Stressin aiheita

 

 

mittaa tässä nyt verenpainetta

vanhusten ollessa poliittiselle eliitille

rahanahneille saalistajille

rikkaruohoja

 

koita nyt elää ilman stressiä

bensalla käyvän auton ratissa

vaikka taivas on putoamassa niskaan ilmastonmuutoksesta

takiasi

vastuuton autoilija

 

yritä olla tyyni

lumikolan varressa

on kerrottu miesten tuupertuvan lumihankeen

kohtalona sydänkohtaus

 

olla rauhallinen

hymyillä onnellisena vailla huolen häivää

kaiken pahuuden

vaarojen, uhkien keskellä

 

stressaannun

ajattelemalla olla

stressaantumatta

huh hah hei

näin se tämäkin aamu

mielenrauhani

vei

 

 

 

Näin kävi kun kokoomusta seurattiin

 

 

Raha ennen ihmistä – siinä suurpääoman edustajan motto, vaikka sitä ei ääneen koskaan ole sanottu. Suomalainen työväenliike teki suuren virheen -80 luvun lopulla, alkaessaan veljeillä kokoomuksen kanssa. Siitä lähtien työläisille ja heikompiosaisille kyyti on ollut kylmää.

 

Vasemmisto alkoi uskotella itselle ja hyväksyä oikeiston ajatus vapaan markkinatalouden renkinä olosta valtiossa. Uskoteltiin valtion ottavan tarvittaessa niskalenkin markkinavoimista, vaan kuinka on käynyt?

 

Kokoomukselle oli sodan jälkeinen politiikka myrkkyä. Se joutui sivusta katselemaan kuinka luotiin valtionyhtiöitä, julkisen sektorin rooli palveluiden tuottajana oli sille ”punainen vaate”, kuten myös peruskoulu uudistus.

 

Koko kapasiteetillaan kokoomus, sen sylikoira oikeistolainen lehdistö ja elinkeinoelämä löivät vettä myllyyn mollatakseen saavutuksia joita hyvinvointivaltion rakentamisessa saavutettiin. Parjauskampanjoissa muistettiin irviä terveyskeskuksia arvauskeskuksiksi, kunnan ja valtion työntekijät olivat lapioon nojailevia ressukoita jne. Mikään ei ollut hyvää ja toimivaa jotka tuotettiin valtion ja kuntien toimesta.

 

-70 luvun lopulla USA:sta käsin alettiin markkinoida uusliberalistista talouspolitiikkaa. Sen idea oli vähentää julkisen vallan roolia ja antaa palvelut markkinoiden hoidettaviksi. Julkista sektoria syytettiin raskassoutuisuudesta, byrokraattisuudesta ym. Kun taas markkinat ovat ketteriä, uudistuskykyisiä ja kilpailun myötä palvelut hoituu erinomaisesti ja edullisesti.

 

Sosialismin romahdettua oikeistolaisuus puhurin lailla levisi pitkin maailmaa. Romahdusta käytettiin surutta esimerkkinä julkisen puolen toimimattomuudesta. Aikansa vasemmisto rimpuili vastaan, mutta myöntyi markkinavoimien yhä laajempaan rooliin yhteiskunnan eri alueilla.

 

Valtionyhtiöitä laitettiin ”lihoiksi”, valtion ja kuntien kunnossapito – ja rakennustyöt pikkuhiljaa ulkoistettiin jne. kunnes oltiin valmiit ryntäykseen hyvinvointivaltion ”kivijalkaan” eli hyvinvointipalveluiden kaappaamiseen.

 

Kolmosen kympin uutiset kertoi vanhuspalveluiden kehityksestä oleellisen, sen kaiken kurjuuden missä palvelut ovat: Yksityiset tuottavat jo nyt vanhuspalveluista 41%, järjestöt 25% ja julkinen puoli enää 34% . Työvoimapalvelut, osin Kela – palvelut, VR: n alasajo ym. ym., kuka väittää, etteikö markkinavoimat olisi nousseet rengistä isännän rooliin yhteiskunnassamme?

 

Markkinatalous ottikin sen niskalenkin valtiosta ja ajan kysymys, milloin tekee lopullisen selätyksen. Ja tekeehän se jos yhä kokoomusta seurataan ja kansalaiset katselevat menoa tyynenä sivusta. Ensimmäinen askel selätyksen estämisessä on, että kevään vaalien jälkeen vasemmisto ei alistu menemään samaan hallitukseen kokoomuksen kanssa – on aika viheltää se peli tyystin poikki.

 

 

 

 

Onko kielitaidoton suomalainen pulassa?

