Ankeasta aamusta valoon

 

tänään en jaksa hymyillä

olen väsynyt kaikkeen

talebaneihin, koronaan

itseeni, saamattomuuteeni

aioin kiukutella koko päivän

pyörien itsesäälissä

miten vähäpätöisen elämän elin

varisen alas kuin puiden lehdet

maadun lehtien mukana

eikä keväällä enää kukaan minua muista

puihin nousevat uudet lehdet

uudet ihmiset ottavat paikkani

 

havahdun puhelimen ääneen

rakkaani siellä

iloisella mielellä

sanoo ikävöivänsä

lasken kissan sisälle

hyppää rintaani vasten

puskee poskeani vasten

nuolee käsivarsiani, kaulaani

kehrää onnellisena

 

taas kerran mieli teki kuperkeikan

elämä on sittenkin ihanaa

rakkaat ihmiset

läheiset, ystävät

taas jaksan elää

Hannu Tiainen

24.8 2021

 

Velkani yhteiskunnalle

Olen saanut yhteiskunnalta syntymästäni tähän päivään laadukkaat terveyspalvelut. Sairauksista huolimatta olen yhä hengissä, hyvävoimaisena. Lapsena sairastin epilepsian, jota silloin kutsuttiin kaatumataudiksi. Upeasti se parannettiin, eikä aikuisiällä ole enää tarvinnut lääkitystä.

Raskas työelämä toi mukanaan erilaisia sairauksia, joita nyt hoidetaan lääketieteen viimeisten saavutusten keinoin.

Sain myös käydä koulun ja ammattiin valmistavan ammattikoulun. Kiitos koulujärjestelmämme aterioineen kaikkineen. Koulu oli osin tervanjuontia, eikä lapsena ja nuorena ymmärtänyt mikä rikkaus on saada oppia ja opiskella.

Työelämään tullessani sain palkan ja kaikki ne edut jotka ammattiyhdistysliike oli työtätekeville neuvotellut. Tietysti myös eduskunta oli omalta osaltaan työlainsäädännön myötä ollut osa työmarkkinajärjestelmän luomisessa, sen eri osa-alueiden.

On monia monituisia asioita joita emme tule miettineeksi, mitä yhteiskunta on meille vuosien saatossa tarjonnut. Totta kai on tullut keppiä eri aikakausina ja yhä tulee, kun ajatellaan yhdenvertaisuutta, tasa-arvoa ja kuinka kaltoin ihmisiä on kohdeltu ja yhä kohdellaan. Enempää en tässä kirjoituksessa puutu ”keppeihin” tai ”porkkanoihin”. En myöskään kenen tai keiden ansioita mitkäkin saavutukset ovat.

Olen muiden mukana maksanut veroja, tehnyt töitä, kuten miljoonat muut, jotta yhteiskuntaa on voitu kehittää ja ”pyörittää”. Olen tuntenut vetoa osallistua yhteiskunnalliseen toimintaan, koska olen pitänyt sitä mielekkäänä. Mutta myös tavallaan velvollisuutena, siitä kaikesta mitä olen saanut yhteiskunnalta.

Poliittinen ja muu yhteiskunnallinen toiminta on aikuisiästä asti ollut itselleni jotenkin luontevaa, kiinnostavaa ja myös palkitsevaa. Olen maksanut myös ikään kuin saamistani yhteiskunnan tarjoamista palveluista takaisin saamaani ”velkaa”.

Köyhiin oloihin synnyin, työläisten parissa elänyt, heikoimmassa asemassa olevien keskuudessa eloni viettänyt. Se on ollut johtotähteni erilaisissa järjestötoiminnoissa mukana olemisessa – olla aina heikompien puolella.

Olen tässä kesän aikana ”vääntänyt kättä” itseni kanssa. Onko aika lyödä ”hanskat tiskiin”. Velvotteiden jatkuminen kunnallisena päättäjänä jäi yhden äänen päähän. Nyt olisi siis hyvä aika päästää irti ja alkaa katsella sivusta politiikkaa sekä muuta yhteiskunnallista menoa.

Kuten tanssin harrastajilla alkaa jalkaa vipattaan kuulessaan hyvää tanssimusiikkia, ihan samalla lailla itseäni kiihottaa, lukiessani yhteiskunnassa käytäviä keskusteluja jne. ja kun sosiaali – ja terveyspalvelut aioitaan ”rukata” uuteen uskoon.

