Tekijä: htiainen

 

Täysin palvellut emerituspönttöuunini pääsi vanhuudenlepoon, muurarin tutkittua uunin. Pakkanen paukkuu nurkissa, millä saan ratavahtien aikoinaan asuttaman, itselleni lunastaman vahtituvan pysymään lämpimänä?

Liiteri on puita täynnä, tontilla kaatamatonta puuta loppuelämäni lämmitykseen. Köyhyysrajan alla elävänä, ei ole varaa uusia uunia. Katsoin netistä mitä maksaisi vanhan purkaminen ja tilalle uuden muuraaminen. Katsoin pankkitiliäni. Ei toivoakaan uuden muurauttamisesta.

Entäs ilmalämpöpumppu? Sen hankinta olisi siinä ja siinä, mutta entäs vanha auto, jos se päättää sanoa irti yhteistyömme? Taas kerran elämä on valintoja. Päätin toistaiseksi tyytyä hellan ja kahden öljytäytteisen patterin käyttöön.

Ilmastonmuutoksen torjujat tietty hurraavat puulämmityksestä sähköön siirtyessäni. Rahapussini, vatsani eivätkä vaivani hurraa, jos joudun tinkimään ruuasta ja lääkkeistä. Tämä vaan on totisinta totta. Tällaista on pienillä tuloilla elävien arkipäivät – juhlapyhistä puhumatta.

Marraskuun loppu muistuttelee mitä tapahtuu pakkasten vyöryessä tänne pohjoisten raukoille rajoille. Sähkön hinnan kerrottiin jo pomsahtaneen ylöspäin. Nyt hengitystä pidätellen uumoillaan riittääkö sähköä.

Entäs jos sähköä joudutaan säännöstelemään? Miten mökin pojan torppa saadaan pysymään lämpimänä? Ei riitä keittiön hellan lämpö, jos pakkaset vielä kovenee?

On niin helppoa tehdä suunnitelmia ilmastotoimista isojen tammipöytien ääressä, kaukana ihmisten todellisesta arjesta. Jokainen meistä haluaa pelastaa tämän ainutlaatuisen maapallomme -siitä ei ole kahta sanaa. Ei sitä kuitenkaan saa tehdä köyhyydessä elävien kustannuksella, kurjistamalla arjessa pärjäämistä yhä uusin keinoin.

Täytyisi pikkuhiljaa alkaa löytyä katetta puheille, että ilmastotoimia ei kaadetta pienituloisten ja heikoimmassa asemassa olevien niskaan. Muuten on mahdoton meidät, kädestä suuhun elävät saada ilmastotalkoisiin mukaan.

Hannu Tiainen

Kihniö

 

Selailin aamutuimaan toista iltapäivälehteä. Eräs otsikko kertoi kuinka Tanssii tähtien kanssa loppukilpailijat ovat ihan RIKKI. Tuo rikki sana on yhtäkkiä pulpahtanut lähes jokaisen huulille, kuten vähän aikaa sitten KETTERÄ sana.

Ei semmoista asiaa joka ei olisi rikki. Politiikka ja sen mukana eri toiminnot ovat rikki. Pitäisi olla ketterä tai muuten on rikki. Avioliitot ovat rikki, koronan tähden ihmiset ovat rikki. Jos kotieläimiä ei ulkoiluta, ovat nekin ihan rikki.

Juu, minulla työelämässä hajosi työkaluja ja menin tuosta vain sanomaan, en ketterästi, mutta en laiskastikaan, että rälläkkä hajosi. Mitähän pomo olisi tuumannut, jos olisin samaan hengenvetoon huokaissut olevani niin RIKKI, rälläkäni hajottua?

Varmaan olisi tuumannut: Mene nyt ja vähän äkkiä työmaallesi (ei ketterästi) ja lopeta se läpiä päähäsi puhuminen, rälläkkähän tässä RIKKI on, helvatan helvatti soikoon. Rikkiviisaana olisin voinut sanoa vastaan meidän molempien olevan rikki, mutta olisin vain saanut turvakengän kuvan takamukseeni.