 

Meitä suomalaisia on paljon jotka emme hallitse alkeellisintakaan englanninkieltä. Miten meidän käy? Syrjäydymmekö yhteiskunnan ulkopuolelle jos emme kiireesti ala opiskella neljättä kotimaista (englantia) kieltä?

 

Yhä useammin esim. televisiossa puheiden keskelle tai loppuun sisällytetään englanninkielisiä lauseita. Katsoin eräältä kanavalta Juhani Tammisen haastattelun. Lähes jokaisen puheenvuoron loppu päättyi englanninkieliseen lauseeseen, mikä hänen sanomansa oli, jäi epäselväksi. Katsoin yhtenä iltana Stand Up ohjelmaa (huomatkaa, jopa ohjelman nimi on ulkomaan kielellä) ja eikös eräs koomikko puhunut pitkän litanian neljännellä kotimaisella, eli minulta vitsi vihelsi yli hilseen.

 

Seurasin jokin aika sitten myös mielenkiintoista keskusteluohjelmaa jossa mukana oli yliopistotutkijoita. Yhdellä heistä näytti olevan lähes mahdoton tuoda ajatuksiaan esille kokonaisuudessaan suomeksi, piti väliin lauseita sanoa englanniksi ja näin en päässyt puusta pitkälle, arvatkaa harmittiko?

 

Myös ihmisten arkisissa asioissa huomaan yleistyneen käytännön, jossa teksti, kommentti tai puhe päätetään englanninkieliseen lauseeseen, jolloin jutun juju jää kielitaidottomalle arvailujen varaan. Onko tämä uusi villitys tai halu näyttää kuinka tässä ollaan kansainvälisiä vai onko englanti yksinkertaisesti kaappaamassa meiltä äidinkielemme? Eikö suomen kieli olekaan niin rikas ja monipuolinen, ettei pystytä asioita kertomaan selvällä omalla äidinkielellä?

 

Onko armas kielemme vaarassa? Syrjäytetäänkö suomen kieli pikkuhiljaa hivuttamalla kieleemme vieraskielisiä lauseita, puheenparsia? Entä häpeävätkö nuoret ja nuoret aikuiset kieltämme ja siksi yritetään ujuttaa puheeseen ja kirjoitukseen englantia, ettei leimaudu ihan juntiksi?

 

Häpeästä puheen ollen, voiko sen häpeällisempää olla kuin supisuomalainen urheiluseura vaihtaa nimensä englanninkieliseksi esimerkkinä vaikka maineikas Kuhmon Kiva joka aikoinaan muutti nimensä Kuhmo Ski. Asuin -90 luvulla syntymäkunnassani Nivalassa jonkin aikaa. Siellä Pohjois-Pohjanmaan murre on raikas ja persoonallinen. Kuinka ollakaan, Nivalan urheilijoiden jääkiekkojoukkue muutti nimensä muotoon Nivala Cowboys. En tiennyt itkisikö vai nauraisi, mutta hyvä vitsi siitä tuli pitkäksi aikaa, kun edes vannoutuneimmat kannattajat eivät seuransa nimeä osanneet kunnolla lausua.

 

Englanninkielen puolustajat sanovat äidinkieleemme tulleen paljon sanoja ja sanontoja venäjän ja ruotsin kielestä. Sehän on ihan luonnollista koska olemme eläneet kummankin maan alaisuudessa, mutta tiettävästi emme ole minkään englanninkielisen valtion siirtomaa, vaikka siltä saattaa tuntua kun amerikkalaisuus tunkee joka tuutista, ovista ja ikkunoista läpi syvälle suomalaisten syövereihin.

 

 

 

 

Asevarustelu – pyhä lehmä

 

Kaikki eduskuntapuolueet ovat uusien, miljardeja maksavien hävittäjähankintojen takana. Ainoastaan tappokoneiden määrästä käydään näennäistä kinaa. Kun Suomea asevarustellaan, kukaan ei mainitse valtionvelkaa, ei julkisen talouden kestävyysvajetta. Maailman talouskasvun hiipumisesta ei tarvitse keskustella, koska me tarvitsemme uskottavan puolustuksen – hyökkäysaseita hankkimalla!!

 

Sanotaan kevään eduskuntavaalien pääteemaksi nousevan ilmastonmuutos. Voi nousta, mutta mitä todennäköisimmin ilman keskustelua siitä, minkälaisia vaurioita sotakoneet taivaalla aiheuttavat luonnolle. Miten paljon ilmastoa tuhotaan suurissa sotaharjoituksissa, kovapanosammunnoissa jne. Tulemme näkemään, kuinka sotilaalliset asiat lakaistaan maton alle, kun ilmastonmuutoskeskustelu ryöpsähtää vaaliväittelyihin.

