Tekijä: htiainen

 

 

Tapasin eilen Paavo Väyrysen Virtain K – Marketin edessä Tähtiliikkeen vaalitilaisuudessa. Paavo Väyrynen on herättänyt voimakkaita tunteita läpi koko hänen poliittisen historian. Paavo on harvinainen valtiomies, koska hän lukuisista ministerin tehtävistä, puolueensa puheenjohtajana sekä kansanedustajana ja europarlamentaarikkona on ollut myös tietyllä lailla vastarannankiiski, vastavirtaan kulkija.

 

Konsensus Suomessa, jossa poliitikot vuosikymmenistä toiseen ovat hokeneet ”kaikkihan me samassa veneessä ollaan” mantraa, on Paavo Väyrysestä tullut ns. punainen vaate. Kuinka usein Väyrynen onkaan ollut vallan huipulla olleiden ”piikkinä lihassa”.

 

Väyrynen on omalla laillaan ainutlaatuinen poliitikko. Valtava tietomäärä ja poliittinen kokemus ovat olleet vaarallinen yhtälö poliittisille vastustajille. Poliittisia kuolinkelloja Paavolle on soitettu ties kuinka monta kertaa, sitkeys ja peräänantamattomuus ovat nostaneet hänet aina kuitenkin takaisin parrasvaloihin.

 

Mitkä siis olivat tunnelmani kohdattuani tuon valtavirran parjaaman, mutta kansan tuella aina pinnalle ponnahtavan pitkän linjan poliitikon, jos hän nyt koskaan on pinnan alla ollutkaan? Tarkkailin häntä sivusta miten hän kohtasi kannattajiaan ja muita mielenkiinnosta paikalle tulleita. Tunnistin tuttuja piirteitä, itsekkyyttä, ”minä Paavo Väyrynen”. Toki koko Tähtiliike ja sen näkyvyys ja poliittinen, sanoisinko, arvomaailma perustuu Paavo Väyrysen persoonaan.

 

Tuttua Väyrystä kuultiin muun muassa maaseudun puolustamisessa, alkiolaisuuden korostamisessa, vastustamisessa Suomen liittämisessä Natoon, vankat ja varmat mielipiteet ulkopolitiikasta, eroon eurosta jne.

 

Esitin ainoana paikalla olleista hänelle kysymyksen: Mitä mieltä hän on suunnitelluista hävittäjähankinnoista? Väyrynen kertoi vastustavansa uusia hankintoja, muistuttaen Kanadan ja Sveitsin tiestä, kun maat ovat lykänneet omia hankintojaan.

 

Otin ihka ensimmäisen selfien ja kuinkas muuten yhteiskuvan Paavo Väyrysen kanssa. Siinä yhteydessä tuli esille erimielisyytemme Natosta, kas kummaa, varmaan ihmettelette? Sanoin kuvaa ottaessani: Tässä kaksi Nato vastaista. Paavo tokaisi: En ole Nato vastainen, en vain halua Suomea liitettävän Natoon. Minulle Nato on sotilasliitto, myrkyistä pahin, joka sotii ja tappaa ympäri maailmaa, enkä voi millään hyväksyä ajatusta Natosta jonain rauhanjärjestönä, jota se itse yrittää aivopestä ihmisten mieliin. Väyrysellä siis näyttää olevan toisenlainen käsitys Natosta? Hieman hämmennyin.

 

Saunan lauteilla mietin Paavo Väyrystä ja hänen usein puheissaan esiin nostamaa, voisiko sanoa poliittista idoliaan Urho Kekkosta. Se käsitys joka minulla on Kekkosesta välittömänä kansanmiehenä, joka viihtyi kuin kotonaan tavallisen kansan parissa, kun taas Paavo Väyrynen jätti jotenkin etäisen kuvan itsestään. Hän ei antanut välitöntä kuvaa kansan keskuudessa viihtyvästä, leppoisasta miehestä, vaan hyvin asiapitoisesta ja politiikkaan syvälle paneutuvasta uupumattomasta ammattilaisesta.

