Avioliittoon mentäessä vannotaan ikuista rakkautta. Luvataan tukea myötä – ja vastoinkäymisissä. Liitot sinetöidään sormuksin. Kuitenkin avioeroja tehdään runsaasti. Puhutaanko tai kirjoitetaanko avioeron yhteydessä tehdyn petoksen?
Perussuomalaisen puolueen hajoamisen yhteydessä ovat puolueeseen jääneet puhuneet pois lähteneistä kansanedustajista petoksen tehneinä – näinkö on? Onko ymmärrettävä neljän vuoden kansanedustajapestin olevan vankilatuomio, joka on lusittava siinä ryhmässä jonka listalta on tehtävään valittu?
Vaaleissa äänestetään puoluetta, ehdokasta tai puoluetta ja ehdokasta. Yhä enemmän tunnutaan äänestettävän henkilö etusijalla, varsinkin ns. liikkuvien äänestäjien keskuudessa. Loogista, eiväthän he muuten olisi liikkuvia vaan puolueuskollisia.
Mistä tiedämme onko läpimennyt ehdokas saanut mandaatin kansanedustajaksi puolueen ”soturina” vai henkilökohtaisten ominaisuuksien perusteella tai molemmat huomioiden? Jos on mennyt läpi ns. puolueen soturina, niin miten perussuomalaisten sisällä käytävä vääntö siitä kumpi osapuoli on tehnyt petoksen, tulkitaan?
Muistaakseni perussuomalaisten puolue – elimet varsin yksimielisesti hyväksyivät hallitusohjelman ja olivat sitä mieltä, että ”löylyistä ei sitten kesken lähdetä”. Ovatko siis puolueen uskolliset kansanedustajasoturit selkärankaisia koska noudattavat puolue – elimien yksimielisiä päätöksiä hallituksessa olosta koko vaalikauden ajan?
Entä perussuomalaisiin jääneet, jotka nyt sanovat puolueen myyneen pienen ihmisen asian menemällä hallitukseen? Eivätkö perussuomalaisiin jääneet kansanedustajat tehneet jo kaksi vuotta sitten äänestäjilleen petoksen hyväksymällä hallitusohjelman, minkä yksiselitteisesti tiedettiin kurjistavan köyhien ja pienituloisten elämää?
Entä jos kansanedustaja kokee häntä äänestäneiden äänestäneen nimenomaan hänen arvomaailmaansa arvostaen ja ensisijaisesti siksi? Jos kansanedustaja tuntee uuden puoluejohdon olevan todella vastenmielinen ja voimakkaan ristiriitainen oman arvomaailman ja häntä äänestäneiden arvomaailman kanssa, eikö hänellä silloin ole suoranainen velvollisuus ja moraali irrottautua ja vaihtaa ryhmää?
Ongelma tietysti syntyy juuri perussuomalaisten tapaisissa, populistissa puolueissa joissa on sekalaista seurakuntaa äärioikealta vasemmistolaitaa myötäileviin. Populistista puoluetta ponnahduslautana ”suuriin saappaisiin” pitävät, joutuvat ennen pitkään tekemään valinnan, varsinkin jos tuntee olevan edes jonkunlaista omaatuntoa.
Pyrkyryys, oman edun tavoittelu tai puolueiden sisäiset ristivedot sekä valtataistelut ovat asiat erikseen. Puolueista, eduskunta – tai valtuustoryhmistä eroamiset ovat mielestäni asioita, joita on kovin kyseenalaista verrata petokseen tai vastaavaan.
