Tekijä: htiainen

 

 

mä vihaan sua

äiti

sä oot ärsyttävä

äiti

 

auta mua

äiti

pehmitä iskää

äiti

 

mutsi sä oot paras

äiti

rakastan sua

äiti

 

miten voit

äiti

olet tärkeä

äiti

 

tulen luoksesi

silitän hiuksiasi

kättäsi

äiti

 

kaipaan sinua

äiti

neuvojasi

viisauttasi

äiti

 

annoit elämän

annoit rakkautesi

äiti

kannan sitä sydämessäni

rakas äitini

 

 

paljaat jalat kuumalla hiekalla

muurahaisten vaellus

varpaiden yli kutittaa

eivät loukkaannu

polkunsa tukkijalle

aurinko kuumottaa ihoa

janottaa

kaivolta raikasta vettä

kylmää kaivonrengasta vasten

nojailee kyy

salamana päätämme piilottaa myrkkyhampaamme

ystäviä kun olemme

kissa ihmettelee aikansa

pihassa taapertavaa koppakuoriaista

kyllästyy

poistuen pellolle tarkkailemaan

myyrien liikkeitä

naapurin koiran haukun saattelemana

pikkulinnulla hyttynen suussa

peukutan sille

mustarastas etsimässä nurmikolla

pelosta jäykkää

kastematoa

metsän siimeksestä käen kukunta

kertoen elinvuosieni määrän

vanhan tarun mukaan

 

kiitos luonto

monimuotoisuudestasi

sinun kanssasi on upea elää

sinua haluan suojella

luontoasi varjella

yhdessä elämän rikkauksista

nauttia

 

Hannu Tiainen

 

 

työläisperheeseen synnyin

työläislapsien joukoissa vartuin

rautakourien rinnalla

toveruuteen kasvoin

työväenaatteeseen tartuin

tulipunaisena yhä kuljen

kera

Marxin, Engelsin, Leninin

 

työväen juhlapäivän aamu

herään työväenlaulujen tahtiin

pilvet matelevat alhaalla

kuin muistuttaen

työn raskaan raatajien taisteluista

irti kapitalismin kahleista

kuin kehottaen kaivamaan

yhä uudestaan ja uudestaan

punaisen lippuni komerosta

tuulessa liehuvaksi

pilvien karkottamiseen

työläistoverien vappumarsseilla

maailman työläisten

onnen ja vapauden

yltä

 

Vappuna 1.5 2019

 

Toverilliset terveiset Hannu Tiainen

 

 

 

 

 

Ylellä on menossa muovi kampanja I love Muovi. Kansalaisia yllytetään kierrättämään muovia. Ei siinä mitään, muovi on pahaksi luonnolle.

 

Kuitenkin kysymykseni kuuluu: Miksi ihmeessä kaikki pitää ylipäätään sulloa kirottuun muoviin. Kuluttajat taistelevat hampaat irvessä saadakseen muoviin pakatut leikkeleet irti paketista.

 

Keittiön nurkassa täytyy olla vähintään saha ja kirves jos aiot päästä käsiksi tiukasti liimattuun keittokinkkusiivuun. Toista oli ennen. Lihatiskillä siivutettiin lauantaimakkaraa joka käärittiin paperiin.

 

Ja leipähyllyt, voi herranen aika sentään mitkä määrät muovipusseihin pakattuja leipiä. Kysyn vaan, onko ihan pakko olla? Tämä hygieniayhteiskunta, jossa kaikki täytyy muka hyvin suojata ja pakata, on, sanonko mistä?

 

Meneppä ostamaan elektroniikkaa, vaikka akun puhelimeen, voi sitä tuskan hien määrää, kun yrität sormet täristen, savu korvista nousten, päästä akkuun käsiksi. Kohta kait työkalutkin vasarasta lähtien pitää pakata, ettei vaan naarmuunnu hyllyssä.