 

Kysyin itseltäni, rentoutuuko tuo mies koskaan ja miten, vai onko hänellä koko ajan politiikan vaihde päällä? Kaikesta huolimatta olen aina pitänyt Paavo Väyrysestä, nimenomaan valtavirran vastaan uivana, jollainen koen itsekin olevani. Nykyinen tylsääkin tylsempi politiikka tarvitsee väriläiskiä, Paavo Väyrynen on sellainen ja jo sen takia toivon hänelle ja Tähtiliikkeelle menestystä, vaikka olen poliittisesti toisen laidan kulkija.

 

 

 

 

 

 

 

päivät

 

tunnit

 

minuutit

 

häipyvät pois elämästäni

 

kuin mustan mullan tieltä

 

haihtuva lumi

 

ei, en kysy

 

mihin se joutui

 

katosi ulottumattomiin

 

suli elämän sormien lävitse

 

henkäisen

 

olen olemassa

 

hymyilen

 

 

 

herää kuudelta

viideltä vanhaan aikaan

silmät sikkuralla ulos

lintujen sekakuoro visertää

virkeinä ilkkuvat unissakävelijälle

aamun uutiset kehottavat vaihtamaan kesärenkaisiin

uskottava se on

kevät on koittanut

paitsi talviuntaan viettäville

nopeusrajoituksien vaihtajille

tuumaa hän

kahvia hörppiessään

huokauksien kera

lopulta naurahtaen

hämäläisen kansamme hitaudesta

 

 

Taas kerran tapahtui klassinen keikaus, hyökkääjä joutui puolustuskannalle. Vasemmisto on ollut neljä vuotta oppositiossa ja kaikki odottivat eduskuntavaalien alla vasemmistolta rajua tykitystä oikeistohallitusta vastaan.

 

Vaan kuinka kävikään. Ei mennyt kauaa, kun huomattiin asioiden kääntyneen päälaelleen. Oikeiston sylikoira valtamedia asetti SDP: n Antti Rinteelle ansan ja kaikki oli valmista oikeiston ja varsinkin perussuomalaisten tulitukselle.

 

Antti Rinne haluaa verottaa työläisten syömää lihaa. SDP ja Vasemmistoliitto haluavat sähköistää tieliikenteen – köyhät kävelkööt. Ja soppa oli valmis – alkoi selittelyjen aika. Kuten tiedämme, ensimmäinen väite, olkoon kuinka väärä, asiaton tai vailla totuutta, osuu ja uppoaa.

 

Vai että maailmaa pelastuu kun pieneläkeläinen mökin mummo ei saisi enää tarjousetuselästä tehdä lihasoppaa? Rollaattorillako köyhät vanhukset joutuvat syrjäkyliltä kauppareissut tekemään, kun vanhat toytotat viedään heiltä pois.

 

Miten yksinkertaista ja helppoa onkaan oikeiston suoraan sormella osoittaa kohti vasemmistoa tuollaisilla väitteillä! Selitys on aina selitys josta jää epäilyksen varjo selittäjää kohtaan. Ennen kaikkea tärkeintä on saada huomio omista rötöksistä (oikeistolaisesta kovasta hallituspolitiikasta) suunnattua pois.

 

Vasemmiston vahvat alueet, kuten työelämä, sosiaaliturva, pienituloiset ja rauhan kysymykset ovat jääneet auttamattomasti sivuraiteelle. Jussi Halla – ahon ja perussuomalaisten ehdoilla käydään vaalien edeltävät pari viimeistä viikkoa, miksi? Siksi, että perussuomalaiset ainoina haastavat varsinkin vasemmiston ja vihreät, kerran ne hölmöyttään/taitamattomuuttaan tarjosivat heille sen mahdollisuuden kultalautasella.