 

Tekemällä tehdyt uhkakuvat, luodut mielikuvat sodan vaarasta, jossa itsenäisyytemme on vaakalaudalla, on iskostettu niin syvälle ihmisten kalloihin, että uskaltaako kukaan eduskuntavaaliehdokas asettaa kyseenalaiseksi hyökkäyshävittäjien hankintaa?

 

Eikö olisi korkea aika ”ampua” alas kansainvälisen aseteollisuuden luoma myytti, että aseilla turvataan rauhaa? Meidänkin päättäjät uskottelevat kuinka uskottava vahva asearsenaali on pelote jolla säilytämme itsenäisyytemme.

 

Sodat, erilaisten asejärjestelmien testaukset, valmistukset, jatkuvat sotaharjoitukset tuhoavat maapalloamme, mutta puhuvatko eri maiden päättäjät näistä? Puhuvatko eduskuntavaaliehdokkaat kevään vaalikamppailuissa? Eivät ne puhu, ne puhuvat kuinka meidän tulee lajitella jätteitä.

 

Me tarvitsemme hyökkäyshävittäjiä turvaksi kylmässä kyyröttäville leipäjonolaisille. Hyökkäyshävittäjien tekemät lukuisat savuvanat taivaalla tuovat työelämän valmennuskurssille rientävälle työttömälle tunteen, kuinka valtiovalta suojelee lapsiaan työttömyydenkin kurimuksessa.

 

Arvovalintoja kuulkaa täytyy tehdä. Mitä miljoonasta köyhästä ja heidän hyvinvoinnistaan, kun uhkana on naapurin iivana – repikää siitä – te hyökkäyshävittäjien vastustajat. Näin se taas kerran tulee menemään, jos vanhat enteet pitää kutinsa – valitettavasti.

Miksi Antti Rinteen ei anneta sairastaa rauhassa?

 

Tähänkö on politiikan raadollisuudessa tultu? Edes vakavasti sairaan ihmisen ei anneta toipua rauhassa, ilman paineita ja stressiä? SDP: n puheenjohtajan Antti Rinteen niskaan kaadetaan sairasvuoteelle paineita puolueensa menestyksestä kevään eduskuntavaaleissa.

 

Voiko olla, että puolueet seisovat tai kaatuvat yhden ihmisen mukana? Vihreiden Touko Aallon sairastamisen myötä alkoi valtava spekulointi, kuinka Vihreiden käy. Tuijotettiin Gallup – lukuja ja pohdittiin kuinka alas puolueen alamäki vajoaa. Siis masentuneen miehen niskaan kaadettiin lisää masentavia uutisia.

 

Pohtiiko Antti Rinne sairasvuoteella kuinka hän on pettänyt puolueensa? Sehän se varmasti auttaakin toipumista. Eikö medialle ja koko poliittiselle kulttuurille mikään riitä, kun politiikan keskiössä oleville ei anneta hetken rauhaa??

 

Elämmekö todella näin julmassa maailmassa, jossa inhimillisillä arvoilla pyyhitään surutta pöytää taistellessa paikasta ”auringossa”? Hetken hengähdystaukoja tai sairastamisia ei sallita, koska ne tulkitaan heikkouksiksi ja näin paineita kasataan niskaan, onko henkilö kykenevä hoitamaan poliittista tehtävää.

 

Miksi ja miten tällaiseen tilanteeseen on päädytty? Presidentti Urho Kekkosta syytettiin itsevaltiaaksi, jonka aikana mukamas elettiin demokratian alennustilaa. Entä nyt, jos puolueet nousevat ja kaatuvat puheenjohtajiensa mukana? Ovatko valtamediat luoneet politiikkaan ”henkilöpalvontakulttuurin”, jossa armoa ei anneta, jos jollain ilmenee inhimillisiä piirteitä tai osoittautuu tavalliseksi kuolevaiseksi?

 

Entä ovatko todella demareiden ja Vihreiden ja muiden puolueiden puolueorganisaatiot niin ”kädettömiä” ja kyvyttömiä, että puheenjohtajien sairastelujen myötä puolueiden kannatukset romahtavat kuin korttitalot?

 

Onko syy kenties yhden ihmisen vetoiseen puoluepolitiikkaan siinä, että varsinkin eduskuntapuolueita on ”tavallisen” ihmisen vaikea erottaa toisistaan? Siksikö tarvitaan puolueiden johtoon vetovoimaisia hahmoja, joiden niskaan sysätään mahdottomia odotusarvoja?