 

Kaiken maailman muoviset tuotteet pakataan muoveihin. Muoveja siellä, muoveja täällä, yhteiskunta peittyy muoveihin.

 

Kauppakeskusten avajaisissa jaetaan muoviämpäreitä tuhansittain, joita ihmiset jonottavat jo aamuyöstä lähtien.

 

Kotona vihataan maitotölkin muovista korkkia, jonka avaamiseen täytyy olla tongit.

 

Tongit jotka aikanaan ostettiin muoviin pakattuna, ja jotka esille saatiin muovipakkauksesta, rumien sanojen saattelemana. Ja sitten nämä muovipakkausten kiroajat jonottavat muoviämpäreitä, niitä muovisia.

 

Mistä tässä lopulta on kyse? Tolkuttomasta markkinataloudesta. Muovi – ja pakkausteollisuus suoltaa muovia joka paikkaan mihin vain mielikuvitus riittää. Muovisia tuotteita tyrkytetään siihen malliin, että vain kieltäytymällä ostamasta mitään, voit välttyä muovilta.

 

Kaiken huippuna muovien tuottajat jättävät vaurioiden korjaamiset kansalaisten harteille. Ja yhteiskunta syyllistää hienovaraisesti, osoittaa juuri sinua. Oletko sinä, muovin kuluttaja vastuullinen, vai vastuuton luuseri ja luontomme pilaaja?

 

Minuakin, joka vihaan muovia ja haluaisin lasten leikkivän puisilla leluilla, ihmisten keräävän marjat sinkkiämpäreihin.

 

Minua joka iltaisin laitan käden Marxin Pääoman päälle, esittäen toivomuksena saada juustoisen grillimakkaran metrilenkkinä, ilman muovipakkausta.

 

Markkinatalous on tehnyt meistä muovin orjia. Meidät muoviin pakotetut orjat laitetaan lajittelemaan muovimme, niihin muovisiin jäteastioihin ja tietysti kumihansikkaat kädessä.

 

Ja kaiken muovisen lystin maksamme tietysti, arvatkaa millä? Muovisella kortilla tietenkin – milläs muulla.

 

 

 

 

Siitä lähtien kun Kihniö ulkoisti sosiaali – ja terveyspalvelut Pihlajalinnalle 2015, ovat palvelut olleet ykköspuheenaihe kuntalaisten keskuudessa. Palveluiden uudelleen järjestelyjen myötä on saatu kokea sellaista pyöritystä, ettei ”vanha Erkkikään” ole tahtonut pysyä kartalla, missä kulloinkin mennään.

 

On ihmetelty miksi vasta paikallislehdestä kuntalaiset saavat lukea muutoksista joita tehdään hyviksi koettuihin palveluihin. Siksi aiemmin Kyykystä ylös valtuustoryhmä järjestikin asukkaille keskustelutilaisuuden, jossa ääneen pääsivät palveluista huolissaan olevat kuntalaiset.

 

Kyykystä ylös valtuustoryhmä teki valtuustoaloitteen säännöllisistä kuntalaisten ja päättäjien tapaamisista. Ryhmämme kokee tärkeäksi avoimuuden kuntalaisten suuntaan, sekä vuoropuhelun tärkeyden, johan kuntastrategia sitä edellyttää.

 

Kun sosiaali – ja terveyspalveluita rukataan uuteen uskon muun muassa perustamalla yhteistoiminta – alueita, vedotaan ”leveämpiin hartioihin”. Siihen samaan johon myös kaatuneessa Sotessa vedottiin. Monissa pienissä kunnissa on huomattu ”leveiden hartioiden” tarkoittaneen palveluiden keskittämistä pois pienemmän kunnan alueelta.

