Sopivan mansellismielinen blogialusta
Auvo Rouvinen ( vas) väitteli Niinistön kanssa pari vuotta sitten Kesälahdella talouden mekanismeista ja Niinistö nosti hattua timpurille.
Purra voisi mennä hiukan kyselemään, pääisikö apukolulaiseksi Auvon penkille.
https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/auvorouvinen/lakot-ja-vaalit-eivat-sovi-euroon/
Täällä ”nilkkilässä ja impivaarassa” rakennetaan sisäisiä rajoja pienesti ajatteleville kansalaisille. Mutta meidän tyttömme maailmalla vie Suomea karttapalon keskustaan kuin paraskin uusi presidenttimme.
”Työryhmässä on mukana suuri joukko entisiä valtioiden johtohahmoja, mukaan lukien Suomen entinen pääministeri Sanna Marin. Ryhmän puheenjohtajina toimivat Ukrainan presidentin Volodymyr Zelenskyin kansliapäällikkö Andrij Jermak sekä Tanskan entinen pääministeri ja Naton entinen pääsihteeri Anders Fogh Rasmussen.
Työryhmän päätavoite on kehittää systemaattinen näkemys Ukrainan integroimisesta euroatlanttiseen turvallisuusalueeseen.
Ukrainan presidentin kansliapäällikön mukaan työryhmä koostuu ”Ukrainan todellisista ystävistä, jotka ovat auttaneet maata Venäjän täysimittaisen hyökkäyssodan ensimmäisistä päivistä lähtien”.
Ukraina perusti työryhmän ”todellisista ystävistä” – mukana Sanna Marin – Ulkomaat | HS.fi
Tässä tulee se suuri ero, mitä maailmanpoliitikko ja sovittelija Haavisto tekee ja, mitä tuuliviiri Stubb tekisi yllättävissä tilanteissa.
Panee tämäkin pohtimaan , kenessä on presidenttiainesta ja kenessä ei !
Tämä saataisi tapahtua jo maaliskuun alussa uudelle presidentille. Putin käy hakemassa nyt juuri rohkeutta ensin Erdoganilta, ennen kuin uskaltaa soittaa ”Haavistolle”.
Kestävän metsänhoidon ydin:
Olen ollut jo yli 30 vuotta tätä mieltä ja tutkimusprofessori vahvistaa, että tämä on kestävin tapa metsätaloudellemme ja luonnolle hiilinieluineenkin.
Juttu on tilaajille:
Ote jutun alusta:
”Tutkimusprofessori Lauri Mehtätalo haluaa yhdistää metsätalouden ja ilmastonmuutoksen torjunnan.
”Miten hyödyntää metsää niin, että kaadetusta puusta mahdollisimman suuri osa jäisi pitkäaikaiseksi hiilivarastoksi?
Metsänsuunnittelun yliopistoprofessori Lauri Mehtätalo päätti kokeilla. Hän painui metsäpalstalleen laulattamaan moottorisahaa viime talvena. Joulusta pääsiäiseen hän kävi amatöörimetsurina viikonloppuisin kaatamassa metsästään isoja mäntyjä ja koivuja.
”Yritin saada talteen kaiken, mitä voi”, Mehtätalo pohjustaa.
Urakan loppulaskelma näytti erinomaiselta hiilivarastojen kannalta. Nopeasti ilmakehään kulkeutuvaa hukkapuuta jäi käsiin paljon vähemmän kuin tavanomaisissa hakkuissa.
Matemaattisen mallintamisen tutkijana Mehtätalo osoitti myös laskelmin, kuinka paljon hän onnistui siirtämään puuta pitkäkestoiseen käyttöön.
Kaikkiaan hän kaatoi 300–400 puuta, jotka vastaavat noin 180:tä kuutiometriä. Siitä lähes 70 prosenttia meni pitkäaikaisiin puutuotteisiin, kun tavanomaisissa sahatavaran hakkuissa olisivat pitkäaikaiset puutuotteet vain 40 prosenttia kertymästä.
”Olen saanut 50 kuutiota eli noin 38 hiilidioksiditonnia enemmän talteen kuin tavanomaisissa hakkuissa”, Mehtätalo sanoo. Hänen männyistä ja koivuista koostuneessa leimikossaan puukuutio vastaa suunnilleen 750 kiloa hiilidioksidia.
Mehtätalon päämäärä oli siis harjoittaa mahdollisimman ilmastoystävällistä metsätaloutta. Se tarkoitti sitä, että kaadettu puu hyödynnettäisiin maksimaalisesti pitkäkestoiseksi hiilivarastoksi.
Suurin osa puista meni pylväiksi. Mehtätalo teki mäntyjen latvaosista myös hirsiä, joista hän rakentaa kotipihalleen varasto- ja autokatosta. Lisäksi hän sahautti tukeista tavallisia ja tuppeensahattuja lankkuja. Pyöreitä riukupuitakin hän säästi rakennustarpeiksi, samoin lautojen sahaamisesta jääneet ylijäämät.
