Tekijä: htiainen

Pekka Räihä kirjoitti paikallislehdessä11.6 erinomaisesti kolumnipalstallaan Tutkijan teeseissä kiireestä. Totta totisesti vauhti tuntuu koko ajan kiihtyvän yhteiskunnan joka osa-alueella. Yhtenä lisänä Räihän nostamiin kiirehtimisiin voisin nostaa uuden eduskunnan opposition ja miksi ei valtamedian vaatimukset Antti Rinteen hallituksen teoista. Tuskin Rinteen hallitus ehti kuoriutua ulos kuorestaan kun jo alkoi kitinä, missä ovat hallituksen teot.

 

No mutta, pieniä ovat nuo yhteiskunnalliset kiireet siihen verrattuna kun pääsee tähän ikään, eli ylittää 60 vuoden rajapyykin. Se kuulkaa vuosi vierähtää tässä iässä muutamassa kuukaudessa, uskokaa pois. Jaa miten niin? Haluatte ilmeisesti esimerkkejä väitteilleni!

 

Hyvä on, tässä muutama. Vastahan tässä palattiin Vappujuhlista ja nyt jo juhannuskokkoa viritellään. Mihin se kevät ja alkukesä menivät, kun ei ole edes perunaa ehtinyt istuttaa? Viikon päästä päivä alkaa lyhentyä, koivun lehtien kukoistus haalistua.

 

Pian huomaan miettiväni mihin tulikaan keväällä laitettua talteen talvirenkaat, kun noita yöpakkasia on jo pidellyt. Jääkiekossa liigakausi näyttää käynnistyneen, vaikka juuri kansa vaelsi toreille juhlimaan kevään maailmanmestareita?

 

Mietinnässä myös, joko pitäisi Maurin torin likoilta kysellä lihatiskillä joulukinkun tilausta? Eikö noita jouluvaloja vasta viritelty, joululauluja laulettu.

 

Taasko on syntymäpäivät kun juuri otin vastaan onnitteluja naamakirjassa? Ei hemmetti, nytkö sitten on mittarissa 65 vuotta. Miksi meillä iäkkäillä, päivät, kuukaudet ja vuodet pitää juosta aivan eri tahtiin kuin lapsilla ja nuorilla, jotka tuskailevat kun ikä ei tahdo karttua tarpeeksi vikkelään.

 

Jos hämmästelet päivien vierimistä kiireen vilkkaan, ettei mukaan tahdo ehtiä, niin varsinaista shokkihoitoa saat ajankulusta kun poikkeat hautausmaalla. Minä poikkesin eilen. Osuin koulukaverini haudalle ja haukoin henkeä. Mitä, joko hänkin on ollut maan povessa 19 vuotta? Eihän tästä ole kuin jokunen aika kun oltiin samalla työmaalla tai pysähdyttiin juttelemaan kylän raitilla? Kuin hujauksessa tuntuu kadonneen 19 vuotta elämästäni, mihin?

 

Lapsella/nuorella on kiire aikuisuuteen. Tuskastuttavasti ajankulun käsijarru hidastaa vauhtia aikuisuuteen. Meille ikäihmisille fyysinen käsijarru automaattisesti alkaa jumittaa, kun taas ajankulumisen vauhti sen kuin kiihtyy, elämän maaliviiva lähestyy kovalla kiireellä. Paitsi Paavo Väyrysellä, jota ei tunnu pysäyttävän ikä eikä ajankulu, mutta eikö poikkeuksen kuulu vahvistavaa säännön, vai miten se meni?

 

Hannu Tiainen

Kihniö

 

 

 

 

Olemme eläneet pitkään porvarillisen hegemonian aikakautta. Aikakautta jossa oikeistolainen ideologia on tunkeutunut yhteiskunnan joka osa-alueelle. Kaikkea mikä vähänkään on viitannut perinteisiin ns. vasemmistolaisiin arvoihin, muun muassa humaanisuus, rauhan työ, solidaarisuus jne., on saman tien saanut valtavan ryöpytyksen osakseen. Olemme eläneet pysähtyneisyyden aikaa, jossa vain ja ainoastaan harjoitettu uusliberalismi on nähty ainoana ja oikeana.

 

Julkinen sektori on ollut jatkuvan ryöpytyksen kohteena. Sitä on parjattu menneisyytenä jota toki taitavat oikeistopoliitikot ovat olleet pakotettuja toisella suupielellä puolustamaan, mutta jota on kaikella tarmolla ajettu alas.