 

Julkisen liikenteen alas ajaminen vaikeuttaa huomattavasti esim. vanhusväestön liikkumista ja pääsemistä palveluihin. Kun tähän vielä lisätään Sipilän hallituksen ja sen ministeri Anne Bernerin taksiuudistus, joka ensikättelyssä todettiin täydeksi ”sudeksi”, olemme perimmäisten kysymysten äärellä maaseutukuntien palveluiden turvaamisesta ja niihin pääsemisestä.

 

Sosiaali – ja terveyspalveluiden ulkoistamista perusteltiin lähipalveluiden turvaamisella. Näköjään päättäjillä ja palveluiden tuottajalla on eri näkemys mitä lähipalvelut ovat, koska kuntalaisia aidosti suututtaa palveluiden vieminen Parkanoon.

 

Yksityistäminen on tarkoittanut sitä kun kuntalaiset kysyvät minulta palveluiden tilasta, niiden tulevaisuudesta, joudun levittelemään käsiä, koska rivivaltuutetun on mahdoton saada asianmukaista, riittävää tietoa. Palveluiden ulkoistamisen myötä kuntalaisten ja päättäjien ylle lankeaa tietynasteinen salaisuuksien verho.

 

Kuntalaiset kuitenkin halusivat raottaa tuota salaisuuksien verhoa ja viimein 15.4 kunta järjesti tilaisuuden, johon paikalle oli kutsuttu eri toimijoiden edustajia, joita yleisö sai tentata. Kuten tiedetään, palveluiden yksityistämisen myötä mukaan tulee ns. ketjuttaminen. Se tarkoittaa, että varsinainen sopimuskumppani Pihlajalinna esimerkiksi perusti heti alkuun yhdessä Parkanon kaupungin kanssa Kolmostien terveys Oy:n joka tuottaa palvelumme. Kolmostien terveys taas on ulkoistamassa kotihoidon ensihoidosta tutulle 9Livesille, joka näin laajentaa toimintaansa. Sekin on huolestuttanut vanhusten omaisia ja tietysti työntekijöitä.

 

Puumilan taitotalo oli ääriään myöten täynnä. Palveluista vastaavien ja kunnanjohtajan katsauksen jälkeen käytin puheenvuoron jossa totesin yleisömäärän kertovan todellisen huolen kuinka palveluidemme käy ja mihin suuntaan niitä viedään? Äimistelin 9Livesiä edustaneen Timo Palon kommenttia, hänen kertoessaan kotihoidon siirtymisestä 1.5 yhtiönsä hoidettavaksi ”kumppanuussopimuksella” 9Livesin ja Kolmostien terveyden kesken, mikä ihmeen kumppanuussopimus? Vastauksena yleisö sai kuulla ympäripyöreyksiä, sopimuksen todellisuuden jäädessä hämärän peittoon.

 

Kyykystä ylös valtuustoryhmän varavaltuutettu Elena Uusitalo nosti esille monesti terveyspalveluiden varjoon jäävät sosiaalipalvelut. Niissä on Uusitalon mielestä, (mielipide joka perustuu jatkuviin yhteenottoihin häneen), vakavia puutteita. Viranomaispalvelut, omaishoito, koulupsykologin puuttuminen ja monet vastaavat kysymykset saivat ympäripyöreitä vastauksia, joita yleisö kuunteli ”huulet pyöreinä”.

 

Eniten yleisöä huoletti Kihniön sairaalan kohtalo sekä lääkäripalveluiden saatavuus tulevaisuudessa. Monella suulla annettiin viestiä Kihniön päättäjille, ohjausryhmälle, perusturvalautakunnalle sekä palveluiden tuottajille – näpit irti palveluidemme heikentämisille tai siirtämisille kauemmaksi Parkanoon.

 

Hämmästystä kuntalaisissa herättää, että sopimuksessa: Sosiaali – ja terveyspalveluiden järjestämistä ja tuottamista koskevasta yhteistoiminnasta Parkanon kaupungin ja Kihniön kunnan välillä (”Kihniön palvelusopimus”), sanotaan yksiselitteisesti, kuinka ”Kihniön kunnan palvelut hoidetaan Kihniön kunnan alueella, Kihniön osoittamissa tiloissa. Siitä on jo monin osin livetty ja vastausta syyhyn perusteluineen ei ole saatu.

