Suomalaiset käyttävät jouluna rahaa keskimäärin 580 euroa. Kun ajatellaan asiaa maailmanlaajuisesti, niin ei tainnut seimessä nukkuva Jeesus lapsi aavistaa millaisen miljardibisneksen hänen syntymänsä tulisi aikaansaamaan?
Näin ateistina en ole tarkkaan ”kartalla” Jeesuksen elämänvaiheista, mutta mitä olen kuullut ja minulle kerrottu, oli hän perin vaatimaton mies. Siksi aavistelen Jeesuksen kauhistelevan kuinka hänen syntymäpäivästään on tullut kerskakuluttamisen ja mässäilyn ykkösjuhla. Siis jos hän kerran istuu Jumalan oikealla puolen tarkkailemassa meidän toilailuja täällä maapallolla, kuten on annettu ymmärtää.
Jopa ilmastonmuutos lakaistaan maton alle joulun ajaksi. Riemuiten kerrotaan uutisissa kuinka suomalaiset ryntäilevät jouluostoksille. Elämme ilon ja onnen aikaa täyttäessämme maan ja maailman turhalla muovikrääsällä, kaikenlaisilla muilla turhakkeilla.
Joulurauha, joulumieli ja joulun sanoma hankitaan hinnalla millä hyvänsä. Kerran vuodessa on kunnon synttäribileet ja silloin laitetaan raha haisemaan.
Mitä yhdestä saastuvasta maapallosta, kun on juhlan aika. Juhliin kuuluu mässäily, mikä juhla se sellainen jossa ei mässäillä? Ja hei, tunteiden näyttäminen, huolenpito olemalla läsnä, lähimmäisen rakkaus, ovat vanhanaikaisia, kun kerran kaiken saa rahalla ostettua. Johan sen nyt talouselämäkin vaatii ja siksi annamme sille myös hyvän joulumielen.
Mutta mitä miettivät possuparat näin joulun alla? Kenen hemmetin älykääpiön idea oli, että meidät possut pitää lahdata jouluna? Miksi se älykääpiö ei aiemmin keksinyt nyhtökauraa ja kauramaitoa, ennen kuin hoksasi tehdä meistä kivoista possuista jouluaterian pääruuan. Tuollaisia mietin tänään, kun lataan illalla Eläkkeensaajien pikkujouluissa kinkkua lautaselle.
Lahjaa en anna, en ota, joulujuhlassa, riittää kun kinkun syönti kourii sydämestä ja saa aikaan huonon omantunnon, toteaa se toinen valtakunnan mielensäpahoittaja.