Tekijä: htiainen

 

Kokoomus on hyvätuloisten puolue, tämänhän me kaikki tiedämme, tai ainakin pitäisi tietää. Kokoomus julkisti tänään (28.2 2019) vaaliohjelmansa. Sen hinku on jatkaa sitä samaa mitä Sipilän hallitus on toteuttanut – köyhät kyykkyyn.

 

Kokoomus haluaa ansiotuloverotusta laskea miljardilla. Otetaanko tuo miljardi pääomilta – älkää unta nähkö. Haittavero, tuo savuverho, jolla yritetään hämätä sitä, että vero millä kokoomus aikoo tehdä tulonsiirtoa hyvätuloisille, otetaan meiltä pienituloisilta kuluttajilta.

 

Kuvitteleeko joku, että lämmitysöljyn korotus ei toisi mukanaan vuokrien korotuksia? Ketkä asuvat vuokralla? Hyvätuloiset ja rikkaat, vai? Tuskin, kyllä se on pienillä tuloilla elävät. Korotukset vuokriin sorvataan sellaisiksi, että painetta asumistukien nostoon ei synny. Rintamamiesmökeissä kituuttavat köyhät eläkeläiset joutuvat kaksi kertaa miettimään pystyvätkö enää asumaan rakkaudella rakennetuissa taloissaan. Mieron tie kutsuu kokoomuksen veropolitiikalla pienillä eläkkeillä jotenkuten toimeentulevia.

 

Kokoomus poistaisi heti tarveharkinnan EU: n ulkopuolelta tulevalle työvoimalle. Jokainen käsittää mitä se tarkoittaa? Se tarkoittaa suomalaisen työläisen kiristämistä. Jos ette ole valmiita palkanalennuksiin tai tekemään töitä orjapalkoilla, tuodaan tilalle niitä jotka eivät palkkansa perään kysele tai vaadi kunnon ansioita.

 

Luottamusmiehet halutaan korvata luottamusvaltuutetuilla? Mitä se tarkoittaa? Ei ainakaan mitään hyvää, kun sellaista esittää pääomien ja raharikkaiden edunvalvoja kokoomus.

 

Työllisyysasteen nosto 75 – 80 prosenttiin on kokoomuksen tavoite. Sipilän hallitus ja sen työministeri Jari Lindström väittää Sipilän hallituksen nostaneen työllisyysasteen 72 prosenttiin, eli 140 000 uutta työpaikkaa vakinaisilla töillä. Aktiivimallin mukanaan tuomilla uusilla kiristyksillä, eli päivän tai kahden töillä ei muka ole merkitystä työllisyystilastoissa, saanen vahvasti epäillä.

 

Ilman muuta kokoomuksen tavoite on reivata työelämää joustoja lisäämällä, mikä tarkoittaa yhä lisääntyvää matalapalkkalaisten määrää, jonka seurauksena työllisyysaste nousee, mutta myös työläisten köyhyys kasvaa. Milloinka kokoomus on siitä piitannut.

 

Jo nämä kokoomuksen esittämät muutamat pääkohdat kertovat selvää kieltä, mikä työläiskansaa ja vähäväkisiä odottaa jos puolue pääsee huseeraamaan seuraavaan hallitukseen. Seuraavalla hallituskaudella aletaan myös sosiaaliturvaa uudistaa. Kun tiedetään kokoomuksen ynseys sosiaaliturvalla eläviä kohtaan tai ylipäätään sosiaaliset palvelut ovat sille myrkkyä, niin ei liene kahta sanaa, miksi kokoomus ei missään tapauksessa saisi kelvata vasemmistolle hallituskumppaniksi.

 

Eiköhän ala riittää kokoomuksen rakentama ja aikaansaama pikkuamerikka. Siihen ei auta pelkkä vaalitulos, tarvitaan myös laajaa kansalaistoimintaa yhteiskunnallisen kelkan täyskäännökseen, käännökseen jossa ihminen on etusijalla.

 

 

Voiko todeksi uskoa vimmaa jolla Sipilän hallitus ajaa Sotea läpi? Uskomatona kuinka kolme puoluetta runnoo läpi uudistusta keinoja kaihtamatta, jonka pitäisi taata suomalaisille vuosikymmeniksi laadukkaat, tasa-arvoiset ja kaikenkattavat sosiaali – ja terveyspalvelut.