Palataan takaisin iltapäivälehteen. Luin urheilutoimittaja Pekka Holopaisen kolumnin Rukan hiihdoista. Luulin tietäväni urheilusta aika paljon, mutta nyt olin ällikällä lyöty. Kuulkaa, uskokaa tai älkää, hiihdossa on nykyään DISTANSSIHIIHTÄJIÄ?? Että mitä?? Kuuluvatkohan he samaan sarjaan kuin diskurssi, disinformaatio tai mitä lie sanoja joihin alati törmään.

Vanhempi väki varmaan muistaa kun esille ponnahti sana PEHMO, muistatteko? Mies ei ollut mitään, paitsi kauhistus, jollet ollut pehmomies, pehmoisä ja ties mitä muuta pehmoa. Kaikki oli niin pehmoa, jotta. Jopa paskapaperistakin tuli pehmopaperia.

Ei maar, täytyy lähteä armaani luokse, vaikka ilma on rikki, kaularanka, hartiat, polvet ja lonkat ovat aivan rikki. Mieli sentään ei ole rikki kun sain heti aamusta näin purkautua – syvä huokaus.

 

pienissä kunnissa ihmiset tervehtivät toisiaan

kauppareissuilla jäädään tuttujen kanssa jutuille

 

pienissä kunnissa naapureita autetaan

pienistä ja suurista asioista iloitaan, surraan yhdessä

 

pienissä kunnissa on pieniä kyliä, niissä

kissoja, koiria, synnyinsijoille jääneitä asukkaita, paluumuuttajia

 

pienissä kunnissa on pieni – ja keskituloisia

hieman vauraampia, ökyrikkaat puuttuvat

 

pienissä kunnissa on pieniä, ihania kauppoja

monien alojen uutteria pienyrittäjiä

 

pienissä kunnissa ei ole ruuhkia

pienten lasten koulutiet ovat turvallisia

 

pieniä kuntia ympäröi elävä maaseutu metsineen, peltoineen

luonnonrikkauksineen

 

pienissä kunnissa, pienten ihmisten on hyvä olla

asua erossa suuresta maailmasta

 

näistä on pienet kunnat tehty

 

Hannu Tiainen

 

Koko sen ajan kun sosiaali – ja terveydenhuollon uudistamisesta on väännetty kättä, tavoitteena on ollut rakenteiden uudistaminen. Oikeisto on halunnut tuoda väellä ja voimalla yksityistä sektoria palveluiden tuottajiksi. On siinä jo osin onnistunut ja rahastaminen ihmisten hoivalla on nähty ja koettu.

Toisaalta palveluketjuja on haluttu ”suoraviivaistaa”, eli hoidon alusta sen loppuun kaikki kävisi juohevasti. Voidaan puhua myös työn organisoinnista. Ihan hyviä ajatuksia, kieltämättä. Uudessa Hyvinvointimallissa julkinen sektori on se pääasiallinen toimija jonka kautta palveluja järjestetään. Yksityisen sektorin rooli on käsitykseni mukaan täydentävänä osana palveluiden turvaamisessa.

Onko kuitenkin kansalaisille annettu ymmärtää uudistuksen olevan ”taikasauva” jonka avulla laadukkaat palvelut saadaan kaikkialle Inarista Hankoon, vieläpä säästöjä saaden. Onko näin? Ei suinkaan, jos emme uudista muita yhteiskunnan rakenteita.

Työelämässä raskaantyön tekijöistä, henkisen työn tekijöihin uuvutetaan töidensä ääreen. Sairauksien kautta ennenaikaisia eläkkeitä, vammojen hoitamisia loppuiäksi. Työpaineet ovat kiristyneet työtahtien nousujen myötä. Yhä vähemmillä henkilökunnilla teetetään yhä enenmmän töitä. On aivan selvää, kuinka työelämän raskauden jäljet lisäävät terveydenhuollon taakkaa.