 

Perussuomalaiset osaavat lukea kansan tuntoja. Ilmastoasiassakin todelliset saastuttajat pääsevät kuin koirat veräjästä ja meidän tavallisten niskaan kaadetaan syyllisyyden taakka luonnon tuhoamisesta, toteavat perussuomalaiset ja saavat taputuksia kannatuskäyrän kasvun vanavedessä.

 

Totuus kuitenkin on, että Sipilän hallituksen kansaan kohdistamat rääkkäykset pitäisi näkyä aivan toisenlaisina vasemmiston kannatuksessa. Onko siis vasemmiston kelkka käännettävissä vielä viimeisissä vaaliväittelyissä? On, kunhan aloite otetaan omiin käsiin.

 

On viimeinen hetki vasemmiston aistia kansan tuntoja. On tultava ulos vakiintuneen kannattajakunnan keskeltä. Kysyttävä mitä on tehty väärin, jos ihmisten parissa ajatellaan esim. ilmastoasiassa vasemmiston olevan köyhän kansan lompakolla!

 

Lihan, maidon, autojen tai saunanlämmittämisen saastuttavien vaikutusten sijaan on kysyttävä eikö Naton kanssa järjestettävät jatkuvat suursotaharjoitukset saastuta maaperäämme. Miksi kansalaisten tulee luopua autoistaan kun samaan aikaan aiotaan hankkia miljardeilla uusia hävittäjiä?

 

Muutenkaan vasemmiston ei pidä olla liian kiltti ja sovitteleva, ettei vain suututeta tulevia hallituskumppaneita. Nyt tarvitaan räväkkää otetta, sillä riisutaan oikeistopuolueet politiikan aseista. Tarjottava varteenotettava todellinen vaihtoehto, kysyttävä kumman ehdoilla maatamme rakennetaan: Pääomien vaiko kansan!

 

 

 

Rikkaiden saarnamies, henkeen ja vereen heidän puolestapuhuja Matti Apunen ei tahdo 20 000 suomalaista kroisosta verotettavan lisää. Yhteiskunta kun ei kuulemma kostu noin pienen määrän lisäverottamisesta.

 

Apunen jätti tietysti huomioimatta laadun nostamalla esiin määrän. Kun tiedämme kuinka kourallinen maailman rikkaimpia omistaa enemmän kuin miljardit muut maapallon asukkaista, niin ei liene kaukaa haettu vertaus omaan maahamme rikkauksien jakautumisesta harvojen käsiin. Kai jostain kertoo jokakeväiset yli kymmenien miljardien osinkojen jaot.

 

Facebookissa levitetään linkkiä jossa kerrotaan Koneen omistajan Antti Herlinin maksaneen, oliko vuonna 2016, 160 miljoonasta eurosta huikean 4,7 prosentin veron, voi ressukkaa. Ilmanko Matti Apunen on hyvin huolissaan rikkaiden kohtuuttomasta verotuksesta. Apunen ymmärtää surullisia rikkaita veronmaksajia.

 

Minä sain eilen uudistuneen veroilmoituksen. Pienituloisena n. 1000 euron eläkkeellä elävänä joudun, tai siis iloisena veronmaksajana saan maksaa mätkyjä centtiä vaille 93 euroa. Kyllä nyt saadaan valtion talous tasapainoon kun me pienituloiset riennetään pelastamaan yhteiskunta, rikkaat ja hyvätuloiset. Mikä se sellainen kapitalistinen maa olisi jossa ei asuisi raharuhtinaita?

 

Nyt virkaatekevä puolustusministeri Jussi Niinistö, äkkiä salkku kouraan, ja ei kun miljardien hävittäjäkauppoja hieromaan.  Köyhiltä pienituloisilta veronmaksajilta kun sataa euroja valtion säkkiin siihen tahtiin, että ranteita pakottaa.

