Tamperetta on yritetty useasti tuhota sisältä päin
- Kauniin vanhan keskustan upeat jugend-talot hävitettiin, kun grynderit pääsivät päättämään betonilaatikoiden rakentamisesta; mm. Nopat, Auttilat, Ruolat , Puolimatkat ja Pöyryt paperien pyörittäjinä.
- Lielahden kartanon ja tehtaan alue ja Federleyn alue-arkkitehtuuri ja aikaansaannokset on tuhottu lähes jokaista tiiltä myöten kuvottavien betonilaatikoiden alta ja nyt myös keskustassa
- Tukkitunneli rakennettiin ja kirkko päältä poltettiin
- Raatihuonekin meinattiin purkaa, yksi ääni valtuustossa pelasti sen
- Samoin kauppahalli aiottiin purkaa erään siellä kauppaa tehneen merkittävän vaikuttajan ja uuden pormestarin sukulaisen aloitteesta- hylättiin
- Särkänniemi rakennettiin
- Näsinneula rakennettiin
- Tamperetalo rakennettiin
- Santalahden ranta täytettiin ja Paasikiventie päälle
- Rantatunneli rakennettiin
- Ranta-Tampellaa rakennetaan
- Ratikka päätettiin rakentaa ja kaavoittaa suuret alueet reitin varrelle kasvattamaan Tamperetta
Kaikkia näitä on yhdistänyt valtava kähmiminen ja taustapeli rahasta ja vallasta ja sama jatkuu.
Vääntö uusista suurista linjoista tapahtui noin 5 vuotta sitten läntisen kaupunginosan kaavoituksesta ( Hiedanranta), johon liittyivät osa edellä mainituista projekteista.
Päävastuu ennen tätä 5-vuotisjaksoa ja noiden toteutuksesta on ollut aseveliakselilla ja voimakkailla päättäjillä kuten Lindfors (Napoleon), Paavola ja Rantanen. Viimeisimmät vietiin lävitse akselilla, pormestarit Ikonen ja Lyly sekä tukena olleet valtuuston puheenjohtajat Marin ja Ikonen. Ja päävastustajina rakkilauma perussuomalaiset, Tapu ja Vata . Tunnelipäätöksen voiton ratkaisi 4 demarinaista.
Mitä nyt pitäisi tehdä:
Pitäisi julistaa Tampereen ydinkaupungille, vanhan kaupungin ”lisärakentamis- ja liikennerauha” ja suojella nyt aikaansaannokset hamaan tulevaisuuteen puistoineen ja rantoineen. Mutta myös jo muutkin lähes historialliset ihmisille rakennetut kauniit alueet ikivanhoine puustoineen. Nyt jo rakennettu kerroksellisuus, malleina ja myös osa rumuuden osaamisesta, säilytetään pelottavana esimerkkinä tuleville polville.
Sellainen rauha, mikä on toteutettu Helsingin Esplanadin etelä-puolelle Kaivopuisto, Kruunuvuori, Ullanlinna, Eira ja Punavuori, jossa ei tuhota mitään eikä rakenneta mitään paitsi ylläpidetään muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta ja kuten useat Suomen rannikon vanhat kaupungit.
Sen sijaan rakentamien pitäisi keskittää täysin uusille alueille uusine infroineen, jotka eivät myöskään hävitä luontoa, kaupunkien tarvitsemaa väljyyttä ja keuhkoja altaan.
Tampereen ytimen tuhoamis- ja rakentamisvimma on jo ylittänyt kaiken kohtuullisuuden ja ihmisten sietämiskynnyksen. Nykyiset infraratkaisut riittävät seuraavaksi 100 vuodeksi uusine teknisine ylläpitoratkaisuineen.