 

Kihniön sairaalan alas – ajon pelosta kertoo se, kuinka kuntalaiset olivat keränneet lyhyessä ajassa 250 allekirjoituksen adressin jossa vastustetaan kihniöläisille niin rakkaan sairaalan mahdollista lakkauttamista.

 

Tilaisuuden jälkeen kuntalaisten reaktiot olivat kaksijakoiset. Monet tulivat nykimään minua hihasta ja olivat hieman pettyneitä, koska nämä ammattilaiset ”pyörryksiin puhujat” pääsivät liikaa ääneen. Todellista vuoropuhelua ei oikein syntynyt, eivätkä päättäjät ja palveluiden tuottajat saaneet todellista kuvaa kuntalaisten hädästä. Kuitenkin parempi kuin ei mitään, mutta seuraavaan avoimeen tilaisuuteen toivottiin kysymys/vastaus sijaan enemmän asukkaiden huolien kuulemista, todettiin kuntalaistilaisuuden annista.

 

 

 

 

 

Sipilän hallituksen jäljiltä jäi savuavia raunioita – työläiset ja heikoimmassa asemassa olevat odottivat vesi kielellä eduskuntavaaleja. Niissä piti näytettämän Sipilän oikeistolaiselle menolle ”närhen munat”. Vaan kuinka kävikään? Vasemmiston jättirykäyksen sijaan saatiin tussahdus.

 

Juha Sipilä ja johtamansa Keskusta saivat toki kuonoon isän kädestä. Laiha lohtu, sillä demareiden ykköspaikka on olematon ja kaksi oikeistolaista puoluetta, Perussuomalaiset ja kokoomus, hengittävät kiivaasti niskaan. Tee siinä sitten vasemmistolaista politiikkaa! Demarit ja Vasemmistoliitto 26 prosentin kannatuksella ei oikeistolaisen yhteiskunnan rakenteita horjuta. Voidaan myös kysyä, onko ylipäätään olemassa vasemmistolaista eduskuntapolitiikkaa, jos tavoitteena on vain kompromissien kautta hillitä rajuinta oikeistolaista talouspolitiikkaa – saada ns. torjuntavoittoja?

 

Mitä tekevät perussuomalaiset jotka tekivät nyt kolmannen jytkyn? Mitä heidän äänestäjänsä haluavat puolueelta? Oliko tarkoitus vain näyttää ”keskisormea” eduskunnan poliittiselle eliitille? Uskoivatko perussuomalaisia äänestäneet, että kovalle uusliberalistiselle talouspolitiikalle lyödään voiton myötä naula arkkuun?

 

Jäävätkö perussuomalaiset lekottelemaan oppositioon, nostamaan kannatusta ykköspuolueeksi vai lähtevätkö mukaan hallitukseen turvaamaan oikeistolaista politiikkaa jossa armoa ei tunneta heikompiosaisia kohtaan. Nimittäin, jos persut ottavat hallitusvastuuta, en millään usko vasemmistoliiton ainakaan olevan mukana siinä hallituskokoonpanossa.

 

Kokonaisuutena, tällä eduskuntakokoonpanolla tulee nyt lyödyille kansanosille kylmät oltavat. Tukalaa tulee olemaan vasemmistolla olo ”jarrumiehenä” oikeistolaisessa vyörytyksessä. Varsinkaan kun sosialidemokraateille on yli pääsemätön kynnys tukeutua politiikassaan kansanjoukkoihin. Myös ammattiyhdistysliikkeen maltillisena pitäminen tulee vääjäämättä karahtamaan vasemmiston omaan nilkkaan – on jo nyt karahtanut.