 

Ammattiyhdistysliike on joutunut ajojahdin kohteiksi, jossa häpeämättömästi koko oikeiston laajalla rintamalla on leimattu menneisyyden jäänteeksi. Ihmiset on ajettu nurkkaan kovalla oikeistolaisella talouspolitiikalla, jossa ”heikot sortuu elon tiellä” ja kas kas, ne jotka ovat tippuneet tai yhteiskunnan kehitys ei olekaan mennyt kuin on haluttu, on syy sysätty ammattiyhdistyksen niskoille.

 

Taide, kulttuuri ja media on vyörytetty salakavalasti porvarillisen hegemonian työrukkasiksi. Miten usein kuulekaan kuinka taiteen ei tule politikoida, ei ottaa kantaa yhteiskunnan epäkohtiin. Toki kantaa on saanut ottaa, kunhan sopii oikeistolaiseen ideologiaan, eikä horjuta yhteiskunnan rakenteita.

 

Näin kun elämme totaalisessa porvarillisessa hegemoniassa, jossa vaihtoehtoja ei kerta kaikkiaan  haluta olevan, siksi Antti Rinteen uusi hallitus on saanut alkutunnusteluista lähtien täyssaavillisen ja ylikin kylmää vettä niskaansa.

 

Kylmät väreet ovat kulkeneet oikeistolaisten ekonomistien ja heitä kaikella tapaa tukevien eri instanssien selkäpiissä. Entä jos Rinteen hallitus edes pikkuriikkisen onnistuu paljastamaan mitä vaurioita kokoomusjohtoinen politiikka on saanut aikaan ja miten pienin askelin alkaa tavallinen kansa nousta suosta johon uusliberalistinen talouspolitiikka on heidät sysännyt?

 

Rinteen hallituksen ensiaskeleet näyttävät kuinka politiikan kummaltakin laidalta (kommunistit, kokoomus ja perussuomalaiset) sataa kovaa kritiikkiä hallitusta kohtaan. Kritiikki on totta kai tervetullutta ja suotavaa. Ristiriitojen kautta yhteiskunta kehittyy.

 

Laitavasemmalla (kommunistit ja varmaan osin Vasemmistoliiton sisällä) käydään kovaakin polemiikkia oikeistolaisen yhteiskunnan oloissa osallistumisesta hallitusvastuuseen. Koetaan mahdollisuudet olemattomiksi ajaa työläisten ja vähäväkisten asiaa riittävästi.

 

Olen itsekin ”vanhan liiton miehiä”, jossa kavahdan lähtöä ”herrojen kanssa marjaan”, hallitusyhteistyön puitteissa. Kuitenkin ajattelen, että köyhä ja työtätekevä kansa on ajettu viime vuosikymmeninä niin ahtaalle kuin olla ja voi ja siksi pienetkin askeleet jotka avittavat nousua kurjuuden alhosta ylös, ovat kannatettavia.

 

Jos edes piirun verran saataisiin oikeistolaista henkistä ilmapiiriä nujerrettua, olisi sekin jotain. Uskokaa pois, minuakin harmittaa vietävästi hävittäjähankinnat ja monet muut asiat joihin olisin halunnut korjausta, vaikka pääomatulojen verotuksen muodossa. Vasemmistolla ei kuitenkaan taida olla tällä hetkellä lihaksia joilla pullistella.

 

Vallankumouskaan ei taida kolkutella oikeistolaisen yhteiskuntamme oven takana. Joten mitä toverit pitäisi tehdä? Olisiko kuitenkin hyvä antaa hallitukselle tukea niissä asioissa joissa vaikka teelusikalla annetaan helpotusta kaikkein kurjimmassa olevien elämää helpottamaan, kun kauhalla ei varmaan näissä yhteiskunnallisissa oloissa voida saada.

 

Palautetta ja avointa, reilua kritiikkiä on totta kai annettava ja tukeuduttava joukkojen voimaan, kehittää sitä ja olla ikään kuin vasemmiston ministerien olkapäillä muistuttamassa kenen asialla he hallituksessa ovat.

 

Annetaanko toverit hallitukselle mahdollisuus, vai aletaanko alusta asti lyödä kapuloita rattaisiin hallituksen tielle, sen minkä ehditään?

 

 

 

 

 

 

Koskas oikeisto on työläisen asialla ollut? Niinpä. Viime viikkoina nuo ajatukset ovat nousseet tapetille. Siksi rajua on ollut valtamedian ja kokoomuksen juoksupoikien ryöpytys Rinteen johtamia hallitusneuvotteluja kohtaan.

