Toinen on on sellainen, josta kertoo vain elintaso – vs. toinen, josta elämä ja sivistys.
Se ensimmäinen:
Uusi latomainen, muista erottumaton musta omakotitalo, uudella omakotialueella, jossa ei ole mitään, paitsi talojen terassit, amme ja pomppulinna. Seinän kokoinen ikkuna naapurin autokatokseen. Ei puita, tekonurmi, kaksi kiveä ja pieni lätäkkö, jossa Thaimaassa valmistettu pikkupoika pissii.
Tai kaupungin betonikuutio, jossa on lasiseinä, läpinäkyvä lasitettu parveke, jossa komeilee Tokmannilta ostetut kesäkalut ja sähköpyörä piilossa varkailta ja tekopalmu.
Sisällä valkoinen avo-olohuone-”keittiö”, Ikean sohvaryhmä, seinän kokoinen taulutelevisio, lasikaapissa juomalasia. Ruokaryhmä 6 tuolia ja pöytä. Alla musta keinomatto. Makuuhuoneessa 4 h:n ”parivuode”- taulutelevisio ja päätyseinässä kukkatapetti. Seinän kokoinen verhollinen ikkuna naapurin.
Sähkösauna ja persposket polttavat pyökkilauteet, peltinen löylykippo ja kauha.
Pihalla sähkömersu, bemari tai tesla.
—–
Mitä toisen, ei standardisuomalaisen kodissa on tai ei ole:
Se ei ole standardi, vaan maastoon istuva uudisrakennus tai vanha, joka katsoo kumpareelta etelään johonkin 100 000:n järven ulapalle takana hengittävää metsää. Se on kaunis malliltaan kokonaisuus väreineen. Jossain takapihalla on maakellari, jossa oman puutarhan ja pikkuviljelysten tuotanto talveksi. Yhteisrannassa puuvene. Ulkovarasto, ja fillarit, tallissa vanha Saab ja ulkona kasa penskojen fillareita ja lastenvaunut.
Koti 4-5 h +k + s. Iso kirjahylly, täynnä eri alojen kirjoja, värikkäät räsymatot lautalattialla, kierrätyksen huonekalut ja kauniita huonekalulöytöjä ja kirpputorin laseina Toikkaa tai Rut Brykin keramiikkaa. Arabian kulhossa kukkia.
Oikea keittiö, lasten sekaiset huoneet kirjahyllyineen, kaluineen.
Toisesta kodista voi sivistys nousta, toisesta pankkitilin saldo- ei muuta.