 

Myös miljardien yritystukia voidaan surutta jakaa suurpääomille, sillä veromaksajia riittää, vaikka nuo 20 000 rikasta jätetään laskuista pois, kun minäkin poika osaltani tasoitan valtiontaloutta. Minun 93 eurossa on taas uuden miljoonan alku jollekin miljonäärille.

 

Toisaalta meidän köyhien tasapaino kyllä keikahtaa taas yhä syvemmälle kurimuksen syövereihin, mutta mitä yli miljoonasta köyhästä taapertajasta kun rikkaat voivat hyvin ja yhä jatkavat rikastumisiaan, vai mitä Matti Apunen.

 

 

 

 

SDP: n puheenjohtaja Antti Rinteen kikkailu ruuan arvonlisäverolla sen kertoi, ei käy, koska EU. Miksi kansalle ei sanota suoraan kuinka meidänkin eduskuntavaaleja käydään Euroopan unionin asettamien raamien sisällä?

 

Yksinkertaisesti meitä puijataan. Yksikään eduskuntapuolue ei kyseenalaista maamme kuulumista EU:n. Paavo Väyrysen Seitsemän tähden liike tietääkseni sentään haluaa eroon eurosta, muut eduskuntapuolueet eivät edes sitä.

 

Euroopan unionin jäsenmaat eivät saa potkia niin sanotusti aisan yli. Jäsenmailla tulee olla kutakuinkin yhteinen, yhdessä sovittu linja, niin talous – kuin ulkopolitiikassa. Mistä siis äänestetään eri maiden parlamenttivaaleissa – pilkun paikasta!

 

Emme voi poistaa omin keinoin leipäjonoja, köyhyyttä, koska EU. Julkisten palveluiden tulee olla linjassa yhdessä sovitun EU: n linjan kanssa. Entä eläkkeet, voidaanko eläkeikää laskea ja näin saada nuorille töitä? Ei käy, koska EU. Tuossa vain muutama esimerkki kuinka sidottuja olemme Euroopan unioniin ja koko läntiseen kapitalismiin.

 

Mitä jos alamme pullikoimaan vastaan – alamme oman tiemme kulkijoiksi? Kun liityimme EU: n, meille kerrottiin, jos emme ole tyytyväisiä, voimme erota unionista ja sillä sipuli. Miten on laita eroamisen kanssa? Englannin Brexit sen kertoo, hirttosilmukasta on vaikea kiemurrella pois.

 

Onko siis ihme, etteivät kansalaiset meinaa millään saada todellisia eroja eduskuntapuolueiden välille, he kun joutuvat taiteilemaan politikoinneissaan EU: n luomien raamien puitteissa. Ei siinä kuulkaa voi vastustaa miljardien hävittäjähankintoja, Venäjän pakotteista luopumisia tai pääomaverotukseen puuttumista. Ei ei, Brysselistä lyödään äkkiä noottia pöytään.

 

Kun vielä Nato ja USA hääräävät maassamme mielin määrin, niin kuka vielä voi väittää, ettemme olisi korviamme myöten rähmällään läntiseen kapitalistiseen maailmaan. Siksi kai yhä useampi nostaa kädet pystyyn, toteavat, tyhjän saa pyytämättä ja kiertävät vaalikopit kaukaa.

 

Kyllä, aion kaikesta huolimatta äänestää. Äänestän ehdokasta joka vaatii eroa eurosta ja siten irrottautumista EU: n kuripolitiikasta, on aseidenriisunnan puolesta, asevarustelua vastaan. EI MILJARDEJA ASEISIIN – KYLLÄ IHMISTEN PERUSTURVAAN.