 

Luin eilen Iltalehdelle vuodetun hallitusohjelman ylimalkaisesti. Totta mooses se kipakoitakin ajatuksia herätti. Onhan se kuitenkin monilta osin aivan toisesta maailmasta kuin edellisen oikeistohallituksen kova ja raaka talouspolitiikka työtätekevää ja heikompiosaista kansaa kohtaan.

 

Mutta mitä tässä nyt pitäisi ajatella vasemmistolaisin silmin katsottuna? Että eduskuntavasemmisto, vasemmisto jonka pitäisi takoa miekat auroiksi, on hankkimassa hävittäjiä miljardeilla, kun samaan aikaan köyhyysrajan alapuolella elää arviolta noin miljoona suomalaista?

 

Vihreät puhuvat ja myös hallitusohjelmassa korostetaan ilmastonmuutoksen torjumista. Eilen uutiset kertoivat raideliikenteen vaihtoehdosta lentämiselle. Ei näemmä koske tappokoneiden lentoja ilmatilassamme! Myös ulko – ja turvallisuuspolitiikassa olisin kaivannut jämäkkää irtiottoa Natosta, maaperällämme jatkuvista suoritettavista sotaharjoituksista sen kanssa.

 

Jos nuo asiat hiertävät vasemmistolaista, niin toki paljon näyttäisi olevan myös plussaa. Hoitajamitoitusta nostetaan, lääkäreitä lisätään julkiselle puolelle, aktiivimallista luovutaan ja muitakin inhimillisiä toimia kansalaisia kohtaan on luvassa. Mikäli siis on uskominen vuodettuun hallitusohjelmaan.

 

Elämme kovassa oikeistolaisessa yhteiskunnassa. Vasemmistoliitossa joudutaan nyt todenteolla puntaroimaan hallitukseen menoa. Mennäkö mukaan punamulta hallitukseen jossa voidaan pienin teoin helpottaa ihmisten arjessa pärjäämistä. Ovatko sittenkään toimet riittäviä ja lähelläkään vasemmistolaista arvomaailmaa?

 

Entä vaihtoehto? Jatkuisiko seuraavat neljä vuotta kokoomusjohtoinen kova oikeistopolitiikka? Saisiko vasemmisto luotua vahvan opposition joka yhdessä joukko – ja kansanliikkeineen saisi voimakkaat muutosvaatimukset vaihtoehtoisen talouspolitiikan suunnan muuttamiselle?

 

Tiedän laitavasemmiston (kommunistien, johon itsekin kuulun) olevan erittäin kriittinen mahdollista Rinteen punamultaa kohtaan, ainakin oletan niin. On totta, että asetelma Vasemmistoliiton kohdalla mahdollisen hallitukseen menoon on ”upporikas tai rutiköyhä”.

 

Antautuako sosialidemokraattis/keskustalaiselle pieniä askeleita ottavalle reformipolitiikalle vai luottaa perinteiseen vasemmistolaiseen työläiskansan yhdessä tekemisen voimaan?

 

Miten käy joukkovoimaliikkeen? Tuleeko siitä punamultahallituksen vasemmistosiiven aisankannattaja joka vaikenee jos ja kun hallitus tekee kipeitä ratkaisuja työläisille ja vähäosaisille? Haluaako edes vasemmisto tukeutua joukkovoimaliikkeeseen taisteluissa ihmisten perustarpeiden parantamisen puolesta hallituksessa? Nyt olisi aika kaivaa ne vahvat keinot esille, keinot joilla

aikanaan taisteltiin muun muassa sosiaaliturvan ym. puolesta.

 

Eli siis, monta on monessa. Antakaa nyt toverit hyviä neuvoja ja keskustelun avauksia, miten pitäisi edetä, miten suhtautua mahdolliseen hallitukseen ja sen hallitusohjelmaan. Hyvät neuvot ovat nyt tarpeen.

 

 

 

 

 

Ensin ne veivät kunnilta rahat

 

sitten ne veivät ihmiset kasvukeskuksiin

 

seuraavaksi syyttivät kuntia huonosta taloudenpidosta

 

sitten loivat kriisikunta ukaasit joilla uhkailla:

 

– verotulot vähentyneet

 

– kuntien väestön ikääntyminen

 

– väestökato

 

– kuntien velkaantuminen

 

kaikki heidän itsensä aiheuttamia kuntien ahdinkoihin

 

lopuksi ne kehtaavat määrätä kunnat pakkoliitoksiin

 

onko valtion touhuissa kuntia kohtaan mitään järkeä, moraalia, kysyn vaan?