 

Keskusta, kokoomus ja siniset pitävät poliittista peliään meille kuuluvista palveluista, pilkaten demokratiaa, näyttäen kuinka muiden yli kävellään piittaamatta lopputuloksesta. Kun hallitusohjelmaan on kirjattu Sote, sitä sitten on ajettu jukuripäisesti kohti maalia.

 

Koko hallituskauden on jyrätty alta pois ”risut” ja ”männynkävyt” eli asiantuntijat, valiokunnat, kansalaiset jne. tavalla jolle ei poliittisessa härskiydessä löydy vertaa. Varoituksista huolimatta nämä kolme puoluetta ovat päättäneet meidän kaikkien puolesta, kuinka meitä hoidetaan, palveluja tuotetaan.

 

On tavatonta miten Sipilän hallitus pitää suomalaisia koekenttänä sosiaali – ja terveyspalveluiden osalta. Sanovat suoraan, että pääasia saada Sote läpi, sen jälkeen ”viilaillaan” ja muutellaan jos tarvetta on – käsittämätöntä! Mutta tätähän Sipilän hallitus on muutenkin tehnyt. Työttömiä on pidetty koekaniineina kun sorvattiin aktiivimalli, jonka tiedettiin olevan susi jo syntyessään.

 

Eikö nyt kerta kaikkiaan löydy pysäyttäjää hallituksen koheltamiselle? Kun tiedetään kuinka kiireellä syntyy vain ”kusipäisiä lapsia”, niin yhä edelleen hallituspuolueet yrittävät keinotella, jos minkälaisilla kepulikonsteilla Sotensa suomalaisten riesaksi ja pääomien riemuksi.

 

Vaalit ovat tulossa ja täytyy ihmetellä jos vielä löytyy äänestäjiä noille kolmelle puolueelle jotka avoimesti halveksuvat Suomen kansaa? Sillä yhä uudestaan ja uudestaan saa pöyristyä siitä halpamaisuudesta jolla kaivetaan keinovalikoimasta uusi temppu, jolla epätoivoisesti yritetään alistaa meidät tahtonsa alle.

 

Kaiken tämän, kuten tämänpäiväisen sosiaali – ja terveysvaliokunnan äänestyksen, tekevät he sen silmää räpäyttämättä, yhtään häpeämättä, eduskunnan arvovallasta piiruakaan välittämättä. Jääköön Sipilän hallitus historiaan esimerkkinä hallituksena jollaista koskaan enää emme halua nähdä

 

 

näin sinut poismennyt ystäväni unessa

olin tulossa sinua tapaamaan

pitkästä aikaa

niin tuttuun paikkaan

jossa olin kanssasi vuodet ahertanut

 

astelit tienvartta

pysäytin auton

en ollut tunnistaa sinua

olit pienentynyt

kuin varjo entisajoista

olit poissaoleva

olin sinulle vieras

 

pihassa tapasin puolisosi

poikasi

antoivat ymmärtää sinun elävän muissa maailmoissa

kiertelin hallissa

katselin vanhoja autoja

sinä, ennen niin vankka

voimakasvartaloinen

kuljit hauraana, kuihtuneena vierelläni

aivan kuin miettien

kuka on tuo mies joka tutkii paikkoja

kuin kotonaan

 

heräsin ahdistuneen hämmentyneeseen

surulliseen oloon

uni vaivasi

olinhan ollut laskemassa uurnasi

maan poveen jo aikoja sitten

kunnes ymmärsin

kaipaavani entisiä aikoja

työntäyteisiä päiviä

kaveruutta

kaikkea mitä yhdessä koimme

mennyttä elämääni

rautakourana

 

 

Hämmentävää, etten sanoisi. Viime metrejä vetävän hallituksen liikenneministeri Anne Bernerin valinnasta ruotsalaispankin SEB: n hallitukseen, on saanut aikaan valtavan mediamyllerryksen. Jälleen kerran taitavasti huomio käännettiin yhteen ministeriin, ikään kuin Sipilän hallitus olisi ollut sivuraiteella liikenneministerin ja hänen ministeriönsä linjanvedoista ja päätöksistä!