Tammikuussa järjestetään ensimmäiset Hyvinvointialueen vaalit. Arvatkaa vain, onko alkanut ajatuksissa kutkuttaa, että pitäisikö sittenkin kerran vielä koittaa. Minut tuntevat, tietävät kuinka sydäntäni lähellä on sote palvelut, sen eri osa-alueet, kuten mielenterveystyö.

Kohtapuoliin on ratkaisut tehtävä, eli sängyssä aluslakana on rutussa kun pyörin eri vaihtoehtoja miettien. Taas kerran sanon kuin Päätalon Kallen romaaneissa Kummun-Kalle: Näkkyypähän.

Hannu Tiainen

Kihniö

Ilmastoahdistus vaivaa

 

En kiistä, etteikö maapallo ole hätää kärsimässä. Mutta, pitääkö se kaataa minun ja kaltaisteni poloisten syyksi? No, ehkä en ole tehnyt tarpeeksi kapitalistisen talousjärjestelmän kumoamiseksi, joten siltä osin moitteet kohdalleni osuvat oikeaan.

Entä jos muutan hiilijalanjälkeni aivan minimiin, joka jo nyt on varsin olematon? Auttaisiko se yhtään ilmastontorjunnassa, vai antaisiko se mahdollisuuden muille elää kuin viimeistä päivää?

Sotakoneet mylvisivät yhä Helsingin yllä ja ihmiset ihastelisivat hyvällä omallatunnolla ylilentoja, sillä olenhan kaltaiseni tavoin torjunut ilmastotuhoa. Uudet hävittäjähankinnat ei tuottaisi tuskaa eduskunnassa, kun kansa on laitettu ”matokuurille” ja herran nuhteeseen monin eri tavoin ilmaston hätätilaan vedoten.

Formulat pyörisivät edelleen rinkiä, milloin missäkin maanosassa, miljardeja polttaen. Ratojen tekemiset, autojen ruttaamiset ja kuljetukset olisivat ympäristöystävällisiä tekoja. Samoin kuin sadattuhannet huvipurret ja jotka seilaavat maailman merillä ja kelluvat satamissa. Nämä kaikkihan ovat ihmisille tärkeitä, eikä niistä voida luopua.

Marketit, rautakaupat ynnä muut ovat tavaraa pullollaan. Mainoskampanjoilla ihmisiä suorastaan yllytetään ryntäämään ostoksille. Osta, osta, osta. Elektroniikkateollisuus suoltaa uusia laitteita ja koneita lähes puolivuosittain, joita asiakkaiden kehotetaan vaihtamaan. Talouskasvu vaatii yhä enemmän krääsän tuottamista. Yksikään valtio ei halua hillitä markkinatalouden loputonta ahneutta tavarapaljoutta suoltamalla.

Maapallollamme ei haluta lopettaa sotia, asevarustelua. Ei myöskään kapitalistista kerskakulutusta. Ökyrikkaiden avaruusmatkoista tehdään valtavia mediatapahtumia, ilman kritiikin häivää. Nämä superrikkaat suunnittelevat ja ovat jo osin muuttaneet Uuteen-Seelantiin pakoon itse aiheuttamiaan ilmastotuhoja.

Onko ihme jos pohdin ikääni ja kuinka pian pääsen täältä pois. Näin pohtii moni muu, eikä se ole pieni osa. Kysyn kaikilta maailman päättäjiltä, yltäkylläisyydessä rehottavilta kartanoherroilta ja narreilta, eikö esimerkin voima olisi parasta, ennen kuin vaaditaan meiltä maanmatosilta tallaajilta rajuja uhrauksia.

Sovitaanko niin, että aletaan sieltä rikkaiden ja hyväosaisten päästä talkoot ja sen jälkeen me pienituloiset sekä palkoillaan kituuttavat työläiset tulemme perässä. Ja talkoot suoritetaan suhteessa omaisuuteen ja tuloihin. Sen jälkeen voidaan todeta kapitalistisen tuotantotalouden tulleen tiensä päähän.

 

Miksi vasemmisto taipuu oikeiston ja median edessä?

Eilen 3.8 saimme lukea pääministeri Sanna Marinin maksavan ruokalaskua takaisin asuessaan pääministerin virka-asunnossa, miksi? Tähän asti meteliä ei ole pidetty muiden pääministerien aamupaloista. Sen on katsottu olevan itsestään selvyys.