Säästää vain hakata? Keskustelu metsistä on jakanut ihmiset kahteen leiriin. Toiset vaativat hakkuiden rajoittamista hiilinielujen ja luonnon monimuotoisuuden nimissä.
Toiset muistuttavat, että Suomi elää yhä metsästä eikä metsätalouden toimintaedellytyksiä saa rapauttaa.
Kokeen kotimetsässään tehneen Mehtätalon mielestä metsäkeskustelu on nyt surullisen polarisoitunutta. Hänen tilannekuvansa mukaan sijaa on sekä säästämiselle että hakkuille. Olennaista on, että ajoitetaan molemmat oikein.
”Ei hakata nyt, vaan hakataan myöhemmin. Jos kiertoaikoja pidennetään 10–20 vuodella, se lisää kasvua ja voi olla yhteiskunnan kannalta järkevää”, sanoo Mehtätalo, joka työskentelee Luonnonvarakeskuksessa. ”
——
Vain Purra ja Orpo ajavat Suomea päin seinää !
Suomi rämpii suossa, mutta miten sieltä päästään kuivalle maalle? – Mielipide | HS.fi
Ensimmäinen voitto on saavutettu, Halla-aho potkittiin ulos kisasta eikä eurooppalainen äärioikeistolaisuus purrut Suomessa. Hyvä suomalaiset !
Kummankaan voitto II- kierroksella ei ole kirkossa kuulutettu, ei Stubbinkaan. Oleellista on liberaali Rehnin äänien jako arvomaailmoineen. Urpilaisen ja Anderssonin saamat äänet ovat melko selvät II- kierroksella. Kysymys on myös Stubbin omista äänistä suhteessa osaamiseen ja saavutuksiin ulkopolitiikassa, pysyvätkö ne, kun tullaan käytännön tämän päivän ulkopolitiikkaan.
Persut jäävät kotiin tai jokunen Stubbille. Entä ne ”työväen persujen” äänet. Suurin osa pesruista jää kroosaamaan II- kierroksella.
Hienoa, ettei tämä ollut puoluepoliittinen vaali, oikeisto-vasemmisto, vaikka sitä niin kovasti tuputettiin, vaan presidentinvaali puolueista riippumattomine arvomaailmoineen, mutta tärkeimpänä ulkopolitiikka.
Perttu Kauppisen analyysi I- kerroksesta ja myös arvaamattomasta II- kierroksestakin on kohdallaan:
https://www.iltalehti.fi/paakirjoitus/a/d8e71ca8-02e4-4153-be8d-3d0e8ed0b347
Miettikäähän ihan vakavasti, jos meidän presidentillä Sauli Niinistöllä ei olisi kuin seremoniallinen presidentin valta ja se olisikin nyt pääministeri Orpolla ?
No, kun tietenkin heti tulee sontaa silmille mainitessani pääministerinä Marinin, niin…
…hän vei Suomen sentään maailman maineeseen jämäkkänä nuorena johtajana, jonka aikana Suomi kohtasi katastrofin toinen toisensa jälkeen, aallon koronoita, pantiin Uusimaa säppiin poikkeuslailla, hankittiin varmuusvarastot kuntoon, autettiin tuhansia yrityksiä konkurssin uhasta, neuvoteltiin EU- tuet pakon edessä, pantiin nimet paperiin hankkia hävittäjät, liityttiin Natoon, Marin oli eturintamassa Ukrainassa tukemassa Zelenskiä, teki poikkeuksellisia avauksia auttaa Ukrainaa( hävittäjät). Vei Suomen naiset maailman maineeseen, valttiin yhdeksi maailman vaikutusvaltaisimmista pääministereistä. (Silti eli elämäänsä paparazzien tonkiessa…)
Ja sitten haukutaan, että elettiin velalla. Entä millä sitten tuosta katastrofissa olisi selvitty edes näinkin hyvin ? Eli kansainvälien luottoluokitus säilyi, velkasuhde / BKT keskitasoa EU:ssa jne… Eikä lähdetty sopeuttamaan heti, vaan määriteltiin, että se tehdään alkaen heti seuraavan hallituksen aikana.
Mutta itse se asia: siitä huolimatta, että meillä Orpon hallitus on jo nyt täysin epäonnistunut alkumetreillään radikaalein yhteiskuntarauhan rikkonein toimin tai onnistunut Marin, meillä pitää olla vahva presidentti valtaoikeuksineen yli Eduskunnan vaalikausien.
.. tai sitten meillä pitää olla uusi parlamentaarinen poliittinen järjestelmä, jossa poliittista valtaa edustaa noin 75-80 % enemmistön äänin saanut monipuoluehallitus, joka takaa, ettei politiikka muutu laidasta toiseen ja vastuunkantajilla on leveät hartiat.
Tätä mallia edustaa Tampereen poliittinen päätösvalta.
Presidentin toimivaltuuksiin kuuluvia tenttejä on kuultu kyllästymiseen saakka media median perään. Eiköhän siinä ole tuullut selväksi, mitkä ovat presidentin päätehtävät ja ehdokkaiden kannat ulkopolitiikkaan.
