Tekijä: htiainen

 

Bahrainissa formulamiljonäärit kiertävät rataa

romuttaen katsojien riemuksi autojaan

varjoissa formulasirkuksen

aliravitut lapset

sylissä äitien

imevät rinnoista

olemattomia maitotippoja

nukkuvat pois

äiti ja lapsi

 

Samppanjapullojen poksahdellessa

juhlitaan automerkkiä

kuljettajaa voitosta

palkintosijoista muita

tileille kilisevistä miljoonista

dollareista

katsomo tyhjentyy tyytyväisistä

suosikin voitosta

yltäkylläisistä ihmisistä

siellä jossakin

äidin ymmärtämättä

miksei pienokaiselleni

suotu ravintoa

hymyä lapsensa

kasvoilla

 

 

 

 

Yksinäisyydessä

kaivatessani lämmöllä suurinta rakkauttani

sinua

ajatukseni ovat sinussa

rakas Mirjam

vaiherikkaassa elämässäsi

 

Ajattelen rakastani

juomassa pikkutyttönä

mummon lypsämää lämmintä maitoa

 

Ajattelen armastani nuorena neitona

kahden pienokaisen

onnellisena äitinä

 

Ajattelen kultani onnen hetkiä

muuttaessaan ihanien muistojen mummolaan

Ahosen mäelle

 

Ajattelen sinua ja minua

istumassa rantasaunan terassilla

koivujen katveessa

päiväkirjaasi kirjoittamassa

savuke kädessä

 

Ajattelen tuhansia onnenhetkiä

jotka olen saanut kanssasi kokea

syvää rakkautta saaden

intohimoista rakkautta antaen

käsi kädessä kulkien

toisiamme tukien

sinne

mihin yhteinen matka meitä viekään

 

 

 

Torstaina 8.3 YLE: n A – Talkissa hallitus ja oppositio, taas kuinka monennen kerran väänsivät kättä Sotesta. Hallitus pelotteli jos Sotea ei tule – oppositio pelotteli jos Sote tulee. Kalliiksi käy uusi malli, sanoivat Antti Rinne ja Touko Aalto pöydän toiselta puolelta. Säästöjä syntyy, totesivat Anu Vehviläinen ja Petteri Orpo. Eriarvoisuus lisääntyy, todettiin, ei kun yhdenvertaisuus paranee, vastattiin – siis tuttua ja taattua kansalaisten päänpyörälle pistämistä, koko rahan edestä.

 

Vauhtisokeusko yllätti valtiovarainministeri Petteri Orpon ohjelman tiimellyksessä, hänen möläyttäessään kuinka kansainväliset hoiva-alan yritykset kaappaavat veloissa rämpivien kuntien palvelut, jos Sotea ei saada aikaan? En usko vauhtisokeuteen, vaan kovaan pokkaan jolla Orpo kylmän rauhallisesti syötti suomalaisille pajunköyttä.

 

Taitavana poliitikkona Petteri Orpo sivuutti sen, miksi kunnat ovat ahdingossa? Hän ei kertonut kuinka oikeistolainen talouspolitiikka on luonut pohjan yksityisen sektorin vyörylle kuntapalveluihin. Valtiovalta on määrätietoisesti lisännyt kuntien lakisääteisiä tehtäviä ja samaan aikaan yhtä määrätietoisesti leikannut rahoitusta.

 

Kätevästi on voitu katseet kääntää kuntien huonoihin taloudenpitoihin, syyttää palveluja tehottomiksi, moittia paisuvaa julkista sektoria ja sälyttää valtionvelan kasvu maaseutukuntien ja kaupunkien kontolle. Härskisti on kuntatyöntekijät, kunnalliset palvelut ja ylivelkaantuneet kunnat asetettu häpeäpaaluun ja keinoja kaihtamatta julistettu tuomioita.

 

Muistatteko Juhani Ahon kirjoittaman kirjan ja siitä tehdyn elokuvan Juha? Siinä naisten mies Uhtuan Shemeikka saapuu onnettomassa avioliitossa elävän Marjan kotiin ja liehittelee erilaisin keinoin lähtemään mukaansa. Marja tarttuu syöttiin, rakastuen ja lähtien Shemeikan matkaan. Pian Marja huomaa olevansa vain yksi Shemeikan vaimoista ja tulleensa hyväksikäytetyksi ja orjaksi.