 

Entä laitavasemmiston, eli kommunistien surullinen taapertaminen? Kansalle on onnistuttu syöttämään kuvaa yhteiskuntaa häiriköivästä, menneessä elävästä, olemattomasta porukasta, jolla ei ole nykyisessä yhteiskunnassa kuin korkeintaan perinteen vaalimisen tehtävä. Ja todella, kommunistit kuihtuvat vaaleista vaaleihin kuin pyyt maailmanlopun edellä.

 

Kommunistit eivät suinkaan elä pelkästään vaaleista. Kuitenkin vaalit ovat jonkinlainen mittari kannatuksesta. Ilman kannatusta on aivan turha heilutella punaisia lippuja, elellä haaveissa jostain suuresta ja mahtavasta.

 

Kommunistien ei tarvitse tehdä korjausliikkeitä ideologiaan, mutta totta totisesti nyt olisi korkea aika katsoa peiliin, minkälaisia toimintatapoja/kulttuuria yhä edelleen harrastamme! Vanhat kaavat ja toimintatavat eivät yksinkertaisesti päde tähän päivään. On vain alettava elämään siellä missä sattuu ja tapahtuu, kuten perussuomalaiset koko ajan tekevät. Persut ovat ottaneet isot paikkansa kuntien ja kaupunkien valtuustoissa, joissa heitä seurataan ja ammentavat kannatuksensa: Sen sijaan meitä kommunisteja on olematon määrä tekemässä siellä ruohonjuuritasolla työtä ihmisten parhaaksi.

 

Mitä on tehtävä vai nostammeko kädet kiltisti pystyyn? Pienpuolueiden yhteinen menestys oli surkean olematon. Ei nousseet piraatit, siniset, tähtiliike kuin muutkaan, vaikka mainosarvoa oli ainakin sinisillä ja Nyt – liikkeellä yllin kyllin.

 

Edes vaaliliitot esim. Helsingissä piraattien, feministien ja liberaalien kesken eivät saaneet kummoista tulosta. Siitäkään huolimatta, että noilla puolueilla ei kummitellut kommunistien haamu olkapäillä.

 

Rakenna tässä nyt sitten laajaa rintamaa eduskuntapuolueiden ulkopuolelle. Vaalit siis löivät koko arsenaalilla meitä muutosta haluaville päin näköä, lähes kanveisiin. On pohdinnan paikka, enää emme voi nyrpistellä nenäämme toisillemme, kulkea kukin omia polkujaan. Ei, on viimeinen hetki koota voimat saman pöydän ääreen, löytää yhteinen sävel. Nämä vaalit sen näyttivät, jotain täytyy tehdä, jostain ottaa ns. härkää sarvista. Periksihän me kommunistit emme todella anna, ennen kuin vanha valta on murrettu, heitetty historiaan.

 

 

 

Työläiset, työttömät ja köyhä kansa olivat raivoissaan Sipilän hallitukselle. Kevään eduskuntavaaleista piti tulla voimakas vastalause viimeiselle neljän vuoden oikeistopolitiikalle. Edellisissä vaaleissa annettiin valtakirja nimenomaan porvareille. Varmaan äänestäjissä oli myös ns. liikkuvia äänestäjiä, jotka eivät oikeisto/vasemmisto akselia tunnista.

 

Kuten tiedetään ja on nähty, porvaripuolueet eivät koskaan ole olleet työväen tai heikoimmassa asemassa olevien puolella. Turha väittää jotain muuta. Toki sosialidemokraattinen politiikka joka tukeutuu uusliberalistiseen talouspolitiikkaan, on sekoittanut ihmisten mieliä työväen ja oikeistopolitiikan eroista.