 

Keskusta tiesi tasan tarkkaan mitä varten he halusivat Bernerin joukkoihinsa. Tarvittiin likaisen työn tekijä joka ei vähästä hätkähdä. Vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäen heitto konsulttipoliitikosta oli varsin osuva.

 

Konsultit ovat paksunahkaisia saneeraajia, jotka tunteettomasti tekevät sen minkä tehtävän kulloinkin ovat saaneet. Pääministeri Juha Sipilä sai mitä tilasi tai halusi – kovan luun, joka ei murru arvostelun alla, ei hetkauta kielteinen mediajulkisuus.

 

Kovaksi keitetty Berner otti tyynenä iskuja vastaan samaan aikaan kun hallitus sai melkoisen rauhassa toteuttaa kansalle erilaisia kyykytystoimia. Kun Bernerin niskaan kaadettiin yksityistämiset ja ns. ”uudistukset”, unohdettiin autuaasti kuinka päätökset siunattiin sulassa sovussa ja yhteisrintamassa hallituksessa.

 

Mikä oli Bernerin ottaa sylkykupin rooli, pelastaa muu hallitus, kun korvaukset olivat mahtavat, eikä tulevaisuudesta tarvinnut huolta kantaa. Ei poliittisesta urasta, saati töistä liikemaailmassa. Hyvinvointiyhteiskunnan alasajon yhtenä monista arkkitehdeista, ovien avaaminen ammolleen yritystoiminnalle omalla saralla hallituksessa, Berner teki yhä vankemmin itsensä tykö raharuhtinaitten valtakuntaan.

 

Kyllä siinä kannattaa ottaa iskuja vastaan vastustajilta tai saada kansalaisten tuomio, tietäen kiinnostuksen ja raivon hiipuvan tuota pikaa. Entä nyt? Tänään oppositio ryöpyttää niin Berneriä kuin hallitusta ja ministerit kehuvat kilvan uhrautuvaa ministeriään.

 

Tikun nokassa on liikenneministeri Anne Berner, mutta mitä miettii mökin mummo, joka on odotellut Kela taksia jos kuinka kauan? Mummot ja muut vertaisensa kärsivät, mutta liikenneministeri jää historiaan, kun kansa nimittelee kuoppaisia teitä Bernerin poluiksi tai Kela taksien sivukylillä kiertäviä, päivän kestäviä sairaalareissuja Annen kyydeiksi. Kyllä palkintoa odotellessa vähän aikaa median kynsissä kestää rypistellä – kohta kohotellaan maljoja joukossa, jossa köyhiä ja kurjia ei tarvitse potkia pois jaloista.

 

 

 

 

Hoiva-alan avioliitto alueemme tapaan

 

Suurin elein vihittiin hoiva-alan avioliittoon muutamia vuosia sitten Pihlajalinna ja Parkano, kaasona hääri Kihniö. Morsian (Parkano), oli onnensa kukkuloilla, olihan sulhaspoika (Pihlajalinna) komea ja salskea. Komeuden lisäksi sulhanen tiedettiin sulavakäyttöiseksi ja sanavalmiiksi, jonka tiedettiin hurmanneen siellä missä liikkui. Ihmekös jos morsian (Parkano) oli sulaa vahaa sulhasen jalkojen juurella.

 

Häät olivat mahtavat, mitä nyt rannalle jääneen entisen avopuolison omaiset (kuntapalvelujen puolustajat), minä ennen kaikkea, emme purematta nielleet morsiamen karkaamista maita ja mantuja luvanneen uuden sulhaspojan (Pihlajalinna) matkaan. Morsianta oli kyllä varoiteltu vakavasti (minä etunenässä), että sulhanen aikoo naida rahaa, eikä rakkaudesta ole niin väliä. Kuuroille korville kaikui varoituksen sanat.