Koen harmillisena vasemmiston antavan alati periksi oikeiston vyörytyksen edessä. Ymmärrän meidän elävän kovan oikeistolaisen yhteiskunnan ikeen alla. Vasemmistolaisia arvoja ja aatemaailmaa lyödään surutta kuin vierasta sikaa.

Totta kai vastustus vasemmistoa kohtaan on äärettömän rajua, elämmehän kapitalistisessa markkinataloudessa. Kun seuraa avauksia vaikka talouspolitiikasta, työmarkkinoista tai yhteiskunnan rakenteellisen kehityksen tulevaisuuden näkymistä, on yliote oikeiston hallussa. Osaksi johtuen porvarillisesta ylivallasta, jota ennen hienosti sanottiin porvarilliseksi hegemoniaksi.

Mutta olemmeko omalta osaltamme laittaneet oikeiston vyörytyksen keskellä ikään kuin ”päämme pensaaseen”? Pelkona, että omien arvojemme, aatteemme nostaminen jalustalle, saa hyvin äkkiä ”kansan” tuomion, koska hyökkäykset ”yhteiskuntarauhan” horjuttamisesta nostetaan heti valtamedioissa näkyvästi otsikoihin!

Toisaalta vasemmistoa haittaa kysymys teoriassa ja käytännössä, mitä on vasemmistolaisuus? Oikeistolle ei ole kysymys eikä mikään kannattaa uusliberalistista, kapitalistista markkinataloutta. Kun taas vasemmistoa se jakaa moneen leiriin.

Parlamentaarinen toiminta, varsinkin sosialidemkoraateista vasemmalla olevilla on ollut ikuisen kinastelun ja riitelyn aihe. Miten toimia porvarillisen yhteiskunnan sisällä, jotta saataisiin työväenluokan ja muiden alistettujen elämää ja oloja parannettua, ohjata koko yhteiskuntaa kestävän kehityksen tielle, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa edistäen.

Lähes koko vasemmisto vaikenee SOSIALISMI sanan käytöstä, peläten oikeiston rajua hyökkäystä. Näinkö meillä muka sivistyneessä yhteiskunnassa tapetaan keskustelu alkuunsa? Tähänkö on tultu? Entä rauhan työ? Mihin on kadonnut rauhan aate vasemmiston arvomaailmasta? Hävittäjä hankinnat meni ”sukkana” läpi, vaikka hallituksessa on kaksi vasemmistolaista puoluetta. Miten se on mahdollista?

Lopuksi palaan pääministeri Sanna Marinin ruokalaskun takaisinmaksuun. Minä en olisi pääministerinä sitä maksanut. Miksi en? Siksi, että pääministeri olisi voinut näyttää esimerkkiä, ettei hän ja vasemmisto alistu oikeiston juoksutettavaksi.

Mitä seuraavaksi, jos yhä annamme periksi valtamedialle ja oikeistolle? Hyväksymmekö yleissitovuudesta luopumisen tai mitä muita oikeiston esittämiä avauksia onkaan, joita tehdään kuin kepillä jäätä koetellen.

Eikö nyt olisi aika tehdä irtiottoa porvariston ikeen alta olemisesta, ennen kuin olemme liian syvällä työläisten, heikoimmassa asemassa ja elollisen olemassaolon osalta? Emmekö todella kykene kokoamaan vasemmistolaisia yhteiseen rintamaan monista näkemyseroista huolimatta? Arvostakaamme toisiemme vakaumuksia ja jätetään turhanaikainen nokittelu pois.

PS.

Ymmärrän Sanna Marinin vaikean paikan ja arvostan häntä, sillä hän on sellaisessa tulituksessa ollut jatkuvasti, että oksat pois.

Hallituksesta huolimatta Suomi sai mitalin

 

Ilta-Sanomien politiikan toimittaja Timo Haapala on kuin maansa myynyt. Eihän tässä näin pitänyt käydä. Uimari Matti Mattsson ui Tokion olympialaisissa pronssia. Siitäkin huolimatta, että meillä on vihervasemmistolainen hallitus.

Miten se on mahdollista? Olympialaisista piti tulla kaikkien aikojen mahalasku. Olihan Sanna Marin syönyt ilmaisilla aterioilla maamme lähes konkurssiin. Kaiken lisäksi tuhlaavainen pääministerimme pakkoremontoi pääministerin virka-asuntoa huikeilla summilla.

Uhrautuvaiset urheilijamme ovat harjoittelleet nälkäpalkalla, samaan aikaan kun vihervasemmistolainen hallitus pääministerin johdolla käyttää yhteiskunnan varoja kaikkeen muuhun kuin suomalaisten hyväksi.