 

Eri galluppien taustajoukot kertovat nyt persussuomalaisiin valuvan ääniä kokoomuksesta ja keskustasta. Kysymys kuuluu: Eivätkö kokoomusta ja keskustaa äänestäneet todella tienneet mitä tarkoittaa oikeistolainen, kova porvaripolitiikka? Jos ja kun tiesivät, ovatko pettyneitä Sipilän hallituksen liian lepsuun politiikkaan esim. sosiaaliturvan, työttömien kohtelun ym. vastaavien hoitamisessa. Siksi noista kahdesta porvaripuolueesta loikitaan kilvan perussuomalaisten syliin.

 

Perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho on nimittäin linjannut kuinka suomalainen sosiaaliturva on luksusta. Hän on myös todennut, että kuntien täytyy tulla toimeen omillaan. Eli pääkaupunkiseudun kuntien ei pitäisi tasausjärjestelmän puitteissa maksaa maaseudun kunnille palautuksia. On siis ymmärrettävää siirtymiset kahdesta porvaripuolueesta kolmanteen.

 

Mutta mitä tuumailee se osattomien ja työläisten väki joita Sipilän oikeistohallitus on kovalla kädellä kurittanut? Miten he mahtuvat samaan perussuomalaiseen leiriin jossa osa vaatii vielä kovempia otteita kuin Sipilän hallitus teki ns. pieniä ihmisiä kohtaan?

 

Pitää muistaa, että eduskuntavaaleissa äänestetään laajasta yhteiskuntapolitiikasta johon talouspolitiikan ym. ohella kuuluu myös ulko – ja turvallisuuspolitiikka. Talouspolitiikka on muutakin kuin ilmastoa ja maahanmuuttoa. Se on tuntunut unohtuneen tai on tietoisesti sysätty sivurooliin. Samoin kuin ulko – ja turvallisuuspolitiikka.

 

Jussi Halla-aho tietysti myhäilee tyytyväisyyttään koska keskustelu ei ole ajautunut kysymykseen, mitä todellisuudessa on vuosikymmeniä harjoitettu kova oikeistolainen talouspolitiikka. Koskaan en ole hänen kuullut sanoutuneen irti tuosta politiikasta.

 

Työn ja pääomien ristiriitaa, kapitalismin ydintä, joka on kaiken pahan alku ja juuri, ei yksikään eduskuntapuolue ole nostanut esille. Ei myöskään Jussi Halla-aho perussuomalaisineen. Näissäkin vaaleissa jätetään pääomat kiltisti rauhaan.

 

On siis mentävä taas niiden kukkarolle jotka jo nyt maksavat kallista hintaa oikeistolaisesta talouspolitiikasta. Painakaa tämä mieleenne: Jos näillä gallup luvuilla lähdetään seuraavaan nelivuotiskauteen, tulee työläisten ja köyhälistön kurjuus edelleen jatkumaan. Sitä ei muuksi muuta oikeiston sisäiset siirrot voimasuhteissa.

 

Yksikään eduskuntapuolue ei ole tarjonnut todellista kokonaisvaltaista vaihtoehtoa harjoitetulle kovalle oikeistolaiselle talouspolitiikalle. Miten siis mikään tulee radikaalisti muuttumaan työväestön ja vähäväkisen kansanosan kohdalta? Miettikääs sitä!

 

 

 

jo kertaalleen sulanut piha paksun lumen peitossa

auton tuulilasi umpijäässä

kesärenkaita palelee kylmää jäätä vasten

lumikola ilveilee

mitäs veit vielä talviteloille

nöyränä on haettava takaisin vintistä talvivaatteet

anteeksi takatalvi kun taas unohdin sinut

 

 

Viimeiset mielipidemittaukset näyttävät vääjäämättä kuinka Halla – ahon perussuomalaiset etenevät kuin juna kohti ykköspaikkaa. Vasemmisto on aurannut tien raiteista siloiseksi perussuomalaisten kolmannelle jytkylle.

 

Eduskuntavasemmisto on tarjonnut kultalautasella perussuomalaisille työläisten ja vähäosaisten puolustamisen. Vasemmistolla itsellään kun on suuremmat kansainväliset asiat kiikarissa, eihän siinä nyt ehdi suomalaisten päähän potkittujen asialla olla.