 

Häiden jälkeen alkoi karu arki ja ensimmäiset perheriidat olivat tosiasia kun aviopuolison (Pihlajalinna) ja aviovaimon (Parkano) välille puhkesi riita, mistäs muusta kuin rahasta. Perheenlisäystä oli tullut (Kolmostien terveys) ja esikoisen tehtäväksi jäi pitää isännän (Pihlajalinna) puolia sillä aikaa kun isäntä itse huiteli pitkin Pirkanmaata ja jopa koko maassa tekemässä uusia valloituksia.

 

Aviovaimo yrittää esittää urheaa ja onnellista ja lakaisee maton alle huikentelevaisen puolison menemiset, kääntäen määrätietoisesti selkänsä ja lukitsemalla korvansa heiltä jotka varoittelivat näistä maailmanmiehistä (yksityinen sektori).

 

Isäntä ja vanhin poika (Kolmostien terveys) ovat näyttäneet kaapin paikan emännälle (Parkano). Avioehto (sopimus) toki tehtiin jo ennen vihkivaloja, mutta isännän lepertelytaidoilla emännän omaisuus on huvennut silmissä. Kaikki se kaunis ja hyvä mistä sulhanen (Pihlajalinna) puhui ja sai morsiamen (Parkano) ja hänen kaasonsa (Kihniö) pyörryksiin, ovat muisto vain.

 

Vanhat arvot omaava emäntä (Parkano) ja hänen uskottunsa (Kihniö) ovat sitä mieltä, että kahden osapuolen liitto on pysyvä – kunnes kuolema heidät erottaa. Sopimusta ei pureta kun se kerran on tehty, vaikka kuinka vaikeaa olisi ja vaikka liitto ei miltään osin vastaisi niitä odotuksia ja lupauksia jota yhteisen taipaleen piti tuoda.

 

Erota ei aiota vaikka kuinka ympärillä olevat yrittävät puhua emännälle ja hänen uskotulleen järkeä. Kun puhuminen ei auta ja lyödä ei saa, niin eikö olisi parempi osapuolten syytä eritellä hynttyyt eri kasoihin? Mitä vielä, perhe sen kuin lisääntyy (9Lives) ja näin isäntä (Pihlajalinna) sitoo emännän (Parkanon) yhä tiiviimmin ainoastaan kiltiksi kodin hengettäreksi.

 

Usein iltaisin emäntä (Parkano) ja kylässä käyvä uskottunsa (Kihniö) ristivät yhdessä kätensä toivoen ja uskoen kaiken lopulta kääntyvän hyväksi. Isäntä (Pihlajalinna) kurkkii ovenraosta ja hyrisee tyytyväisyyttään mutisten hiljaa hihittelen, voi noita hyväuskoisia hölmöjä. Ja jossain surraan tuota onnetonta avioliittoa, osan puristaessa nyrkkejä taskussa kun liitto on tuonut surua ja murhetta myös läheisille (kuntalaisille). Sen pituinen se.

 

Hannu Tiainen

Kihniö

 

alastomat puut

riisuneet lumipukunsa

pihassa vesilätäkkö

jossain tintti visertää

kevään iloinen

yllätysvierailu

valkenevaan

talviaamuun

 

 

lääketiede kehittää keinoja ihmisten elää pitempään

yhteiskunnalle vanhukset kuitenkin ovat riesa

syö nyt tässä kolesterolilääkkeitä

leikkuuta tukkeutuneet suonet

kuntoile

tunteaksesi syyllisyyttä

olemassaolostasi

viimeisen henkäyksen vetäessäsi

huokaista helpotuksesta

katkeranakin

enää en ole

suomalaisen

mukamas sivistysvaltion

vaivoina

 

 

 

naapuri poikkesi kylään

 

juteltiin hetken

 

lähti pois

 

hätäinen mies kun on

 

niin kuin minäkin

 

no jopas

 

taas aukesi ovi

 

koulukaveri

 

läheisin ystäväni

 

istahti sohvalle

 

vaihdettiin kuulumisia

 

eläkkeelle oli päässyt

 

puheltiin tovi

 

nousi sohvalta

 

teki lähtöä

 

vilkas karjalaispoika

 

niin kuin minäkin

 

 