 

 

Olin illalla väsynyt. Kuusi tuntia vierähti EU vaalien merkeissä vapaaehtoistyössä. Piti hankkia Pieni Ele keräyksellä vaalipaikalla rahaa vapaaehtoistyön mahdollistamiseen. Kiitos tuesta äänestäjille jotka roponsa antoivat, mahdollistaen osaltaan tärkeän työn jatkamisen monille yhdistyksille.

 

Katsoin silmät lurpallaan YLE: n vaalilähetystä. Ei mitään uutta auringon alla. Samat puolueet lähtevät nostamaan isoja tilejä puolueilleen, eivätkä valitut mepit jää osattomiksi EU: n ”lihapadoista”.

 

Nekin kaksi uutta meppiä jotka ennen vaaleja halusivat sulkea rajat, ovat nyt tyytyväisiä, etteivät ovet vielä olleet sulkeutuneet suureen maailmaan – pääsivät näin pois Impivaarasta.

 

Kunhan nyt osaisivat olla siellä ns. maassa maan tavalla. Etteivät mene tyrkyttämään meidän kulttuuriamme, muun muassa kalakukkoja ja mämmiä heidän kulttuuriinsa.

 

En jaksanut katsoa jääkiekon maailmanmestaruuskisojen loppuottelua. Tuloshan tiedettiin jo viime vuoden puolella kun Lauri Marjamäen tilalle valittiin Jukka Jalonen. Mitä muuta olisi voinut jääkiekon noitatohtorilta odottaa, kuin sellaista myrkkykeitosta, jonka liemessä uivat niin muut EU maat kuin sen ulkopuolisetkin.

 

Urheilu on parhaimmillaan nuorten ihmisten iloista yhdessäoloa, kisailua joka edistää eri maiden ihmisiä hyvässä hengessä yhteisöllisyyteen, olla esimerkkinä rauhan ja solidaarisuuden merkityksestä koko ihmiskunnalle.

 

Rehdille ja reilulle Suomen jääkiekkomaajoukkueelle ja päävalmentaja Jukka Jaloselle, lämpimät onnittelut suuren voiton johdosta. Pitäkää hokkarit jäässä ja jalat maassa, olette esikuvia nuorisollemme.

kovia kokenut

jänöjen uhriksi joutunut

uskollinen omenapuuni

komeassa kukinnassa jälleen

juurellansa lepää

pitkän taipaleen

kanssani kulkenut

uskollisista uskollisin

pystykorva

Juri poika

 

toisella ikuinen

paikka syvällä

sydämessäni

toinen edelleen

iloa

mielihyvää

tuottamassa

te

kaksi uskollista

kääntyilyä kyljeltä toiselle

aluslakana rullalla

ulkona alkaa valjeta

eihän se näin kesällä

tyystin pimentynytkään

seinäkello lyö jo kahta

taas näitä öitä

kun maapallo ryömii

kaikkine vastuineen

huolineen

miehen hartioille

kuin

atlasjättiläisen ikään

hymähdän ajatukselle

painun takaisin pehkuihin

toivossa

makeasta unesta

 

 

 

Jo on maailmankirjat sekaisin. Päivästä ja illasta toiseen poliittinen oikeisto on huolissaan kuinka Rinteen kokoama mahdollinen hallitus sysää hallitusohjelmassaan, ohjelmassa joka vielä on täysin auki, maksajiksi ns. tavallisen kansan.

 

Viimeksi eilen tiistaina 21.5 Finanssialan keskusliiton Pia Noora Kauppi oli hellyttävästi kovin huolissaan palkansaajien ja pienillä eläkkeillä elävien puolesta. Siis tämä kokoomuksen entinen kellokas ja kovaa kovempaakin kapitalismia ajava Kauppi muka silmät pyöreinä on yhtäkkiä heikompiosaisten puolella? Voiko härskimmin politiikkaa enää tehdä?

 

Kertokaa nyt minulle, miksi ihmiset eivät tule palkoillaan toimeen? Miksi meillä leipäjonot kasvavat? Miksi pienituloiset eläkeläiset joutuvat tinkimään ruuasta jotta saisivat lääkkeitä? Kaikki nämä ovat tätä päivää vaikka köyhien, työttömien ja työläisten ylimmäksi puolustajaksi nyt ilmoittautunut kokoomus on ollut vallankahvassa vuosikymmeniä?

 

Haloo kokoomus, missä olette uinuneet viimeiset kaksitoista vuotta jotka olette olleet hallituksessa? Voi että kun olisitte olleet yhtä tiukkana köyhien ja työläisten puolesta, mitä nyt tunnutte olevan, kun oppositio näyttää häämöttävän!