 

Mitä vanhuksista, mitä pienituloisista, mitä maaseudun autioitumisesta, kun teillämme liikkuvat, köyhälistön omistamat polttomoottorit uhkaavat kansakuntaa. Sikalat ja maitotilat on ajettava alas. Ei voi olla, että mummot, papat, työttömät ja muut osattomat yrittävät pitää itsensä hengissä sianpotkalla ja maitolitralla. Nämä on vaan yksinkertaisesti lainsäädännöillä saatava syömään kalliita kasviksia. Lainatkoot elämiseen rahat sukulaisilta tai tutuilta.

 

Tieliikenne pitää sähköistää. Se taas vaatii suuria panostuksia. Sähköautoille täytyy antaa isoja verohelpotuksia. Verohelpotukset hyväosaisille sähköautoihin siirtyville vaatii talouskasvua. Tarvitaan voimakasta vientiä.

 

Viennin edistäminen taas edellyttää erilaisia tukimuotoja vientiteollisuudelle, jotta ilmastoa rajusti pilaavat rahtilaivat saadaan kontteja täyteen ja maailman merille. Tuet tietysti rahoitetaan kansan syvien rivien kukkaroista.

 

Ilmastonmuutoksen torjuminen on vasemmiston ehdottomasti tärkein asia, yhdessä miesten ja naisten tasa-arvon kanssa. Työläisten ja köyhän kansan asioiden ajaminen on pelkkää populismia, eikä siihen pidä vasemmiston sortua, kun olemme suurten muutosten äärellä.

 

Miesten ja naisten tasa-arvo on äärimmäisen tärkeää. Ilmastonmuutoksen torjuminen taas vääjäämättä aiheuttaa epätasa-arvoa hyväosaisten ja heikoimmassa asemassa olevien välille, mutta kumpi on tärkeämpää, tasa-arvo vai ilmaston pelastaminen?

 

Vasemmisto sylkee perussuomalaisten päälle, eivätkä suin surminkaan halua heitä hallituskumppaniksi, vaikka ovat itse nostaneet perussuomalaiset mukaan kärkikahinoihin. Samalla vasemmisto tulee sylkeneeksi niille joita sen kuuluisi puolustaa, mutta jotka se on ajanut perussuomalaisten syliin.

 

Kirjoitus on vankan vasemmistolaisen pettyneitä tuntoja, jotka ovat syntyneet seurauksena kansan syvien rivien parissa. Heidät pettymyksien purkauksista vasemmistoon, ihmettelyyn, miksi vasemmisto on kääntänyt selkänsä heille joilla elämä on todella vaikeaa. Ainoana oljenkortena nähdään enää perussuomalaiset.

 

Nuorisovaaleissa perussuomalaiset ja oikeisto jyräsivät. Mitä tähän voi sanoa? Olisiko vasemmiston aika todeta, sitä niitämme, mitä olemme kylväneet. Olen pahoillani kun näin vaalien viime metreillä synkistelen vasemmiston tilaa, mutta mitä muuta voisin, kun joutuu surullisena, suuttuneena ja kateellisena seuraamaan perussuomalaisten etenemistä. Kaikesta huolimatta itse äänestän edelleen kommunistia ja naista.

 

 

 

 

kaupallinen kanava

tekee ohjelmaa Tuurin kyläkaupasta

kulutuksen kehdosta

osta, vaihda

ota lainaa

kuluta kuluta

syö jättihampurilaisia

 

tiede haluaa täyttää vatsani pillerillä

ruoka tuhoaa maapallon

sanovat kansanedustajaehdokkaat

olet kuluttanut lapsien tulevaisuuden

olen ymmälläni

mitä minä täällä enää teen

antakaa minulle

pahalle ihmispololle

piikki

tahdon pois