 

 

 

haluaisin olla hyvän mielen lähettiläs

 

kuin

 

kevättuulessa vienosti huojuva pajunkissa

 

tuhansia vesipisaroita avaamassa järviä jäistä

 

peltoja lumesta

 

auringon säteitä

 

muuttamassa kylmän lämpimäksi

 

riisua talvi kevääksi

 

miten sen tekisin

 

armaani puhaltaessa tyyneyttä

 

myrskyäviin aivosoluihini

 

kissan kehrätessä lohtua

 

apeaan mieleeni

 

 

Onko tosiaan nyky – Suomi sellainen, että yritykset saavat mellastaa mielin määrin kenenkään puuttumatta heidän mielivaltaan? Puolueet käyvät paraikaa vaalitaistoa ja puhuvat kuin yhdestä suusta työllisyysasteen nostosta 75 prosenttiin, mutta vaikenevat Postin surutta sanoessa työntekijöitä irti tai heittäessä kuin roskat Viroon orjatöihin.

 

Missä on ammattiyhdistysliike? Miksi Posti saa pompottaa työläisiään miten tahtoo, eikä muuta tapahdu kuin julkilausumia ja hieman paheksuntaa? Postipalveluiden sentään pitäisi kuulua tärkeänä osana yhteiskunnan tuottamia peruspalveluita, mutta mitä vielä?

 

Ensin postin työntekijöitä nöyryytettiin laittamalla heidät nurmikkoja leikkaamaan ja talvella pihoja kolaamaan. Vanhuksia alettiin ulkoiluttaa kun muka ei postia kulje tarpeeksi. Kuitenkin kansalaiset kiroavat Postin palvelujen heikentymistä, postia saa monin paikoin odottaa illan alkuun saakka, jakelua karsittu.

 

Ei herranen aika yhteiskunnallisten peruspalveluiden pidä olla markkinaehtoinen. Vallassa oleva oikeistolainen ilmapiiri ja poliittinen suuntaus syöttävät ajatusta kaiken olevan kaupan. Näin on käynyt kun vapaalle markkinataloudelle avattiin ovet ammolleen.

 

Miksi työväenliike on kaiken antanut nöyrästi tapahtua, ilman taistelua? No, toki Suomi ei ole ainoa maa johon on vyörytetty markkinatalouden kaikkivoipaisuutta. Silti täytyy ihmetellä miksi ei niin sanotusti lyödä ”persettä penkkiin” ja vihelletä peliä poikki?

 

Työläisiä ja köyhää kansaa nöyryytetään sillä röyhkeydellä, ettei ole mittaa ei määrää. Eikö jo nyt eduskuntavaalien viime metreillä suomalaisen työväenliikkeen olisi aika ryhdistäytyä ja lyödä nyrkkiä pöytään noille kapitalistien ja markkinavoimien ihailijoille ja palveluidemme kaappaajille. Törkeyden huippu kuinka valtionyhtiöt näyttävät mallia ja ovat suunnannäyttäjiä työläisten, heidän työehtojen ja heikon aseman polkemisessa.

 

Mitä seuraavaksi jos isku iskulta kaikki otetaan kiltisti vastaan päät hartioiden välissä? Pian meillä työmarkkinat ovat todellakin kilpailukykyisiä Kaakkois – Aasian ja Afrikan maiden kanssa. Eikö ihan oikeasti mitta täyty, miten alas suomalaiset meidän täytyy vajota, ennen kuin herääminen tapahtuu?

 

 

 

 

Koulutuksesta ei leikata, eihän? Kuka hullu nyt koulutuksesta leikkaisi.

 

Kohta on myös vilskettä ulkona kun vanhuksia kärrätään ulos urakalla nauttimaan luonnosta. Vanhukset ovat puolueille sydämen asia – kuten neljä vuotta sitten ja neljä vuotta sitä ennen ja ja, no, olkoon.

 

Julkiset palvelut ovat yhteiskuntamme kivijalka jota ilman ei ole hyvinvointiyhteiskuntaa – siitä puoluejohtajat nyökyttelevät samaan tahtiin suuressa vaalikeskustelussa.

 

Puolueet eivät voi sietää kansainvälisiä hoiva-alan yrityksiä jotka salaa ovat kiemurrelleet terveysalallemme. Hyi hyi, pesemme täysin kätemme tuollaiselta kehitykseltä.