 

Miten kirja ja elokuva liittyvät kuntapolitiikkaan ja kuntapalveluihin? Siten, kuinka tarina on kuin yksi yhteen sijoitettuna vain nykypäivään jossa yksityinen sektori viettelee kuntia, lupaa maat ja mannut, tulee paikalle kuin tilattuna, kaikkea hyvää tarjoavana pelastavana enkelinä, ottaen vaikeuksissa elävät kunnat siipiensä suojiin. Kuherruskuukausien jälkeen paluu arkeen onkin jo toinen juttu ja toisenlaista todellisuutta.

 

Harjoitetulla talouspolitiikalla on rakennettu lähes aukoton systeemi yksityistämisille, josta tietenkään kukaan ei halua ottaa kunniaa. Kaiken huippuna valtiovarainministeri vielä kehtaa suorassa televisiolähetyksessä käyttää keppihevosena Soten maalin saattamisena pelotetta kansainvälisistä hoiva-alan yritysten valtauksista, jonka ovat itse luoneet.

 

Jäämme odottamaan mitä hämäyskeinoja vielä otetaan käyttöön jotta kansalaiset saadaan ottamaan monikansalliset hoivayritykset avosylin vastaan palveluidemme tuottajiksi ja hulppeiden voittojen käärijöiksi.

 

 

 

 

 

 

 

Katselen sairaalan lepohuoneen kattoon

katossa oleva ritilä on vinossa

se häiritsee vanhan levysepän silmää

puoli tuntia levossa selällään saa kehon entistä piukeammaksi

 

Hoitaja saapuu

laittaa kyynärpään kautta jotain ainetta suoneen

en kehtaa kysyä miten vereen sekaan mahtuu

mietin

mitä mahtaa punasolut, valkosolut ja verihiutaleet tykätä vierailevasta aineesta

aika käy pitkäksi maatessa

alan pohtia noita verihiutaleita

jos ne käy vähiin, voiko ne korvata kaurahiutaleilla

hiutaleet kuin hiutaleet

aivan sama mulle

 

Vihdoin kuvattavaksi

laite työntää rintakehän kameran alle

liikkumatta pitää olla

kone puhaltaa vienoista ilmaa

tunnen miten rintakarvat heiluvat

no niin, kuva menee varmasti ketuille heti alkuun

nenänvartta alkaa kutittaa

ei voi raapia

hikikarpalot otsalla

mahaa kurisee, käy melkoinen myllerrys

päästänkö tuhnun

entä jos kamera ottaa hajun

lääkärit joutuvat pyykkipoika nenässä tutkimaan kuvaa

mielikuva alkaa naurattaa

hapaat irvessä hoen

ei saa hirnua

keskityn pidättämään pierua takaposket kireänä

pysyn kuin pysynkin hiljaa

huh, huh, kuulen koneen sammuvan

helpotuksen huokaus

hoitajalta arkaillen tiedustelen

mahtaisko löytyä vessaa

vessasta kiiruusti autolle sakon pelossa

uudestaanko maha kuralle

ei ole lappua, mahakin rauhoittuu

matkalla vielä tuumailen

näkeeköhän ne kuvista

virtaako suonissa työväenluokan verta

hihittelen itsekseni loppumatkan

hikistä tuntia sairaalassa

 

 

Valtiovallan juupas eipäs vääntö Sotesta on avannut oivan tien sosiaali – ja terveyspalveluiden yksityistämisbuumille. Pirkanmaalta lähtöisin olevan Pihlajalinna konsernin kuntapalveluiden kaappaukset maakunnassamme kertovat karua kieltä julkisen sektorin kampeamisesta pääomien tieltä. Yksityisen sektorin vakuuttelut ja taitava markkinointi palveluiden edullisuudesta ja laadusta on monissa ahdingossa elävissä kunnissa koettu ”hukkuvan tarttumisena oljenkorteen”.

 

Terveysjätti Pihlajalinna näyttää tarjoavan ”pelastusrengasta” nyt vuorostaan nokialaisille. Osalla nokialaisilla päättäjillä on jo näppinsä tiukasti kiinni Pihlajalinnan syötissä. Siitäkin huolimatta, että sosiaali – ja terveysministeriöstä näytetään punaista valoa hankkeelle liittyä yhteen Mänttä – Vilppulan yhteistoiminta alueeseen. Myös Aamulehdessä 23.2 2012 mielipidepalstalla nokialaiset lääkärit suhtautuivat kielteisesti palveluiden yksityistämisestä.