 

Enää ei puhuta paljoakaan yhteispelistä, puolueiden välisistä yhteistä arvoista, mahdollisista yhteistyökuvioista, vaan ykkösasia on, kenestä tehdään pääministeri. Pääministeriehdokkaan on oltava ”kova luu”, joka ei pienistä hätkähdä, joka kestää paineita, joka ei sairasta, on vailla inhimillisiä heikkouksia, muutenkin olemukseltaan vetovoimainen.

 

Yhä enemmän politiikka näyttäytyy kovana ja raadollisena. Sitten vielä poliitikot ja median väki ihmettelevät ja pohtivat ovatko suomalaisten arvot koventuneet. Sitä sietää pohtia peilin edessä, kun mietitte seuraavaa kirjoitusta tai uutista Antti Rinteen vaikutuksesta vaalien lopputulokseen.

 

 

Pakkanen

 

 

ystäväni pakkanen tuli kylään

muistutti kolkutuksella talon nurkkaan

on poika aika herätä pirtin lämmityksen

kiitin pystymuurin hormista nousevalla savumerkillä

pian myös hellan pesän iloinen loimu yhtyi tervehdykseen

jatkoi paukuttamista

haluten kertoa

ei ole kissan ilma

pidä tyttö sisällä

jos tulet tervehtimään

älä unohda karvalakkia

paksut villasukat jalkaan

lämmintä vaatetta päälle

ja lupaan sinulle punaiset posket

talviset riemut

reippaan mielen

mykistävän talven kauneuden

 

pakkanen

kuinka voisin sinua vastustaa

yhdessä kulkien käymme kohti auringon nousua

kimaltelevat hanget ympärillämme

sieraimet ja keuhkot täyteen

raikasta suomalaista talvi-ilmaa vetäen

kiitän sinua

miettien

kuinka voisin olla rakastamatta

talvea ja paukkuvaa pakkasta

 

Paniikkikohtaus

 

Ei se kysy lupaa

ei se varoittele

koputa kroppaan, hei nyt täältä tullaan

kurki olkapään yli

totea, mies oletko valmis

ei, se vaan päättää iskeä odottamatta

salaa

taikasauvaa sivaltaa kädet ja jalat hyytelöiksi

kylmä hiki alkaa virrata otsalle, pian koko kehoon

tässäkö elämä oli

kuolemako korjaa

onko kivulias lähtö

miten rakkaani pärjää jos lähden ikuisesti pois

mitä jäi tekemättä

olis tässä vielä voinut touhuta

kun elämä oli mallillaan

vartaloa kuumottaa

oksettaa

otan ahdistuslääkkeen

peiton alle epävarmana

näenkö aamua

unessa outoja unia

aamu sarastaa

krapulainen olo

äreä mieli

kaikkia perkeleen vastuksia, sitä pitää olla

kun ei jo muutkin vaivat riittäisi

kai se taas tästä

päivä valkenee

matka jatkuu

yllätyshyökkäystä odotellessa

 

Hannu Tiainen

16.1 2019

 

Perjantaiaamu

 

 

tukkoisiin sieraimiin suihketta

niska jäykkä

hartioita särkee

parta pitkällä sängellä

peilistä katselee vanhanajan merirosvo

kehtaako käydä kaupassa

säikähtääkö koulutiellä lapset

rähjäistä ukkoa

kaikesta huolimatta

kuin kiusallaan aion olla tänään

reipas ja iloinen

olenhan sentään pitkästä aikaa

alle satakiloinen

Mitä köyhä syö?

 

 

Tänään uutisoitiin THL: n tutkimuksesta jossa punaisen lihan syönti on huolestuttavalla tasolla. Kävin kaupassa. Sian etuselkä tai lapa hinnaltaan noin 4 – 7 euroa kilolta. Uunimakkara, 400 gramman paketti 1,0 – 1,5 euron välillä, kilohinta suunnilleen 2.50 euron paikkeilla. Leikkeleet kilohinnoiltaan vaihteli 5 eurosta kymmeneen euroon.

 

Hyi hyi, epäterveellistä ja luontoa tuhoavaa einestä, jospa sittenkin kalaa tai kanaa. Broilerit kilohinnaltaan 13 – 16 euron välillä. No, onhan vielä kalaa, vakuumissa olevan lohen kilohinta 18,95. Kokonainen kirjolohi, joka kieltämättä on yhtä mössöä, on vaihdellut 10 euron kahta puolta. Ennen vanhaan pääministeri Harri Holkeri kehotti köyhiä syömään silakkaa. Senkin ovat rikkaat omineet itselleen, kun silakan kilohinta on lohta kalliimpaa.