Köyhyysongelma on vahvana edelleen yhteiskunnassamme. Pitkäaikaistyöttömyys on luonut pysyvän syrjäytettyjen luokan yhteiskuntaamme. Tähän kun lisätään pätkätyöläiset ja olemattomilla ansiotuloilla elävät ja pienituloiset eläkeläiset, niin onko ihme jos mielenterveyspuolella on huutava pula auttavista käsistä.

Syrjäytyminen/syrjäyttäminen on yhteiskuntamme ruminta ja anteeksiantamatonta mitä kuvitella voi, riistettäessä osalta kansaa ihmisarvo. Jos yhteiskunta viittaa kintaalla työelämän ja köyhyyteen ajettujen ongelmiin, on turha haikailla jotain hyvää saavutettavan sosiaali – ja terveydenhuoltojen uudistuksiin.

Huolissani seuraan kuinka työelämää halutaan yhä koventaa ja vaatia työntekijöiltä uusia ja uusia uhrauksia. Samoin asenne heikoimmassa asemassa ja syrjäyttettyjä kohtaan on raaistunut. Nyt kun käymme aluevaalien kampanjaa, nämä asiat ovat myös keskeisessä osassa, jos haluamme panostaa ennaltaehkäisevään työhön.

On aika haudata poliittiset liturgiat ja tartuttava toimeen.

Hannu Tiainen

Kihniö

Aluevaaliehdokas

Vasemmistoliitto

 

Pidimme eilen puolueosaston (Vasemmistoliitto) kokouksen. Pohdimme aluevaaleja, jotka pukkaavat päälle. Miten käymme vaalikampanjaa ja millä rahoituksella? Uskokaa pois, puhuimme muutamista kympeistä ja satasista. Näillä eväillä pitäisi pärjätä ja saada Pirkanmaan reuna-alueilta valtuutettuja.

Varmaa on, että mukaan lähtevät kansanedustajat ja heidän puolueensa tuuppaavat rahaa palamaan taas sievoisia summia. Puhumatta kuinka ovat jo muutenkin esillä julkisuudessa ja saavat oikopäätä palstatilaa kirjoituksilleen ja ajatuksilleen. Me lähdemme hurjasti rahoituksen osalta takamatkalta suhteessa ehdokkaisiin jotka rahan voimalla nostavat itseään esille.

Jos haluamme vaaleissa ihmisten äänestävän runsain joukoin, pitäisi ainakin yrittää turvata tasavertaiset mahdollisuudet käydä vaalit. Jos raha ratkaisee pääosin pääsyn valtuustoon, silloin kyllä vähäväkinen kansanosa ja heikoimmassa asemassa olevat jäävät ilman edustajia.

Ehdotankin teille arvoisat mediat, että näissä vaaleissa huomioisitte meidät vähävaraiset ehdokkaat. Me haluamme pyytettömän vilpittömästi päästä vaikuttamaan kanssaeläjiemme sosiaali – ja terveyspalveluihin aluevaltuustossa. Julkaiskaa juttujamme, ottakaa meidät ja meidän ajatuksemme huomioon.

Hyvät median edustajat, teidän tehtävä on puolustaa demokratiaa ja taistella sen puolesta. Siksi käännyn puoleenne. Te voitte auttaa meitä, ettemme jää näillä reuna-alueilla ja pienissä kunnissa paitsioon. On kaikkien etu, että tulevassa valtuustossa on laaja rintama valtuutettuja pitkinpoikin Pirkanmaata.

Hannu Tiainen

Kihniö

Vasemmistoliiton aluevaaliehdokas

 

Perinteistä Mielenterveysviikkoa vietetään jälleen myös Virtain Mielenterveysyhdistyksessä. Viikko käynnistyy sunnuntaina Itsemurhan tehneiden kynttilätapahtumalla 22.11 klo. 17.00. Saamme taas vieraaksi Seurakunnan edustajan, keskustelemme kipeästä aiheesta pienen purtavan kera. Lopuksi viemme kynttilät haudalle.