 

Muutamia vuosia Pihlajalinnan ”ikeen” alla eläneenä tuntuu pelottavalta ajatukselta kuinka Tampereen pohjoispuoli Pirkanmaasta olisi lähes tyystin yksityisen monopolin hallussa. En ala toisten kuntien päättäjiä neuvomaan, mutta vinkkinä heitän, kuinka kannattaisi olla yhteydessä yksityistämisen sektorin piirissä oleviin kuntalaisiin ja työntekijöihin. Kokemuksesta voin sanoa, luvattujen pilvilinnojen kariseminen nopsaan on suututtanut asukkaita laajalti. Ruohonjuuritasolta löytyy totuus, ei kunnantalojen seinien sisältä, kahvihetkistä viranhaltijoiden kesken, saati mahdollisen palveluntuottajan lupauksista. Pitkillä sopimuksilla palveluiden tuottamisesta yksityisellä sektorilla, vie päätöksenteon harvojen käsiin, jossa kuntalaisten valitsemilla valtuutetuilla on lähinnä vikisijän rooli. Maakuntamallin pelote kuntademokratian kaventamisessa ei saisi olla syy palveluiden yksityistämisille.

 

 

Kissa nuolee kaulaa

on aika nousta

lämpimän peiton alta

paljaat varpaat kylmälle lattialle

pakkanen kujeilee jalkapohjien kutittelulla

silmät sikkuralla tulet pesiin

rakko vaatii huomiota pullistelullaan

jalat ristissä

tiukka katse ikkunasta huussiin

kimmeltävät hanget

hyytävä kylmyys

iho valmiina kananlihalla

takki niskaan

lumi narskuen tossun alla

hurjasti kipittäen helpottavalle reiälle

paukkuva pakkanen kirittää vauhtia tupaan

lämpimän hellan ääreen

hymynkare huulilla

kuumaa kahvia hörppien

lämmin ajatus vie aikojen taa

kaunis talvinen pakkasaamu

kuin silloin ennen

lapsuuden ihanina aikoina

kodin lämpö

äidin turvallinen syli

 

Hannu Tiainen

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten tiedetään ja on nähty, pääministerimme Juha Sipilän sydäntä lähellä on heikompi kansanosa. Koko hallituskautensa ajan Sipilä on eri tavoin muistanut köyhiä ja osattomia. Köyhien adrenaliinitason ylläpitämiseksi ja siten verenkiertoa edistäen, hallitus on panostanut voimavarojaan keksimällä leikkauksia, jäädytyksiä ynnä muita kikkoja.

 

Sipilän hallituksen sisäpiiristä kerrotaan olleen surullista seurattavaa kuinka osattomat vain sydämet kylmänä odottavat kohtalojaan. Kuihtuvat ja kuolevat pirulaiset vielä pois, keneltä sitten leikataan tai keiden niskoille rikkaita suosiva talouspolitiikka sälytetään?

 

Sanotaan Juha Sipilän eräänkin kerran raapineen päätään ja murisseen, etteihän tässä näin pitänyt käydä. Hallituspolitiikalla kun piti saada sappi ja veret kiehumaan, niin voimakkaat tulonsiirrot hyväosaisille johtikin veret seisauttavaan tekoon. Lohduttivat puoluetoverit Juhaa, ettei verien seisauttaminen Keskustalle ole suinkaan ainutkertaista.

 

Kuinka ollakaan, ihme alkoi tapahtua. Hallituksen toimet saivat vihdoin tuulta purjeisiin. Vihdoinkin kansalaisten ostovoima heikentyi ja kuin pääministeri Sipilän rukouksiin olisi vastattu, taivaan lahjana alkoi kauppojen erilaisiin tuotteisiin tipahdella punaisia ja keltaisia lätkiä. Punaisissa lätkissä luki miinus 50 % ja keltaisissa miinus 30%.

 

Sanan kiiriessä köyhän kansan keskuuteen, sohvilta ylös liikehdintä oli tosiasia. Tyhjiä pulloja haalittiin, centit ja eurot kaiveltiin taskujen pohjilta ja ei kun lätkäjahtiin. Punaisten lätkien metsästys on kuuleman mukaan saanut jo sellaiset mittasuhteet, että se uhkaa jopa kauppojen ilmaisten ämpärien jakojen valta-asemaa.