 

Aloin siinä kaupassa miettiä köyhää perhettä tai pienituloista eläkeläistä. Kuukausi vasta aluillaan ja maksujen jälkeen tilillä olematon määrää euroja. Mitä teen, mitä ostan, millä täytän vatsani, mikä on edullisinta ja mikä ravitsevinta? Ostaako yli kilon kokoinen kirjolohi, hinta siinä 13 euron paikkeilla. Hetkinen, 13 eurolla saa mukavan köntin etuselkää josta valmistaa maittavan ja monta päivää riittävän lihasopan.

 

Uunilenkistä tekee kaikkein edullisinta ruokaa. Kolme pakettia uunilenkkiä 7,50 euroa ja vielä 6,0 euroa ostaa jotain vihannesta. Tästä köyhälle evästä kaupasta matkaan. Huomasitteko mainittiinko liikaan lihan syöntiin köyhyys? Itse en huomannut, mutta miesten niskaan liika lihan syönti kaadettiin. Siinä ei sinällään mitään uutta, olemme jo tottuneet nykyaikana olevamme syyllisiä lähes kaikkeen mitä maan päällä tapahtuu.

 

Taas kerran joutuu ihmettelemään, että jos ilmasto pilaantuu lihan syönnillä, terveys siinä mukana, niin eikö nyt jumalavita osata keikauttaa hintoja ylösalaisin, jotta köyhä kansa ja pikkuisen isommilla tuloilla elävät voisivat syödä yltäkylläisesti ja terveellisesti noita terveysruokia ja ilmaa pilaamattomia – kysyn vaan??

 

Miksi syyllistää heitä jotka ovat pakotettuja ostamaan halpaa einestä, sen sijaan, että poistetaan köyhyys tai alennetaan hintoja, mutta eihän sellainen tule kuuloonkaan – kenen niskaan sitten kaadetaan kaikki pahuus??

 

Ei pentele, nyt meni kun kiukkusin maha sekaisin, ei kun huussiin ja reiälle ilmaa pilaamaan, kun ei kehtoo sisällä haistaJ

 

 

 

 

 

Terveiden ja työkykyisten yhteiskunta – ei sairaiden ja eläkeläisten

 

Voi meitä sairaita ja eläkeläisiä kun viemme pikkuhiljaa suomalaisen yhteiskunnan perikatoon. Olemme riippakivi, terveydenhuolto maksaa maltaita, syömme surutta tulevaisuuden ihmisten leipää, nakertaen heidän eläkevarojaan.

 

Voiko muuta päätelmää tehdä kun seuraa sitä ruikutusten määrää mitä saamme kuunnella illasta toiseen uutisista tai ajankohtaisohjelmista? Uskon meitä sairastavia eläkeläisiä olevan suuri määrä jotka koemme nykyisen yhteiskunnan olevan tarkoitettu vain terveille ja työkykyisille. Siksi paljon meidän niskaan kaadetaan valtion velasta julkisen talouden kestävyysvajeeseen.

 

On surullista ajatella kuinka sodan jälkeisen hyvinvointiyhteiskunnan rakentajat joutuvat aivan kuin häpeillen nostamaan pienet eläkkeensä. Anteeksi pyydellen, ikään kuin vaivaten pyytää hoivaa erilaisiin vaivoihin. Kannamme pienet eläkkeemme apteekkeihin, lääketeollisuudelle. Maksamme palvelumaksuja lääkärissä ja sairaanhoitajan luona käynneistä.

 

Sekään ei riitä, että laitoshoidosta on siirrytty tehostettuun palveluasumiseen, jossa vähäiset pienet kertyneet omaisuudet ja pienet eläkkeet kynitään lähes olemattomiin. Työllistämme valtavan määrän ihmisiä eri aloille. Silti edelleen vanhukset ja hoivaa tarvitsevat koetaan taakkana.

 

Paitsi tietysti taas näin vaalien alla. Nyt meitä rakastetaan, meistä halutaan pitää huolta. Sairaille ja eläkeläisille on talven ja kevään keskelle muutamaksi kuukaudeksi koittanut joulu.

 

Ei liene yhtään puoluetta kevään vaaleissa joka ei ole valmis laittamaan vanhuksien asioita kuntoon, päästämään pienillä eläkkeillä elävät köyhyyden kurimuksesta. Ja puheet tulevaisuuden kuormasta syömisestä, saa jättää oman onnensa nojaan – te sairaat ja eläkeläiset olette yhteiskuntamme voimavara, teistä pidetään huolta – ainakin siihen asti kun vaalipaikkojen ovet sulkeutuvat.