Olit tehnyt huolellista työtä koko talven ja kevään, heittämällä kuraa vihervasemmistolaisen hallituksen niskaan jos vaikka mistä. Ymmärrän miten koville ottaa, kun kaikesta sonnan heitosta huolimatta Sanna Marinista tykätään kansan keskuudessa.

Ihan alkaa Haapalaa käymään sääliksi. Ei edes suurta konkurssiaaltoa tullut. Kaiken huippuna työllisyys on paremmalla tolalla kuin Sipilän oikeistohallituksen aikana. Eikä edes vihervasemmistohallitus ole kurmuuttanut pienituloisia työllisyyden kohentamisessa, kuten Sipilän hallitus teki.

Älä menetä toivoasi Timo Haapala. Vielä on jäljellä miesten keihäänheitto. Käy heti väellä ja voimalla vihervasemmistolaisen hallituksen kimppuun, jos suomalaiset heittäjät karsiutuvat finaalista. Voit huoletta pistää vihreiden, demareiden ja vasemmistoliiton syyksi sen, ettei maaseudun tyhjentämisen seurauksena tule enää keihässankareita.

Ei sinun tarvitse lukijoille kertoa, etteivät nuoret ministerimme vielä olleet syntyneet kun maaseutua ajettiin alas. Kunnon lööppi vain kuinka vihervasemmistolainen hallitus tuhosi Tokiossa suomalaisen keihäsmaineen lopullisesti.

Onhan sinulla vielä nykäistä hihasta yksi varma keino. Syytä Krista Kiurua ala-arvoisesta koronan hoidosta. Se naula voi vetää ja sinut hyvässä lykyssä pelastaa, varsinkin, jos mitalisaalis jäisi odotettua laihemmaksi. Ala jo huolella valmistella kirjoitusta hallituksen hajoamisesta, jos Tokiosta palataan lähes tyhjin käsin.

Varmaan saat hiukan lohtua, että kokoomuslainen presidenttimme Sauli Niinistö onnitteli Matti Mattssonia ennen sosialidemokraattista pääministeri Sanna Marinia. Jos kirjoitat hallituksesta, muista mainita tuo, kuinka Sanna Marin piittaamattomasti onnitteli huikeaa uimariamme vasta presidentin jälkeen. Pienikin moite on parempi kuin ei mitään.

Ovatko Hyvinvointialueiden vaalit demokraattiset?

 

Kansanedustajien osallistumista tuleviin aluevaaleihin perustellaan demokratialla. Jos noin olisi, miksi sitten kansanedustaja ei olla yhtä aikaa europarlamentaarikko? Karsastan ajatusta kansanedustajien istumista kolmella merkittävällä pallilla yhtä aikaa.

Täytyy olla melkoinen taikuri takinkääntöineen, että voi samaan aikaan kansanedustajana olla valtion asialla, aluevaltuutettuna Hyvinvointialueen puolesta ja vielä oman kaupunkinsa/kuntansa edunvalojana. Turha väittää, etteikö nuo aiheuttaisi ristiriitaa.

Tampere tulee jo muutenkin kahmimaan suuren määrän paikkoja, ilman julkisuudessa näkyviä kansanedustajia. Jos pirkanmaalaiset kansanedustajat asettuvat sankoin joukoin ehdokkaiksi, keräten huimia ääniä, jää maakunnan reuna-alueilla olevien ehdokkaiden mahdollisuudet aika olemattomiin.

Toki suurista puolueista voi ääniharavien lisäarvon tuottavan kokonaisäänimäärissä muutamia paikkoja myös kasvukeskuksien ulkopuolelta, mutta oletan silti aluevaltuustoista tulevan melko epädemokraattisia. Kovasti epäilen kaupunkien edustajien huomiovan riittävästi pienten ja keskisuurten kuntien asukkaita ja heidän palvelun tarpeitaan.

Valtakunnallisissa vaaleissa maa on jaettu alueittain, joista valitaan määrätty määrä kansanedustajia. Miksi näin ei voisi olla myös Hyvinvointialueiden kohdalla? Tampere olisi yksi alue ja Pohjois-Pirkanmaa toinen jne. Näin saataisiin koko Pirkanmaata kattava aluevaltuusto.

Äänestäjien ei tarvitsisi äänestää ”sikaa säkissä”, koska lähidemokratia takaisi tutustumisen ehdokkaisiin helpommaksi. Myös ehdolle asettuvat olisivat pääsääntöisesti omien alueidensa parhaita asiantuntijoita.