Tämän vuoden teemana viikolla on kohtaaminen. Mikä onkaan tärkeämpää kuin kohdata toisiamme. Murtaa yksinäisyyden peikkoa, mutta miten sen teemme?

Tänä vuonna yhdistyksemme Virtatupa on paikka, jossa viikkoa pääosin vietämme. Virtain seurakunnasta on luvassa joka päivä yllätysvieras aamupäivisin noin klo. 10 aikoihin. Myös Mielenterveys-ja päihdeyksiköstä saapuvat Jaana ja Sari keskiviikkona vieraaksi. Torstaina brunssi, joten kohtaamisia riittää mukavasti.

Korona pahus on eristänyt ihmisiä ja se alkaa näkyä. Yritetään vapautua turvallisesti yksinäisyydestä. Totutellaan Virtatuvalla kohtaamaan taas toisiamme ja keräämään rohkeutta arjen haasteisiin yhdessä. Olette lämpimästi tervetulleita.

 

Kohtaaminen

 

tulla toista lähelle

katsoa silmiin

halata

olla hiljaa

kuunnella

olla läsnä

antaa toisen tuntea

olet hänelle

tärkeä

pieni ele

suuri tunne

hänelle

 

Hannu Tiainen

Virtain mielenterveysyhdistyksen puheenjohtaja

 

 

 

Työeläkkeiden maksupäivä on yleensä, riippuen maksajasta, kuukauden ensimmäinen päivä. Jos ensimmäinen päivä osuu viikonlopulle, eläkettä ei makseta jo perjantaina vaan seuraavana pankkipäivänä. Kansaneläkkeen kyllä saa jo ennalta jos kuukauden 7 päivä on viikonloppuna.

Pienillä työeläkkeillä olevat, joutuvat kituuttamaan nälässä pitkän ajan jos viikonloppujen jatkeeksi saattuu arkipyhiä. Ja kyllä usealla on jo eväät syöty aiemmin. Miksi työeläkejärjestöt eivät maksa kuten esim. palkat maksetaan perjantaisin??

No, entäs he jotka eivät käytä nettiä tai eivät omista pankkikorttia? Nykyään, varsinkin pienillä paikkakunnilla on vain yksi pankki. Sen yhden pankin palvelutiski on auki vain yhtenä päivänä. Ajatellaan, että pienellä eläkkeellä olevan rahat ovat loppu perjantaina. Kuukausi vaihtuu sunnuntaina, joten maanantaina se pikkuruinen eläke näkyy tilillä. Mutta se oma pankki onkin auki vain torstaina!

Ruoka on koppu, lääkkeet myös. Laskut myöhästyy ja seuraavaan laskuun tulee perintämaksu!. Suomessa on tiettävästi n. puolimiljoonaa ihmistä joilla ei ole nettiä, pankkikortin käyttäjistä ei ole tietoa.

Kysyn vaan, olemmeko me eläkeläiset joutotavaraa, joille ei ole niin nuukaa milloin saavat eläkkeensä. Ja ei, ei meilläkään jää ns. sukan varteen, että pärjäisi viikonlopun yli, aivan kuten työssäkäyvillä, jotka odottavat persaukisina sitä perjantaita ja tilipäivää.

Kihniöläisillä oli aikanaan onni saada lääkäripariskunta, jotka asettuivat asumaan kuntaamme. Kuntalaiset voivat hyvin sanoa heitä ”omiksi lääkäreiksi”. Jokaiselle kunnalle on loittovoitto saada vakituiset lääkärit/lääkärin. Kaiken lisäksi oma terveyskeskus jossa ovat tutut, turvalliset hoitohenkilökunnat sekä muut tärkeät työntekijät.

