittelua.
Vehnäjauhoja pari kukkuraruokalusikallista sekaan ja kääntelyä. Nesteeksi pari desiä Maggi Kostilja lihaliemikuutiosta tehtyä lihalientä ja ehkäpä runsas desi täysmaitoa. Sekoittelua ja mustapippuria myllystä sekaan.
Iso keltasipuli isoina palasina sekaan ja sekoittelua.
Viimeisenä rasvaisesta kermajuustosta palasia sekaan ja sekoittelua. Levy pois päältä ja antaa keiton muhia jonkun aikaa.
Sitten vielä sekoitelua ja ensimmäinen suuri annos jäähtymään syvälle lautaselle ja kohtapuoliin kimppuun.
Löysin kirjastosta hyvän kirjan – nuori vapaaherra panssarimiehenä
Menin pitkästä aikaa kirjaston hyllyille, joissa on sotamuistelmia ja -elämänkertoja.
Vanhojen tuttujen kirjojen joukossa havaitsin ensimmäistä kertaa uudehkon (suomeksi ilmestynyt vuonna 2018) kirjan: Richard von Rosen – Panssariässä.
Kirjailijan nimi ei tuntunut tutulta panssarisodankäynnin yhteydessä, joten otin kirjan käteeni ja saman tien olin varma, että tämä kirja kannattaa lainata ja lukea. En ole katunut päätöstäni, kirja on todella hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Se ei ole panssaridivisioonien, panssariarmeijoiden, jne. yhtymien operaatioiden ja sotatoimien kuvausta vaan noin 18-vuotiaana Toisen Maailmansodan kurimukseen joutuneen saksalaisen aatelisen kuvausta näkemästään, tuntemastaan, kuulemastaan, lukemastaan ja ennen kaikkea kokemastaan. Kyseessä on tavattoman hyvin kirjoitettu kirja, jossa on hyvin runsaasti kuvia.
Kirja on ilmestynyt saksaksi vuonna 2013 nimellä: Als Panzeroffizier in Ost und West – Im Panzer III, Tiger und Königstiger in Russland, Frankreich und Ungarn. Kirjoittaja ei suinkaan väitä olevansa ”Panssariässä”, vaan se on suomalaista keksintöä.
Vapaaherra Richard von Rosen syntyi 28.6.1922 ja pääsi alokkaaksi Panssaritäydennyspataljoonaan 35 Bambergissä 25.10.1940 – vähän sen jälkeen kun oli täyttänyt 18 vuotta. Silloisessa Saksassa aateluus ei ollut meriitti, vaan pikemminkin painolasti. Kouluttajakorpraalit höykyttivät nuorukaista ihan perusteellisesti.
1.3.1941 von Rosen sai ylennyksen kadetti-korpraaliksi – noin kolmen kuukauden upseerikoulutuksen jälkeen. Karkeasti puolen vuoden sotilaskoulutuksen jälkeen hän oli jo mukana panssarivaunun (Pz III lyhytputkisella 50 mm kanuunalla) ampujana operaatio Barbarossan alkutaisteluissa. Hän sai ylennyksen kadetti-alikersantiksi 1.7.1941, taistelussa osoitetun urhoollisuuden perusteella.
1.6.1942 von Rosen ylennettiin samana päivänä kadetti-vääpeliksi ja heti perään luutnantiksi.
Luutnantti von Rosen toimi taisteluissa panssarivaunupuolijoukkueen johtajana, joukkueenjohtajana, komppanianpäällikkönä ja taisteluosaston ”komentajana”. Hän haavoittui sodassa viisi kertaa – oli todella hyvää onnea, että selvisi hengissä. Sodasta hän kotiutui miehitettyyn Saksaan vaikeasti haavoittuneena yliluutnanttina, kokien miehittäjien toimesta monenlaisia ”iloja”.
Myöhemmin von Rosen astui Bundeswehrin palvelukseen yleten kenraalimajuriksi – hän siirtyi eläkkeelle 30.9.1982.
Suosittelen kirjaa lämpimästi. Siitä löytyy lisää yksityiskohtia mm. Saksan ennakoivaan iskuun Venäjälle, Operaatio Zitadelleen, Unkarin taisteluihin, jne. On mukana erinomaisia huomioita myös eri siviiliväestöjen suhtautumisesta saksalaisiin sotilaisiin. Richard von Rosen joutui myös pelastamaan lukemattomia kertoja Tiikereitään uponneina pehmeään maastoon – usein vihollistulen alla.
Pienenpieniä puutteitakin on. Nimittäin von Rosen pitää myös Ukrainaa Venäjänä ja ukrainalaisia venäläisinä. On huomattavissa myös suomettumista, kun kerrotaan sodan yleistilanteesta – von Rosen ei ollut natsi, joten on selvää natsivastaisuutta ja SS-vastaisuutta. Richard von Rosen luulee ja uskoo, että Saksa olisi hyökännyt Venäjälle ilman sodanjulistusta – se ei pidä paikkaansa. Silti kyseinen kirja kannattaa ehdottomasti lukea. Itselläni on tarkoitus ostaa von Rosenin kirja saksankielisenä.
Varokaa Microsoft Edgeä internetselaimena
Minulla on ollut yhdessä tietsikassa se vanhempi Edge yleisesti käytössä.
Pari päivää sitten olin idiootti antaen päivittää sen uusimpaan versioon.
Aiemmassa versiossa sai kieltää Microsoft-uutiset ja muun roskan. Selain oli vain selain, joka teki pääsääntöisesti mitä minä halusin selaimen tekevän.