”Yleisradio- YLE , jolta pitää ottaa rahat pois” ?
… mutta tämähän oli sitä, mitä kansa juuri on kaivannut, Yleisradiota- ei puolensa valinneita Maaseudun Tulevaisuuta, IL:a, IS:a, MTV:a, US:a, Verkkomediaa tai propaganda- somea. Yle sohaisi, eivätkä ehdokkaat tienneet mihin valmistautua, myös jokaisen kansalaisen konkreettiseen lompakkoon.
IP- lehtien kantakolumnistit ja tutkimusohjailijat olivat pöyristyneitä, kun merikortin reitti olikin toinen, minkä he olivat odottaneet gallup-kunkulle annettavan suoraan voittavan käteen. Katsotaan, kuka jakaa kenellekin viimeiset merikortit ja kenelle ?
YLE teki sen tehtävän, mikä sille kuuluu. Kerrankin kiitos Jouko Jokiselle, journalistille !
Näin siinä käy, kun Purran ay-persut ovat eri maata kuin ay-vastainen persu-Purra.
Itseään Suomen suurimmaksi työväenpuolueeksi panevat luokalle Suomen kelvottomimman persuhallituksen.
Saas katsoa kenenkä persuus kestää merivettä ?
Ei ihme, ettei tänne Suomeen kukaan halua tulla kuin pakosta, saati töihin. Täällä vallitsee kateus, impivaaralaisuus, jurous, älä vaan luule olevasi jotain… Harva avaa ovea tai pitää auki tai toisen kulkiessa, on kohtelias saati kiittää. Kaduilla sätkät ja räkä lentää, perkele…Autossa audin peltikuori suojelee keskisormea, muualla Porschekin on kuin Yaris täällä.
Kun ulkomaalainen tulee Pyynkin polulla vastaa, hän hymyilee ja tervehtiikin, Suomipoika painaa päänsä maahan ja jurottaa muualle.
Mutta on täällä poikkeuksiakin- tamperelaisuus nääs ! Se puhuu, vaikka ei kysytä, se ei kuuntele, vaikka sillä on korvat, se puhuu kaikki vanhat jutut uutena, se tietää kaiken maailman asiat, vaikka ei ole käynyt kuin Teiskossa. Se syö mustaamakkaraa ja tekee, vaikka ei tarvitsisi, siksi Tampere on Tampere.
Kannattaa lukea tuo Hesarin juttu, josta alla otteita:
Näitä suomalaisten käytöstapoja ei voida ymmärtää ulkomailla – Helsinki | HS.fi
”KODITON saapuu pieneen roomalaiseen kauppaan ja kysyy, saisiko leivän. Kauppias kysyy, että miksi aina tulet tänne. Menisit välillä jonnekin muualle. Sitten hän jatkaa, että no, mikä leipä nyt sitten. Koditon ihminen valitsee leivän provolonella, italialaisella juustolla.
Inhimillisyys, sitä Roomassa aikoinaan 10 vuotta asunut ja sittemmin Suomeen palannut Merja Niinisalo kaipaa.
”SUOMALAINEN mielellään haukkuu, jos ei pidä jostain. Italiassa ei sanota suoraan, vaan mielipide löytyy rivien välistä”, Roomassa asunut Niinisalo sanoo. ULKOMAISEN työkulttuurin ymmärtäminen on monen suomalaisen mukaan vaatinut opettelua.
”Työpaikallani hankittiin kollegalle lahja, ja kortti kiersi. Rustasin siihen nimeni. Jonkin ajan kuluttua minulta tultiin kysymään, mitä minulla on lahjansaajaa vastaan. Tapana nimittäin on kirjoittaa jotain kivaa, lämmintä ja ennen kaikkea persoonallista onnitteluihin. Pelkkä allekirjoitus on kuin näyttäisi keskisormea”, kertoo Brysselissä asuva vastaaja.
”Työelämässä ei pärjää, jos olet kovin ujo ja introvertti”, sanoo Lontoossa vuodesta 2019 asti työskennellyt Emmi Huovinen.
MONEN suomalaisen arvostama vaatimattomuus ei ole kaikkialla hyve. Lontoossa asuvan Huovisen mukaan esimerkiksi englantilainen keskustelukulttuuri on päällekäyvä, oma tila pitää osata ottaa itse. ”Oli opittava puhumaan toisten päälle ja huutamaan työpaikalla, jotta minut voitiin ottaa mukaan isoihin neuvotteluihin”, kirjoittaa Latinalaisessa Amerikassa asunut vastaaja.
New Yorkissa ja Lontoossa asunut vastaaja taas sanoo oppineensa ulkomailla rohkeammaksi ja oma-aloitteisemmaksi. ”Suomessa opetettiin, että uteliaisuus on tunkeilevaa. Britanniassa ja USA:ssa taas ihmetellään ja jopa pahastutaan siitä, ettei toinen esitä heille kysymyksiä.”
Näin kertoo myös Roomassa asunut Niinisalo….”