 

Ongelmitta ostovoiman heikennys köyhälistölle ei ole sujunut. Punaisten lätkien metsästyksen on koettu eriarvoistavan alueellisesti heikoimmassa asemassa olevia. Keskustan hallitusryhmän mielestä kaupunkilaiset köyhät ovat paremmassa asemassa koska kauppoja on paljon ja kävelyetäisyydellä verrattuna maalaisiin. Kokoomuksesta taas puolestaan sanotaan maaseudulla asuvilla olevan etuna, että marja ja sienimetsät ovat lähempänä ja näin tasavertaisuus toteutuu.

 

Hallitus odottaa perustuslakivaliokunnan kannanottoa yhdenvertaisuuteen punaisten lätkien metsästyksestä. Toki hallituksen ministerityöryhmässä asiaa on pohdittu ja yhtenä keinona väläytetty lisäbudjettia harvassa oleville kaupoille, jotta he voisivat merkittävästi lisätä punaisten lätkien osuutta suhteessa keltaisiin lätkiin.

 

Joka tapauksessa hallitus on punaisten lätkien myötä saanut vähäväkisen kansanosan kunnonkohotusohjelmallaan sohvilta ylös liikkeelle. Hallituksen tavoite pitää köyhyys yli miljoonassa hallituskauden aikana näyttää toteutuvan kun punaisen lätkän metsästyksen ansioista osaa kansaa saadaan pidettyä henkihieverissä.

 

Niin ja se aktiivimalli, kuin ässänä hallituksen hihassa jolla saadaan työttömät lurjukset liikkeelle juoksemaan kieli vyön alla paperisotineen kaikkineen. Kuka vielä kehtaa väittää, etteikö tämä hallitus huolehdi vähäosaisista, tiedetään Sipilän todenneen ministeritovereilleen Kesärannan iltakoulussa ylpeyttä äänessään.

 

 

 

Kokoomuksen vaalivalvojaisissa viihtynyt, presidentin paikkansa uusinut Sauli Niinistö avasi valtiopäivät. Moni varmaan kuuli puheen ja osa lukenut sen sanasta sanaan. Kuten tavallista, Niinistö puhui ympäripyöreästi ja rivien välistä välittyi tietty sanoma. Tulkkaan tässä nyt tärkeimpiä kohtia.

 

Arvoisa puhemies: Elimme pitkään talouden taantumaa. Taantuman aikana rikkaat joutuivat luopumaan paljosta. Vaikka edelleen jaettiin vuosittain kymmeniä miljardeja osinkoja, saatiin korotettua pääjohtajien ja muiden eläkkeitä ja muita etuuksia roimasti, mutta ei riittävästi, silti työväeltä, työttömiltä ja muilta köyhiltä ei tahtonut löytyä riittävästi myötätuntoa, myöskään tulonsiirtoja kansalta ei saatu riittävässä määrin.

 

Toki työläisten ja köyhien puolustukseksi on sanottava, että vasemmiston ja ay-liikkeen taholta tehty yllytys ja agitaatiotyö vaikuttivat siihen, että kansa alkoi nurista ja jopa nousta kapinoimaan. Ahdinkoon joutuneille rikkaille oli vaikea löytää solidaarisuutta.

 

Jokaisen kapitalismia hiukankaan ymmärtävän täytyy käsittää kuinka laman aikana työläisten ja vähävaraisten on uhrauduttava. Palkkoja alennettava, työaikoja pidennettävä, eläkeikiä nostettava, joka ikiseen sosiaaliturvan etuuteen on kajottava. On kiskottava sieltä mistä vähänkin irti saadaan, että kyetään näytettyä muulle maailmalle olevamme kapitalismin mallimaa joka ei rikkaita hylkää huonoinakaan aikoina.

 

Nyt kun työtätekevää ja vähäväkistä kansaa riistämällä, erilaisin tulonsiirroin on saatu rikkaiden varallisuus turvattua ja aurinko vihdoin paistaa raharikkaiden luxusasuntoalueisiin ja kartanoihin, niin eikö samat yllyttäjät ja agitaattorit ole kimpussa. Nyt muka pitäisi jakaa myös vähän takaisin kansalle.

 

Älkää hyvät työläiset ja heikoimmassa asemassa olevat uskoko noita tyhjän puhujia – jakovaraa ei yksinkertaisesti ole, kuten puoluetoverini, kokoomuksen valtiovarainministeri Petteri Orpo on todennut. Tarkoittaen jakovaran olemattomuudella siis teitä, osatonta ja puutteessa elävää kansanosaa, teille ei tipu eikä tirise.