 

Ei puoluetta ilman huolta ilmastonmuutoksesta. Ilouutista tarjotaan urakalla – ilmastonmuutos torjutaan, mutta ei tietenkään köyhän ja raskautetun kansan kustannuksella.

 

Pienituloiset eläkeläiset, opiskelijat, työttömät ja muut, teidän asianne on saatava kuntoon. On sietämätöntä, että vauraassa maassamme on köyhyyttä ja kurjuutta – siitä kait me kaikki puolueet olemme yhtä mieltä?

 

Hävittäjiäkin hankitaan – eipähän iivanalla ole asiaa maahamme, eikä uhkaa itsenäisyyttämme. Tämä on eduskuntapuolueiden yhteinen tahto – ilmatilaamme ei enää loukata.

 

Maaseutu on rikkaus ja siksi koko maa täytyy pitää asuttuna, kunnat itsenäisinä. Tässäkin asiassa vallitsee hellyttävä yksimielisyys, kun jopa kaupunkipuolueet kokoomus ja vihreät puhaltavat samaan hiileen ja istuvat yhteisessä veneessä kuntien puolesta.

 

 

Yhteenveto: Valtakunnassa kaikki erinomaisesti – mahtava tulevaisuus edessämme, köyhistä rikkaisiin. Vaaleja kannattaisi järjestää ainakin kerran vuodessa, ellei peräti puolivuosittain. Kyllä meidän silloin kelpaisi olla ja möllötellä.

 

 

 

Vanhempi väki muistaa ajan -70 luvulta kun ns. energiakriisi nousi tapetille. Öljyn piti loppuman ja siksi myös sähköä tuli säästää. Joka toinen katulamppu sammutettiin ja televisiossa ohjeistettiin sähkön säästämistä.

 

Sähkön riittävyys on ollut yksi yhteiskunnallisen keskustelun aihe ja kiistakapula koko aikuisikäni. Miten tuotetaan riittävästi sähköä? Toiset vannovat ydinvoiman puolesta, toiset taas luottavat tuontisähköön ja loput tuuli – ja vesivoimaan ja mitä niitä muita sähköntuotannon muotoja onkaan.

 

Talvisin, jos pakkasjaksoja on kauan, näytetään kansalaisille kalvoja sähkönkulutuksen piikeistä ja arvellaan miten sähköä riittää jos kylmyys jatkuu. Niin sanottu raskas teollisuus on jatkuvasti huolissaan edullisen sähkön saatavuudesta ja vaatii uusia ydinvoimaloita. Sen mielestä uusiutuvilla energiamuodoilla sähkö ei tule riittämään.

 

Venäjän vastainen rummutus, mustamaalaus sekä uhkakuvien luominen on taas saanut aikaan sen, että Venäjältä tuotavasta sähköstä on päästävä eroon. Uutta venäläistä ydinvoimalaa ei haluta, koska Venäjä sitä ja tätä. Edelleen suuri vastustus on koko ydinvoimalle sekä siinä sivussa turpeen ja kivihiilen poltolle.

 

Kuitenkin nyt on noussut esille sähkön autuaaksi tekemä voima. Yhtäkkiä sähköä tuntuu riittävän yllin kyllin. Satojatuhansia sähköautoja ajelee kohtapuolin maanteillämme, joissa sähköä tankkaillaan surutta. Teollisuudella ei ole huolen häivää sähkön riittävyydestä ja kotitaloudet lämmittävät taloja ja saunoja sähköllä.

 

Sähköstä ei tule olemaan pulaa, vaikka tuontisähköltä ”hanat” laitetaan kiinni, jos ydinvoimalat ajettaisiin alas. Vaikka turvesuot palautetaan luonnontilaan ja kivihiilivuoret puretaan. Voimakkaasti lisääntyvää ja todella edullista ja puhdasta sähköä tuotetaan kuluttajille riittävästi, mistä pirusta, kysyn vaan.