 

Nyt teillä näyttää olevan keinot käytössä tasa-arvon toteuttamiseen, työttömyyden alentamiseen niin, että ihmiset saisivat kunnon palkoilla töitä. Kun teillä kokoomuksessa on ollut selvät ”sävelet” siitä kuinka hyvinvointivaltio pelastetaan, miksi olette antaneet sen taistelutta luisua malliin jossa nyt olemme?

 

Totuus on, kuinka näiden pesunkestävien kokoomuslaisten ulostulot kertovat siitä tuskasta jota he tuntevat, kun joutuvat sivusta katsomaan kuinka mahdollisesti uusi hallitus huomio kansan syviä rivejä. Heitä joita kova oikeistolainen politiikka on nuijinut surutta viimeiset vuosikymmenet.

 

Kokoomuksen valjastamaa teatteria seuratessa nousee yksi kysymys esille ylitse muiden. Miksi ihmeessä, ette lähteneet mukaan hallituksen muodostamiseen SDP: n, Vasemmistoliiton ja vihreiden kanssa, kun noin kovin huolissaan olette kuinka köyhien ja työtätekevien oikein käy?

 

Meinaan nyt teillä olisi ollut tuhannen taalan paikka korjata niitä vääryyksiä joita olette tehneet eri hallituksissa niille kansan osille joita olette rokottaneet, joilta olette ryövänneet etupiiriinne kuuluvien taskuihin.

 

 

 

 

oi te pääskyt

sinessä taivaan

liitäen

oi pääskyt

toivon

siivin hennoin

nopsaan

kiitäen

luoksein

asettukaa

langoille istuen

sirkuttaen

hyvän huomenen luoden

rakentaen liiteriin pesän

mukananne

vanhan ajan kesän

lapsuusajat mieleen

tuoden

 

 

Oikeisto on paniikissa. Porvariston yltäkylläinen lintukoto on uhattuna. Eihän tässä näin pitänyt käydä.

 

Mitä jos työttömiä ihan oikeasti aletaan kohdella tasavertaisina ihmisinä muiden lailla? Enää ei työttömiä halveksuttaisi. Syytettäisi työtä vailla olevaa työtöntä erilaisilla tuilla ratsastajiksi, joihin kelpaa vain kepitys, uhkailu ja kiristys?

 

Entä jos lyödään jarruja yksityisen sektorin riemumarssille hoiva alan palveluissa? Että enää ei saisi kääriä omistajille miljoonia sairailla, vanhuksilla ja hädässä olevilla? Ihan tässä täytyy porua vääntää.

 

Kuinka käy suurpääomien yritystukien jotka on otettu työläisten selkänahasta ja vähävaraisten kukkaroista monin eri keinoin? Ovatko keväiset yli kymmenien miljardien osinkojen jaot taakse jäänyttä elämää?

 

Entäpä kauhukuva siitä kuinka tuloerot kaventuisivat? Työssäkäyvät eläisivät palkoillaan, eläkeläisillä riittäisi rahaa ruokaan ja jopa lääkkeisiin. Opiskelijoilla olisi varaa opiskella turvatusti.

 

Kamalaa jos Rinteen hallituksen myötä Suomi edes piirun vasemmistolaistuu. Ihmisistä tulee tasapuolisesti osa yhteiskuntaa, ei vain kapitalistisen markkinatalouden pakollinen väline.

 

Vedetäänkö nyt matto alta kovalta kokoomuksen johtamalta oikeistolaiselta politiikalta? Politiikalta josta ovat saaneet vuosikymmeniä nauttia raharikkaat, veronkiertäjät, yhteiskuntavastuun pakoilijat ym. vastaavat, kansan karttuisaa kättä hyväksi käyttäneet.

 

Onko ihme jos valtavirtamedia on alkanut jo rajun hyökkäyksen Rinteen johtamia hallitusneuvotteluja vastaan. Onhan se ihan hävytöntä, että puolueet, joita ovat äänestäneet työläiset, työttömät, osattomat ja muut joilla on inhimilliset arvot, ovat pääsemässä päättämään meidän yhteisistä asioista.

 

Mikäs tässä, pakatkoot oikeistolaiset laukkunsa ja muuttakoon Amerikan ihmemaahan, siihen jota ne niin palvovat. Siellä saatte vapaasti kokea ihmisten eriarvoisuuden ihanteet, päästä todellisen luokkayhteiskunnan lähteille. Sitä jota täällä meilläkin olette toteuttaneet.