 

Hyvät kansanedustajat, meillä on nyt nousukausi, mutta edelleen alamaistenne on syytä laittaa suu säkkiä myöden kiinni. On otettava oppia menneestä. Viime laman aikana liian moni miljardööri oli tippua miljoonaluokkaan ja miljoonatuloilla elävät olivat ajautua rahvaan tasolle. Se olisi ollut anteeksiantamatonta ja häpeäksi kansakunnallemme, että emme kyenneet laman aikana pitämään huolta noista jotka olivat vaarassa ajautua syvään ahdinkoon – se ei saa toistua.

 

Arvoisa puhemies, hyvät kansanedustajat, teidän tehtävä on pitää huoli, etteivät kaiken maailman hoitajat, kuntatyöntekijät ja muut ahneet vaaranna tai saata enää koskaan maatamme uuden laman koittaessa tilanteeseen, jossa rikas kansanosa voi tuntea huolta hulppeista omaisuuksistaan. Se on meidän kaikkien, yhtenäisen kansan tehtävä. Kiitos

 

 

 

 

 

 

 

Mitä nyt? Eikö raippa enää pelotakaan suomalaisia työläisiä? Eivätkö poliittisen eliitin valheet valtamedioiden suosiollisella avustuksella enää pure? Mihin nöyryys, joihin suomalaisia on koulutettu, kerrottu sen olevan hyve, on katoamassa?

 

Hyökkäys joka tehtiin laajalla rintamalla perjantain 2.2 aktiivimallin vastaista mielenosoitusta vastaan, synnytti minussa edellä kerrottuja mielleyhtymiä porvarien tunnoista. Ei ollut asiaa joilla suomalaisia ei olisi peloteltu, uhkakuvia maalailtu, syyllistämisistä puhumattakaan. Toisaalta lakko-oikeus hyväksyttiin, mutta lakkoa vastustettiin!

 

Kaikki keinot ovat näemmä sallittuja kun suurpääomien kukkaroihin kajoamiseen on pienikin uhka olemassa ja heidän edunvalvojiensa toimenpiteitä kehdataan alkaa kyseenalaistamaan. Jopa luontoäiti vedettiin mukaan. Jollei nyt ihan taivas romahda niskaan, niin kuitenkin kotiin kannattaa jäädä, koska meidän armelias oikeistolainen yhteiskunta ei ehkä kykene mielenosoittajien henkiä luontoäidin suuttumukselta turvaamaan.

 

Sivistyneessä yhteiskunnassa lakko pitää toteuttaa sivistyneesti. Kukaan ei saa kärsiä, ketään vastaan ei saa olla, tehdä se hiljaa yön pimeinä tunteina, ettei kenellekään aiheuteta haittaa. Silloin lakon ulkopuolelle täytyy jättää kapakat, yökerhot, taksit ja erilaiset burgerit ja nakkikioskit, jos niitä jonkun kylän torin laidasta löydetään. Kansalle ei saa luoda pahaa mieltä, sen yksinoikeus tulee olla oikeistolaista politiikka tekevillä hallituksilla.

 

Suurin syy miksi oikeisto ja valtaapitävä eliitti suivaantui ja sai ylimääräisiä sydämentykytyksiä, oli pelko työläisten tietoisuuden kasvamisesta. Työmarkkinajärjestöjen kanssa nyt kyllä eletään ja sovintoon päästään, kuuluvathan ne osana yhteiskunnallista koneistoa, mutta kansanjoukot ja liittojen jäsenten voimakkaat reaktiot, ne ovat ihan eri asia.

 

Mitä enemmän joukkovoima lisääntyy, kansa liikehtii yhä herkemmin, niin sen keskuudessa myös tietoisuus ja ymmärrys kasvavat. Se jos mikä on myrkkyä niille jotka erilaisin selityksin, keinoin ja valheiden avuilla tietoisesti ovat tehneet kansan suuren osan vastaista politiikkaa.

 

Puhutaan kauniisti sopimusyhteiskunnasta, kolmikannasta, niiden puolesta ja eduista. Ei siinä mitään, ainahan sopu sijaa antaa, mutta kun vuosikymmenistä toiseen ovat sijan antajina sopimuksissa aina olleet ne kaikkein heikoimmassa asemassa olevat ja työväki, niin hyväksikäytön makuhan sellaisista sopimuksista jää. Nyt kun mitta valuu yli äyräiden, kuinka ollakaan alkaa helkutinmoinen itku ja parku.