Ilmeisesti ensimmäiset vaalit käydään, kuten on suunniteltu, ellei koronan neljäs aalto sotke suunnitelmia. Kehottaisin kuitenkin tulevaisuutta silmälläpitäen harkitsemaan vaalien uudelleenjärjestelyjä.

Hannu Tiainen

Kihniö

Ystävän käsi

 

yksinkertaisista asioista

löytää kaksinkertaisen ilon

 

elämän pienet ilonsäikeet

kantavat yli murheiden laaksojen

 

vaikeuksien keskellä

katso mehiläistä

ilon lähettilästä

kauniiden kukkien terälehdillä

 

pienistä ilonaiheista

pienin askelin

löydät ulospääsyn

raskaista ajatuksista

 

ota ystävää kädestä

tunne sen lämpö

pieni ele

pieni kosketus

ja tunnet tunteiden ryöpyn

pilkistävän ulos kehostasi

päivänvaloon

löytämään yksinkertaisista asioista

kaksinkertaisen ilon

häivähdyksen

hymystäsi

Elämänkokemus

 

nuorena kuuntelin vanhempien ihmisten ajatuksia

kysellen neuvoja, ohjeita

ajattelin, joskus olen samanlainen

elämänkokemuksiani arvostetaan

niistä kysytään

 

nyt nuoret ottavat tiedon netistä

keski-ikäisillä on kiireensä

eivät ehdi kysellä iäkkään vaivaannuttavista

tarinoista

 

tänään puhumme, kuuntelemme toisiamme

etupäässä

me ehtoopuolen ihmiset

puhumme kolotuksista

kuka on ollut leikkauksessa

kuka menossa puukotettavaksi

puhumme menneistä ajoista

silloin oli kaikki paremmin

 

ympyrä sulkeutuu

silloin kuuntelimme, puhuimme

vanhojen ihmisten kanssa

kuten nytkin puhumme

erona menneeseen, nuoruuden haaveisiin

omien elämänkokemuksien merkityksettömyys

uusille sukupolville

viemme ne vain mennessämme

mihin viemmekään

josta niitä takaisin ei saa

Hannu Tiainen

16.7 2021

 

 

Katseiden kohtaamisen vaikeus

 

katson häntä tiiviisti silmiin

mitä ihmeen silmäpeliä tuo yrittää?

 

siirrän katseeni alemmas, rintojen kohdalle

no niin, seksiobjektina mua pitää

 

äkkiä katse alemmas, lantion seudulle

herrajumala, se haluaa heti seksiä, mikä sika

 

lasken katseeni maahan

ihme otus, on siinä huonolla itsetunnolla varustettu mies

oikea nössöjen nössö

 

huokaan

hankin kyllä tummat lasit

ja voin katsoa toista sukupuolta reilusti silmiin

eikö se älyä heittää laseja pois, että näkisin millaiset silmät

moukkainen ukkeli

ei mitään käytöstapoja

 

siirryn suosiolla peräkammarin pojaksi

Hannu Tiainen

Sateenkaariviikko

 

sanot olevasi yhdenvertaisuuden kannalla

kysyessä tasa-arvosta, nyökyttelet hyväksyvästi

 

mitä mieltä olet sateenkaariväestä

pride viikosta, tenttaan

vaivaudut, alat kiemurrella

mumiset hädissäsi luonnottomuudesta

vedoten ”isoon kirjaan”

 

entä se yhdenvertaisuus?

hermostut, suutut

homoilut, lesboilut ovat jokaisen oma asia

pitäkööt omanaan

mitä siitä meuhkata

eikä niillä ole mitään tekemistä

yhdenvertaisuuden, tasa-arvon kanssa

 

väärin ystävä hyvä

tasa-arvolla, yhdenvertaisuudella

ei ole mittatikkua

yhdestä kymmeneen

et vain voi valikoida

yhdenvertaisuutta et voi puolittaa, osittaa

tasa-arvoa prosentein,

mielipiteesi, ajatuksiesi mukaan

määrittää

 

älä puhu minulle tasa-arvosta

yhdenvertaisuudesta

jos ne jäävät merkittömiksi sanoiksi

vailla aitoa tahtoa

antaa jokaiselle tasavertainen elämä

osana jokaiselle kuuluvaa

yhdenvertaista ihmisarvoa

Hannu Tiainen

1.7 2021