Vaihdoin vessaan palaneen lampun

laitoin sen takin taskuun

odottamaan lamppujen hautausmaata

 

kaupan aulassa paikka tyhjille pattereille

ei lokeroa palaneelle lampulleni

 

kävelen ulos, näen jätelavat

sinne siis intoa puhkuen

 

lavoja pahville, paperille

muovipulloille lasille

metallille vaatteille

kaikelle muulle

mutta ei palaneelle lampulle

 

viikon päästä tuskissani

palanut lamppu

yhä taskussani

ymmärrän mitä tarkoitetaan

ongelmajätteellä

 

 

Kun alettiin keskustella uusien hävittäjien hankinnoista, onko keskusteltu julkisen sektorin kestävyysvajeesta? Onko ollut puhetta mistä 10 – 15 miljardin rahat otetaan? Enpä ole pahemmin törmännyt pohdintoihin, onko meillä varaa uusia sotakalustoa. On ollut itsestään selvää, että hävittäjät hankitaan koska puolustusvoimat on ilmoittanut niitä tarvitsevan.

 

Tänä keväänä jälleen yritykset jakavat osinkoja – kuuleman mukaan 13 miljardin paikkeilla. Sekin on yhteiskunnassamme näemmä itsestään selvyys, että yritysten kuuluu jakaa osinkoja. Vaikka suuryritykset saavat yritystukia, kiertävät veroja minkä ehtivät, niin mitä sitten? Suomalaisessa yhteiskunnassa on oikeus ja jopa suotavaa rikastua, perustellaan monien suulla hulppeita osinkojen jakoja.

 

Entä kun vanhuksia rääkätään ja hoidetaan ala-arvoisesti? Onko itsestään selvää, että hoitajia hommataan lisää nostamalla hoitajien ansioita niin paljon, että tulijoita hoiva-alalle olisi jonoksi asti? Ei, siitä ei keskustella, sen sijaan kysytään, mistä rahat?

 

Tässä vaiheessa, raivon vallassa voi kysyä, mitä varten yhteiskunta on olemassa? Me ihmiset olemme yhteiskunta, mutta miten on mahdollista, että roolimme on muuttunut ihmisestä pakolliseksi välineeksi?

 

Pakollinen väline on yhteiskunnalle hyödyllinen siihen saakka kun se toimii yskimättä. Se tuottaa miljardeja joilla hankitaan taivaalle leikkikaluja, se kerää jättiomaisuuksia harvojen käsiin. Jotta tämä pakollinen väline toimisi mahdollisimman pitkään tehokkaasti ja yskimättä, sitä on ruokittava. Toisia paremmin ja toisia miten sattuu.

 

Pistetään kaiken lisäksi pakolliset välineet (ihmiset) myös toisiaan vastaan, aina voidaan vaihtaa uuteen, tehokkaaseen ja halvempaan välineeseen. Ja ulkomailta vasta edullisia ja halpoja välineitä saadaan milloin halutaan.

 

Mitä sitten kun pakollinen väline on käynyt hyödyttömäksi, tai alkaa olla rasite tehokkaaseen toimintaan? Imetään kuiviin niin kauan kuin näistä tuotantoon kykenemättömistä jotain saadaan irti. Laitetaan heille erilaisia maksuja ja rasitteita elämisen sietokyvyn rajoille asti.

 

Lopulta kierrätetään taas suurpääomien saalistuksen kohteiksi viimeisiksi elinvuosiksi. Kiskotaan säästöt (jos joillain sattuu murusia olemaan), maksattamalla itse ala-arvoisesta hoivasta kallista hintaa.  Hintaa jonka sitten kansainvälinen hoiva-alan suursijoittaja erilaisin ketkuiluin vie paratiisisaarille, tai minne viekään.

 

Onko ihme jos ihmiset, nämä pakollisiksi välineiksi yhteiskunnalle muuttuneet alkavat jo hyvissä ajoin keräillä erilaisia lääkkeitä joilla pääsee kätevästi ja kivuttomasti poistumaan maan päältä ja toiset toivovat kaatuvansa saappaat jalassa.

 

Ilman häpeän tunnetta, ilman omantunnonpistoksia vanhuksia pyöritellään pelinappuloina taas kuin rulettipöydissä ikään, eikä häivähdystäkään syyllisyyden taakasta, mihin ovat yhteiskuntamme vieneet, keiden asialla olleet ja yhä ovat.