Uusimmassa versiossa on minut pistetty väkisin vastaanottamaan Microsoft-uutisia ja muuta vastaavaa roskaa. En ole löytänyt mitään konstia estää niitä Microsoft-uutisia, ja muuta roskaa, jota en halua. Niinpä latasin kyseiseen koneeseen toisen selaimen, asetin sen oletusselaimeksi, ja lopetin Edgen käyttämisen.
Minä haluan itse olla oman tietokoneeni isäntä – enkä sen orja.
Kotiviiniä ilman käymisen pysäyttäjää ja kirkastimia
Olen vuosia tehnyt syksyisin kotiviiniä oman puutarhani marjoista, joskus sekaan myös oman puutarhan makeita omenia.
Ihmettelen kauhiasti, miksi yleisesti kotiviinin käyminen pysäytetään jollakin kemikaalilla ”käymisen pysäyttäjä” ja sitten vielä kirkastetaan erilaisilla kirkastuskemikaaleilla. Onko kyseessä kiire – pitää saada nopeasti alkoholijuomaa?
Itse en käytä sellaisia kemikaaleja ja kuinka ollakaan silti viinini ei ole sameaa, eikä hiivaista.
Tapanani on antaa viinin kaikessa rauhassa käydä loppuun saakka niin, että vesilukon pinta on päivätolkulla tasan. Sitten lappoan viinin puhtaaseen käymisastiaan ja pistän sen astian poispäin kallelleen ainakin viikoksi. Sitten varovasti lappoamissuuntaan kallelleen vähintään viikoksi.
Sitten vaan lappoan kirkkaan viinin säilytysastioihin – ilman mitään muita konsteja.
Yleensä, kuten nytkin, marjapussissa on mustaherukkaa, punaista karviaista ja marja-aroniaa.
Paikallissääennustus ei aina onnistu & sumutakavalot
Täksi aamuksi Ilmatieteenlaitos ennusti Varkauden paikallissääksi ihan täysin aurinkoista, ei sadetta, ei sumua.
Lähdin pyöräilemään melko tarkkaan kello 8 varustautuen sääennusteen mukaisesti aurinkolaseilla (oikeat lentäjänlasit Rayban). Jo ulko-ovesta huomasin, että nyt on jotakin pielessä – melkoinen sumu. No, ehkäpä se sumu kohta hälvenee – ajattelin ja lähdin polkemaan edelleen Raybanit silmillä.
Ajoin ja ajoin, sumu sen kun vain sakeni. Jossakin vaiheessa päätin kytkeä päälle pyöräni Led-takavalon, etten tulisi niin helposti yliajetuksi – ajoin nimittäin autotiellä. Vähän kauempana huomasin, että Raybanit eivät ole oikea varuste tänään sillä niihin huurtui sisäpuolelle ja tiivistyi ulkopuolelle huonontaen näkyvyyttä entisestään. No aurinkolasiongelmaan oli tietysti helppo ratkaisu.
Seuraava huomio oli, että minut ohittavat varsinkin tummemmat autot hävisivät sumuun varsin lähellä. Vastaan tulevissa autoissa oli huomiovalot tai joillakin jopa sumuvalot, joten ne näkyivät hyvin.
Uusissa autoissa taitaa olla huomiovalot vain edessä ja takavalot pimeinä. Minun ikivanhassa autossani takavalot palavat automaattisesti aina ajaessani ja eteenpäin on vähintään huomiovalot automaattisesti (ajovaloja himmennetään sarjavastuksella huomiovaloiksi).
Uskallan olettaa, että tämä uusi villitys (takavalot pimeinä) tulee johtamaan peräänajoihin.
Niin, palasin parin tunnin reissusta noin kello 10 ja edelleen oli sumua, eikä auringosta ollut hajuakaan.
Pukeutumisesta syksyisille pyöräilyreissuille
Syysaamuna on lähtiessä usein varsin kylmää ja kosteata – esimerkiksi 6 astetta ja yli 90 %RH. Kohtapuoliin alkaa usein aurinko lämmittämään, paitsi tietysti varjossa. Tuulikin vaikuttaa jäähdytykseen varsin oleellisesti.
Takaisin tullessa saattaa hyvinkin tulla hiki ihan perusteellisesti, 18 astetta varjossa ja aurinko voi ”grillata” perusteellisesti.
Vaatetuksen valinta tällaisille reissuille tuntuu haastavalta. Minulla on paha tapa ajaa reissu samassa vaatetuksessa. Aluksi palelee, välillä on ihan mukavaa ja sitten tulee hiki ihan perusteellisesti.
Useimmiten lähden tällaisina aamuina liikenteeseen mieluimmin liian vähässä vaatetuksessa – shortsit ja t-paita, silloin taatusti palelee lähtiessä, mutta en hikoile hirmuisesti palatessa.
Joskus olen lähtenyt pusero päällä ja sitten sopivassa kohtaa pysähtynyt heittämään puseron pois – sekään ei tunnu järin mielekkäältä. No, oleellisinta on tietysti pitää kunnostaan huolta – esimerkiksi pyöräilemällä.
Kuka saa aikaan tällaista jälkeä?
Tulitikkulaatikko on lisätty kuvaan mittakaavaksi.
Kuvassa näkyvässä loukussa oleva kermajuusto ei häntä ole kiinnostanut kahtena yönä.
Ilmeisesti hän on päättänyt kaivaa kompostini alta tunnelin Kiinaan saakka.