Iän myötä on tullut monia erilaisia vaivoja, niin ymmärtää tutun lääkärin merkityksen. Lääkärini tuntee minut pääkopasta varpaisiin. On uskomaton tunne päästä lääkärin puheille, kun kotona on ”rintaan pistänyt ja ketuttanut”, eli tuntenut vahvasti, ”onko tämä nyt menoa.”

Sama on tilanne kun sairaanhoitajat ovat kertoneet, mistä kaikesta särkyni, kolotukseni, väsymykseni ja vaivani ylipäätään johtuvat. Se tunne kun saa ammattilaisilta vahvistuksen, että kyllä tässä vielä eteenpäin potkitaan ja kun saa varmuuden mistä säryt ja vaivat ovat kotoisin. Kaularangan piruhan sen päänsäryn taas sai aikaan, eikä aivoissa muhiva infraktin alku.

Nyt kun uusi Hyvinvointialue piakkoin ottaa sosiaali- ja terveyspalvelut sekä pelastustoimen haltuunsa, niin näillä Pirkanmaan reuna-alueilla syystäkin olemme huolissamme. Eihän se käy mitenkään järkeen, että Hyvinvointialueen kokonaisuutta ajatellen joutuisimme uhraamaan oman terveyskeskuksen laadukkaan läheiset palvelut ja omat erinomaiset lääkärimme?

Itseäni ärsyttää jo nyt, kun puhutaan 20 minuutin ajomatkasta terveyskeskukseen. Ja kumpi tulee halvemmaksi oma terveyskeskus vai taksikyydit kauemmaksi. Taas kerran ollaan menossa raha edellä. Missä on se ihminen? Kihniöläiset haluavat edelleen oman turvallisen, lähellä olevat terveyspalvelut ja lääkärit. Hyvinvointialueen suunnitelmissa on laajat sosiaali- ja terveysasemat. Kihniön sairaalan tiloihin tällaisen kokonaisuuden luominen sopii kuin nenä päähän.

Lähdetään Hyvinvointialueen rakentamisesta siitä, että otetaan mallia niistä joissa on toimittu esimerkillisesti, eikä lähdetä purkamaan hyväksi koettuja, toimivia ja asiakkaita mallikaasti palvelevia toimipisteitä.

Hannu Tiainen

Kihniö

Aluevaalien ehdokas

Vasemmistoliitto.

 

 

Korona virus antoi meille vakavan varoituksen, kuinka yhdessä hetkessä voimme olla äärimmäisten kysymysten äärellä. Aseilla pullistellaan kiivaimmin kuin aikoihin. Aseiden riisunnasta ei ole tietoakaan.

Omavaraisuuden kuvittelisi olevan elintärkeää kun maailman tilanne huojuu ja horjuu. Kuinka ollakaan, maaseudusta, maatalouden elinkeinosta on tehty lähes kirosana. Lapsena nälkää nähneenä, hirvittää miten kotimaisen ruuan arvostus on kokenut pohjakosketuksen.

Ikäluokkani ihmiset (67 vuotta) muistavat kuinka ruokaa arvostettiin. Ruokapöydässä piti olla nätisti, syödä mitä lautaselle otti, ruokaa ei pilkattu saati väheksytty. Ruuan myötä pysyttiin hengissä, voimistuttiin ja ruokaa arvostettiin.

Jouluna taas mässäillään ruualla. Miettimättä kuinka ruuantuottajia halutaan nostaa tikun nokkaan, syyllistää maapallon tuhoamisesta. Ei käy mielessäkään mitä tapahtuu jos oma maataloustuotanto ajetaan alas.

Voivatko jotkut olla niin hyväuskoisia, että kansainvälisen hädän ja kriisin keskellä ulkomailta tuodaan pöytiimme laivalastettain ruokaa yltäkylläisyyteen asti? Täällä maalla omavaraisuudesta puhumiset menevät toisesta korvasta ulos, kun päivittäin viljelijät ja muut maataloustuottajat kokevat iskuja iskujen perään.