 

Pääministeri Juha Sipilä ja hallituksesi sekä teitä tukevat valtaapitävät – te niitätte nyt sitä satoa mitä olette kylväneet. Älkää kuvitelko, että eilinen jää siihen. Kansalla on paremmat siemenet jotka se pian kylvää synnyinmaahan ja siitä sadosta sitten nautitaankin tasapuolisesti, yhdenvertaisesti ja oikeudenmukaisesti.

 

 

Ennakkoäänien mukaan Sauli Niinistöä äänestäneet, kokonaan äänestämättä jättäneet tai Aku Ankkaa, Marxia jne. lippuun laittaneet, hyväksyvät Suomen viemisen Natoon. Ne jotka ovat kritisoineet eriarvoistumista, leipäjonoja, tuloerojen kasvua ovat myös antaneet valtakirjan vallitsevalle oikeistolaiselle politiikalle. EU: ta näytetään myös illan tulosta silmäillessä rakastettavan.

 

Käytännössä Sauli Niinistö oli edelleen kokoomuksen ehdokas lisättynä kristillisdemokraateilla. Mistä se kertoo? Se kertoo oikeiston vahvasta hegemoniasta suomalaisessa poliittisessa yhteiskunnassa ja laajemminkin.

 

Miten oikeistolainen hegemonia sitten näkyy ja vaikuttaa? Oikeisto on onnistunut luomaan yhteiskunnasta ja sen toiminnasta kuvan, jossa puolueiden välillä on vain minimaalisia eroja, joten asiat ja henkilöt vaikuttavat, eivät puoluevalinnat.

 

Vasemmiston syöksy todella alas on hyvänä esimerkkinä kuinka porvarit ovat taitavasti onnistuneet luomaan mielikuvan jossa valitaan henkilöitä, ei ideologiaa, ei arvomaailmaa, ei talouspolitiikan linjauksia. Vasemmisto on riisuttu ilkosen alasti, koska se ei ole uskaltanut nostaa todellista vastavoimaa oikeistolle, pitäytynyt tiiviisti vain asiakysymyksissä.

 

Presidentinvaali-iltaa katsoessa, Haataisen ja Kyllösen kannatuspaalujen häntäpään valvojina oloja kertoo sen karusti ja yksiselitteisesti. Ja nyt selitellään vasemmiston leirissä, että ”nämä nyt olivat vain pressanvaalit jossa äänestetään henkilöä ja jossa istuvalla presidentillä on etulyönti”, niin voi voi. Paskan marjat ne mitään henkilövaaleja ole. Muistakaa kuinka presidentti Tarja Halonen istuvana presidenttinä oli gallupkuningatar, mutta niin vain oikeisto kokosi voimansa vasemmistopresidenttiä vastaan ja lähellä oli, ettei onnistunut nujertamaan Halosta. Nyt muka koko puoluekenttä laajasti antoi ymmärtää ja kansalle syötettiin Niinistön olleen puolueeton ehdokas – anna mun kaikki kestää.

 

Lähiaikoina tullaan näkemään valtakunnan politiikassa se, hyödyntääkö ja ratsastaako kokoomus Niinistön suosion aallonharjalla ja epäsuoralla valtakirjalla runtata läpi esim. Soten ja valinnanvapauden ym. kovan oikeistopolitiikan.

 

Entä ovatko presidentinvaalit suunnannäyttäjä myös muihin vaaleihin, joissa ei suinkaan ratkaise poliittiset vaihtoehdot vaan imago ynnä muut vastaavat asiat. Jos suunta on tuo, heikosti käy niille joilla jo nyt menee huonosti. Rahalla luodaan imago ja rahalla päästään vaikuttamaan ja kulisseissa tehdään kovaa oikeistolaista politiikka joka kätevästi puetaan yhteistenasioiden hoitamisen kaapuun.

 

Näistä presidentinvaaleista olisi voitu tehdä protestivaalit nykyistä menoa vastaan, ainoastaan Paavo Väyrynen sitä yritti, mutta ei saanut mukaansa tarpeeksi voimaa taakseen. Nyt sitten alkaa armoton kitinä ja pulina kuinka Niinistö sitä, kuinka Niinistö tätä. Kakat on housuissa ja tulevaisuudessa housupyykeille on kysyntää – mutta sitä saa mitä tilaa.