Joskus välähtää pienissä aivosoluissani ajatus: Tulisi kunnon nälänhätä. Ihmiset muistelisivat kuinka ihanalta maistui tuore ruisleipä ja lasi maitoa. Toivotaan kuitenkin maailman tulevan järkiinsä ruuan arvostamisessa, ettei yhdenkään tarvitsisi kokea nälkää tai aliravitsemusta.

Hannu Tiainen

Kihniö

 

Moni Ylä-Pirkanmaan Osuuspankin jäsen saattoi hieraista silmiään nähdessään minut, työväen miehen olevan ehdokkaana edustajiston vaaleissa. Että ihan pankkiiriksi aikoo vähän niin kuin Björn Wahlroosin tapaan. No, huumori sikseen.

Taas kerran oli pyytäjiä sen verran asettautua ehdolle, että mikäpä siinä. Pyytäjillä oli selvä viesti. Pankit eivät kohtele asiakkaita tasavertaisesti. Myöskään pankkimme, minkä edustajiston ehdolle asetuin.

Digitalisaation myötä pankit ovat uudistuneet rajusti. Ymmärrettävästi ajassa täytyy pysyä ja kehittyä. Onko vauhti ollut liian kiivas, jossa osa asiakkaista on pudotettu kyydistä. Kaikki vain eivät ole omaksuneet tai halunneet muuttaa asiointejaan nettiin. Nämä ihmiset kokevat tulevansa kaltoin kohdelluiksi.

Ei tarvitse mennä kuin eläkepäivänä pankkiin ja mitä näet? Vanhat ihmiset jonottavat pääsyä kassalle. Henkilökuntaa on, mutta vain yksi kassa palvelee. Onko ihme jos osa kokee nöyryytystä. Ikänsä pankin palveluja käyttäneenä, he tuntevat nyt eriarvoisuutta. Minulta on kysytty: Eikö pankin pitäisi olla ihmisiä varten, eikä ihmiset pankkia varten?

Entä yhdistykset, pienyrittäjät? Näiden ja pankin välinen rahaliikenne on vaikeutunut. Esimerkiksi vaalien aikaan järjestettävä Pieni ele keräys, jossa lippaiden takana eri yhdistysten jäseniä istuu saamassa ihmisiltä avustuksia hyviin tarkoituksiin. Ennen pankki otti lippaat vastaan, laski ne ja toimitti eteenpäin. Nyt se on lopetettu ja myös ainakin Virroilla hiipui yhdistysten osallistuminen. Ei jaksettu. Myös pienyrittäjät ovat kertoneet rahojen käsittelyn vaikeutuneen.

Vielä halutaan laskut paperisina. Eikö sitäkin pitäisi kunnioittaa, eikä nostaa palvelumaksuja kohtuuttomiksi? Aukioloajoista on jupistu ihmisiä tavatessani.Tässä vain muutamia esimerkkejä, joita ihmiset haluavat minun ottavan esille. Kuten otankin jos valituksi tulen, sen he tietävät.

Jotta tästä ei tulisi pelkkä valitusvirsi, niin laitetaan myös kehuja. Henkilökunta: Aivan mahtavia asiakaspalvelijoita, iloisia, alansa parhaita asiantuntijoita ja aina hyvällä tuulella. Heitä ei sovi moittia. Ylä-Pirkanmaan Osuuspankki tukee monin eri tavoin kuntalaisten hyvinvointia. Ovat mukana kehittämässä kuntia, palkitsevat koululaisia jakaen stipendejä jne.

Me tarvitsemme omissa kunnissa toimivan, asiakkaita palvelevan, kuuntelevan ja eri tavoin huomioivan pankin. Asiakastyytyväisyys, laadukkaat palvelut ja vuorovaikutus. Silloin voidaan sanoa: Meidän pankki.

Hannu Tiainen

Kihniö

Ylä-Pirkanmaan OP:n edustajistovaalin ehdokas